Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Ei ollut meidän töissä, mutta joillain oli ollut joku ihmeen motivaatiopuhuja, joka oli käskenyt kaikkia seisomaan ja kävelemään sen työkaverin luokse, jota he pitävät parhaana työystävänään (ei siis työkaverina, vaan ystävänä. huoh...) ja laittamaan käden tämän olalle. Arvatkaa vaan kuinka moni saa useamman käden olalleen ja kuinka moni ei yhtään! Ihan järkky ja nöyryyttävä harjoitus.

Täähän on varmaan olevinaan joku "ai ihanaa, minustakin välitetään", mutta pikemminkin aiheuttaa päinastaisia tunteita. Kun itse tartut sen hyvän tyypin olkaan ja se tarttuukin jonkun ihan toisen, niin pikemminkin päinvastanen fiilis tulee ja voi aiheuttaa särön ennestään hyvään työsuhteeseen. Ja joku saattaa ajatella olevansa ihan pidetty työpaikallaan ja varmaan jopa onkin, mutta ei saa yhtään kättä ja tämän takia menee ihan pasmat sekasin. Mulla on ihan hyviäkin työkavereita, mutta jos nyt käskettäisiin näin tekemään, niin en mäkään tiedä kenen olkapäälle sen oikeasti tökkäisin jos saa valita vaan yhden. Tässähän vaikuttaa sekin, että kuka niistä on lähimpänä. Eli eihän se kädettä jääminen edes oikeasti tarkoita mitään, mutta tuntuisi silti todella nololta ja varmaan voi oikeasti pilata jollekin sen työilmapiirin. 

Meillä nämä onneksi lopetettiin. Mutta on ollut koskenlaskua kumiveneissä ja urheilua ja leikkimielistä köyden heittoa keppiin ja voittaja palkittiin.

Koskenlaskusta kävin kovan väännön, että en lähde. Olen aina pelännyt veneissä oloa ja olen meinannut lapsena hukkua, joten voisi sanoa, että veneilyä kohtaan minulla on jo fobia. Saati, että pitäisi kumiveneessä laskea koskia. Lopulta sain luvan jäädä pois ja käydä lenkillä sen sijaan, mutta tapahtuman järjestäjä haukkui minua monta kuukautta työkavereille.

Se urheiluhomma lopetettiin siihen, kun kolme jäi saikulle sen jälkeen revähtymien ja nilkan venäytysten vuoksi.

Se reissu oli viimeinen, kun järjestäjän sukulainen piti jotain ohjelmapalvelua. Menimme paikalle ja pihalla oli keppi ja siihen piti lassota ja voittaja sai itse tehdyn diplomin. Ruokana oli makkarakeitto ja kaljupääkahvit. Silloin jo työnantajakin hermostui, koska maksu per nokka oli tosi korkea ja olisi voinut sisältää edes kunnollisen ruoan salaatteineen.

Onneksi näitä ei enää ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.

Itse asiassa ne on noloja myös lapsilla. Mutta lapsilta ei kukaan kysy. Ja jos et suostu, niin sulla on sopeutumis- tai uhmakkuushäiriö. 

Kaikkien pitää tykätä piiri- ja tuolileikeistä.

Tämä! Olen niin pienestä kuin muistan inhonnut kaikkia ohjattuja leikkejä, pelejä ja kisoja. Olen jopa muutaman harrastuksen lopettanut, kun alettu painostamaan tasokokeisiin, kisoihin tai näytöksiin omaksi iloksi harrastamisen sijaan. Edelleen vihaan kaikkia ryhmäytymisleikkejä ja tykypäiviä, en pidä lauta-, kortti-, tai tietokonepeleistä tms, mutta kilttinä ja sopeutuvaisena suostun niitä suorittamaan.

Osallistuin joskus ammattiliiton kurssiltaan, jossa oli myös naurujoogaa. Se oli ihan ookoo ja vetäjä hyvä, mutta yhdessä harjoituksessa piti muodostaa istualtaan jo niin että istuttiin takana olevien jalkojen välissä. Tästä lähtiin taivuttamaan taaksepäin. Yksi miehistä tekikin niin että jäi aika kauas edessä istuvasta naisesta ja kun nainen taivutti taaksepäin, olikin vastassa miehen jalkoväli. Niin oksettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen naisvaltaisella työpaikalla, jossa yritetään teetättää kaikenlaisia akkahommeleita, kuten Zumbaa jne.

