Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Vierailija kirjoitti:

Minä (nainen) olen nykyään miesvaltaisella alalla jamiesvaltaisella työpaikalla, olen IT-alalla. Onneksi miestyökaverini eivät halua mitään naurettavia ryhmäleikkejä. Heille riittää kun pari kertaa vuodessa mennään syömään ja ryypiskelemään firman laskuun pääkaupungin ravintoloihin.

Olin joskus naisvaltaisessa työpaikassa ja siellä oli näitä ryhmähali- leikkejä. Joka viikko oli maanantain viikkopalaveri ja siellä leikittiin joku saakelin 'lannoitus-luovan ajatustyön-toteutan näin' leikki ja kakkien piti tehdä se seisaaltaan toimiston aulatilassa. 

Mä luulen että nää naurettavat ryhmäleikit on naisten ja naisvaltaisten työpaikkojen keksintöjä. Joten ryhmäleikkinaiset - LOPETTAKAA , KETÄÄN EI KIINNOSTA RYHMÄLEIKIT! TEETTE ITSESTÄNNE NOLOJA!

Jaa, no itse olen myös IT-alalla miesvaltaisessa työpaikassa ja näitä kamalia virkistäytymispäiviä vastaa tällä sektorilla sauna- ja ryyppäysillat joissa pääsee taas kuuntelemaan humalaisten miesten avautumista vaimoistaan, limaisia iskuyrityksiä ja seksististä "läppää" josta loukkaantuminen koetaan tiukkapipoiluksi. Onneksi eivät ole pakollisia eivätkä varmaan huolisikaan naista pilaamaan tunnelmaa, voin jäädä hyvällä omallatunnolla kotiin. En tiedä kumpi on nöyryyttävämpää, nuo naurujoogat vai känniset kommentit ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän virkistäytymispäivät toteutetaan omalla ajalla. Tuntuu vastenmieliseltä lähteä koko lauantaipäiväksi virkistäytymään työkavereiden kanssa, kun on samojen ihmisten kanssa muutenkin kaikki päivät. Virkistäytymispäivän suunnittelee porukka työpaikan ihmisiä, joille oman ajan käyttäminen työjuttuihin ei ole ongelma. Yksi nuori nainen, jolla ei ole mitään muuta elämässään ja kaksi nuorta perheenisää, joille kaikki muu kuin se kotona oleminen on tärkeää. Sitten mennäänkin ihan pitkän kaavan mukaan ja lähdetään jo puoliltapäivin, on liikuntaa, saunomista, ryyppäämistä, illanviettoa, ruokailua, teatteria ja sitten vielä ravintolaan. Toisille kivaa, mutta niille, joille oma aika on tätä tärkeämpää, pakkopullaa.

Jos se on omaa aikaa eli palkatonta niin ei ole pakko mennä? Ihmeellistä valitusta, meillä tyhyt on palkattomia työajan ulkopuolella ja ne osallistuu jotka haluaa. Milloin keilataan, ulkoillaan ja syödään, käydään miniristeilyllä tai jossain festarityylisessä musatapahtumassa tms. En ymmärrä miten ihmiset ei saa suutaan auki, en minä alkaisi hieroa työkavereita varsinkaan jos en haluaisi, meillä ainakin osataan sanoa mitä tyhynä halutaan tehdä ja sen mukaan mennään, osallistua ei siis ole pakko. Ja jos tulisi joku "yllärihieronta" niin aika moni kyllä saa suunsa auki siinä vaiheessa.

Joo, menikö pointti ihan pikkusen ohi? Jos on elämässä muutakin kuin työ, niin ymmärtää, mikä tässä on se ongelma. Virkistäytymispäivät kuuluisivat työajalle, ei omalle vapaa-ajalle. Sitten on vielä kaiken maailman turhat venyttelyt ja olemisen siellä, niin, että varmasti menee ihan koko päivä. Se on ihan yhtä huono vaihtoehto, että kieltäytyy tulemasta. Yhtä kurja fiilis tulee siitä. Kyse on myös yhteisöllisyyden rakentamisesta. Ei tuonut hyvältä jäädä poiskaan. Vaikka aika moni meillä jäi pois, koska ei jaksanut millään tulla raskaan viikon jälkeen virkistäytymään. Sekin kertoo paljon siitä, että jokin on pielessä tuossa hommassa, jos virkistäytymiseen täytyy olla energiaa siinä määrin, että ihan jokainen ei siihen pysty. Ja vielä vapaa-päivänä. Ei virkistäytymispäivä saisi jakaa ja erotella tällä tavalla, vaan se tulisi olla ihan jonakin tavallisena arkipäivänä oikeasti virkistävä ja palauttava juttu.

