Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kivikautisia käytäntöjä työelämästä
Mun edellisessä työpaikassa tehdyt työtunnit piti kirjoittaa ruutupaperille ja joka kuukauden viimeinen päivä piti erikseen ajaa päivän päätteeksi toimistolle viedäkseen se lappu. En voinut käsittää miksei kukaan ollut äkännyt, että internet on keksitty. Lopulta vaan laitoin ne tunnit sähköpostilla.
Kommentit (769)
Vierailija kirjoitti:
Työyhteisö on täynnä asiansa osaavia ja ajan tasalla olevia naisia ja sitten koko kööri pomona on yksi mies jonka tietotaito on 80-luvulta. Naiset sitten noudattavan tämän yhden miehen ohjeita, vaikka tietävät paremmin, ja peittelevät miehen osaamattomuutta asiakkaiden suuntaan.
Luulen, että tämä on tosi yleistä. Omassa työpaikassani yhdessä tiimissä tilanne on juuri tämä ja olen itse ollut edellisessä työpaikassa juuri tuollaisessa tiimissä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka työpaikassa, jossa olen ollut aikuisiällä, on ollut vähintään yksi suhteettoman epäpätevä mies jossain korkeassa asemassa. Yleensä keski-ikäinen tai vanhempi, mutta joskus myös vähän nuorempi tiikeri. Parhaimmillaan ne ovat vain hyödyttömiä ja vähän vaivaa aiheuttavia, pahimmillaan tekevät vahinkoa ja aiheuttavat lisätyötä muille, jotka joutuvat korjaamaan jälkiä. Kaikkein pahimmat on myös juoppoja. Samanikäinen, samalla tavalla käyttäytyvä nainen olisi joutunut kilometritehtaalle jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.
Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.
"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.
Ollaankohan oltu samassa paikassa töissä? Mun työpaikalla oli juuri samanlainen rouvashenkilö.
Heh, minunkin työpaikalla oli tuollainen vanhempi naishenkilö. Jäi pari vuotta sitten eläkkeelle.
Maatöissä, raivaus-kivet-tiet:
Vie mennessäs, tuo tullessas:
Jouduin pistämään peräluukkuun kiviä ja kantamaan silläkin. Kaikki joutuivat. Tästä jo vuosikymmeniä.
Peräpukamat ja lasmovenymät leikattu jo kolmesti.
Vierailija kirjoitti:
Mun pomo on kivikaudelta. Ei vieläkään pääse etätöihin vaikka olen toimistotyöntekijä. Useimmat päivät toimistolla on ihan turhia kun olisin voinut kaiken tehdä jostakin muualtakin. Myös kirjanpito on yhä paperinen - pomo ei halua siirtyä sähköiseen kirjanpitoon vaikka jo useasti olen sanonut että se voisi olla hyvä siirto. Joka kuukausi vien paperia tilitoimistoon ja häpeän. Ollaan varmaan ainoat paperiasiakkaat siellä. Yleisestikin käytetään liikaa paperia kun samat asiat voisi tehdä sähköisesti nopeammin ja ilman tulostusta (esim. ympäristövaikutus). Miten tollaset ihmiset pääsee tänäpäivänä pomoksi? Menisi eläkkeelle jo.
Minä olen tilitoimistoyrittäjä. Asiakkaita meillä on n.120. Sähköisenä näistä tehdään 23, jotka ovat pääosin asiakaskunnan suurimpia firmoja. Tiedän kyllä, että joissakin paikoissa ei tehdä paperikirjanpitoja enää ollenkaan, mutta itse koen että ihan pienen toimijan kirjanpidon sähköistäminen tarkoittaa monesti lisätyötä sekä yritykselle että kirjanpitäjälle, varsinkin sellaisten asiakkaiden osalta joilla muutenkin pysyy paperit järjestyksessä. Ohjelmistolisenssin kautta tuleva muutaman kympin lisäkustannus kuukaudessa tuntuu myös toimivan tehokkaana karkotteena...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on mun mielestä kivikautista touhua että lauantait lasketaan kesälomapäiviksi vaikka lauantai ei ole ollut virallinen työpäivä enää 70-luvun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
No se on mun mielestä kivikautista touhua että lauantait lasketaan kesälomapäiviksi vaikka lauantai ei ole ollut virallinen työpäivä enää 70-luvun jälkeen.
Tähän voi hakea muutosta vaikka tekemällä kansalaisaloitteen. Tai pyrkimällä politiikkaan ajamaan muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan nyt hieman väsyneenä työviikosta, että yksi kivikautinen tapa on kuvitella olevansa sosiaalinen mutta olla kyvytön kuuntelemaan muita.
