Olenko ainoa kenen mies ei ikinä muista/järjestä/lahjo mitenkään tälläisinä päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä jne?
Yritän ajatella ettei se haittaa, mutta kyllä pieni harmituksen peikko toisinaan nostaa päätään näinä päivinä. Etenkin kun somea selaa ja saa nähdä toinen toistaan hienompia juttuja joita miehet on vaimoilleen/tyttöystävilleen järjestäneet. Itse ilahdutan miestä ihan tavallisena arkenakin usein esimerkiksi leipomalla hänen lempparijuttuja, saatan ostaa kaupasta jotain mistä ainoastaan hän tykkää jnejne. Itse en saa ikinä mitään vastaavia juttuja. Ja en tarkoita että olisin vailla jotain shampanjaa ja limusiineja tai Pariisin matkaa, vaan ihan joku pieni juttu, ainoastaan se että olisi jotenkin ajatellut riittäisi.
Kommentit (372)
Solidaarisuus vs. luokka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kai se suurikin ansio osata syntyä naiseksi.
Näinkö kirjoittaa sivistynyt mies?
Valitettava aivan hirveä tosiasia on, että esim. Kiinassa, jossa oli yli 30 vuotta voimassa yhden lapsen politiikka, tyttövauvoja ei haluttu, koska poikaa pidettiin vanhempien tulevaisuuden kannalta arvokkaampana. Niinpä tyttöjen ei ole annettu syntyä ja elää. Edelleen on järkyttävän patriarkaalisia kulttureita, joissa nainen auton ratissa on outo. Tai epäsopiva nousemaan valtaistuimelle. Esim. Yhdysvalloissa sukupuolten tasa-arvo ei ole niin pitkällä, että nainen olisi voitu valita presidentiksi, vaikka laki sen siellä kyllä sallisi.
Sivistynyt mies kyllä tietää historian läksynsä lukeneena ja maantieteeseen tutustuneena kaiken tuon naisten sorron, joka liittyy tasa-arvopolitiikaltaan kehittymättömiin maihin.
Ja myös sen tosiasian ,ettei Suomi ole naispuolisen väestönsä kokemusmaailman osalta tässä maassa elämisen suhteen niihin sellaisiin maihin lukeutunut koskaan koko itsenäisyytensä aikana.
Suomi oli niitä ensimmäisiä maita, jossa naiset saivat äänioikeuden aivan samaan aikaan kuin ( siihen ns. 'tavalliseen kansaan', eli siis työväestöön lukeutuneet) miehetkin.
Sivistynyt mies ei kuitenkaan katso itse kuuluvansa maapallon sorretuimpien ja riistetyimpien köyhien miesten ryhmään.
Eli ei varmasti katso kuuluvansa elämän kurjuusasteikolla kuuluvansa samaan kategoriaan kuin joku rikshanpolkija 'kanssaveljensä' Intiassa tai 'kaivostyöveljensä' Etelä-Afrikassa', tai Mosambikilainen 'kalastajaveljensä'.
Pelkkä sukupuoli sinänsä ei näet suinkaan yhdistä miehiä maailmanlaajuisesti, mutta kyllä se (pelkästään siis samaan sukupuoleen lukeutumisen perusteella )vastaavasti 'yhdistävä sisaruus' esim. jonkun Paris Hiltonin ja jonkun kehitysmaan naisen välillä on aivan yhtä kaukaa haettua, kuin verrata (pelkän sukupuolen perusteella toisiinsa) jotain kehitysmaan miestä ja jotain ns. ensimmäisen maailman miestä
Sivistynyt mies, joka tuntee nykypäivän suomalaista yhteiskuntaa tietänee myös nämä:
- Suomessa on länsimaiden joukossa poikkeuksellisen sukupuolittuneet työmarkkinat.
- Naiset tekevät Suomessa osa-aikatyötä kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.
- Naiset käyttävät yli 90% perhevapaista, ja lasku niistä lankeaa naisten työnantajille. Siksi nuoren naisen palkkaaminen on työnantajalle ihan todellinen taloudellinen riski.
- Naiset ovat Suomessa keskimäärin koulutetumpia kuin miehet. Naiset ansaitsevat silti vähemmän. Monilla naisvaltaisilla aloilla palkat ovat paljon miesvaltaisia aloja pienemmät.
- Heikommasta työmarkkina-asemasta, pienemmistä palkoista ja kotona lapsia hoitaen vietetyistä vuosista johtuen naisilla on miehiä selvästi pienemmät eläkekertymät. Naisilla on myös pidempi elinajanodote. Siksi eläkeikäisiä naisia uhkaa köyhyys huomattavasti todennäköisemmin kuin eläkeikäisiä miehiä.
Tasa-arvo Suomessa ei ole valmis. Sen eteen on vielä paljon tehtävää. Kansainvälinen naistenpäivä koskee sitä paitsi koko maailman tasa-arvoa. Siksi naistenpäivänä saa kirjoittaa myös globaaleista tasa-arvo-ongelmista. On sivistymätöntä yrittää väittää, että se, mikä Suomessa on jo tapahtunut, olisi riittävästi. Se ei ole.
