Mistä olette saaneet apua itsetuhoajatuksiin?
Olen ollut pitkään masentunut, elämänhalu ja voimat on poissa. Yritän kerätä rohkeutta kuolla pois, mietityttää aikuisten lasteni ja lastenlasten selviytyminen surusta.
Onko teistä kenelläkään ollut samanlaista ja mistä saitte apua? Minua ei terapia ole auttanut. Lääkitystä olen kokeillut, se ei sopinut.
Kommentit (27)
Pitää siirtyä pimeydestä valon valtakuntaan. Maailma on pimeä paikka,
Ootkohan fyysisesti sairas jos on voimat poissa?
Internetti on pullollaan keskusteluita siitä mikä voisi mahdollisesti aiheuttaa väsymystä. Oletko semmoisiin tutustunut? Väsymys on jo kansantauti :( Väsyneitä on todella paljon!
Vierailija kirjoitti:
Ootkohan fyysisesti sairas jos on voimat poissa?
Internetti on pullollaan keskusteluita siitä mikä voisi mahdollisesti aiheuttaa väsymystä. Oletko semmoisiin tutustunut? Väsymys on jo kansantauti :( Väsyneitä on todella paljon!
Ja sitten kaikki löytämättömät fyysiset sairaudet niputetaan masennuksen alle. Uskotellaan ihmisille mielen sairaus :(
Tein jotain jota todellakaan ei yleensä suositella masentuneille eikä itsetuhoisille, hommasin koiran. Sain siitä elämääni senverran iloa ja jaksamista että aloin taas pärjäämään ja ne itsetuhoisat ajatukset pikkuhiljaa kaikkosivat koska koira jäisi yksin.
En kuitenkaan suosittele itse koska harvoille se auttaa ja sitten jää koira hoitamatta ja iskee vaan pahempi oli kun tietää että pitäisi hoitaa toista elävää olentoa mutta ei vaan pysty ja jaksa.
Lääkäriin. Itseäni auttoi masennuksessa ainoastaan voxra. Et ilmeisesti ole kokeillut montaakaan lääkettä? Kokeilemalla löytyy kyllä sopiva.
En tiedä voiko itse tuho ajatuksiin varsinaisesti saada apua, ymmärrystä ja myötä tuntoa korkeintaan. Siellä taustalla on joku syy miksi itsetuhoiset ajatukset syntyy, en osaa sanoa muuta kuin että hyväksymällä ja vastustelematta koet pahat olot pois, jos se vaatii että makaat 3kk sängyn pohjalla niin sitten se vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Pitää siirtyä pimeydestä valon valtakuntaan. Maailma on pimeä paikka,
Kun nostaa pään kolosta, syntyy uusi maailma.
Me ollaan kaikki erilaisia, toiselle auttaa toinen asia, toiselle jokin ihan muu. Kuntosali ja liikunta auttaa minua. Ja hyvät yöunet.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Itseäni auttoi masennuksessa ainoastaan voxra. Et ilmeisesti ole kokeillut montaakaan lääkettä? Kokeilemalla löytyy kyllä sopiva.
Ei se lääke sinua auttanut. Masennuslääkkeiden tiedetään kyllä aiheuttavan lääkehaittoja, vailla tehoa masennukseen. Muut asiat elämässäsi ja/tai vahva usko lääkkeen apuun ovat olleet sinulle avuksi.
Olen iloinen puolestasi, että sinulla menee paremmin. 🙂
Koska niitä on välillä
melkrin kaikilla joten en niitä noteeraa vaan jatkan mitä tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää siirtyä pimeydestä valon valtakuntaan. Maailma on pimeä paikka,
Kun nostaa pään kolosta, syntyy uusi maailma.
Jos sitä on keskellä itsetuhoisien ajatuksien vietävänä niin melko vaikeaa sitä on nähdä mitään kivaa ja mielekästä ympärillä, vaikka ne olisi ihan käsien ulottuvilla.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä voiko itse tuho ajatuksiin varsinaisesti saada apua, ymmärrystä ja myötä tuntoa korkeintaan. Siellä taustalla on joku syy miksi itsetuhoiset ajatukset syntyy, en osaa sanoa muuta kuin että hyväksymällä ja vastustelematta koet pahat olot pois, jos se vaatii että makaat 3kk sängyn pohjalla niin sitten se vaatii.
Juu. Just näin! Kun väsyttää niin silloin pitää levätä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin. Itseäni auttoi masennuksessa ainoastaan voxra. Et ilmeisesti ole kokeillut montaakaan lääkettä? Kokeilemalla löytyy kyllä sopiva.