Muistat tasan tarkkaan kertoneesi jostain asiasta kyseiselle henkilölle ja hänen vastanneet joo joo tai muuta, ja tajuat myöhemmin ettei hän oikeastaan kuuntele sinua ellei asia vaikuta merkittävästi häneen. Hän kun oivaltaa asian myöhemmin ja kertoo siitä uutena asiana ja sinä mietit, että kuunteleeko kukaan mitä puhut?
Varmaan kivikaudella hölistiin ja urahdeltiin, välillä lyötiin kepillä päähän. Siltä tuntuu joskus perjantaisin.
Minusta kivikautista on ns. matemaattinen suhtautuminen työelämään, eli ns. tasa-arvoinen, eli jos on tiettyjä ihmisryhmiä tasaisessa suhteessa niin sitten on muka hyvä. Eikä ole. Eri ihmisryhmillä on eri vahvuudet. On ihan hapatusta sössöttää että kaikki ihmiset sopii kaikkiin töihin. Vaikka en uskis olekaan niin onhan se jo korkeampien voimien uhmaamista että luulee omalla päätöksellä olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella. En pidä ihmisistä jotka kuvittelee olevansa kaikkien yläpuolella. Esimerkiksi minä naisena olisin suht turha työntekijä armeijan erikoisjoukoissa tai jossain öljylautalla tai kielitaidottomana jossain diplomaattisissa tehtävissä. En kestäisi astronautin hommaa koska en tykkää olla muiden ihmisten kanssa pienessä tilassa kuukaudesta toiseen. Hyväksyn omat rajoitukseni enkä vouhkaa niistä. Paljon nykypolitiikasta on tätä vouhkaamista ja oma myötähäpeäni tästä on suuri koska joillain ihmisillä ei vain ole mitään henkilökohtaista omatuntoa ja häpyä...! Haloo. Eihän kukaan tällä planeetalla ole mikään supermies joka tekee ihan mitä vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan sähköpostiini tulee melko paljon postia. Olen tehnyt erilaisia kansioita sähköpostiin, ja siirrän säilytettävät sähköpostit kukin eri aihealueen omaan kansioonsa. Meillä vaihtui hiljattain sähköpostiohjelma ja tietohallinnolta tuli eläkeikää lähestyvältä henkilöltä viestiä, että missään tapauksessa sähköpostissa ei saa säilyttää tärkeitä asioita, vaan ne pitää printata itselleen. En nyt oikein nykyisenä tietokoneaikana ole ryhtymässä tähän.
Mieheni on töissään pomon hommissa. Heidän yksi työntekijä tulostaa kaikki lähettämänsä ja kaikki saamansa sähköpostit ja laittaa ne järjestykseen kansioon. Tässä jokin aika sitten tämä työntekijä kysyi mieheltäni, eikö hän ole huomannut kyseistä sähköpostia, kun ei ole siihen vastannut. Mies sanoi, ettei nyt just muista. Silloin tämä työntekijä kävi läpi arkistomappiaan, ja kertoi, että viesti on lähetetty sinä ja sinä päivänä ja siihen kellonaikaan...
Tuplahommaa, johon kuluu aikaa ja vaivaa. Eikös näy omalla koneella kohdasta "lähetetyt"
Hän poistaa viestit sähköpostista sen jälkeen, kun on printannut ne.
Veritilaukset faksataan veripalveluun. Kiireellisissä tapauksissa soitetaan perään, että tulihan faksi perille... Mielestäni faksaaminen ei ole tätä päivää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kivikautista on ns. matemaattinen suhtautuminen työelämään, eli ns. tasa-arvoinen, eli jos on tiettyjä ihmisryhmiä tasaisessa suhteessa niin sitten on muka hyvä. Eikä ole. Eri ihmisryhmillä on eri vahvuudet. On ihan hapatusta sössöttää että kaikki ihmiset sopii kaikkiin töihin. Vaikka en uskis olekaan niin onhan se jo korkeampien voimien uhmaamista että luulee omalla päätöksellä olevansa jotenkin kaikkien yläpuolella. En pidä ihmisistä jotka kuvittelee olevansa kaikkien yläpuolella. Esimerkiksi minä naisena olisin suht turha työntekijä armeijan erikoisjoukoissa tai jossain öljylautalla tai kielitaidottomana jossain diplomaattisissa tehtävissä. En kestäisi astronautin hommaa koska en tykkää olla muiden ihmisten kanssa pienessä tilassa kuukaudesta toiseen. Hyväksyn omat rajoitukseni enkä vouhkaa niistä. Paljon nykypolitiikasta on tätä vouhkaamista ja oma myötähäpeäni tästä on suuri koska joillain ihmisillä ei vain ole mitään henkilökohtaista omatuntoa ja häpyä...! Haloo. Eihän kukaan tällä planeetalla ole mikään supermies joka tekee ihan mitä vain.