Kovasti täällä palstalla päiviteltiin, että miten pullamössöä nykyiset nuoret miehet ovat, kun niin harva enää käy armeija ja yhteisistä suihkutiloista ahdistutaan. Täällä porukka sit kilpaa kertoo kuinka ei meinaa selvitä edes yhdestä päivästä ja saunaankaan ei voi edes mennä uimavaatteet päällä :D Mutta kun ne on ne miehet, jotka ovat heikkoja ahdistujia!!!

Meillä oli myös kerran tuo naurujooga ja yksi tuli sinne myöhässä ja kamoissa, loppurentoutuksessa sammui lattialle, ei seuraamuksia

Muita virkistyksiä: saatiin kävellä ja juoda kahvit omaan laskuun, jätin väliin.

Kerran saatiin lounas ja sen jälkeen ilmaismessuille.

En ole enää ko. paikassa töissä onneksi.

Minusta on ihan törkeää tuo, että saunotaan oikein pitkään ja ryypätään jossakin saakelin mökissä puolipäivää joidenkin työkavereiden kanssa. Kuka tämmöisiä enää tänä päivänä järjestää työolosuhteissa? Ja joillakin vielä omalla vapaa-ajalla? Eikö nämä olleet niitä Kekkosen ajan höpötyksiä, kun kaikki muu oli parempaa kuin kotona oleminen. Herrojen saunailtoja, joissa laulu raikasi ja viini virtasi. Hyi hemmetti, ei ole tätä päivää tuollainen. Ja siihen päälle vielä ulkoillut ja stand upit ja ruokailut tuntitolkulla niiden samojen työkavereiden kanssa. Jos on kysymys omasta kumppanista tai varsinkin omista ystävistä, niin tuollainen on tosi jees, mutta työkavereiden kanssa saunotaan ja ryypätään jossakin mökissä viikonloppuna? Miksi tällaisia järjestetään edes? Tulee mieleen, että a ei haluta olla kotona viikonloppuna b halutaan hyötyä mahdollisimman paljon ja pitkään ilmaisista viikoista c ei ole omia ystäviä sillä, joka näitä järjestää d ei ole omaa elämää sillä joka näitä järjestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en välitä minkäänlaisista virkistyspäivistä. Ne eivät millään tavalla virkistä, päinvastoin vain uuvuttavat. En halua viettää ylimääräistä aikaa työkaverien seurassa. Myöskään ilmainen alkoholi ei kiinnosta, juon mieluummin omalla kustannuksella itse valitsemassani seurassa. Luin lehdestä it-alan firmoista, joissa lähdetään viikoksi jonnekin Espanjaan. Olisi aivan kauheaa jos vielä tuollaistakin joutuisi tekemään! Jo pari päivää jossakin Himoksella tms. paikassa 24 h/vrk työkavereiden seuraa on siinä rajoilla voiko sitä sietää.

Onko teillä oikeasti noin kamalia työkavereita, että päivä tai kaksi heidän seurassaan on kärsimystä? Tuntuu kyllä tosi kurjalta jos asia on noin. Meillä on hyviä tyyppejä töissä, eikä itseäni harmita yhtään virkistyspäivät, illanistujaiset tai työpäivän kahvi- ja lounastauot. Viihdyn työkavereiden seurassa hyvin. Mulla on lähes jokaisessa työpaikassa ollut näin. Olisi tosi epämieluisaa ja epäviihtyisää jos työkavereiden kanssa ajan vietto tuntuisi noin pahalta.

Kyllä todella on noin kamalia työkavereita. Eivät kaikki, mutta riittävä määrä siihen, ettei todellakaan päivä tai pari heidän seurassaan kiinnosta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en välitä minkäänlaisista virkistyspäivistä. Ne eivät millään tavalla virkistä, päinvastoin vain uuvuttavat. En halua viettää ylimääräistä aikaa työkaverien seurassa. Myöskään ilmainen alkoholi ei kiinnosta, juon mieluummin omalla kustannuksella itse valitsemassani seurassa. Luin lehdestä it-alan firmoista, joissa lähdetään viikoksi jonnekin Espanjaan. Olisi aivan kauheaa jos vielä tuollaistakin joutuisi tekemään! Jo pari päivää jossakin Himoksella tms. paikassa 24 h/vrk työkavereiden seuraa on siinä rajoilla voiko sitä sietää.

