Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät
Oma ykkönen on eräs virkistyspäivä, jossa piti osallistua naurujoogaan. Siinä sitten kuljettiin salia ympäri kädet vatsalla hokien "hoh-hoh hoh-hoh hoo".
Kommentit (1208)
Meidät vietiin laivalle. Virkistämispäiviimme pitää aina kuulua jokin kehittävä osio. Mukaan oli kutsuttu kuukautta aiemmin lopettanut sijainen, jonka työsuhde oli päättynyt siihen, että esimiehemme ei halunnut jatkaa työsopimusta jatkuvien poissaolojen takia. Henkilö oli siksi joutunut ihan vain palaamaan omaan työyksikköönsä vakipaikkaansa. Tämä laivareissu oli kuitenkin useamman yksikön yhteinen eikä esimieheni ollut mukana.
Laivalla selvisi, että tämä meillä lopettanut oli toisen yksikön esimiehen toimesta kutsuttu pääohjelmanumeroksi paikalle pitämään oikein esitelmä siitä, miten hänen vaikeutensa meidän yksikössämme olisivat johtuneet siitä, ettei hän ollut saanut mitään perehdytystä, kirjallisia ohjeita tai muutakaan työhönsä. Kaikki asiasta tietämättömät nyökyttelivät kovasti ja tarjosivat hänelle myötätuntoaan, myös lähin työtoverini.
Menin ihan lukkoon, koska minä olin kaikkien hyvin tieten ollut se hänen nimetty perehdyttäjänsä eli koko esitys kohdistui vain ja ainoastaan minuun. Olin itsekin aloittanut vasta vajaata vuotta aiemmin, mutta olin tehnyt hänelle yhdessä hänen edeltäjänsä kanssa valtavan määrän materiaalia, istunut hänen vieressään häntä perehdyttämässä ja rohkaissut aina kysymään. Itse asiassa hänellä oli jopa valmiina paljon minua laajempi kokemus osasta työtehtäviä. Hänen esitelmäänsä myötäillyt lähin työtoverini ei ollut itse tehnyt tikkua ristiin, vaikka oli kokemusta parikymmentä vuotta minua enemmän ja oli innokkaasti kyllä muuten kaveerannut hänen kanssaan.
Sen erän perästä sitä naista ei ole ollut minulle olemassa, mutta juttu ei edes loppunut siihen. Hän on jopa onnistunut vaihtamaan kokonaan alaa, mutta minun tietämättäni muutamaa vuotta myöhemmin meille valittu uusi työntekijä samaan työhön olikin jo valmiiksi hänen ystävänsä pitkäaikaisesta yhteisestä toiminnasta ay-liikkeessä. Ihmettelinkin, kun uusi ihminen ei ikinä tullut hänelle asioita opastettuani kysymään mitään ja luulin hänen vain oppineen asiat niin hyvin kertalaakista. Ei, hänellä vain oli valmiina päässä ajatus, että minä en auta enkä perehdytä ja hän on messunnut sitä ympäriinsä, mikä minulle selvisi vasta pari vuotta hänen tulonsa jälkeen. Asioiden opettelun ja asioiden kysymisen sijaan hänellä on kyllä ollut aikaa jopa koota minun persoonaani ja olemukseeni liittyvistä asioista vikalista, jonka sain naamalleni juuri, kun olin tullut katsomasta ison aivoinfarktin saanutta isääni.
Seuraavalla laivaristeilyllä sen vikalistan julkistamisen jälkeen meille tehtiinkin sitten se nykyään paljon parjattu väritesti ja todettiin taas oikein joukolla, miten tämä uusi ay-nainen onkin sen perusteella ihanin ihminen, mitä maa päällään kantaa. Häntä oikein erikseen kehuttiin onnistuneesta värisävystään meihin muihin verrattuna.
Seuraavaa virkistyspäiväristeilyä ei minun kohdallani enää ole eikä tule. Erottakoot vaikka luvattoman poissaolon takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi virkistätymis päivät meillä tarkoittaa baarissa tai ravintolassa ryyppyjuhlia, en juurikaan juo, joten jätän väliin
Olisi edes lahjakortti vaikka hierontaan niin kelpaisi, ei kaikki tykkää ryypätä päätä täyteen ja käyttäytyä kuin teinit sen jälkeen ja nolata itsensä laukomalla tyhmiä ja henkilökohtaisia asioita toisille
Aah... entisessä työpaikassani nämä virkistäytymispäivät oli lähes poikkeuksetta jonkun self help -luennoijan esityksen kuuntelemista ja harjoitteita.. sen jälkeen omakustanteisesti syömään johonkin ravintolaan. Lähtijöitä ei yleensä ollut montaa. Oli kamala ilmapiiri työyhteisössä ja näin sitä koitettiin epätoivoisesti fiksata..
