Lue keskustelun säännöt.
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
Vierailija kirjoitti:
Niitä typeriä ryhmäytymis- ja luottamusleikkejä. Sain paniikkikohtauksen, kun olisi pitänyt uskaltaa kaatua kiusaajan käsivarsille ja muut siinä vieressä selittää, että ei se paha juttu ole.
Olkaa ihmiset järkeviä ja kieltäytykää näistä. Ainakin yhdessä tapauksessa henkilö on halvaantunut, kun otteet eivät pitäneetkään tai ajoitus meni pieleen (vahingossa kuitenkin, mutta ei se paljon lohduta sitä loukkaantunutta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Visseli kirjoitti:
En saanut kutsua koko virkistyspäivään, koska en ole vakituinen. Tunnen kuitenkin kuuluvani työyhteisöön ja olen siinä vuosia jo ollutkin. Ei sillä, ymmärrän syyn mut jotenkin vähän hassua kuitenki.
Näin oli minunkin entisessä työpaikassani. Sijaisia ei kutsuttu. Kuitenkin kaikki äitiyslomalaiset ja hoitovapaalaiset soiteltiin mukaan. Ei kauheasti haitannut, mutta kertoi paljon työpaikan hengestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D
Minä en ymmärrä tuota naurujoogaa missään yhteydessä. Ensinnäkin mitä helvetin joogaa se muka on jos hohotetaan jotain typerää tekonaurua? Toiseksi, mitä hyötyä siitä saa että räkätetään tekonaurua?
Naurujooga on jo menneisyyttä. Jotkut kuitenkin ehti netota mukavasti niistä kiusallisista naurujoogasessioista.
Joo. Nyt näyttää olevan gong-rentoutuksen ja joogan yhdistelmä muodissa.
Gong kylvyt ovat ihania! Oispa meilläkin tuollaista!
Vierailija kirjoitti:
Tosikoille kaikki on nöyryytystä.
Mikä siinä on että ei ymmärretä, ettei kaikki tykkää?
Itse en tykkää näistä leikeistä. Mutta kuitenkin mun ymmärryskyky riittää siihen että ymmärrän kyllä että jotkut tykkää. Ymmärrän ihan rauhallisesti että meistä on moneksi.
Niin miksi, jos tykkäät näistä tai jollain tavalla siedät, et tajua erilaisuutta sen verran että kaikki eivät tykkää?
Joku ei vaan tykkää, toisella on ahdistusta, jännitystä, voi olla autismin kirjon haasteita hahmotusongelmia, lukihäiriö jne jne ihan mitä tahansa mikä vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen ja olemiseen mutta jota sosiaalinen neurityypillinen ei usein edes halua yrittää ymmärtää.
Toki jotkut haluaa ja se on mukavaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä (nainen) olen nykyään miesvaltaisella alalla jamiesvaltaisella työpaikalla, olen IT-alalla. Onneksi miestyökaverini eivät halua mitään naurettavia ryhmäleikkejä. Heille riittää kun pari kertaa vuodessa mennään syömään ja ryypiskelemään firman laskuun pääkaupungin ravintoloihin.
Olin joskus naisvaltaisessa työpaikassa ja siellä oli näitä ryhmähali- leikkejä. Joka viikko oli maanantain viikkopalaveri ja siellä leikittiin joku saakelin 'lannoitus-luovan ajatustyön-toteutan näin' leikki ja kakkien piti tehdä se seisaaltaan toimiston aulatilassa.
Mä luulen että nää naurettavat ryhmäleikit on naisten ja naisvaltaisten työpaikkojen keksintöjä. Joten ryhmäleikkinaiset - LOPETTAKAA , KETÄÄN EI KIINNOSTA RYHMÄLEIKIT! TEETTE ITSESTÄNNE NOLOJA!
Meillä on yksi todella rasittava naishenkilö, joka kerää kaikilta nimet muiden työntekijöiden NIMIPÄIVÄkortteihin. Tekee myös synttärikortit kaikille, joiden syntymäpäivän tietää. Kortit sitten annetaan kahvitauolla ja syödään puuhanaisen ostamia keksejä, kun on niin kivaa tällainen yhteishengen kohottaminen.
