Nöyryyttävimmät työpaikan virkistäytymispäivät

Pikkujouluissa jokainen otti kulhosta lapun ja joutui imitoimaan työkaveriaan. Muiden piti sitten arvata kuka kyseessä. Jälleen kerran ahdistava tilanne. Et tunne kaikkia hyvin etkä tykkää esiintyä. Kuitenkin sen verran pieni porukka, että huomataan jos puutut yhtäkkiä joukosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän virkistäytymispäivät toteutetaan omalla ajalla. Tuntuu vastenmieliseltä lähteä koko lauantaipäiväksi virkistäytymään työkavereiden kanssa, kun on samojen ihmisten kanssa muutenkin kaikki päivät. Virkistäytymispäivän suunnittelee porukka työpaikan ihmisiä, joille oman ajan käyttäminen työjuttuihin ei ole ongelma. Yksi nuori nainen, jolla ei ole mitään muuta elämässään ja kaksi nuorta perheenisää, joille kaikki muu kuin se kotona oleminen on tärkeää. Sitten mennäänkin ihan pitkän kaavan mukaan ja lähdetään jo puoliltapäivin, on liikuntaa, saunomista, ryyppäämistä, illanviettoa, ruokailua, teatteria ja sitten vielä ravintolaan. Toisille kivaa, mutta niille, joille oma aika on tätä tärkeämpää, pakkopullaa.

Jos se on omaa aikaa eli palkatonta niin ei ole pakko mennä? Ihmeellistä valitusta, meillä tyhyt on palkattomia työajan ulkopuolella ja ne osallistuu jotka haluaa. Milloin keilataan, ulkoillaan ja syödään, käydään miniristeilyllä tai jossain festarityylisessä musatapahtumassa tms. En ymmärrä miten ihmiset ei saa suutaan auki, en minä alkaisi hieroa työkavereita varsinkaan jos en haluaisi, meillä ainakin osataan sanoa mitä tyhynä halutaan tehdä ja sen mukaan mennään, osallistua ei siis ole pakko. Ja jos tulisi joku "yllärihieronta" niin aika moni kyllä saa suunsa auki siinä vaiheessa.

Jos kikyt on korvattu tuollaisella, niin eikös se silloin ole pakollista, kun se talkootyöhän siinä se koko pointti oli? Ryhmäpaine monesti tulee myös vastaan tuossa sanomisessa. Jos porukka ujostelee, ei siinä yksi ihminen kovin helposti ala sanomaan, että en minä ala. Esimerkki tuo missä oli hieromiskestit ja porukan ainoana naisena se ahdisti. Varmaan aika vaikeaa semmoisessa tilanteessa alkaa vääntämään, että ei kelpaa.

Meidän työpaikalla tykypäivien suunnitteleminenkin tuotti aikanaan hirvittävää hikoilua, joten toteutettiin tykyilyt ehkä 2 krt.

Eka kerta oli jotain patikkaretkeä, jossa sinänsä ei ollut vikaa, mutta huippuna retkelle oli varattu mökki, jossa kukaan ei halunnut yöpyä. Pikkuisen latisti tunnelmaa vielä kun..

Yksi narisi ettei hän halua mitään muuta kuplivaa kuin vichynsä, toinen inisi ettei kehtaa tulla saunaan kun aivan varmasti muut arvostelisi hänen vartaloaan, kolmannella oli kiire kotiin, kun seuraavana päivänä pitää olla paapomassa teinejä ja heidän kavereitaan, koska kasvavalla lapsella on aina nälkä ja he tarvitsevat äitiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kokemus ei varmasti muiden mielestä ollut noloa, mutta minusta kylläkin. Meidän työpaikalla kävi esiintymässä eräs tv:stäkin hyvin tuttu stand-up koomikko ja ujona jännitin sitä, että koomikko alkaisi heittää juttua jostakusta yleisössä istuvasta. Jännitin asiaa niin paljon, ettei sen jutut naurattaneet yhtään, joten istuin vaivaantuneen näköisenä naama vakavana samalla kun muut nauroivat kovaan ääneen. No eikös vaan koomikkokin huomannut tämän ja heitti täysin yllättäen minulle jonkun mukahauskan kysymyksen (en enää edes muista minkä), johon änkytin jotain noloa vastaukseksi naama punaisena. Oli todella piinaava puolituntinen ja jatkossa jää kyllä stand-upit multa väliin.

