Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1197)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
'Before you diagnose yourself with depression or low self-esteem, first make sure you are not, in fact, surrounded by assholes.' -Sigmund Freud
Ja Sigmund kirjoitti tän tietysti englanniksi? Jos lainaat, lainaa alkukielisenä eli saksaksi ja (tai pelkästään) suomeksi. Ärsyttää nää tiktok tms. viisaudet englanniksi. Varsinkin tatuointeina, voi luoja.
Yleensä nämä ovat myös keksittyjä. Otetaan hieno sananparsi, tai "hieno" ja opettavainen, pistetään alle Gandhi :D
Typerys. Vauva-palstalle kannattaakin kirjoittaa saksaksi. Ja Sigmund ei puhunut myöskään suomea. Ärsyttää tuollaiset nillittäjät, joiden täytyy ylemmyydentunnossaan yrittää päteä edes jollain tavalla.
Mutta jätän tämän tähän koska 'Never argue with stupid people. They will drag you down to their level and beat you with experience'.
Sonta on sontaa englanniksikin. Ei se tyhmyytesi muutu säkenöiväksi älyksi, vaikka vaihtaisit kieltä.
Sonnasta puhuu vain Vauva-palstan wt-osasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka näistä tykkää saisivat osallistua, kaikkien ei olisi pakko. Mikä tässä on ylivoimaista johtoportaalle ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa väkisinkin pohtimaan, millainen virkityspäivä olisi kiakkien mieleen? Joku työpaikan kahvihuoneessa kahvin juominen ja avaran luonnon katsominen tv:stä? Se tuskin olisi kenellekään ongelma?
Ainoa kaikille mieleinen virkistyspäivä olisi palkallinen vapaapäivä. Se on ainoa, joka virkistäisi aidosti ja josta kukaan ei valittaisi.
Entä jos tämä ei ole vaihtoehto?
Varmaan tyhy päivän toteuttamatta jättäminen
Entä jos jotain pitää toteuttaa?
Ruokailu ja/tai viinatarjoilu. Harvoja suomessa kiinnostaa työkavereiden ja pomon kanssa viettää aikaa töissäolon lisäksi niin ihmettelen miksi sellaista väkisin väännetään. Jos joku lakitekninen juttu eikö sen voi kuitata ja antaa alaisille vapaan? Meillä firma otti viimein onkeensa että ei kaikkia kiinnosta sosialisointi ja nyt saa olla vapaalla tai siellä... ei oo ollu sitäkään vähää tunkua tykyilemään.
Työelämä kokonaisuudessaan on nykyään nöyryyttävää pelleilyä.
Alkaen surkuhupaisista rekrytointitapahtumista, työelämän kautta eläköitymiseen.
Keskenkasvuisten lasten ja huomionhakuisten pentujen lastentarha.
Ei liene enää olemassa vastuuntuntoisille aikuisille tarkoitettuja työpaikkoja ilman tarpeetonta pelleilyä ja humppaa.
TeatteriesItys: Hansu ja Pirre
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työelämä kokonaisuudessaan on nykyään nöyryyttävää pelleilyä.
Alkaen surkuhupaisista rekrytointitapahtumista, työelämän kautta eläköitymiseen.
Keskenkasvuisten lasten ja huomionhakuisten pentujen lastentarha.
Ei liene enää olemassa vastuuntuntoisille aikuisille tarkoitettuja työpaikkoja ilman tarpeetonta pelleilyä ja humppaa.
Niin, onhan se surkuhupaisaa kuin 22-vuotias HR-tyttönen luennoi elämästä +50- vuotiaille työntekijöille kokemuksen syvällä rintaäänellä ja varmuudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa väkisinkin pohtimaan, millainen virkityspäivä olisi kiakkien mieleen? Joku työpaikan kahvihuoneessa kahvin juominen ja avaran luonnon katsominen tv:stä? Se tuskin olisi kenellekään ongelma?
Meillä on esim. ollut liikunnallisia päiviä jossa jokainen saa valita erilaisista aktiviteeteista joita on leppoisasta kehonhuollosta ja rauhallisesta metsäkävelystä vesihiihtoon ja maastopyöräilyyn. Jos ei löydä vaihtoehdoista mitään itselleen sopivaa niin voi ehdottaa mieleistä aktiviteettia. Yleensä toiveet pyritään toteuttamaan, varsinkin jos aktiviteettiin on useampia tulijoita.
