Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1197)
Kerran oli jossain firman tiimi tyky me henki-päivässä tällainen kiva leikki että vetäjä oli niinkuin karhu ja tulee metsässä vastaan, missä me muut olemme ihan rauhassa kävelemässä.
Tarkoitus oli pelästyä tätä karhua ja turvautua työkaveriin. Karhu ei päässyt hyökkäämään sellaisen henkilön kimppuun joka oli ottanut kiinni työkaverista.
Siinä sitten käveltiin ja pälyiltiin toisiamme ja yhtäkkiä tämä vetäjä hyökkää jostakin ja karjuu naama punaisena ja hyökkäilee ihmisten kimppuun ja kaikki kiljuu ja säntäilee ja tarttuu kiinni lähimpänä olevaan työkaveriin.
Katselin sitä menoa ja ajattelin että mitä helvettiä. Saako tuo vetäjä tästä jotain palkkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekana tuli mieleen tämä, vaikka tapaus on vain yksi monista. Oltiin isossa ringissä toimittajan ja asiakkaan yhteisen projektiryhmän kidutuspäivillä jotain liikkeitä tekemässä ja kipeä selkäni ei sallinut jotain hyppimistä tms. joten vetäydyin vähän taka-alalle ringistä. Vetäjämies ringin keskeltä pilkallisesti huusi no mikäs sun ongelma nyt on .
Oltiin siis 20 - 65 vuotiasta sekalaista porukkaa joista kenellä tahansa saattoi olla mitä tahansa vaivaa ja tämä ylimielinen jumppamies katsoi oikeudekseen nolata viihtymään tulleita maksavia asiakkaita.
Olen ollut nykyisessä työpaikassani 25 vuotta, enkä ole osallistunut yhteenkään vuosittain järjestettyyn "virkistyspäivään".
Ei kutsuttu edes mukaan, kun olin vain työllistetty, enkä vakituinen
Kaikki sellaiset, joissa on jotain urheiluun liittyvää. Mikroautoilua? Muutamat luulevat olevansa Formuloissa ja meno on sen mukaista. Melomista? Samat sankarit ampaisevat kovalla kiireellä ja apinan raivolla matkaan koska pakko voittaa. Sählyä? Nyt ollaan niin kovaa NHL-pelaajaa ja sama kohellus jatkuu. Onneksi ei luita murtunut kellään, mutta mukaan lähtijöiden määrä putosi kummasti noin 80% noiden muutamien reissujen jälkeen. Ei tainnut olla hauskaa kuin niillä muutamilla kilpailijoilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena olin seurakunnan toimistossa. Päivä oli leirikeskuksessa. Parasta oli ruokailu. Ohjelmana oli musiikkia (uskonnollista hieman popahtavasti) sitten oli myötä häpeää herättävä lapsellinen, muka hauska näytelmä. Muutama kimeä ääninen rouva näytteli.
Pomo olisi käyttänyt virkistyspäivärahat koulutuspäivien kustannuksiin. Suuttui, kun huomautin hänelle, ettei käy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena harjoittelijana jouduin virkistyspäiville. Oli vielä 80-luku ja homma hoidettiin näin. Hypättiin tilausbussiin viinakassit kilisten. Ajettiin saaristoon firman mökille. Puolivälissä laskentamerkonomi huomasi, että viinaa ei ole tarpeeksi? Kuulemma perusmäärä oli kossupullo nokkaa päälle pohjiksi. Seuraavassa kauppalassa kurvasimme Alkon eteen ja merkonomi kipaisi ostamassa kassillisen lisää olutta, viinejä ja kirkasta. Insinööri meni perästä, kun oli laskenut, että paluumatkalle ei ole mitään.
No saunottiin, syötiin ja juotiin sekä puhuttiin asiat selväksi. Yhteissaunassa näki työtoverit sellaisina kuin ne on. Aamulla oltiin tosi nöyrinä.
Onneksi paluumatkalla insinöörin pussukasta löytyi menovettä ja nöyryys katosi hetkessä. Välillä pysähdyttiin oksentamaan ja kusemaan. Seuraavana maanantaina kukaan ei puhunut virkistysmatkasta mitään. Palaverissa katsottiin asialistoja ja murahdeltiin. Sellaista oli 80-luvun lopulla. 70-luvulla oli kuulemma pahempaa.