Itse olen joutunut liki samaan tilanteeseen, mutta koomikon piikittelyn kohteena oli vieressäni istunut ujo nainen. Monesti tuntuu että useat noista stand up "koomikoista" on jotain koulukiusaajia. Ne katsojat eivät katso esitystä siksi, että itse pääsisivät osalliseksi siihen. 

Tästä tulikin mieleen se kerta yläasteella, kun siellä vieraili joku koomikko-taikuri. Yleisön joukosta hän valitsi kaikkein epäsuosituimman tytön ja antoi hänelle sellaiset "tältä tuntuu kun olet kännissä"-lasit. Tytön siinä lavalla hoiperellessa tuo kyseinen koomikko antoi erilaisia tehtäviä mistä piti suoriutua lasit päässä. Tytöllä oli varmasti kivaa olla siinä naurun kohteena typerät lasit päässä.

Oli virkistyspäivä, jossa oli myös tiimikokoustamista. Alkaen niin, että aluksi jokaisen pitää kertoa itsestään yksi henkilökohtainen juttu. Osalle ja myös minulle oli vaivaannuttavaa alkaa puhua henkilökohtaisista asioistaan.

Tämän jälkeen oli työnjakoa, koska yksi henkilö oli lähdössä pois (joka hoiti rupuhommia). Olin uusin työntekijä. Jaettiin ensin pois lähtevän työt niin, että minulle tuli niistä suurin osa. Sitten jokainen sai sanoa yhden tehtävänsä, jota ei haluaisin hoitaa. Esimies nakitti nämä muiden tehtävistään hylkäämät tehtävät minulle. Olin itku kurkussa ja otti todella päähän, mutta uutena en voinut ja uskaltanutkaan kieltäytyä. Pois lähdössä oleva henkilö koitti sanoa ettei ole reilua antaa kaikkia kurjimpia tehtäviä uudelle, Muut vaan naureskelivat. Minulla oli tosi paha mieli. Tämä kaikki tapahtui vielä paikassa, josta ei päässyt lähtemään pois kun vasta illalla.

Tämän muistan aina, kun tulee puhe virkistyspäivistä. Olin saanut työn ilman koeaikaa. Mikäli olisin ollut koeajalla olisin lähtenyt menemään. Jälkeenpäin sanoin esimiehelle asiasta. Auttoi hieman, koska saamani tehtävät olivat eri tehtäviä mihin minut rekrytoitiin. En onneksi ole enää samassa työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosikoille kaikki on nöyryytystä.

Ei vaan nimensä mukaisesti päivån pitäisi virkistää eli saada aikaan hyvä mieli. Kaikki mitä ei niin tee on ollut epäonnistunutta.

T. Yksi joka tuli suoraan työmatkalta virkistäytymispäivään jossa piti kiipeillå korkeiden esteiden yli käyttäen työkavereita jakkaroina ja tikapuina.

Oits😝

Vierailija kirjoitti:

Pikkujouluissa jokainen otti kulhosta lapun ja joutui imitoimaan työkaveriaan. Muiden piti sitten arvata kuka kyseessä. Jälleen kerran ahdistava tilanne. Et tunne kaikkia hyvin etkä tykkää esiintyä. Kuitenkin sen verran pieni porukka, että huomataan jos puutut yhtäkkiä joukosta.

Imitoiminenhan voi olla kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jäädä kotiin aina kun jotain pelleilyä työmaalla harrastetaan.

Joo kannattaa aina jäädä kotiin jos työpaikalla yritetään jotakin yhteisöllisyyttä. Sitten nillitetaan naama punaisena kahvipöydässä ja haukutaan duunikaverit kun " ei meillä koskaan työpaikalla mitään yhteishenkeä ole " jne.

Tunnistatko itsesi?

Työpaikan ilopillerit alapeukuttaa

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla on aina jonkun päivystettävä, eli ei voi kaikki osallistua tykypäivään. Arvatkaapa kuka jättää tykyt väliin ja päivystää ihan täysin vapaaehtoisesti?

Heh, meillä on sama. Urhoollisesti aina tarjoudun olemaan töissä :D rakastan työkavereitani, ovat minulle tärkeitä ja ollaan kaikki hyviä kavereita keskenämme mutta se menee aina ryyppäämiseksi. Ja humalassa ihmisistä tulee vastenmielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Täällä joku joskus kirjoitti, että ne loppuivat siihen, kun joku taittoi nilkkansa metikössä.

Joku vietiin ambulanssilla, kun oli katkonut koipensa.

Toki yöpimeässä, kännissä lyötyään vetoa toisten samanmoisten testosteronikamujen kanssa jostain typerästä pationkaiteen reunan sokkohyppelystä.