Päivän jälkeen syödään hyvin porukalla jonka jälkeen kiinnostuneet saavat jäädä juhlimaan yömyöhään, mutta on hyväksyttävää lähteä ajoissa. On myös sallittua jättää liikunta väliin ja tulla vain syömään ja juhlimaan.
En ole vuosien varrella kuullut yhtään nurinaa, ihan kaikenkokoiset ihmiset ovat löytäneet itselleen kivaa tekemistä. Eli on se mahdollista, rahaa toki palaa enemmän kuin kylmää makkaraa syöden vesisateessa.
Eli toisin sanoen, ainoa aidosti yhteinen ohjelma on ruokailu? Tämä lieneekin suomalaisille sopivaa ajanvietettä eli takanta jonkun muun laskuun mahdollisimman suuri määrä ruokaa kurkusta alas. Saapahan säästöä, kun ei itse tarvitse käyttää omia rahoja "polttoaineeseen".
Ihme negistelyä ilman että edes tiedät mitään asiasta. Yhdessä työkavereiden kanssa niissä liikunta-aktiviteeteissakin ollaan, 20-30 hengen porukoissa. Ei siellä ruokailussakaan ole kaikki 100 ihmistä saman pöydän ääressä. Ja kaikille ruoka ei ole vain polttoainetta jossa ainoa kiinnostava asia on kustannus, vaan monille meistä se voi olla mukava sosiaalinen tapahtuma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peeässän heimopäivät. Koko henkilöstö kuljetettiin Tahkolle jossa oli pakko ohjelmaa: tekopirteät vetäjät kiljumassa ja tanssimassa ja pitämässä kauheita rasteja joissa kaikissa piti esiintyä: välillä tanssien, välillä näytellen. Ja nämä esitykset videoitiin ja jaettiin someen. Pakko oli osallistua sekä päivään, että koko sen kiduttavaan sisältöön. Ainoa hyvä asia oli ruoka, mutta koko päivä ahdisti niin paljon ettei se juuri maistunut.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa väkisinkin pohtimaan, millainen virkityspäivä olisi kiakkien mieleen? Joku työpaikan kahvihuoneessa kahvin juominen ja avaran luonnon katsominen tv:stä? Se tuskin olisi kenellekään ongelma?
Joku yhdessä olo ilman mitään tehtäviä. Joskus on vaan kiva istua, syödä ja rupatella. Etenkin jos on hyvä työyhteisö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...kyseisessä työpaikassa tehtiin risteily, jossa lähinnä työntantaja keräili työntekijöiden ideoita. Siis työntekijöistä ihan vaan pari oli vakituisia, muut kausityöläisiä. Eli yritti saada liikeideaansa paranneltua muiden ideoilla. Tuntui tosi roistomaiselle, kun omakin työsuhteeni oli moneen kertaan pätkitty jne. Mielummin vien ideani työpaikkaan johon voi oikeasti sitoutua.
Et esittänyt ideaa työntekijöiden sitouttamisesta ja työsuhteiden kiinnittämisestä? :-D
Kaupungin leivissä tyhy-päivät ovat olleet yleensä jotakin ryhmäliikuntaa ulkona, tarjoiluina grillattua makkaraa sekä kahvit ja pullat. Yhtenä vuonna oli jopa leffa ja sen jälkeen safka ravintolassa. Näihin on aina varattu puolikas päivä, aamupäivä tehdään töitä normaalisti. Joulun aikaan tähän oli yhdistetty jouluruokailu ravintolassa. Muistelen että tietyt vuodet työssä olleita (30 tai 40) muistettiin samassa tilaisuudessa, säästön vuoksi arvatenkin.
En osallistu yleensä näihin. Arvostaisin itse esim vapaapäivää tai rahaa. Se kohentaisi työhyvinvointia enemmän kuin nöyryyttävä ryhmäpyllistely jossain kentällä ja ruuan jonotus jossain halvassa ravintolassa jossa syömisen jälkeen istutaan pöydissä hiljaa ja odotetaan että saa luvan lähteä kotiin. Ihan kuin jotkut ala-asteen oppilaat! Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein karseimpia ovat nämä koko firman yhteiset kinkerit, yleensä jossakin pitkien matkojen päässä, metsän keskellä olevassa "kongressikeskuksessa". Sinne on haalittu joko ulkopuolinen puhuja tai sitten joku hr-tsirpukka ja kovasti kerrotaan, miten meillä on nyt hieno yhteishenki ja mahtavaa, eiks joo!! Loputtomalta tuntuvien luentojen jälkeen saadaan vihdoin ruokaa, jonka jälkeen loppupäivän "aktiviteetit" (lisää intomielistä hapatusta) menevät puoliunessa. Sen jälkeen alkaa juhlien vapaa osuus, joka on yleensä kotiinlähdön aika minulle. Illalla kun on vuorossa juomingit, upeiden tyyppien palkitseminen erikoisjuomingeilla sekä varattujen työkavereiden väliset sutinat. Ei kiitos.
