Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1197)
Meillä piti kerran pakosti laulaa karaokea. Toisen kerran mentiin jonnekin kiipeilypuistoon, kiipeily ainoana ohjelmana, mutta silloin kieltäydyin lähtemästä, sillä minulla on paha korkeanpaikankammo enkä todellakaan pysty kiipeämään minnekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Ei muuten ollut. t. Ysäri
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli "virkistyksenä" sellainen pakohuonepeli. Käytännössä jengi veren maku suussa kilpaili 100% tosissaan pisteistä. Ei se nyt nöyryyttävää ollut, mutta ei se mitenkään virkistävääkään ollut.
Meillä oli myös. Itse tykkäsin, mutta pomo ilmeisesti pelasi juuri tuolla tavalla supertosissaan ja vaikutti olevan ihan ekstaasissa, kun hänen tiiminsä voitti. Olisi varmaan ollut vihainen jos ei olisi voittanut, on sen verran kilpailuhenkinen ihminen. Onneksi olin eri joukkueessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jäädä kotiin aina kun jotain pelleilyä työmaalla harrastetaan.
Joo kannattaa aina jäädä kotiin jos työpaikalla yritetään jotakin yhteisöllisyyttä. Sitten nillitetaan naama punaisena kahvipöydässä ja haukutaan duunikaverit kun " ei meillä koskaan työpaikalla mitään yhteishenkeä ole " jne.
Tunnistatko itsesi?
No ei se yhteishenki tuollaisilla lapsellisilla pakkoleikkimisillä tule.
Itseäni ei haittaa yhtään, jos noita leikkipäiviä ei ole. Jos yhteisöllisyys tuollaisesta on kiinni niin eipä ole kummoinen työpaikka muutenkaan. Olen ollut useammassakin paikassa missä on ihan työpaikalla normaalissa arjessa osattu luoda se yhteishenki.
Porukat raahattiin "hemmotteluhoitoon" Kuvittelin että hierontaa tai jotain vaikka saunomista. Paljastui että oikeesti johonki hulluun new age -terapiaan missä hoidettiin energioita ikään kuin hieroen mutta käsin koskematta ja aromeita haistelemalla. Siinä jumalauta maattiin tuskastuttavan pitkään lattialla sekopää tädin potilaina jotain imemässä sieluun ja rauhoittumassa. Halutessaan sai hipelöidä jotain energiakiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen naisvaltaisella työpaikalla, jossa yritetään teetättää kaikenlaisia akkahommeleita, kuten Zumbaa jne.
Jos miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla sorretaan naisia, niin ainakaan nämä sorretut eivät näytä oppineen mitään niin, että kun heillä on enemmistö tai valta, niin ottaisivat millään tavalla huomioon vähemmistöä.....
Eräällä firman tyky (tai joku vastaava) päivällä meille oli jumppaa vetämässä Hunksista jokunen komea poika. Niitä olikin kiva katsella näin miehenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen naisvaltaisella työpaikalla, jossa yritetään teetättää kaikenlaisia akkahommeleita, kuten Zumbaa jne.
Jos miesvaltaisilla aloilla ja työpaikoilla sorretaan naisia, niin ainakaan nämä sorretut eivät näytä oppineen mitään niin, että kun heillä on enemmistö tai valta, niin ottaisivat millään tavalla huomioon vähemmistöä.....
Eräällä firman tyky (tai joku vastaava) päivällä meille oli jumppaa vetämässä Hunksista jokunen komea poika. Niitä olikin kiva katsella näin miehenä.
Ah-hah! Meillä oli suuren miesvaltaisen työpaikan tyky-päivän iltaohjelmassa ruokailun jälkeen mielenkiintoinen ohjelmanumero. Firmassa on noin 250 miestä ja 20 naista töissä ja tosiaan ruokailun jälkeen meille esiintyi napatanssija- nainen. Kyseessä oli kyllä jonkin sortin strippiesitys firman tiloissa ja koko 270-päinen henkilökunta seurasi esitystä. Naisesiintyjä tanssi itämaisen musiikin tahdissa ja tiputteli vaatteita yksi kerrallaan. Lopulta tuolla tanssijalla oli enää päällään stringit ja nän*ien peitteenä pienet heiluvat tupsut!
250 miestä istui siis olut tuopit kädessä naamat punaisena ja me lähes kaikki naiset tyky-tiimiä lukuunottamatat oltiin suut ammollaan auki että mitä ihmettä ?!?!? Tyky- tiimi, joka oli tilannut tuon esiintyjän, koostui naisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.
Eipä nuo leikit sovi myöskään vähemmän vaativaa työtä tekeville liukuhihnaduunareille. Eikä myöskään opiskelijoille.