Itselleni jäi ikiarvet, kun eivät jaksaneet nostaa minua viimeistä akkaa seinämän yli.

Riskejä ukkoja, krapuloissaan hihittäen ja vastaanottajat ylhäällä samanlaisia räkättäjiä, työkaveriakat nauravat kuset housuissa tilannetta ja minä nolona menetän kiinnostukseni koko pskaan kerjäten sitä, että päästävät minut jo otteestaan.

Tunsin painavani tonnin,

74kg painoin.

Vieläkin hävettää, aikaa on kulunut jo neljännes vuosisata, vaan kukapa niin hauskan tapahtuman olisi unohtanut.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisia nää jutut. Toki sinänsä ymmärrän, nuo rasvaprosenttimittaukset ja naurujoogat on kyllä sellasia että itekään tuskin niistä innostuisin. Meillä tyky-toiminta on aina ollut jotain galleriakierroksia ja luontonähtävyyksiä joissa kierretään kevyt lenkki oman kunnon mukaan ja päälle lounaat ravintolassa tms ja vapaata oleilua yhdessä. Joskus jotain hyvin kevyttä "leikkiä" tyylillä etsi ihminen jolla on saman värinen paita ja eri osastolta kuin itse ja jutelkaa 5min, että saadaan porukoita edes hetkeksi sekoiteltua.

Mut joo, itse olen tykännyt toistaiseksi. Toki vasta muutama vuosi työelämää kunnolla takana niin saa nyt nähdä tuleeko joskus jotain nöyryyttävää vastaan. Mulle nää päivät on ainakin olleet ihan tervetullutta vaihtelua tavallisiin työpäiviin, toki jos pitäisi ns. omalla ajalla palkatta osallistua niin voisi olla toinen ääni kellossa...

Nyt tosin jouduin itse tyky-toimintaan yhdeksi suunnittelijoista joksikin aikaa, joten ainakin voin vaikuttaa asiaan. Pitääkin olla tarkkana että pysytään näissä neutraaleissa retkeilyissä ja lounaissa, eikä mitään turhia aikuisten ihmisten leikittämisiä.

2000luvullahan nuo olivat muotia.

Joka vuosi pakollisia reissuja omalla ajalla. Jotkut onnistuivat ja toiset eivät.

Ikävintä oli, kun johtoportaalla ja työpaikan miesväellä oli aina jotain hampaankolossa ja elektrobiikka-alan firmoissa se piikki oli auki ja nämä neanderthalilaiset nehän ottivat yhteen.

Puitteet viimeisen päälle juu ja oppiakin saatiin.

Loppuivat retket toki viimein, kun ääliöt kummaltakin puolelta saivat välinsä setvittyä.

"mutta se menee aina ryyppäämiseksi. Ja humalassa ihmisistä tulee vastenmielisiä."

En uskalla ryypätä työkaverien kanssa. Mulla on monia ahdistavia muistoja, jossa on tosi suoraan kyselty hyvin henkilökohtaisia asioita tai kommentoitu jotain sellaista. Itse osaan käyttäytyä vaikka joisin reilustikin, mutta kaikki eivät osaa. Parempi pysyä poissa. Myöskin riitoja tulee helposti kun joku päättää avautua kännissä.

Psykologina luen näitä juttuja kauhunsekaisin tuntein. Olen yksityinen ammatinharjoittaja, joten ei ole ollut "ilo" päästä tällaiseen virkistyspäivään. Mutta kamalan kuuloisia, etenkin noi missä pitää väkisin koskettaa työkaveria tai sisältää nolaavia elementtejä (esim. kaikille inbody-mittaukset, fitnesspimujen taholta pakotettu liikunta). Järkyttäviä myös, että kiusaaja-kiusattu voivat joutua samaan ryhmään esim. pakohuonepelissä tai muutenkin noi missä laitetaan kilpailuasetelmaan. Ei tosiaan tarvitse olla psykologi tajutakseen, että kilpailuasetelma vaan lisää kireää asetelmaa ihmisten välillä! 

Tyhypäivän ensimmäinen fokus voisi alkajaiseksi olla, että kaikilla on siellä mukava, psyykkisesti fyysisesti turvallinen olo. Ei pakotettua koskemista, ei kilpailua, ei yksinjäämisen pelkoa esim. niin, että uusin/hiljaisin/ujoin työntekijä pyörii nurkkia pitkin yksinänsä kun vanha porukka pitää hauskaa keskenänsä. Ei myöskään niin, että se itsevarmin ja äänekkäin porukka päättää mitä tehdään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on niin paljon negatiivisia juttuja että kerron vastapainoksi kivan kokemuksen. Kävimme strutsifarmilla katsomassa strutseja ja paluumatkalla ravintolassa, jossa sain ehkä elämäni maukkaimman lehtipihvin :)

Kuulostaa hauskalta, täytyypä panna korvan taakse.