Pomo eli yks Mäkäräisen Sepi käski antaa maissireikää ja vinkua kuin Soini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole enää mitään virkistyspäiviä. Firma fuusioitui ja käytännössä tyhy päivät lakkautettiin. Seuraavaksi varmaa yt:t
Vierailija kirjoitti:
No ei ne ole nöyryyttäviltä tuntuneet, lähinnä vaan ihan turhilta. Jos ei tartte töitä kerran tehdä, niin meen sitten mieluummin kotiin kuin leikin rikkinäistä puhelinta, kokoan vessapaperirullista mahdollisimman korkean tornin tai istun pimeässä huoneessa tekemässä jotain mantramörinää, joka vapauttaa energioita.
Tykkään kyllä kaikenlaisista peleistä (konsolipelit, lautapelit, joukkuepelit) ja harrastan esim. meditointia säännöllisesti, joten siitä ei ole kysymys. Mutta oon töissä tekemässä töitä ja sitten vapaa-ajalla puuhaan noita muita juttuja läheisten ja ystävien kanssa, en työkavereiden.
Tämä! En voi olla enemmän kun samaa mieltä asiasta. Olen itse todella aktiivinen ja urheilullinen ihminen ja työpaikka on myös kiva. Työkaverit on siis kivoja ja ilmapiiri on aika rento ja mukava. Mutta ei voisi vähemmän kiinnostaa viettää aikaa työkavereiden kanssa vapa-ajalla. Ja meillä on siis viime vuosina jotenkin erittäin paljon kaikenlaisia yhdessä vietto juttuja tullut, mutta tietenkin eihän tämä mikään pakko ole ja suurimmaksi osaksi mä en osallistu. Ainoastaan pikkujoulut ja kesäpäivät vaikka mieluiten jättäisin nämäkin jutut välistä. Jos ystävystyn jonkun kanssa niin sen kaa suunnittelen ihan erikseen juttuja ja tapaamisia.
tyhypäiväpuolikas firman piikkiin ravintolassa ilman pussihyppelyä ja halirinkejä.
Mutta ei kelvannut. Oi väärännäköinen ravintola, pahaa (itse jokaisen valitsemaa) ruokaa. epämukava tuoli. väärä valaistus. väärä päivä.
Hankala järjestää yhtään mitään kun silti ei kelpaa. Tai sitten valitetaan ihan periaatteen vuoksi.
ensi vuonna on ponileikki ja leuanvetoa :D
Kollega sai osaston ahkerimpana liikkujana palkinnoksi lahjakortin.
Summa 16€
Nuorena harjoittelijana jouduin virkistyspäiville. Oli vielä 80-luku ja homma hoidettiin näin. Hypättiin tilausbussiin viinakassit kilisten. Ajettiin saaristoon firman mökille. Puolivälissä laskentamerkonomi huomasi, että viinaa ei ole tarpeeksi? Kuulemma perusmäärä oli kossupullo nokkaa päälle pohjiksi. Seuraavassa kauppalassa kurvasimme Alkon eteen ja merkonomi kipaisi ostamassa kassillisen lisää olutta, viinejä ja kirkasta. Insinööri meni perästä, kun oli laskenut, että paluumatkalle ei ole mitään.
No saunottiin, syötiin ja juotiin sekä puhuttiin asiat selväksi. Yhteissaunassa näki työtoverit sellaisina kuin ne on. Aamulla oltiin tosi nöyrinä.
Onneksi paluumatkalla insinöörin pussukasta löytyi menovettä ja nöyryys katosi hetkessä. Välillä pysähdyttiin oksentamaan ja kusemaan. Seuraavana maanantaina kukaan ei puhunut virkistysmatkasta mitään. Palaverissa katsottiin asialistoja ja murahdeltiin. Sellaista oli 80-luvun lopulla. 70-luvulla oli kuulemma pahempaa.
Meillä oli ratsastusta. Painavia ihmisiä kantavia hevosia oli liian vähän ja jäin ilman hevosta, ja ratsastusta. Nuoremmat pullukat sai ne hevoset.
Entä jos jotain pitää toteuttaa?