Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Jos nämä olisikin vain työaikana ja pääsisi kotiin klo 16 niin kai ne kestäisi, mutta meilläkin useamman toimipisteen firmassa ovat aina toiselle paikkakunnalle matkustamista vaativia, joten siihen menee aina 2 vrk.

Miksi aikuisille ihmisille järjestetään typeriä leikkejä tai palkataan naurujoogi höröttämään? Minä virkistyisin eniten siitä, varsinkin nyt kiky tuntien aikana, että saisin joskus ylimääräisen palkallisen vapaan tai voisin edes lähteä parina päivänä muutamaa tuntia aiemmin töistä. Tämä tukisi jaksamista. Jos on pakko järjestää jotain, niin eikö voida edes henkilökunnan antaa päättää mitä se on. Höpöhöpöhommat ja leikit eivät virkistä vaan lisäävät stressiä.

Ei ole tullut vastaan, mutta lähellä oli kerran. Onneksi sillä naurujoogakouluttajalla oli kalenteri niin täysi, ettei päässyt tulemaan. Jos olisi tullut, niin olisin jäänyt kotiin. Tuo ja kaikki muutkin ns. hauskat seuraleikit ovat myrkkyä introvertille, joka ei kertakaikkiaan voi osallistua tuollaisiin itsensä nolaamisleikkeihin. Riehuvat ekstrovertitihan eivät tätä ymmärrä lankaan. Itsensä ja samalla toistenkin nolaaminenhan on vain hauskaa. Sen sijaan kaikenlainen vapaavalintainen liikunta kuten hiihto, sauvakävely, lumikenkäily jne. ovat ihan mukavia.

Ajatuskin siitä, että viettäisin ylimääräistä aikaa - joskus vapaa-aikaa - jonkun todella keljumaisen työkaverin seurassa, on mahdoton.

Asia on varmasti toinen, jos kaikki työkaverit ovat mukavia ja kaikki tulevat toimeen keskenään, mutta harvoin on se tilanne.

Nämä tilaisuuksien järjestäjät ovat yleensä niitä äänekkäitä, yltiösosiaalisia ihmisiä, jotka ovat koko ajan äänessä, eivätkä edes huomaisi työpaikkakiusaamista vaikka se tapahtuisi nenän edessä. Tai voivat jopa itse olla työpaikkakiusaajia.

Ei ketään saisi painostaa mukaan tuollaiseen.

Jos työpaikalla järjestetään typerä leikki, niin minä aion sanoa suoraan että en pysty osallistumaan tähän ja olen aikuinen ihminen. Paikalla voin olla mutta jätän tyhmimmät jutut välistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tullut vastaan, mutta lähellä oli kerran. Onneksi sillä naurujoogakouluttajalla oli kalenteri niin täysi, ettei päässyt tulemaan. Jos olisi tullut, niin olisin jäänyt kotiin. Tuo ja kaikki muutkin ns. hauskat seuraleikit ovat myrkkyä introvertille, joka ei kertakaikkiaan voi osallistua tuollaisiin itsensä nolaamisleikkeihin. Riehuvat ekstrovertitihan eivät tätä ymmärrä lankaan. Itsensä ja samalla toistenkin nolaaminenhan on vain hauskaa. Sen sijaan kaikenlainen vapaavalintainen liikunta kuten hiihto, sauvakävely, lumikenkäily jne. ovat ihan mukavia.

Minä olen ekstrovertti enkä siitäkään huolimatta tykännyt naurujoogasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D

Minä en ymmärrä tuota naurujoogaa missään yhteydessä. Ensinnäkin mitä helvetin joogaa se muka on jos hohotetaan jotain typerää tekonaurua? Toiseksi, mitä hyötyä siitä saa että räkätetään tekonaurua?

Naurujooga on jo menneisyyttä. Jotkut kuitenkin ehti netota mukavasti niistä kiusallisista naurujoogasessioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D

Minä en ymmärrä tuota naurujoogaa missään yhteydessä. Ensinnäkin mitä helvetin joogaa se muka on jos hohotetaan jotain typerää tekonaurua? Toiseksi, mitä hyötyä siitä saa että räkätetään tekonaurua?

Naurujooga on jo menneisyyttä. Jotkut kuitenkin ehti netota mukavasti niistä kiusallisista naurujoogasessioista.

Joo. Nyt näyttää olevan gong-rentoutuksen ja joogan yhdistelmä muodissa.