Ihan totta, ei millekään aikuisille. Itse olen joutunut tuollaiseen kerran ja toivottavasti ei enää koskaan.
Minusta kilpailuhenkiset jutut ovat huono idea. Joku aina häviää ja jos pelataan tiimeissä, saatetaan heikoimmalle suuttua, ja se voi vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin vielä arkenakin.
Jotkut ihmiset eivät pysty rentoutumaan ja ottamaan leikillä edes jotain pakohuonepeliä, vaan pelaavat veren maku suussa ja stressaantuvat, kun aika alkaa loppua eikä kaikkea ole vielä ratkaistu. Tässäkin on riski, että jos joku tekee virheen tai on liian hidas, saa toisten vihat päälleen.
Kilpailuhenkisten ihmisten pitäisi harrastaa omalla ajallaan urheilua tai muuta missä saa kilpailla muitten kanssa. Työporukan kesken pitäisi tehdä jotain kaikille kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoat oikeasti kivat tyhy/ynnämuut päivät mitä itselläni on ollut on olleet jossain ihan nuoruuden ekoissa työpaikoissa. Olin mm. pikaruokalassa töissä ja kivaahan se oli 30 hengen voimin n. 18-22 vuotiaiden kesken mennä johonkin bilettämään. Verrattavissa johonkin opiskelijaporukkaan, kun kaikki oli suht saman ikäsisiä, ja moni vasta muuttanut kaupunkiin esim. juuri opiskelujen takia. Silloin ei haitannut juuri kaikki ryhmäleikit yms myöskään. Oli sielläkin aina tosin ne joukon ulkopuoliset, keillä varmastikaan ei ollut niin kivaa.
Sitten aikuisempana ekassa "oikeassa" työpaikassa tuli jotain virkistyspäiviä eteen, niin heti oli kiusallista eikä kellään oikeen ollut mitään halua tai intoa sinne mennä. Itsekin aina yritti viimehetkellä keksiä jonkun tekosyyn. Varsinkin jos oli jotain ihmeen hyppelyä tai kilpailua, niin nolotti jo valmiiksi. Meilläkin oli kerran naurujooga, johon en itse onneksi päässyt, jonku ihan oikean esteen takia. Tämä kyllä yllättäen lisäsi työpaikan yhteishenkeä, sillä eri osastojen ihmiset, ketkä eivät työssä juuri ole tekemisissä löysivät nyt yhteisen sävelen kauhistellessaan yhdessä tätä naurujoogaa. Virallisen ohjelman jälkeen oli iso sekalainen porukka mennyt keskenään kaljalle ja vielä maanantainakin kahvihuoneessa puitiin tätä joogaa epäuskoisena naureskellen. Yhteiset kokemukset yhdistää, vaikka se ei tällä tavalla ehkä ollut tarkoituksena. :D
Olin Espanjassa töissä ja siellä oli ainoat siedettävät virkistyspäivät, joiden kaava oli tosi yksinkertainen. Mentiin porukalla rantabaariin, jossa syötiin ja juotiin pomon piikkiin ja siitä sitten auringon laskiessa jokainen sai päättää jatkaako iltaa yhdessä vai ei. Ei mitään hyppelyä, kilpailua tai väkisinväännettyä ohjelmaa. Talvella sama homma, mutta oltiin jossain ravintolan terasilla.
Sielläkin kyllä istuttiin aika lailla samoissa asetelmissa, kun toimistolla, eli ne ketkä on töissä niitä tutuimpia hengaa keskenään ja keskustelunaiheet on aikalailla samat, kun siinä töiden lomassa. Eli en tiedä tuliko siitä loppujen lopuksi mitään yhteishenkeä, mitä ei jo olisi valmiiksi. Joillain oli myös lapset mukana, mikä ei olisi Suomessa tullut kuuloonkaan varsinkin, kun juhlajuomaa meni aika paljon. Ja täähän vaan jako porukkaa enenmmän, sillä "lapselliset" selkeesti istu omalla puolellaan juttelemassa ja lähti aiemmin kotiin.
Eli en tiiä onko noissa firman pippaloissa loppujenlopuksi mitään järkeä.
Itselläkin on ollut menneisyydessä niitä kiusallisia virkistyspäiviä kisoineen yms., mutta ihan inhottaa lukea näitä jotain jalkahierontapäviä mihin jotkut on joutuneet. Miten tää on ollut kenekään järjestäjän mielestä hyvä idea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en välitä minkäänlaisista virkistyspäivistä. Ne eivät millään tavalla virkistä, päinvastoin vain uuvuttavat. En halua viettää ylimääräistä aikaa työkaverien seurassa. Myöskään ilmainen alkoholi ei kiinnosta, juon mieluummin omalla kustannuksella itse valitsemassani seurassa. Luin lehdestä it-alan firmoista, joissa lähdetään viikoksi jonnekin Espanjaan. Olisi aivan kauheaa jos vielä tuollaistakin joutuisi tekemään! Jo pari päivää jossakin Himoksella tms. paikassa 24 h/vrk työkavereiden seuraa on siinä rajoilla voiko sitä sietää.
