Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
14 sivua miesvihaa. On se kumma kun tällaiset ketjut saa jatkaa eloaan viikosta toiseen.
Kirpaiseeko Timpsua kun ei saa Pimpsua?
Mistähän voisi johtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnitteliko aloitaja miestänsä miestenpäivänä 19.11 vai oliko tämä valikoivaa?
Minä en tarvitse mitään ja kaikki on ihan turhaa ja kaupallista hapatusta, markkinamiesten humpuukia. Ennenkään ole mitään lahjoja hommailtu. Kerran sanoin että joo joo kun kysyttiin, tykkäänkö. Eikö sen pitäis olla sillä selvä. Keskitytään tässä elämässä vähän tärkeämpiin asioihin. Niinku urheiluruutuun.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tuota rahaa mene muutenkin tarpeeksi kaikkeen turhaan paskaan?
T: M37
Onko naisesi sinulle turha paska?
Ei minunkaan mies muista tai huomioi tuollaisina päivinä. Kertaakaan ei ole tuonut leikkokukkia. Huomio sitten muuten arjessa ja pitää huolta. Käy ruokakaupassa ja tekee ruoat, ulkoiluttaa viikonloppuisin koirat aamulla, että saan nukkua pitkään jne. ja kuskaa autolla paikasta toiseen kun tarvitsen kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
taidat olla vaimoni joka ei pyytämisestä huolimatta ymmärrä et kaipaan läheisyyttä ja arjen pieniä tekoja iltasuukkoja keskustellen lähekkäin. sinulla vaan ri ole aikaa.puhelin on nukuttajasi etkä vastaa vaikka vietessä ehdotin taas..et siis ole läsnä kuinka minä jaksaisin kukkia ostella
Vierailija kirjoitti:
Ei minunkaan mies muista tai huomioi tuollaisina päivinä. Kertaakaan ei ole tuonut leikkokukkia. Huomio sitten muuten arjessa ja pitää huolta. Käy ruokakaupassa ja tekee ruoat, ulkoiluttaa viikonloppuisin koirat aamulla, että saan nukkua pitkään jne. ja kuskaa autolla paikasta toiseen kun tarvitsen kyytiä.
Näitå samoja vastauksia ketju täynnä. Ei ikinä osta kukkia mutta huomioi arjessa... plaa plaa...
Etkö ymmärrä, että hän voisi ihan hyvin tehdä molemmat jos vain haluaisi. Tai ei ehkä vain älyä, on jäänyt jotain kasvatusta vaille siltä osin. Kai nyt omat lapsesi sentään kasvatat paremmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hvetin vaativii nykymammat erehdyin sellasseen kun mietin miten äitini ja siskoni ovat vähään tyytyväisiä
liemessä kirjoitti:
hvetin vaativii nykymammat erehdyin sellasseen kun mietin miten äitini ja siskoni ovat vähään tyytyväisiä
Palvelivat sinua kuin prinssiä ja äiti sanoi aina siskolle, ettei saa ottaa lisää ruokaa niin veljelle jää enemmän, eikö vain? Ostivat sinulle aina uuden legopaketin synttäreinä mutta sinä et heille koskaan mitään? Äiti katseli tyhjiä rohtuneita käsiään yhteen hieroen, kun muut perheenjäsenet availivat joululahjojaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun muidun käytös mua kohtaan muuttui todella oudoksi. Tiedän hänen touhuilleen selän takana. En juurikaan pidä merkkipäiviä enään minään. En negaa muita tällä, vaan kerron oman stoorini... Öitä!
Oma mieheni muistaa minua näiden merkkipäivien aikaan ja myös välillä keskellä arkea. Eli just ystävä- ja naistenpäivänä, vuosipäivänä, jouluna ja synttäreinä jne. Samalla tavalla muistan häntäkin.
En rehellisesti sanottuna ymmärrä ihmisiä, jotka ei vaikkapa ystävänpäivänä tai jouluna muista rakastaan. Toki jos kumppanin kanssa on sopinut, ettei toisia muistetaan niin sitten asia on eri. Mutta en muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on puolin ja toisin sovittu, ettei kumpikaan juhlista toisen merkkipäivää mitenkään ja toive on molempien puolelta aito ja vilpitön, mikäs siinä sitten.
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että osa naisista joutuu tyytymään hyvin vähään, halusipa tai ei. Heiltä odotetaan kyllä lahjoja ja huomiota, mutta heitä ei tarvitse muistaa mitenkään, koska aina se pääsee samalla tavalla unohtumaan.