Ai, musta tossa ei ole mitään rasittavaa. Meillä tehtiin aina näin, tai ainakin melkein. Eli onniteltiin päivän sankaria ja syötiin kahvilla jotain pikkuherkkua tai suklaata tms. Siellä tehdään edelleen näin, mutta minä olen jo eläkkeellä, niin kuin moni muukin mutta perinne jatkuu…. Mulla on kaikki kortit säästössä ja niitä on kiva katsella, muistuu mieleen työkavereita menneiltä vuosilta, jotkut oli vaan vähän aikaa, jotkut koko ajan. Aika kuluu ja muistot jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on niin paljon negatiivisia juttuja että kerron vastapainoksi kivan kokemuksen. Kävimme strutsifarmilla katsomassa strutseja ja paluumatkalla ravintolassa, jossa sain ehkä elämäni maukkaimman lehtipihvin :)
Kuulostaa hauskalta, täytyypä panna korvan taakse.
Eli maukas lehtipihvi riittää virkistyspäiväksi.
Hienoa, tämä ei tule kalliiksi.
Terv. Pomo
Joo, kyllä. Ihan oikeasti.
Strutsit ja lehtipihvi ovat työntekijöiden näkökulmasta varmasti parempi kuin nuo kuka-nolaa-itsensä-pahiten -leikit.
Tälle kannatusta!
Ei haittaisi yhtään, jos vaikka kaikki tyky-päivät olisivat tästä eteenpäin lehtipihviateriapäiviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Näin. Ihan kamala ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttävät ja nolot ryhmäleikit aloitetaan jo yliopistossa, esimerkiksi kasvatustieteilijät ja psykologit näitä erityisesti rakastavat. Järjestettiin joskus yhteisbileet psykologien kanssa koska meillä oli miesvaltainen ainejärjestö ja heillä naisvaltainen. Heillä oli omituinen käsitys bileistä, he halusivat leikkiä ryhmäytymisleikkejä ja puolet ainejärjestömme osallistujista, mukaan lukien minä, poistuimme läheiseen baariin. Sinne saapuivat myös ne alunperin psykologian tytöistä intoilleet pojat. Psykatytöt leikkivät ja lauloivat sitten siellä varmaan keskenään jotain ponileikkiä kun siitä niin nauttivat.
Baaritiski onkin usein kuin sveitsiläinen linkkari tai alppien pelastusbernhardilainen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.
Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.
Miten tämä liittyy otsikon virkistäytymispäiviin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Minä ainakin tykkään heittäytyä ja hassutella, mutta haluan tehdä sen itse valitsemassani seurassa silloin kun siltä tuntuu, en siksi että esimies käskee. Ajatus siitä, että jollakin ylemmällä taholla on valta päättää, miten, missä, milloin ja kenen kanssa rentoudun ja pidän hauskaa, on aika nöyryyttävä.
Kuvastaa palstan käyttäjäkuntaa. Kolmannen maailman ongelmia. Ymmärrätkö että työelämässä joskus joutuu menemään sinne mukavuusalueen ulkopuolelle, tai elämässä ylipäätään? Tuntuu että kaikki on ihmisille nykyään niin HIRVEÄN vakavaa :--D
Kokeilepa joskus ottaa avoimin mielin ne jutut vastaan etkä ennakkoasenteella ''vit t u mitä paskaa ja emmä haluu ku on noloo''.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Au OPts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Aistin ihan aavistuksen omaista alemmuuskompleksia.
Ahhahaaa!
Nyt meni kyllä pahasti metsään.Jotkut vaan haluavat esittää muita parempia ihmisiä, ja kohan silloin alkaa tittelit loistaa puheissa. Samoin tuodaan esille sitä omaa niin vaativaa asiantuntijuutta. Ja missään nimessä ei mihinkään pelleilyyn ole aikaa.
Jokainen elää elämäänsä niinkuin haluaa, mutta miksi pingottaa koko ajan joka asiasta?