Eli maukas lehtipihvi riittää virkistyspäiväksi.

Hienoa, tämä ei tule kalliiksi.

Terv. Pomo

Joo, kyllä. Ihan oikeasti.

Strutsit ja lehtipihvi ovat työntekijöiden näkökulmasta varmasti parempi kuin nuo kuka-nolaa-itsensä-pahiten -leikit.

Vierailija kirjoitti:

Olin aikoinaan työpaikassa missä kaikki muut työntekijät kutsuttiin virkistäytymispäiville, paitsi minut. 

Mulle on käynyt myös näin! Virkistyspäivää edeltävänä päivänä esimies kävi pyytämässä, etten lähtisi mukaan, kun olen vain määräaikainen ja kaikki muut vakituisia. Menee kuulemma rahat hukkaan. 

Känninen pomo tulee saunasta pyyheliinaan käärettynä, istu vastapäätä ja kertoo tulevistä bisneksistä.  Ymmärätte oikein :) haarat auki.  Piti sitten aina keksiä joku syy miksi ei osallistu noihin saunailtoihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaihtui lähiesimies, ja nyt meillä on jokaviikkoisen kokouksen aluksi joku saakutin ryhmähali. Nykyisin osaan jo istahtaa kokoustilassa lähelle jotain halisiedettävää kollegaa. Toinen vaihtoehto on parisokko. Vttu että vtuttaa.

Ai hitsi, että repesin, "halisiedettävä kollega"! Kiitos nauruista !

Auts mitä kokemuksia! Mä muistan yhden virkistäytymispäivän joka oli mitä ilmeisimmin toteutettu pienellä budjetilla. Istuimme jonkun kellarisaunan pukuhuonetta muistuttavassa paneloidussa tilassa ja meille annettiin kullekin pahvinen pefletti ja sanottiin, että "tee siitä jotain". Siinä me sitten aikuiset ihmiset, geofyysikosta lähtien istuimme kellarissa pahvipefletit käsissä... luoja miten noloa.

Mä en ole onneksi joutunut naurujoogaan tms. mutta monet kamalat virkistyspäivät on tullut koettua. Ei ehkä niinkään ohjelmasisällön puolesta vaan ihan sen takia, että olen tehnyt paljon sijaisuuksia ja monesti en virkistyspäivänä ole tuntenut juuri ketään. Olen luonteeltani ujo ja hiljainen, tutustun kyllä ihmisiin lopulta, mutta siinä menee minulla aikaa. Viihdyn myös paremmin pienissä porukoissa kuin isoissa seurueissa. Kauheimmat virkistyspäivät ovat olleet niitä, joissa olen uutena työntekijänä jäänyt yksin kun en ole tuntenut juuri ketään. Yksin jäämistä pahempikin muisto on, kun kerran päätin rohkaistua ja menin yhden vähän tutun työkaverin ja hänen muiden kavereidensa seuraan lounaalle... virhe, sillä he selvästikin tunsivat toisensa pitkältä ajalta ja olivat myös vapaa-ajalla tekemisissä ja heitä selvästi harmitti, etteivät voineet jutella omia henkilökohtaisia juttujaan siinä pöydässä kun minäkin olin siinä. 

Nykyisessä työpaikassani on vain noin 50 työntekijää ja olen ollut siellä jo useamman vuoden. Aina kun tulee uusia työntekijöitä tai harjoittelijoita, menen oma-aloitteisesti juttelemaan heille, toivottamaan tervetulleeksi, pyytämään mukaan kahville tms. ettei jää samaa ulkopuolisuuden tunnetta mitä mulla on monesti ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin tulossa sanomaan tuon naurujoogan :D

Minä en ymmärrä tuota naurujoogaa missään yhteydessä. Ensinnäkin mitä helvetin joogaa se muka on jos hohotetaan jotain typerää tekonaurua? Toiseksi, mitä hyötyä siitä saa että räkätetään tekonaurua?

Ymmärtääkseni sillä yritetään saada ihmiset "oppimaan" nauramaan. Kun se ei kuitenkaan ole monen elämässä niin automaattinen juttu. Eikös siedätyshoito ole muutenkin hyvä keino opetella jotakin itselle vaikeaa asiaa?

Harjoitus tekee mestarin :)