Jos miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla sorretaan naisia, niin ainakaan nämä sorretut eivät näytä oppineen mitään niin, että kun heillä on enemmistö tai  valta, niin ottaisivat millään tavalla huomioon vähemmistöä.....

Eräällä firman tyky (tai joku vastaava) päivällä meille oli jumppaa vetämässä Hunksista jokunen komea poika. Niitä olikin kiva katsella näin miehenä.

Ah-hah! Meillä oli suuren miesvaltaisen työpaikan tyky-päivän iltaohjelmassa ruokailun jälkeen mielenkiintoinen ohjelmanumero. Firmassa on noin 250 miestä ja 20 naista töissä ja tosiaan ruokailun jälkeen meille esiintyi napatanssija- nainen. Kyseessä oli kyllä jonkin sortin strippiesitys firman tiloissa ja koko 270-päinen henkilökunta seurasi esitystä. Naisesiintyjä tanssi itämaisen musiikin tahdissa ja tiputteli vaatteita yksi kerrallaan. Lopulta tuolla tanssijalla oli enää päällään stringit ja nän*ien peitteenä pienet heiluvat tupsut!

250 miestä istui siis olut tuopit kädessä naamat punaisena ja me lähes kaikki naiset tyky-tiimiä lukuunottamatat oltiin suut ammollaan auki että mitä ihmettä ?!?!? Tyky- tiimi, joka oli tilannut tuon esiintyjän, koostui naisista.

Kuulostaa puolustusvoimilta... Eikös niillä joku aika sitten ollut strippari, jota sitten dildoteltiin...

Meidän piti pukeutua roskasäkkiin ja sitten pomo arvosteli puvun. Näin eettisesti toimii hoitajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.

Itse asiassa ne on noloja myös lapsilla. Mutta lapsilta ei kukaan kysy. Ja jos et suostu, niin sulla on sopeutumis- tai uhmakkuushäiriö. 

Kaikkien pitää tykätä piiri- ja tuolileikeistä.

Olin koulukiusattu. Yläasteella toisesta maasta, yläasteemme kaverikoulusta, tuli saman ikäisiä nuoria tutustumaan maahamme ja kouluumme. Olin nätti ja hoikka, ja juurikin jossain piirileikissä piti laulun loppuessa halata sitä henkilöä, joka tulee ensimmäisenä vastaan. Muistan edelleen, kuinka yksi poika pysähtyi kohdallani, kieltäytyi halauksesta ja muka yökkäsi. Piti minua siis etovana, koska muita hän halasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.

Itse asiassa ne on noloja myös lapsilla. Mutta lapsilta ei kukaan kysy. Ja jos et suostu, niin sulla on sopeutumis- tai uhmakkuushäiriö. 

Kaikkien pitää tykätä piiri- ja tuolileikeistä.

 

Tämä! Olen niin pienestä kuin muistan inhonnut kaikkia ohjattuja leikkejä, pelejä ja kisoja. Olen jopa muutaman harrastuksen lopettanut, kun alettu painostamaan tasokokeisiin, kisoihin tai näytöksiin omaksi iloksi harrastamisen sijaan. Edelleen vihaan kaikkia ryhmäytymisleikkejä ja tykypäiviä, en pidä lauta-, kortti-, tai tietokonepeleistä tms, mutta kilttinä ja sopeutuvaisena suostun niitä suorittamaan.

Seurakunnan lasten ja nuorten toiminnassa aikanaan mukana olleena huomasi että ne lapset saa paremmin ryhmäytymään kun voivat nauraa meille vetäjille kun me nolaamme itseämme eikä sillä että väkisin koitetaan koko porukka saada johonkin leikkiin mukaan.

Kaikkeen nöyryytykseen sen pienen ihmisen täytyy suostua että pysyy ns. normaalien kirjoissa.

Vierailija kirjoitti:

No ei ne ole nöyryyttäviltä tuntuneet, lähinnä vaan ihan turhilta. Jos ei tartte töitä kerran tehdä, niin meen sitten mieluummin kotiin kuin leikin rikkinäistä puhelinta, kokoan vessapaperirullista mahdollisimman korkean tornin tai istun pimeässä huoneessa tekemässä jotain mantramörinää, joka vapauttaa energioita. 

Tykkään kyllä kaikenlaisista peleistä (konsolipelit, lautapelit, joukkuepelit) ja harrastan esim. meditointia säännöllisesti, joten siitä ei ole kysymys. Mutta oon töissä tekemässä töitä ja sitten vapaa-ajalla puuhaan noita muita juttuja läheisten ja ystävien kanssa, en työkavereiden.