No en minäkään tulevana diplomi-insinöörinä haluaisi osallistua tuollaiseen pelleilyyn. Mitä hauskaa tuossa edes on?
M20
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kertakaikkisen typerä ketju. Itse olen työkyvytön ja pidättelen oksennustani kun päivittäin saa lukea vihapuhetta ketjuissa, joissa työttömille haaveillaan parakkiasuntoloita, pakkotöitä ja saunan taakse viemistä.
Ne ihmiset jotka saavat käydä töissä, saavat kerryttää eläkettä, saavat lomarahoja, kunnon kansalaisen statuksen ja saavat työterveyden huollon, ovat nyt niin kamalan nöyryytettyjä kun heille on.. Yhyy yhyyy.. byääää yhyyy yhyyy VIRKISTÄYTYMISPÄIVÄT!
Toivottavasti joka ikinen teistä kitisijöistä saa potkut.
Ette ansaitse työpaikkaa, kun olette tuollaisia sontahousuja.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen mies miesvaltaisella alalla. Tökeröiden leikkien sijaan ollaan mm. ajettu mikroautoilla tai pelattu värikuulasotaa ja sen jälkeen lähdetty mökille saunomaan ja ryyppäämään ihan heteromeiningillä. Kaikki saavat ehdottaa ohjelmaa, joten virkistyspäivä on mieluinen.
Minkälaista on työporukan saunominen ja ryyppääminen "ihan heteromeiningillä"? 🤔
Entisessä työpaikassani yhdeltä naiselta meni selkä luottamusharjoituksessa kun piti heittäytyä selälleen pöydältä muitten käsivarsille, ja joku ei ottanutkaan kiinni. Ambulanssi, leikkaus, saikkua ja ja koska pomo ei nähnyt itsessään ja ideassaan vikaa, kuluivat kahvitauot painostavissa keskusteluissa aiheena " Miksi Sirkku satutti itsensä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteissaunomiset ja paljuilut - mulle ihan no go. Kouluaikojen pukuhuonekiusaamisesta johtuen en pysty menemään muiden naisten kanssa saunaan tai pukuhuoneeseen saatikka sitten paljuun.
Työkaverit ei ymmärrä tätä. Parin viikon päästä olis yhden tyypin läksiäiset, saunaa ja paljua akkaporukalla.
Ei pysty, ei kykene, anteeksi.
Nää milleniaalit saa ihan kauhusta sekaisin kun tulee työpaikan illanvietossa sekasaunan vuoro. Kuitenkin ysärillä oli sekasaunat joka työpaikan illanistujaisissa.
Juuri äskettäin taisi joku pikkupomo saada työsuojelurikoksesta tuomion fantasioidessaan sekasaunomisesta työpaikan ainoalle naistyöntekijälle.
Klikkaa mua - sarjassa oli sellainen kohtaus, jossa päiväkodin työntekijöille oli järjestetty tyhypäivä ja heille oli tullut erotiikkaliikkeestä myyjä esittelemään sexileluja.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.
Heittäytyminen ja hassuttelu ei sinänsä ole ongelma, mutta velvollisuus "heittäytyä" ja "hassutella" sellaisten ihmisten nähden, joihin ei luota samoin kuin kavereihin, on kamalaa. Joillakin onnellisilla työyhteisö on hyvä, läheskään kaikilla ei ole. Itsestään epävarman, introvertin, kömpelön tms. on vaikeaa heittäytyä vaikkapa liikuntasuoritukseen, kun koko muu seurue seuraa tilannetta. Viestikilpailu on kenties pahin mahdollinen, vaikka virkistyspäivien kilpailut olisivatkin näennäisesti leikkimielisiä ja yhteishengen kohotusta.
Mikä siinä naurujoogassa ja pussijuoksussa nyt on oikeasti niin nöyryyttävää? Monilta ihmisiltä tuntuu kokonaan kyky heittäytyä ja hassuttella. Ei elämän oikeasti tarvitse olla aina vakavaa.