Toisaalta ajattelen tämän olevan molempien syytä. Sinua kohdellaan juuri niin huonosti kuin annat itseäsi kohdella.
liemessä kirjoitti:
hvetin vaativii nykymammat erehdyin sellasseen kun mietin miten äitini ja siskoni ovat vähään tyytyväisiä
Täällähän on koko ketju täynnä näitä vähään tyytyväisiä naisia, jotka eivät mitään tarvitse eivätkä halua. Neljän euron tulppaanikimppukin olisi heille liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse haluaisin kyllä edes joskus saada miehen tekemään jotain parisuhteen eteen. Velvollisuudentunnossa ostetut kukat ei aina jaksa lämmittää. 10-vuotis hääpäivänä mies osti satasen ruusupuskan. Ei ollut edes siivonnut pöydästä lasten aamupalajälkiä, vaan siinä se puska nökötti ryönän keskellä oikein symbolisesti. Ihan vaan velvollisuudesta osti. Satasella oltaisiin käyty jo syömässä illallinen ravintolassa, olisi ollut kiva juhlistaa päivää rauhassa mukavasti ilman lapsia. Mutta ei. Aina se olen minä, joka keksin jotain yhteistä tekemistä. Järjestän matkat, vien lapset tapahtumiin ja kulttuurin pariin, hoidan kaikki suhteet sukulaisiin ja muut illanvietot, syntymäpäivät ja kahvitukset. Olisipa kiva itsekin tuntea, että joku haluaisi viedä minut jonnekin. Elokuviin, syömään tai jonnekin. Olenkin jo päättänyt jatkossa mennä ja tulla yksin ja lapsien kanssa, mölliköön mies sitten keskenään sohvalla sen aikaa.
Tykkään kun muistetaan yllättäen ihan arkena eikä tiettynä päivänä, jolloin on vähän pakko muistaa.
Minun mies muistaa. Sain ruusut
ja romantiikkaa naistenpäivänä. Mutta minä myös muistan häntä. Halaan, silittelen iltaisin, otan huomioon sängyssä, kerron, että rakastan joka päivä, kerron, kuinka komea hän on, lähden mukaan Suomen toiselle puolelle automessuille. Ei kai parisuhde voi toimia niin, että mies on se, joka lahjoo ja palvoo ja nainen patsastelee? Saan takaisin sen huomion, mitä annan miehelleni.
Vierailija kirjoitti:
liemessä kirjoitti:
hvetin vaativii nykymammat erehdyin sellasseen kun mietin miten äitini ja siskoni ovat vähään tyytyväisiä
Täällähän on koko ketju täynnä näitä vähään tyytyväisiä naisia, jotka eivät mitään tarvitse eivätkä halua. Neljän euron tulppaanikimppukin olisi heille liikaa.
Oma mies tekee hommia 8e tuntipalkalla leikkokukkien parissa.
Hän on puutarhuri ammatiltaan.
Totesi että harmi kun ei ole ostovoimaa hankkia leikkokukkia.
Minä taas ajattelen että mitä turhia ostella ylihinnoiteltuja rehuja lahoamaan nurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
liemessä kirjoitti:
hvetin vaativii nykymammat erehdyin sellasseen kun mietin miten äitini ja siskoni ovat vähään tyytyväisiä
Täällähän on koko ketju täynnä näitä vähään tyytyväisiä naisia, jotka eivät mitään tarvitse eivätkä halua. Neljän euron tulppaanikimppukin olisi heille liikaa.
Oma mies tekee hommia 8e tuntipalkalla leikkokukkien parissa.
Hän on puutarhuri ammatiltaan.
Totesi että harmi kun ei ole ostovoimaa hankkia leikkokukkia.
Minä taas ajattelen että mitä turhia ostella ylihinnoiteltuja rehuja lahoamaan nurkkiin.
4e on puolet tunnin palkasta. Aika kova hinta mielestäni!
Siinä vaiheessa tulee miettineeksi että onko tämä rehu tässä näin puolentunnin arvoinen homma?
Eipä ole.
Et ole ainoa. Oma mies ei osaa huomioida juhlapäivinä ja on siitä joskus puhuttukin.
Olen sanonut että ei se haittaa ja ei tarvitse huomioida mutta sisimmässä joskus harmittaa kun mies ei ikinä älyä nähdä vaivaa että keksisi jotain kivaa kuten varaisi pöydän jostain ravintolasta äitienpäiväksi tms.
Saattaa jopa selitellä että kuitenkin suuttuisin esim. kukkakimpusta koska se olisi merkki jostain miehen "kolttosista"
Alue: Aihe vapaa
Johtuiskohan siitä että deittimarkkinat Suomessa on perseestä?
Ei auta erota vaan koska ei saa lahjoja. Täytyy tyytyä siihen vaatimattomaan jantteriin jos muuten on kaikin puolin kunnollinen.
Voin kuvitella sellaisen Martan joka päättäisi lähteä uutta onneaan etsimään, vaan koska ei tipu lahjoja, bongaa tyyliin tinderistä Jampan ja treffit menee näin..
Jamppa kysyy:
” no mutta, miks oot ilman miestä?”
Martta: ” no kun exä ei koskaan muistanut juhlapäivinä ja tahtoisin niiin kovin sellaista yllätyksellistä hurmuria, joka veisi jalat altani.”
Mitäpä luulet miten käy deittien?
Niin.. kun muutenkin pitäisi olla ei pinnallinen, mutta kuitenkin kaikinpuolin ihQU sille kumppanille, niin Suomi-Jamppa juoksee hippulat vinkuen, koska pitäisihän sille Martalle uusi paistinpannu riittää kerran vuodessa jouluna. Muuta ei saa vaatia.