Nykyisessä on ollut mm. keilausta, minigolffia, museoretkeä, sitten syömään ja juomaan meille varattuun tilaan firman piikkiin, jonka jälkeen porukka yleensä jatkaa vielä baariin. Toimii. Naisvaltaisia aloja molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈
Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Tarjottiin virkistäytymispäiväksi vapaa-ajalla suoritettavaa ryyppyreissua paikalliseen tunnettuun räkälään. Seurana olisi ollut joukko vastakkaisen sukupuolen edustajia iältään 2-3 kertaa vanhempia. Omalla rahalla tietysti. Jo ennakkoon totesin, että nöyryyttäväähän tuosta jollekin tulee. Jälkikäteen kuultujen tarinoiden perusteella juuri näin kävi. Onneksi ei ollut pakko lähteä mukaan. Ei-nöyryytetyt kyllä jälkikäteen äänekkäästi ihmettelivät, että "miksi et tullut mukaan, oli niin kivaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua kuvailla tarkemmin koska en halua tulla tunnistetuksi. Mutta omalta osaltani nämä tapahtumat ovat aina nöyryyttäviä, liittyy ulkopuolelle jättämiseen, joka oikein korostuu tällaisissa tilanteissa. Esimies itsekin mukana siinä. On tosi kurjaa olla tällaisissa ”tiimihengen kohotuksissa” kun tuntee koko ajan olevansa ulkopuolinen ja merkityksetön henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli kerran viikossa sellainen puolen tunnin palaveri.
Suurin osa työntekijöistä oli suomenruotsalaisia ja puhuivat keskenään aina ruotsia. Minä ja eräs toinen ei ymmärretty sanaakaan ruotsia.
usch är det verkligen deras problem att du och din lilla vän kan inte prata svenska? 🙃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hirveältä nää tarinat.
Olen nuori nainen, nyt 6 vuotta ollut työelämässä ja yhtäkään virkistäytymispäivää ei ole (näemmä onneksi) sinä aikana pidetty.
Esim. Pkkujouluihinkin pääsin ensimmäistä kertaa vasta nykyisen opiskelijaporukan kanssa, ei ole töissä ikinä ollut mitään tuommoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Au OPts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Aistin ihan aavistuksen omaista alemmuuskompleksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D
Minä en ymmärrä tuota naurujoogaa missään yhteydessä. Ensinnäkin mitä helvetin joogaa se muka on jos hohotetaan jotain typerää tekonaurua? Toiseksi, mitä hyötyä siitä saa että räkätetään tekonaurua?
Ymmärtääkseni sillä yritetään saada ihmiset "oppimaan" nauramaan. Kun se ei kuitenkaan ole monen elämässä niin automaattinen juttu. Eikös siedätyshoito ole muutenkin hyvä keino opetella jotakin itselle vaikeaa asiaa?
Harjoitus tekee mestarin :)
Aito nauru tekee hyvää ihmiselle. Omalla työpaikallani ainakin osataan nauraa aidosti ilman mitään tekokursseja. Kuka ihme on keksinyt tällaiset pakkonaurusessiot ja kuvittelee, että niillä on jotain tekemistä ihmisten hyvinvoinnin kanssa.
Ärsyttävät ja nolot ryhmäleikit aloitetaan jo yliopistossa, esimerkiksi kasvatustieteilijät ja psykologit näitä erityisesti rakastavat. Järjestettiin joskus yhteisbileet psykologien kanssa koska meillä oli miesvaltainen ainejärjestö ja heillä naisvaltainen. Heillä oli omituinen käsitys bileistä, he halusivat leikkiä ryhmäytymisleikkejä ja puolet ainejärjestömme osallistujista, mukaan lukien minä, poistuimme läheiseen baariin. Sinne saapuivat myös ne alunperin psykologian tytöistä intoilleet pojat. Psykatytöt leikkivät ja lauloivat sitten siellä varmaan keskenään jotain ponileikkiä kun siitä niin nauttivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli "virkistyksenä" sellainen pakohuonepeli. Käytännössä jengi veren maku suussa kilpaili 100% tosissaan pisteistä. Ei se nyt nöyryyttävää ollut, mutta ei se mitenkään virkistävääkään ollut.