Onko teillä oikeasti noin kamalia työkavereita, että päivä tai kaksi heidän seurassaan on kärsimystä? Tuntuu kyllä tosi kurjalta jos asia on noin. Meillä on hyviä tyyppejä töissä, eikä itseäni harmita yhtään virkistyspäivät, illanistujaiset tai työpäivän kahvi- ja lounastauot. Viihdyn työkavereiden seurassa hyvin. Mulla on lähes jokaisessa työpaikassa ollut näin. Olisi tosi epämieluisaa ja epäviihtyisää jos työkavereiden kanssa ajan vietto tuntuisi noin pahalta.

Kyllä todella on noin kamalia työkavereita. Eivät kaikki, mutta riittävä määrä siihen, ettei todellakaan päivä tai pari heidän seurassaan kiinnosta lainkaan.

Mulla ei ole kamalia työkavereita, päinvastoin, oikein hyviä, mutta en siltikään halua hengata heidän kanssaan. En jaksa, kun olen heidän kanssaan muutenkin kaikki päivät. Minulla ei ole tarpeeksi aikaa omille ystäville, parisuhdekin retuperällä, kun ei ole riittävästi yhteistä aikaa, huono omatunto siitä, että olisi kiva järjestää lapsille enemmän yhteisiä ulkoiluretkiä ym. kehittäviä perheen yhteisiä juttuja, joissa olisi liikuntaa ja yhteistä olemista, sitten tarvisin myös ihan aikaa itselleni, palautumiseen. Siksi suoraan sanottuna on aika erikoinen tunne siinä, kun työhön menee muutenkin koko elämä ja energia, niin tehdä näitä asioita lauantaina omalla ajalla työkavereiden kanssa. Ei tunnu hyvältä ja oikealta. Paras virkistäytymispäivä on sellainen, että esim. perjantaina ei tehdä töitä ollenkaan, käydään syömässä hyvin ja vaikka hierojalla tai liikkumassa ne, jotka haluavat ja sitten saisi lähteä kotiin heti, kun siltä tuntuu.

Tiimipäivät Ruotsissa. Suomesta meitä oli kaksi, loput n. 30 ruotsalaisia kollegoita ( ruotsalainen firma siis ). Toisena päivänä lähdettiin ”illanviettoon”, koko lössi bussiin ja ajetaan johonkin isoon tehdashallikompleksiin missä vähän pakohuonetyyppisiä juttuja, tai siis useita eri huoneita joissa tehtäviä ja aikarajoitus niiden suorittamiseen

Meidät jaettiin joukkueisiin ja pääsin yli-innokkaimpaan ryhmään ( selvisi jälkeenpäin )... olen aina inhonnut tuollasia ryhmätehtäviä mutta selitäpä siinä ruotsiksi kollegoille että mieluummin seuraan vähän sivussa. välillä piti köyden varassa roikkua ja mennä ”rotkon” yli inidiana jones -tyyliin, kiipeillä ihme paikoissa ja jos vaikka mitä. Roikuin tehtävissä mukana ja v***tutti kuin pientä oravaa. Lopputulokset kun tuli, oli meidän joukkue voittanut ylivoimaisesti. En tiedä kuinka ylivoimaisia olisimme olleet jos suomalainen riippakivi ei olisi roikkunut mukana. Suomalainen kollegani oli ollut ryhmässä joka oli ottanut pikkusen lunkimmin... olivat avanneet tehtävähuoneen oven ja jos eivät tykänneet tehtävästä ( kuten köysissä roikkumista tai kiipeilyä ) niin menivät seuraavaan tehtävään tai ottivat olutta 😏