Luuhaat päivät vauvapalstalla? Hyvinpä auttoi
Olin itsekin muutaman vuoden todella masentunut ja tuntui että siitä kuopasta ei päässyt millään pois. Mikään ei tuntunut miltään. Ajattelin kuolemaa päivittäin ja toivoin etten heräisi seuraavana päivänä. Mutta pikkuhiljaa sitä jotenkin kehitti asioita mitkä toi pientä mielihyvää ja siitä se kuopasta nouseminen alkoi. Tee elämästä elämisen arvoista. Itsemu rha ei ole ratkaisu, siirrät vain sen taakan lapsille ja lapsenlapsille.
Lääkkeillä saan enimmät pakkoajatukset kuolemasta kuriin ja jäljelle jäävien kanssa elän enemmän tai vähemmän sovussa. Hyväksyn niiden avustusten olemassa olon enkä enää yritä rakastaa itseäni. Hyväksyn sen ettei tarvitse rakastaa tai pitää itsestään. Elän yllättävänkin normaalia elämää ulospäin. Sen kanssa on tultava sinuiksi että näitä ajatuksia ei useimmat jaa eikä ymmärrä, joten pitää miettiä kelle jakaa. Englannin kielisestä netistä saa hyvää vertaistukilukemista näihin haaveisiin joka auttaa pahimmissa hetkissä vähän, ei koe olevansa niin yksin. He jotka eivät ole koskaan halunneet kuolla, tai eivät enää halua, eivät pysty oikeasti auttamaan. Terapia ei ole asiaa muuttanut. Koitetaan täällä roikkua niiden lasten takia :)
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeillä saan enimmät pakkoajatukset kuolemasta kuriin ja jäljelle jäävien kanssa elän enemmän tai vähemmän sovussa. Hyväksyn niiden avustusten olemassa olon enkä enää yritä rakastaa itseäni. Hyväksyn sen ettei tarvitse rakastaa tai pitää itsestään. Elän yllättävänkin normaalia elämää ulospäin. Sen kanssa on tultava sinuiksi että näitä ajatuksia ei useimmat jaa eikä ymmärrä, joten pitää miettiä kelle jakaa. Englannin kielisestä netistä saa hyvää vertaistukilukemista näihin haaveisiin joka auttaa pahimmissa hetkissä vähän, ei koe olevansa niin yksin. He jotka eivät ole koskaan halunneet kuolla, tai eivät enää halua, eivät pysty oikeasti auttamaan. Terapia ei ole asiaa muuttanut. Koitetaan täällä roikkua niiden lasten takia :)
Eikös tolla ollut jo aika perustavan laatuinen syy itsetuhoisuudelle "Hyväksyn sen ettei tarvitse rakastaa tai pitää itsestään" "Koitetaan täällä roikkua niiden lasten takia :)" . Aika kurjaa täällä on olla jos vain muiden takia heiluu hengissä tai ei voi nauttia omasta seurastaan tai jopa vihaa itseään. Totta on että aika yksin saa olla omien synkkien ajatuksiensa kanssa. Mieti itseksesi että mikä on se syy miksi et pidä itsestäsi, ja yritä tehdä muutosta niihin kohtiin jotka ei miellytä. Muiden miellyttäminen johtaa ennemmin tai myöhemmin masentuneisuuteen ja itse rajoitukseen ja voi olla syynä vaikka itsetuhoisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää siirtyä pimeydestä valon valtakuntaan. Maailma on pimeä paikka,
Kun nostaa pään kolosta, syntyy uusi maailma.
Jos sitä on keskellä itsetuhoisien ajatuksien vietävänä niin melko vaikeaa sitä on nähdä mitään kivaa ja mielekästä ympärillä, vaikka ne olisi ihan käsien ulottuvilla.
Maailmanlopun autiomaassa kuivunutkin risu on kukkapuska. Pisara aamukastetta on raikas sade.
Kannabis auttoi. Pystyi näkemään maailman eri tavalla ja suhtautumaan olemassaoloon vähän vähemmän vakavasti. Myös pieni määrä sieniä auttoi tekemään olennaisen näkökulmanmuutoksen itseeni liittyvässä asiassa.
En mistään, kaikki panttaavat tietoa, että mitkä lääkkeet ovat hengenvaarallisia viinan kanssa. Yksikin otti levyllisen Mirtzapinia. Heräsi 3 päivän päästä muina miehinä aamukahville.
Miksi olet itsetuhoinen? Onko siihen joku erityinen syy? Elätkö sellaista elämää kuin haluaisit? Millaisia ihmissuhteesi ovat? Miten vietät aikaasi? Käytätkö päihteitä? Miten nukut ja syöt? Harmittaako tai masentaako joku tietty asia? Vai eikö mikään vain tunnu miltään?
Lääkkeitä tietysti on monenlaisia, mutta eihän ne tietysti aina auta.