80-luvulla oli vielä laskentataitoisia merkonomeja.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa väkisinkin pohtimaan, millainen virkityspäivä olisi kiakkien mieleen? Joku työpaikan kahvihuoneessa kahvin juominen ja avaran luonnon katsominen tv:stä? Se tuskin olisi kenellekään ongelma?
VAPAAEHTOINEN
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hassunhauska 'heittäytyminen' aka itsensä nolaaminen
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei sinänsä muuten ollut nöyryyttävää, mutta itselleni kyllä. Olimme jossain hevonperän laskettelupaikassa virkistyspäivillä. Huoneisiin jakauduttaessa erään kollegan olisi pitänyt tulla minun kämppiksekseni, mutta hän ilmoitti kaikkien kuullen, ettei halua ja meni kolmanneksi yhteen huoneeseen. En tiedä miksi, olin aina ollut hänelle ihan ystävällinen.
Myöhemmin illalla oli pieni tauko ja olin sitten siellä huoneessani sen ajan. Meidän piti kokoontua ruokailemaan klo 18, mutta joku olikin aikaistanut sitä ja se alkoi jo 17.30. Huono vain, ettei minulle kukaan kertonut asiaa. Menin mielestäni etuajassa 17.45 jolloin muut olivat jo aloittaneet eikä kukaan ilmeisesti ollut edes huomannut, että en ollut mukana. Joudun istumaan ylimääräiselle paikalle pöydän päätyyn ja jotkut ruuat olivat jo loppuneet. Silloin tuntui kyllä todella kurjalta.
En ole onneksi enää tuossa työpaikassa.
No, eivät sentään suuttuneet sulle. Mulle kävi kerran eräässä tilanteessa niin. Tein juuri sen, mitä pomo käski ja kun olin sanut sen valmiiksi, menin muiden luo. He olivat minulle loukkaantunetia ja vihaisia, kun kertoivat, että siellä oli ollut ruokaa tarjolla (mutta he olivat jo syöneet sen kaiken). Öö siis mä jotenkin loukkasin heitä sillä, ettei heistä kukaan vaivautunut tulemaan luokseni noin 10 metrin päähän kertomaan, että siellä oliis nyt ruokaa tarjolla?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku vois tehdä tutkimuksen näistä tyky-päivistä. Saako ne enemmän aikaan ahdistusta kuin kohottavat työkykyä.
Vaikka selväähän tuo on, kun tätätkin ketjua lukee.Todellakin! Palkallinen vapaapäivä tyhy-pelleilyn sijaan kohottaisi työkykyä monin verroin enemmän!
Meillä koronan ollessa pahimmillaan tehtiin näin, eli etäpäivä (käytännössä palkallinen vapaapäivä) kaikille kotona työtehtävistä riippumatta, ja säästyineillä rahoilla työnantaja kustansi jokaiselle 20 euron lahjakortin Kotipitsaan. Oli virkistävin tyhy-päivä ikinä.
Jos työnantaja antaa työntekijöille palkallisen vapaapäivän, niin miten työnantaja säästää rahaa?
Palkallisella ajalla ne tyky/tyhypäivät joka tapauksessa olisi. Eli työnantaja säästää siinä ne ruokailut ja tapahtuman järjestämiseen menevät kulut. Jotkut kuntotestit ja naurujoogan vetäjät ei välttämättä ole halpoja juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Milleniaalit on estoista väkeä
Milleniaalit on vielä ihan järkiporukkaa, ei sekasaunakaan ahdista, kunhan jotakin saa päällensä laittaa. Milleniaalit oli lapsia laman aikaan ja tietävät ettei turhasta tarvitse kauhistella. Ne on zetat jotka on laittaneet koko elämän päälaelleen miituineen, estoineen ja minäminä-asenteineen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se saatanan nauruterapia. Itse yrittäjänä olen järjestänyt ihan ruoka ja juoma bileet.
Vierailija kirjoitti:
Näitä lukiessa alkaa väkisinkin pohtimaan, millainen virkityspäivä olisi kiakkien mieleen? Joku työpaikan kahvihuoneessa kahvin juominen ja avaran luonnon katsominen tv:stä? Se tuskin olisi kenellekään ongelma?
Kyllä. Mieluummin tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Kerran oli jossain firman tiimi tyky me henki-päivässä tällainen kiva leikki että vetäjä oli niinkuin karhu ja tulee metsässä vastaan, missä me muut olemme ihan rauhassa kävelemässä.