Me mentiin työkavereitten kanssa kylpylään. Olen miesvoittoisella alalla reilu 20 vuotias nainen. Miesten keski-ikä on n. 35. Oli ihan hirveää. Varmaan ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kropassani ei ole mitään erikoista, mutta ylipäätään se ajatus olla siellä lähes alastomana ja kaikkien n. 20 työkaverin edessä ja kun tietää, että kiinnostaa niitä kuitenkin, vaikka yrittivät peitellä sitä. Se oli nöyryyttävää ja koin oloni aika hankalaksi siellä. Nyt älkää kommentoiko, että no oliko pakko mennä? Se ei ole pointti tässä. Minusta ei ole oikein, että työympäristössä aiheutetaan tällaisia tilanteita. Ei kylpylät tai saunomiset, alastomuus tai mikään intiimiydessään työsuhteisiin sopimaton toiminta kuulu työpaikan virkistyspäiville. Muutama oli sen jälkeen vielä jotenkin enemmän kontaktissa minuun kuin aiemmin. Lähetteli FB ssä työhön kuulumattomia yksityisiä viestejä ja yritti kaveerata aiempaa aktiivisemmin. Hyi hemmetti. Perheellisiä miehiä.

Voi hellanlettas sentään.

Aloittaja kyseli nöyryyttäviä kokemuksia tyhy-päivistä.

130:stä taisi 4:ssä olla ihan asiaa. Loput oli pilallehemmoteltujen minä-minä!!!- tyyppien itkua ja parkua.

Ei ihme että keljuttaa oma elämänsä ja työnsä, kun KAIKKI on aina tyhmää ja ärsyttävää ja turhaa.

Onko käynyt mielessä, että oma asenne vois olla syynä?

Jos päättää että kaikki on paskaa, niin onhan se. Ei varmaan tule yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.

Viina siis pääosissa? Olisiko seuraava virkistäytyminen AA:n tiloissa?

Meillä virkistäytymispäivänä mennään ensin esim. mikroautoilla ajeleen, keilaamaan, pakohuoneeseen, kesällä värikuulasotaan, jne. Sitten syömään hyvin ja sitten loppuilta vaan ryypätään. Kaikki on olleet tyytyväisiä aina. 

Vierailija kirjoitti:

On se kumma ettei tuollaisista lähes kaikkien inhomasta "virkistyksestä" voida luopua. Jos halutaan että on oikea virkistyspäivä niin annetaan palkallinen vapaapäivä.

Meillä virkistyspäivät on kyllä ihan oikeasti mukavia. Niihin ei myöskään ole pakko osallistua eli silloin ne, jotka eivät halua esim. killua puissa jossain seikkailupuistossa, voivat osallistua vain ruokailuun ja illan baarikierrokseen tai sitten ei tarvitse tulla mihinkään. Ketään ei myöskään moitita tms., jos ei halua/voi osallistua.

Pakollisia ovat sen sijaan ns. toimialapäivät tms., mutta niissä ei viime vuosina ole ollut käytännössä minkäänlaisia aktiviteetteja vaan ihan kuivaa asiaa luentotyyppisesti ja sitten "välihauskana" jotain itse kehitettyjä vitsejä tms., joiden esittäjät ovat pääsääntöisesti johtoa, joille nuo esitykset ovat tietysti pakollisia.

Työskentelen valtion virastossa ja ihan kustannussyistä on jaettu tapahtumat tällä tavalla kahtia. Tulee oikeasti paljon halvemmaksi järjestää sitä hauskaa ja vapaamuotoista toimintaa vain niille, jotka siihen haluavat osallistua ja pakollisena sitten tuollainen, jossa kustannuksia ei juuri tule, kun mitään erityistä aktiviteettia ei ympätä mukaan. Mielestäni hyvä ratkaisu, jonka soisi jalkautuvan myös yksityiselle puolelle, kun niin kovin moni tuntuu inhoavan näitä pakollisia virkistyspäiviä.

Tässä ei ole mitään nöyryyttävää, pahoittelut siitä, mutta ajattelin silti kertoa. Virkistyspäivä oli tietenkin lauantaina, koska eihän työaikana nyt sellaisia tietenkään. Ei pakollinen, mutta käytännössä pakollinen päivä kaikille. Maattiin firman tiloissa jumppamatoilla meditoimassa ja tekemässä hengitysharjoituksia, sitten syötiin paikallisen sählämravintolan pizzat, keskusteltiin yhteishengestä ja miten sitä voisi vielä parantaa, juotiin kahvia kaupan kääretortun kanssa ja lähdettiin kotiin. Koko homma siis ohi muutamassa tunnissa, mutta turhaakin turhempaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä oikeasti noin kamalia työkavereita, että päivä tai kaksi heidän seurassaan on kärsimystä? Tuntuu kyllä tosi kurjalta jos asia on noin. Meillä on hyviä tyyppejä töissä, eikä itseäni harmita yhtään virkistyspäivät, illanistujaiset tai työpäivän kahvi- ja lounastauot. Viihdyn työkavereiden seurassa hyvin. Mulla on lähes jokaisessa työpaikassa ollut näin. Olisi tosi epämieluisaa ja epäviihtyisää jos työkavereiden kanssa ajan vietto tuntuisi noin pahalta.