Mantraa joka vapauttaa energioita? Ihan hullua jos tuollaista jossain työpaikassa. En kyllä haluaisi kristittynä osallistua moiseen itämaisten uskontojen touhuun.

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita kyllä ole. Olen timmissä kunnossa oleva nuorehko mies, joten fyysiset hommat eivät ole mikään este. Päinvastoin, on kiva vaihtaa kauluspaita kireään t-paitaan ja vähän esitellä työpaikan naisille hauista ;)

Riittäisikö nämä voimafantasiat jo Ville?

Olisitte nähneet meidän joulujuhlan ja siihen ympätyn joulunäytelmän...

Vierailija kirjoitti:

Meidän virkistäytymispäivät toteutetaan omalla ajalla. Tuntuu vastenmieliseltä lähteä koko lauantaipäiväksi virkistäytymään työkavereiden kanssa, kun on samojen ihmisten kanssa muutenkin kaikki päivät. Virkistäytymispäivän suunnittelee porukka työpaikan ihmisiä, joille oman ajan käyttäminen työjuttuihin ei ole ongelma. Yksi nuori nainen, jolla ei ole mitään muuta elämässään ja kaksi nuorta perheenisää, joille kaikki muu kuin se kotona oleminen on tärkeää. Sitten mennäänkin ihan pitkän kaavan mukaan ja lähdetään jo puoliltapäivin, on liikuntaa, saunomista, ryyppäämistä, illanviettoa, ruokailua, teatteria ja sitten vielä ravintolaan. Toisille kivaa, mutta niille, joille oma aika on tätä tärkeämpää, pakkopullaa.

Mistä tiedät ettei naisella ole mitään muuta elämässään? Karseaa kyllä koko touhu.

Äitini virk.pvässä leikkinä oli ollut potta,jossa oli ollut jaffaa ja nakinpätkiä.Siitä olisi sitten pitänyt ryystää vuoronperään.

Mautonta ja oksettavaa.

Meillä piti askarrella kuvia lehdistä leikaten toisesta työntekijästä kuvataulua yms viisasta tyhy päivänä. Lisäksi kesäisin pomo kävi aina kertomassa, kuka hänen mielestään on tervetullut kesäjuhliin. Siis nämä juhlat oli koko talolle, mutta pomon mielestä vain hänen suosikit saivat tulla.

Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä piti askarrella kuvia lehdistä leikaten toisesta työntekijästä kuvataulua yms viisasta tyhy päivänä. Lisäksi kesäisin pomo kävi aina kertomassa, kuka hänen mielestään on tervetullut kesäjuhliin. Siis nämä juhlat oli koko talolle, mutta pomon mielestä vain hänen suosikit saivat tulla.

Me taivuteltiin rautalangasta toisen työntekijän profiili. Ja nämä sitten piti kaiken huipuksi kiinnittää pukuhuoneissa kaappien oviin.

Meillä oli just tänä vuonna tuollainen urheilullista kisailua + saunomista ja paljuilua -kombo. Tyhypäivän aamuna 50+ miespuolinen kollega tuli kysymään, onko mulla kokouikkarit vai bikinit... Lähdin kisailujen jälkeen takakumi sutien kotia kohti. Olen siis itse alle 30-vuotias nainen.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.

Mikroautoilu voisi ollakin kivaa, mutta värikuulasota ei innosta. Saunominen ja ryyppääminen työkavereiden kanssa taas on ehdoton no-no.

Vähän ohis, mutta tuli näitä lukiessa mieleen: Oli koko koulun vanhempainilta ja paikalle tuli noin 50 henkilöä. Luulin tilaisuuden olevan tiedotustyyppinen, jonka jälkeen perinteisesti saa kysellä ja kommentoida. Noh, meidät jaettiinkin pienen alkupuheen jälkeen pareihin ja annettiin pohdittavat aiheet ja vartti aikaa. En tuntenut pariani ollenkaan, ja siinä vaiheessa, kun rehtori ilmoitti, että nyt aletaan käydä läpi mitä olette pohtineet, et toinen pareista voisi nousta ylös vuorollaan kertomaan muille, niin se mun pari keräs kimpsunsa ja pakeni paikalta mitään sanomatta. :D Menin ihan paniikkiin tuosta parini reaktiosta, ja siitä, että joutuisin nyt yksin esiintymään niille muille, ja otin itsekin sen perässä hatkat... :D :D

Et joo, onneksi meilläkään ei töissä tyhyillä eikä virkistäydytä, kammoan kaikkea esillä oloa ja isolla porukalla "hassuttelua".