Tarkoitus oli pelästyä tätä karhua ja turvautua työkaveriin. Karhu ei päässyt hyökkäämään sellaisen henkilön kimppuun joka oli ottanut kiinni työkaverista.Siinä sitten käveltiin ja pälyiltiin toisiamme ja yhtäkkiä tämä vetäjä hyökkää jostakin ja karjuu naama punaisena ja hyökkäilee ihmisten kimppuun ja kaikki kiljuu ja säntäilee ja tarttuu kiinni lähimpänä olevaan työkaveriin.
Katselin sitä menoa ja ajattelin että mitä helvettiä. Saako tuo vetäjä tästä jotain palkkaakin.
Apua! Itkettäis jos ei naurattais :D
Tästähän ei ole kuin hetki aikaa.. Meillä on duunissa vähän huonoa jännitettä toimistohenkilökunta (4kpl) versus muu henkilökunta: hoitajia, opiskelijat, keittiötä, siivoojaa (yht. 7hlöä + 2 saikkulaista). Toimistossa kun istuu koulutetut ja me muut ollaan sitten heidän palvelijoitaan - välillä tuntuu siltä. Esimies on täysin pihalla tästä kuviosta. Hän kyllä kovasti yrittää, mutta ei pääse perille.
Meillähän oli taas tyhypäivää tiedossa. Ensin frisbeegolfia ja sitten syömään. Kävi sitten niin, että päivähän oli erittäin sateinen. Vettä tuli kuin aisaa koko aamun. Tavattiin töissä ja siinä höpisteltiin ja mietittiin, että mitä tehdään, kun eihän me nyt fribaamaan lähdetä. Pelattiin jotain lautapeliä ja juotiin kahvia. Eli siis tälleen pystytään kyllä sivistyneesti olemaan yhdessä. Riippuu aiheesta tai tilanteesta, niin tilanne äkkiä muuttuisi.
Sitten tuli ravintolaan lähdön aika ja vettä satoi yhä. Dösällä suurinosa oli siirtymässä, mutta esimies sai idean, että hän kun on autolla, niin siihen mahtuu osa kyytiin.
Yllättäen koko toimistoporukka änkes siihen autoon. Eikä ollenkaan otettu sitä rouvaa kyytiin, joka ollut liikenneonnettomuudessa ja on kuntoutuksessa. Liikkuu huonosti. Tai sitten se kokki, jolla on syöpähoidot menossa, mutta jaksoi osallistua. Tai se viimosen päälle raskaana oleva opiskelija, jolla jalat aivan turvoksissa. Tässä esimiehellä olisi pitänyt olla pelisilmää, mutta ei sitten...
Mulla niin paloi käämit tuossa tilanteessa. Mä itekseni jurmotin. En normaaliin tapaani aukonut päätäni, etten pilaa muiden fiilistä.
Dösän vaihdossa piti kiirehtiä, että keretään jatkoon ilman kummosia odotteluita. Mä kiirehdin ja ah, niin tunnollisen turvalliset numerot. Hyppäsin ekaan pois lähtevään bussiin, enkä piitannut takana huutelijoista.
Soittelihan ne mulle tietty, että hei sä nousit väärään dösään. Oho, niinkö kävi. Meni tunti, niin esimies soitti, että missä mä olen milloin kerkeen? En kerkee, mä reissaan jossain ihan toisella puolella Helsinkiä. Harmi, voi harmi, kun kävi näin hassusti. Tosi harmi juu.
Kotonahan mä jo olin Woltti äppiä pläräilin, että mitähän herkkua sitä tilais.
Kyllähän ne sitten töissä ihmetteli, että kuin mä nyt niin sekoilin niiden dösien kanssa. Vain kaksi tajusi oikean laidan. :D Jatkossa vetäydyn täysin näistä päivistä, otan jo ajoista lomapäivän/ylityövapaata tms. Vaikka tiedän, että niitä joudun selittelemään tuolle löllölle esimiehelle.
En käy työpaikan virkistäytymispäivillä koskaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa :D
Vierailija kirjoitti:
tyhypäiväpuolikas firman piikkiin ravintolassa ilman pussihyppelyä ja halirinkejä.
Mutta ei kelvannut. Oi väärännäköinen ravintola, pahaa (itse jokaisen valitsemaa) ruokaa. epämukava tuoli. väärä valaistus. väärä päivä.
Hankala järjestää yhtään mitään kun silti ei kelpaa. Tai sitten valitetaan ihan periaatteen vuoksi.
ensi vuonna on ponileikki ja leuanvetoa :D
Siinäpähän yksin munaat itsesi muiden edessä.
😂😂😂