Kuulostaa oudolta tässä ketjussa kuvaillut virkistäytymispäivät. Minun työpaikoissani on ollut vain asiallisia sellaisia, ei mitään leikkejä. On käyty kansallispuistossa, Helsingin saaressa kävelyllä ja sieltä ravintolaan, teatterissa. Kerran naiset menivät kauneushoitolaan mutta siitä oli sovittu jo ennenkuin tulin taloon, minä jäin pois ja se oli ok. En haluaisi olla työpaikassa, jossa virkistäytymispäivästä ei uskalla jäädä pois.

Täällä on niin paljon negatiivisia juttuja että kerron vastapainoksi kivan kokemuksen. Kävimme strutsifarmilla katsomassa strutseja ja paluumatkalla ravintolassa, jossa sain ehkä elämäni maukkaimman lehtipihvin :)

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin paljon negatiivisia juttuja että kerron vastapainoksi kivan kokemuksen. Kävimme strutsifarmilla katsomassa strutseja ja paluumatkalla ravintolassa, jossa sain ehkä elämäni maukkaimman lehtipihvin :)

Kuulostaa hauskalta, täytyypä panna korvan taakse.

Eli maukas lehtipihvi riittää virkistyspäiväksi.

Hienoa, tämä ei tule kalliiksi.

Terv. Pomo

Rasittavimpia ovat nämä hierontajutut, paljussa lillumiset ja mitkä lie väkisin rentouttamiset. Eivät todellakaan lisää työhyvinvointia, vaan päinvastoin aiheuttavat pahoinvointia.

Muistan vanhasta työpaikasta 2000-luvun alkupuolelta, että kerran tyhy-iltapäivänä kävimme kokeilemassa jousiammuntaa, nyrkkeilyä yms. ja paikalla oli ohjaajat neuvomassa. Se oli tosi hauskaa, kun en ollut koskaan niitä lajeja kokeillut. Sitten oli hyvää ruokaa ja jutustelua, se oli varmaan onnistunein virkistyspäivä, jossa olen ollut. No, tuolla työpaikalla meitä oli tosi kiva porukka, eikä kukaan koskaan ehdotellut mitään paljujuttuja tai hierontahipelöintejä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aikuisille ihmisille järjestetään typeriä leikkejä tai palkataan naurujoogi höröttämään? Minä virkistyisin eniten siitä, varsinkin nyt kiky tuntien aikana, että saisin joskus ylimääräisen palkallisen vapaan tai voisin edes lähteä parina päivänä muutamaa tuntia aiemmin töistä. Tämä tukisi jaksamista. Jos on pakko järjestää jotain, niin eikö voida edes henkilökunnan antaa päättää mitä se on. Höpöhöpöhommat ja leikit eivät virkistä vaan lisäävät stressiä.

No minä ekstrovertiksi identifioituvana inhoan näitä virkistyspäiviä joina on ties mitä naurujoogaa ja hierontapiirejä. Vain tekopirteät ylisuorittajat pitävät niistä. Paras virkistyspäivä olisi ihan vain vapaapäivä tai vaikka jotain hyvää ruokaa ja juomaa työporukalla ilman känniörveltämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin paljon negatiivisia juttuja että kerron vastapainoksi kivan kokemuksen. Kävimme strutsifarmilla katsomassa strutseja ja paluumatkalla ravintolassa, jossa sain ehkä elämäni maukkaimman lehtipihvin :)

Kuulostaa hauskalta, täytyypä panna korvan taakse.

Eli maukas lehtipihvi riittää virkistyspäiväksi.

Hienoa, tämä ei tule kalliiksi.

Terv. Pomo

Riittääkö pienemmän yrityksen virkistyspäiväksi raikkaat voileivät?

Meillä olen kokenut nöyryytystä jo siinä suunnitteluvaiheessa. On pyydetty kaikilta ideoita päivää varten, mutta käytännössä vain pomon "suosikin" ideat ovat kelvanneet. Näin on käynyt monta vuotta peräkkäin, että vain tämä yksi ihminen on saanut lopulta ideoida ja suunnitella, ja se tuntuu todella pahalta. Työkaverit ovat myös asiaa ihmetelleet, koska he olisivat halunneet tehdä ehdottamiani asioita. Nyt olenkin jo luovuttanut, enkä enää edes yritä ehdottaa mitään, sama fiilis kaikilla muillakin.