Siis niissähän yritetään mahdollisimman nopeasti ratkaista niitä juttuja. Nopeus on koko leikin idea. Millään pisteillä mitään väliä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Pikkujouluissa jokainen otti kulhosta lapun ja joutui imitoimaan työkaveriaan. Muiden piti sitten arvata kuka kyseessä"
Aivan järkyttävää. Hirveä nöyryytys yrittää matkia ja tulla matkituksi. Sanoisin että nyt en tälläisen höpötykseen suostu ja uhkaisin poistumisella, jos ei mene asia heti perille.
"Kuka ihme on keksinyt tällaiset pakkonaurusessiot ja kuvittelee, että niillä on jotain tekemistä ihmisten hyvinvoinnin kanssa."
Jokuhan täällä selitti että elimistö ei huomaa eroa onko kyseessä aito vai pakotettu nauraminen. Olen vahvasti eri mieltä ihan käytännön kokemukseen perustuen.
En saanut kutsua koko virkistyspäivään, koska en ole vakituinen. Tunnen kuitenkin kuuluvani työyhteisöön ja olen siinä vuosia jo ollutkin. Ei sillä, ymmärrän syyn mut jotenkin vähän hassua kuitenki.
Meidän esimies pitää eräjutuista, ja kaikki tykyt pitää viettää metsissä! Ei koskaan kuuntele mitä me muut haluamme.
Meidän tiimiläisistä väh. 80% pelkää metsissä oleskelua ja kokee olonsa epävarmaksi siellä ja kammoaa että jos eksyy. Etenkin kun alueet sellaisia joissa liikkuu susia ja karhuja!
Tulkaa nyt ihmeessä kertomaan oma kantanne näihin kokemuksiin ja tunteisiin, te näiden kuvatun kaltaisten virkistyspäivien puuhanaiset/-miehet! Kiinnostaisi kuulla ajatuksenne, kun niin moni kokee nämä pakkoleikit ja -liikunnat todella ahdistavina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Au OPts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.
Onko pikkuisen noussut pissi päähän?
Tää ongelma tuntuu olevan siinä, että ihmiset pitää itseänsä muita parempina. Oikein geofyysikkoa! 🙈Ja muitakin ”vaativissa asiantuntijatehtävissä” työskenteleviä.. Eihän siinä nyt pysty krakaa löysemtämään, eikä jakkupukua riisumaan. Nuttura vaan kireämmälle, niin kaikki näkee kuinka akateemisia sitä ollaankaan. 🤣🤣🤣
Aistin ihan aavistuksen omaista alemmuuskompleksia.
Ahhahaaa!
Nyt meni kyllä pahasti metsään.
Jotkut vaan haluavat esittää muita parempia ihmisiä, ja kohan silloin alkaa tittelit loistaa puheissa. Samoin tuodaan esille sitä omaa niin vaativaa asiantuntijuutta. Ja missään nimessä ei mihinkään pelleilyyn ole aikaa.
Jokainen elää elämäänsä niinkuin haluaa, mutta miksi pingottaa koko ajan joka asiasta?
Alue: Aihe vapaa
Minusta nämä virkistäytymispäivät eivät aja asiaansa enää tämän päivän asiantuntija ja projektiluontoisissa tehtävissä. Työt eivät vähene, vaan ne on hoidettava ihan normaaliin tapaan ja nämä väliin tulevat jutut, joita on muitakin koko ajan, vain sekoittavat työn ja aikataulut ja aiheuttavat stressiä. Pahimmassa tapauksessa on juuri joku iso dead line edessä ja sitten harmittaa, kun aikataulut menevät pieleen joidenkin kissanristiäisten takia. Monet on juuri projektin tapaamisissa virkistyspäiviä, eivätkä pääsenosallistumaan. Nekun on otettava siihen, mihin asiakas ne haluaa, eikä siinä kannata vetää mitään virkistäytymispäiväesteitä esille, kun on isot rahat kyseessä. Nämä kaikki tämmöiset saisivat jäädä pois, ja mietittäisiin, millä muilla tavoilla voitaisiin hyvinvointia tukea työssä. Paljon tärkeämpiä juttuja olisi, joihin rahat voisi käyttää. Kun budjetti näihin on n. 4000 euroa, niin sillä jo saataisiin joka assari vaikka kuukaudeksi tekemään keskitetysti jotakin hommaa, joka helpottaisi kaikkien työtä. Tai sitten voitaisiin tarjota hierojalla käynti tai ilmaiset lounaat kaikille vaikka viikon ajan.