Kun on pieni työyhteisö (15 hlö), ei tarvita kuin yksi tai kaksi oikeasti kamalaa ihmistä, että jokainen hetki samassa pöydässä on kärsimystä. Siihen kun lisätään yksi joka ei sano koskaan oma-aloitteisesti sanaakaan, yksi joka osaa lähinnä kehua itseään, yksi joka kuvittelee olevansa suurikin huumorimies ja vitsiniekka ja koko porukan hauskuuttaja (jonka jutut ei vaan naurata), ja muutama, jonka kanssa ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta yhteistä kuin työ, niin ne muutamat mukavat ihmiset ei pelasta tilannetta.

Olen firmassa töissä siksi, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole. Etsin kyllä koko ajan.

Meillä nämä virkistyspäivät ovat ihan aina toisella paikkakunnalla, jossa on meidän pääpaikka. Joudun olemaan yötä, koska ne ovat aina kaksipäiväiset. Tämän takia ei voi edes lähteä kotiin jos ohjelma on jotain typerää. Joskus on menty leikkimään näitä halausleikkejä vielä jonnekin kauemmas ”erämaahan” mistä ei pääse pois kuin yhteiskuljetuksella. Iltaohjelmaan on pakko osallistua ja viimeksikin se kesti yli puolen yön. En jaksa enkä haluaisi valvoa noin myöhään etenkään kun ei ollut edes hauskaa.

Sitten takaisin kotiin, jossa olen illalla myöhään ja aamulla on taas mentävä töihin umpiväsyneenä. Ei todellakaan virkistä yhtään.

Virkistäytymispäivät ja kaiken maailman muut telakoitumiset eivät kuulu normaaliin työyhteisöön.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli joskus tyhypäivä jossain liikuntakeskuksessa, jossa oli mm. toisten hierontaa. Me ihan oikeasti hierottiin toisiamme mm. niin, että kun musiikki loppui, piti hieroa sitä, jonka kohdalle osui. Sitten vielä parin kanssa tehtiin niin, että maattiin mahallamme ja pari veti sua jaloista sekä hieroi vielä sitten lopuksi selkää. Olin ainoa nainen meidän tyhypäivänä ja voin kertoa, että ahdisti ja tuntui inhottavalta, kun vanhat sedät kävi hieromassa. Hyi saakeli.

Oliko Tapanilassa? 😄

Kauhean negatiivisia nää jutut. Toki sinänsä ymmärrän, nuo rasvaprosenttimittaukset ja naurujoogat on kyllä sellasia että itekään tuskin niistä innostuisin. Meillä tyky-toiminta on aina ollut jotain galleriakierroksia ja luontonähtävyyksiä joissa kierretään kevyt lenkki oman kunnon mukaan ja päälle lounaat ravintolassa tms ja vapaata oleilua yhdessä. Joskus jotain hyvin kevyttä "leikkiä" tyylillä etsi ihminen jolla on saman värinen paita ja eri osastolta kuin itse ja jutelkaa 5min, että saadaan porukoita edes hetkeksi sekoiteltua.

Mut joo, itse olen tykännyt toistaiseksi. Toki vasta muutama vuosi työelämää kunnolla takana niin saa nyt nähdä tuleeko joskus jotain nöyryyttävää vastaan. Mulle nää päivät on ainakin olleet ihan tervetullutta vaihtelua tavallisiin työpäiviin, toki jos pitäisi ns. omalla ajalla palkatta osallistua niin voisi olla toinen ääni kellossa...

Nyt tosin jouduin itse tyky-toimintaan yhdeksi suunnittelijoista joksikin aikaa, joten ainakin voin vaikuttaa asiaan. Pitääkin olla tarkkana että pysytään näissä neutraaleissa retkeilyissä ja lounaissa, eikä mitään turhia aikuisten ihmisten leikittämisiä.

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D

Meitä on monta, joilla on tämä sama kaamea naurujoogakokemus.

Kyllä se näin jälkeenpäin naurattaa, vaikka oli aikanaan ihan hirveän kiusallinen kokemus.