Yksi kerta tämä järjestävä henkilö oli laskenut budjetin siihen, kuinka paljolla jokainen saisi tilata ravintolassa tyhy-päivänä. Minä olin tilaamassa täysin budjetin mukaisesti ja tarjoilija otti tilausta vastaan, kun pomo huusi toiselta puolen huonetta, että "älä tilaa sitä, ei riitä rahat tollaisiin". Tilasin sitten jotain muuta, mutta se tuntui tosi pahalta. Muut tilasivat budjetin yli, alkoholiakin, jonka piti olla kiellettyä. Siihen ei pomo reagoinut.

Muutenkin pomo on aina kohdellut minua ilkeästi. Ei ole yhtään virkistävää olla yhtään ylimääräistä minuuttia ko. henkilön seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Tosikoille kaikki on nöyryytystä.

Ei vaan nimensä mukaisesti päivån pitäisi virkistää eli saada aikaan hyvä mieli. Kaikki mitä ei niin tee on ollut epäonnistunutta.

T. Yksi joka tuli suoraan työmatkalta virkistäytymispäivään jossa piti kiipeillå korkeiden esteiden yli käyttäen työkavereita jakkaroina ja tikapuina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosikoille kaikki on nöyryytystä.

Ei vaan nimensä mukaisesti päivån pitäisi virkistää eli saada aikaan hyvä mieli. Kaikki mitä ei niin tee on ollut epäonnistunutta.

T. Yksi joka tuli suoraan työmatkalta virkistäytymispäivään jossa piti kiipeillå korkeiden esteiden yli käyttäen työkavereita jakkaroina ja tikapuina.

En kerta kaikkiaan ymmärrä miksi aikuiset ihmiset SUOSTUVAT tällaiseen??

Meillä olisi ollut tarjolla kävelyä ulkoilualueella ja makkaranpaistoa - sitten kun on päässyt töistä!

Jännästi sattuikin olemaan sovittua menoa sinä päivänä töiden jälkeen.

Oishan noi kaikki pelit ja leikit varmasti hauskoja ystäväporukan kanssa, mutta ei osittain ventovieraan työporukan kesken. Harvoin mekään ollaan kaikki samaan aikaan vuorossa ja ollaan toisillemme tuntemattomia. Mielummin tutustuisin ruokailun tai pienen retken ääressä ilman mitään kammottavia pakkopullaleikkejä.

Mulla työkokemusta kohta 15 vuotta naisvaltaiselta sosiaali- ja terveysalalta ja aivan hirvittäviä kokemuksia noista "virkistys"päivistä, etenkin sieltä urani alkupäästä. Nyt hirvittävien tyhypäivien terä onneksi taittunut, tosin työnantajakin on vaihtunut.

Urani alkuvaiheessa työpaikassa oli niin nihkeä tyhybudjetti, ettei varaa ollut muuhun kuin mennä metsäretkelle, jossa terveydenhoitaja-pohjakoulutuksella oleva ammattitaidon mutta hyväntahtoinen hölmö esimies oli jostain lasten leikittämisoppaista keksinyt kaikkia "hassunhauskoja ja ryhmäyttäviä" leikkejä. Oli jotain pussijuoksuviestiä, köydenvetoa, tervapataa, sormiväreillä maalausta vanerille. Ja tämä kaikki siis leirintäalueen kupeessa tihkusateessa nyyttäriperiaatteella. Muistaakseni työpaikka kustansi sentään munkkikahvit siellä leirintäalueen kahviossa mutta lounas nyyttäreinä. Lisäksi meillä oli koko päivän ajan selässä jotkut kartonkilaput hakaneuloilla kiinni, joihin muiden piti käydä kirjoittamassa jotain myönteistä. Mua HÄVETTI kahviossa kun näin työntekijän katsovan meidän porukkaa tonnin seteli-ilmeellä. Esimies oli vielä niin pilkunn***ija, ettei voinut lopettaa tuota hirveää tyhypäivää yhtään aiemmin, vaan piti kökkiä tasan klo 16 saakka. 

Onneksi nykyisessä työpaikassani (edelleen naisvaltainen sote-ala) ei ole tuollaista. Parina viime tyhy-päivänä ollaan käyty työajalla elokuvissa ja syömässä hipsteriravintolassa. Toisella kertaa meillä oli brunssi ravintolassa ja sen jälkeen opastettu kierros taidenäyttelyssä. Ihan jees kumpikin.