Onko teillä oikeasti noin kamalia työkavereita, että päivä tai kaksi heidän seurassaan on kärsimystä? Tuntuu kyllä tosi kurjalta jos asia on noin. Meillä on hyviä tyyppejä töissä, eikä itseäni harmita yhtään virkistyspäivät, illanistujaiset tai työpäivän kahvi- ja lounastauot. Viihdyn työkavereiden seurassa hyvin. Mulla on lähes jokaisessa työpaikassa ollut näin. Olisi tosi epämieluisaa ja epäviihtyisää jos työkavereiden kanssa ajan vietto tuntuisi noin pahalta.
Ajattelevatko kaikki kollegasi samoin? Eikö työpaikassanne ole ketään kiusattua ja yksinäisempää? Oletko koskaan ollut muussa työpaikassa? Voitko kuvitella, että työpaikkoja ja ihmisiä on erilaisia?
Meillä mentiin kerran yhteen urheiluopistoon tykyilemään. Piti tutustua erilaisiin urheilulajeihin. Ennen lounasta oli mahdollisuus kokeilla sisäurheilua, kuntosalia ja kiipeilyä. Lounaan jälkeen oli muistaakseni kävelylenkki ja sen jälkeen kahvakuulaa. Vetäjänä alle kolmekymppinen urheilijamies joka heti jo huomautti jos otti hänen mielestään liian kevyen kuulan. Meitä oli iso porukka naisia ja muutama mies ja ohjaaja karjui koko ajan pää punaisena ohjeita miten pitää kuulan kanssa toimia ja levähtää ei saanut vaikka oli jo veren maku suussa. Lisäksi suihkutilat olivat todella pienet ja osa meistä sitten suosiolla odotti että ensimmäiset kävivät suihkussa. Olin siinä jälkimmäisessä porukassa ja suihkun jälkeen piti olla kahvit ennen kotiinkuljetusta. No kun ehdimme kahvilarakennukseen niin eikös joku jo tullut huutamaan että nopeasti nyt bussiin sillä ne lähtevät nyt. Ja pakko oli lähteä kun muuten ei olisi kotiin päässyt (matkaa noin 100km). Seuraavan viikon olivat lihakset kipeinä kun en ollut tottunut kahvakuulan kanssa riuhtomaan ja tämän kokemuksen jälkeen olen jättänyt kaikki tykypäivät suosiolla väliin ja tehnyt mielummin normaalin työpäivän. Kateellisena olen kuunnellut kun muissa firmoissa on käyty teatterissa, leffassa, kauneushoitolassa tai Tallinnan risteilyllä. Mutta ei meillä, meillä on aina urheilua veren maku suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken maailman piirileikit missä aikuiset ihmiset pyörii piirissä vastakkain musiikin soidessa. Nöyryyttävää ja kiusallista, tällaiset sopii alakouluun eikä vaativaa asiantuntijatyötä tekevien aikuisten ihmisten työpaikalle. Varmaan porukan introvertti-insinööreille ihan kamalaa.
Itse asiassa ne on noloja myös lapsilla. Mutta lapsilta ei kukaan kysy. Ja jos et suostu, niin sulla on sopeutumis- tai uhmakkuushäiriö.
Kaikkien pitää tykätä piiri- ja tuolileikeistä.
Olen aina ajatellut, etten ole mitenkään kilpailuhenkinen, vaan jostain se aina kuoriutuu. Ei mitään liian liikunnallista, mutta tykkään leikkiä ja pelailla.
Edellinen tykypäivä oli tosi hauska, myyntimiehet heittäytyi oikein täydellä kilpailuvietillä mukaan touhuun ja se tarttui muihinkin. Tai oikeastaan siinä haistoi että pinnan alla on jotain, mutta ajattelin että ne on olleet saunaillassa jotenkin sonnipolulla.
No, tyypit olivat olleet työnhaussa, joten niillä ei ollut enää hirveästi mainetta menetettövönä ja irtisanoutuivat kuukauden sisällä kaikki. Hitto, niin hauska porukka.