Tapahtui kaupankassalla. Minä 67nainen ostin itslleni naistenpvä kukkakimpun ja sanoin kassalle varmistavani asian itse. Vieresä seisoi outomies joka tuumasi: Niinkauan, kun ne housut ei lähde useimmin muijan jalasta, en kukkia muijalle osta. Hiukan nauratti. Vastasin jotta vois housut lähteä, jos kukkia sais edes joskus. Ajattelin kyllä et tää isäntä vois vilkaista peiliinkin. Näkis sen miksi ei housut lähde jalasta.
Eikö tuota rahaa mene muutenkin tarpeeksi kaikkeen turhaan paskaan?
T: M37
Mikä naistenpäivä ? Me ollaan kaikki vain henkilöitä. Sukupuolia ei ole enää olemassa, eikös viherpiiperöt ole tätä toivoneet ? :D
Ei kyllä mies edes toivottanut hyvää naistenpäivää. En toki odotakaan kalliita lahjoja ja kynttiläillallisia, mutta olisihan se tosiaan mukavaa tietää, että toinen välittää ja vaikka toisi kaupasta sen 5 euron kukkakimpun ja suklaalevyn halauksen kera. Turha toivo tosiaan täälläkin odottaa edes mitään tälläistä. Töissä kyllä heti oli kukat odottamassa tänään aamulla. Taitaa mennä mies vaihtoon kun työkaveritkin välittää enemmän kuin "oma mies".
Kizu123456 kirjoitti:
Ei kyllä mies edes toivottanut hyvää naistenpäivää. En toki odotakaan kalliita lahjoja ja kynttiläillallisia, mutta olisihan se tosiaan mukavaa tietää, että toinen välittää ja vaikka toisi kaupasta sen 5 euron kukkakimpun ja suklaalevyn halauksen kera. Turha toivo tosiaan täälläkin odottaa edes mitään tälläistä. Töissä kyllä heti oli kukat odottamassa tänään aamulla. Taitaa mennä mies vaihtoon kun työkaveritkin välittää enemmän kuin "oma mies".
Ei lihaville kannata suklaata ostaa, antaa väärän signaalin.
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta.
Mulle riittää kun aamuisin keittää mullekin kahvit, kantaa painavammat kauppakassit, silittää mun hiuksia iltaisin ym.
Sitä turhaa hapatustahan sinä saat jatkuvasti. Aamukahvit, kantoapua, silittelyjä...Täällä kai yrittää pientä ymmärrystä hakea ihmiset, jotka eivät saa minkäänlaista muistamista arjessa saati juhlassa. Hienoa sinulle, toivottavasti jatkossakin saat arjenkin rakkautta. ❤️
Vierailija kirjoitti:
Et ole. Ei munkaan mies muista jotain ystävänpäivää tai naisten päivää, eikä tarvitsekaan. Turhaa hapatusta..
Taitaisin saada turpaani jos jollakin lailla "muistaisin" naistenpäivää. Onneksi on sattunut olemaan vaimon kanssa ajoissa puhetta muussa yhteydessä eikä ole tullut tehdyksi tuota virhettä.
Täysin turha markkinavoimien keksimä päivä, saadaan kukkia ja krääsää kaupaksi.
Suuttuisin, jos mies toisi minulle kukkia ja suklaata sen vuoksi että olen... NAINEN !
Haloo!
Ärsyynnyn myös naisten toisilleen toivottamasta naistenpäivästä. Ollaampa joo erityisiä.
Puolet ihmisistä on naisia. Ei sitä miestenpäivääkään vietetä mitenkään.
Voisin osallistua naistenpäivän viettoon pienellä avustuksella, jos se oikeasti kohdistettaisiin kehitysmaihin naisten olojen parantamiseen. Mutta niin kauan, kun tästä vouhkataan suomalaisten naisten kunniaksi, niin saa olla.
Minulle ovat muuten naistenpäivä ja ystävänpäivä ihan yhdentekeviä, mutta olen silti ihan valtavan onnellinen ja kiitollinen puolisosta, joka jaksaa vielä 18 avioliittovuoden jälkeenkin joka ikisen pienenkin juhlantapaisen kohdalla tuoda töistä palatessaan leivokset, tulppaaneja tai milloin mitäkin ja julistaa heti aamulla ”hyvää naistenpäivää, rakkaat!” (meillä on tyttäriä) tai herätä keittämään mulle nimipäiväkahvit.
Elämä on juhlaa, kun sen oikein oivaltaa, ja varsinkin kun saa elää sen hauskan ja innostuvan ihmisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kizu123456 kirjoitti:
Ei kyllä mies edes toivottanut hyvää naistenpäivää. En toki odotakaan kalliita lahjoja ja kynttiläillallisia, mutta olisihan se tosiaan mukavaa tietää, että toinen välittää ja vaikka toisi kaupasta sen 5 euron kukkakimpun ja suklaalevyn halauksen kera. Turha toivo tosiaan täälläkin odottaa edes mitään tälläistä. Töissä kyllä heti oli kukat odottamassa tänään aamulla. Taitaa mennä mies vaihtoon kun työkaveritkin välittää enemmän kuin "oma mies".
Ei lihaville kannata suklaata ostaa, antaa väärän signaalin.
Eikä pienimunaisille pillua, saattavat vielä luulla olevansa hyviä sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ovat muuten naistenpäivä ja ystävänpäivä ihan yhdentekeviä, mutta olen silti ihan valtavan onnellinen ja kiitollinen puolisosta, joka jaksaa vielä 18 avioliittovuoden jälkeenkin joka ikisen pienenkin juhlantapaisen kohdalla tuoda töistä palatessaan leivokset, tulppaaneja tai milloin mitäkin
Ongelma on just siinä että jos "juhlantapaisen" kohdalla tuo kukkasia tai leivoksia, saattaa saada ne päin naamaansa. Kukat pitää tuoda aivan tavallisena päivänä, silloin ne jotain merkkaavat.
Meillä ei muisteta toisiamme sen enempää ystävänpäivänä, naistenpäivänä, miestenpäivänä ym. Ainoastaan isänpäivä ja äitienpäivä huomioidaan niin, että lapsen kanssa puuhaillaan ja ollaan yhdessä.
Tärkeämpi on muistaa jokapäiväisessä arjessa, eikä vain tiettyinä nimettyinä päivinä.
/mies 31v
Ei osta mies mitään, eikä tarvitse. Minulle riittää kun on itse siinä lähellä ja huomioi kyllä muuten jokapäivä, tekee päivittäin ruoan ja aamiainen sekä eväät töhin on valmiina aina kun herään ja silittää ja rakastaa päivittäin, joku suklaa tai kukkapuska ei kyllä ole mitään arkitekojen ja rakkauden rinnalla
Salikissa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kizu123456 kirjoitti:
Ei kyllä mies edes toivottanut hyvää naistenpäivää. En toki odotakaan kalliita lahjoja ja kynttiläillallisia, mutta olisihan se tosiaan mukavaa tietää, että toinen välittää ja vaikka toisi kaupasta sen 5 euron kukkakimpun ja suklaalevyn halauksen kera. Turha toivo tosiaan täälläkin odottaa edes mitään tälläistä. Töissä kyllä heti oli kukat odottamassa tänään aamulla. Taitaa mennä mies vaihtoon kun työkaveritkin välittää enemmän kuin "oma mies".
Ei lihaville kannata suklaata ostaa, antaa väärän signaalin.
Eikä pienimunaisille pillua, saattavat vielä luulla olevansa hyviä sängyssä.
Oho, olipa nokkela vastaus vaikkakin aika helvetin epälooginen.
Vierailija kirjoitti:
Ei osta mies mitään, eikä tarvitse. Minulle riittää kun on itse siinä lähellä ja huomioi kyllä muuten jokapäivä, tekee päivittäin ruoan ja aamiainen sekä eväät töhin on valmiina aina kun herään ja silittää ja rakastaa päivittäin, joku suklaa tai kukkapuska ei kyllä ole mitään arkitekojen ja rakkauden rinnalla
Minusta taas on parasta, kun saa molemmat: hyviä tekoja arjessa ja juhlallisia asioita silloin kun on pienikin syy juhlia! Nämä eivät millään lailla sulje toisiaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ovat muuten naistenpäivä ja ystävänpäivä ihan yhdentekeviä, mutta olen silti ihan valtavan onnellinen ja kiitollinen puolisosta, joka jaksaa vielä 18 avioliittovuoden jälkeenkin joka ikisen pienenkin juhlantapaisen kohdalla tuoda töistä palatessaan leivokset, tulppaaneja tai milloin mitäkin
Ongelma on just siinä että jos "juhlantapaisen" kohdalla tuo kukkasia tai leivoksia, saattaa saada ne päin naamaansa. Kukat pitää tuoda aivan tavallisena päivänä, silloin ne jotain merkkaavat.
Miksi kukaan saisi kukat ”päin naamaansa”? Kukat ovat ihania, ja niitä sopii tuoda ihan milloin tahansa.
Minun puolisoni tuo minulle marketista tulppaaneja tmv. aina tehdessään viikonlopun ruokaostokset. Juhlapäivinä saan hienompia kukkia ja lahjoja.
Tuli tällainen mieleen. Sain elämäni parhaan parisuhdeneuvon (pätenee toki muihinkin ihmissuhteisiin) ja se menee näin: "Älä investoi suhteeseen enempää kuin suhteen toinen osapuoli." Olen aiemmin investoinut enemmän ja huomaan, että tämä on tosi tyypillistä erityisesti naisille, mutta se ei kannata. Lopulta, se ei kannata. Tietenkin pitää osaa nähdä ne kummankin osapuolen investoinnit, ne eivät ole aina samaa laatua, mutta lähtökohta tulee olla, että molemmat investoi yhtä paljon.
Me sovittiin jo suhteen alussa ettei osteta toisillemme lahjoja ollenkaan, ainoastaan kun toinen täyttää pyöreitä vuosia niin jotain pientä. Hyvin on toiminut 25 v ja ei tarvi pahoittaa mieltä eikä riidellä asiasta.