Harmi, ettei meidän onneton esimies tajunnut vihjettä vaan joudun kattelee sitä päivittäin. Lähtisi itsekin, mutta yli-ikäinen myyntiassari ei ole työmarkkinoiden kuuminta hottia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mentiin kerran yhteen urheiluopistoon tykyilemään. Piti tutustua erilaisiin urheilulajeihin. Ennen lounasta oli mahdollisuus kokeilla sisäurheilua, kuntosalia ja kiipeilyä. Lounaan jälkeen oli muistaakseni kävelylenkki ja sen jälkeen kahvakuulaa. Vetäjänä alle kolmekymppinen urheilijamies joka heti jo huomautti jos otti hänen mielestään liian kevyen kuulan. Meitä oli iso porukka naisia ja muutama mies ja ohjaaja karjui koko ajan pää punaisena ohjeita miten pitää kuulan kanssa toimia ja levähtää ei saanut vaikka oli jo veren maku suussa. Lisäksi suihkutilat olivat todella pienet ja osa meistä sitten suosiolla odotti että ensimmäiset kävivät suihkussa. Olin siinä jälkimmäisessä porukassa ja suihkun jälkeen piti olla kahvit ennen kotiinkuljetusta. No kun ehdimme kahvilarakennukseen niin eikös joku jo tullut huutamaan että nopeasti nyt bussiin sillä ne lähtevät nyt. Ja pakko oli lähteä kun muuten ei olisi kotiin päässyt (matkaa noin 100km). Seuraavan viikon olivat lihakset kipeinä kun en ollut tottunut kahvakuulan kanssa riuhtomaan ja tämän kokemuksen jälkeen olen jättänyt kaikki tykypäivät suosiolla väliin ja tehnyt mielummin normaalin työpäivän. Kateellisena olen kuunnellut kun muissa firmoissa on käyty teatterissa, leffassa, kauneushoitolassa tai Tallinnan risteilyllä. Mutta ei meillä, meillä on aina urheilua veren maku suussa.
Lisään tähän vielä että tämä kokemus ei todellakaan parantanut yhteishenkeä eikä yhtään mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa jäädä kotiin aina kun jotain pelleilyä työmaalla harrastetaan.
Joo kannattaa aina jäädä kotiin jos työpaikalla yritetään jotakin yhteisöllisyyttä. Sitten nillitetaan naama punaisena kahvipöydässä ja haukutaan duunikaverit kun " ei meillä koskaan työpaikalla mitään yhteishenkeä ole " jne.
Tunnistatko itsesi?
Tuo YHTEISÖLLISYYS, sitä mä oon nyt miettinyt kun itte oon jo vanha ja ajatellut että nuorempi sukupolvi on sitä yhteisöllistä. Nyt kuulemma nuoret miehet ei haluu inttiin kun pitää käydä samoissa suihkutiloissa ja nukkua kimpassa muiden kanssa samassa ilmatilassa. Onko koko yhteisöllisyys vaan PA..PUHETTA. Kertokaa pliis vanhukselle.
Täällä kans naurujoogasta traumatisoitunut! Pieni alle 10-hengen työporukka jossa todella tulehtunut ilmapiiri. Pomolla oli yksi suosikki ja he kiusasivat kahta työntekijää, pari opiskelijaa joita ei nyt kiinnostanut koko työ. Pakko-osallistuminen tykyyn ja istuttiin hotellin yli sadan hengen auditoriossa yhden vesikannun kera 😁😁 sit estradille ilmaantui The Nauraja. Aivan tolkuton säheltäjä jonka mielestä pullean tätimäisen kovaa nauraminen oli nyt tätä vapauttavaa joogaa. Se oli niin myötähäpeän myötähäpeää etten ikinä ole vastaavaa kokenut. Kaiken huipuksi pomo ja hänen bestis käskivät meidät yksitellen eteen tekemään ilmeitä johon piti muiden sitten joogahohottaa!!! Se vetäjä sanoikin loppuun ettei ole koskaan näin huonoa ilmapiiriä kokenut.
Näitä kun lukee niin täytyy todeta että ihan hyvä ettei mun työnantajaa työntekijöiden hyvinvointi kiinnosta kissan vertaa. Meille ei järjestetä koskaan mitään, ei edes pikkujouluja. Eipä tarvitse kokea nöyryytystä eikä noloutta, eikä keksiä tekosyitä poisjäämiseen. Naurujoogasta mä saisin kyllä pahemman sortin ahdistuskohtauksen 😳
Joo kannattaa aina jäädä kotiin jos työpaikalla yritetään jotakin yhteisöllisyyttä. Sitten nillitetaan naama punaisena kahvipöydässä ja haukutaan duunikaverit kun " ei meillä koskaan työpaikalla mitään yhteishenkeä ole " jne.
Tunnistatko itsesi?