Kaikista ei ole kaikkiin hommiin, se on tietenkin selvää. Vaikkapa kaikista yliopistotutkinnon suorittaneista ei ole kaikkiin niihin tehtäviin, joihin tärkein vaatimus tuntuu olevan jonkun, minkä tahansa, yliopistotutkinnon suorittaminen!
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi kaikilta johonkin ihmisryhmään kuuluvilta pitäisi viedä mahdollisuus tiettyihin tehtäviin, esim. naisilta mahdollisuus työhön öijy(nporaus)lautalla. Voi hyvinkin löytyä naisyksilöitä joista niihin tehtäviin on, joten miksi se heiltä pitäisi kieltää?
Vierailija kirjoitti:
Sääksjärven kulmilta kirjoitti:
Nuorena kauppaopistolaisena menin kesätöihin pieneen ruokakauppaan. Omistaja oli joku e-liikkeen entinen duunari.
Kauhein duuni, jossa olen ollut! En esimerkiksi saanut istua työpäivän aikana ollenkaan. Vaikka nuori olinkin, kyllä selkä ja jalat alkoivat särkeä jo iltapäivällä.
Toisekseen rouva piti autotallia juomavarastona. Minun, pienen ja hennon tytön piti raahata sieltä juomakoreja kauppaan. Ulos ovesta, raput alas, talon kulman taakse, luiskaa pitkin avaamaan autotallin ovea, kori syliin, sulje ovi, kiipeä pihalle ja rappuja kaupan ovelle avaamaan se. Oli kuuma kesä ja kulutus kovaa. Puukori ja kai 24 pulloa painoivat herraties kuinka paljon!
Akalla oli myös tapana myydä pilaantuneita ruokia. Limaiset nakit huuhdottiin aamulla, jauhelihaan lisättiin pinnalle tuoretta...yhdelle fiksulle rouvalle sanoin puoliääneen, etten ostaisi haluamaansa. Akka tietenkin kuuli sen ja haukkana kimpussani: Mitä sanoit sille??
Kestin hammasta purren reilun kuukauden. Akka suuttui ja melkein heitteli minua tavaroilla, kun olin lähdössä. Huuteli herjoja perään.
RIP, rouva kauppias.
Eikö siis taukojakaan ollut?
Ai niinku mitä taukoja? Ehei, seisaaltaan sitten hätäisesti söin, mitä söin. Kerran menin umpiuupuneena istumaan rappusille. Hus pois, tuli akka.
Minun kanssani samaan aikaan tuli toinenkin orja duuniin. Selvisikin, että oli raskaana. Kenkää tuli saman tien.
Uskomaton harpyija se oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verikeskustyöntekijä kirjoitti:
Veritilaukset faksataan veripalveluun. Kiireellisissä tapauksissa soitetaan perään, että tulihan faksi perille... Mielestäni faksaaminen ei ole tätä päivää!
On varma tapa. Faksin äänen kuulee ja sitä aina vilkaistaan jatkuvasti.
Sen sijaan sähköpostin ääressä ei kukaan missään istu.
Ja toisekseen on varminta pistää veritilaus kirjallisena, ettei tule mitään virhettä.
Puhelimessa voi kirjoittaa jonkin väärin.
Sääksjärven kulmilta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sääksjärven kulmilta kirjoitti:
Nuorena kauppaopistolaisena menin kesätöihin pieneen ruokakauppaan. Omistaja oli joku e-liikkeen entinen duunari.
Kauhein duuni, jossa olen ollut! En esimerkiksi saanut istua työpäivän aikana ollenkaan. Vaikka nuori olinkin, kyllä selkä ja jalat alkoivat särkeä jo iltapäivällä.
Toisekseen rouva piti autotallia juomavarastona. Minun, pienen ja hennon tytön piti raahata sieltä juomakoreja kauppaan. Ulos ovesta, raput alas, talon kulman taakse, luiskaa pitkin avaamaan autotallin ovea, kori syliin, sulje ovi, kiipeä pihalle ja rappuja kaupan ovelle avaamaan se. Oli kuuma kesä ja kulutus kovaa. Puukori ja kai 24 pulloa painoivat herraties kuinka paljon!
Akalla oli myös tapana myydä pilaantuneita ruokia. Limaiset nakit huuhdottiin aamulla, jauhelihaan lisättiin pinnalle tuoretta...yhdelle fiksulle rouvalle sanoin puoliääneen, etten ostaisi haluamaansa. Akka tietenkin kuuli sen ja haukkana kimpussani: Mitä sanoit sille??
Kestin hammasta purren reilun kuukauden. Akka suuttui ja melkein heitteli minua tavaroilla, kun olin lähdössä. Huuteli herjoja perään.
RIP, rouva kauppias.
Eikö siis taukojakaan ollut?
Ai niinku mitä taukoja? Ehei, seisaaltaan sitten hätäisesti söin, mitä söin. Kerran menin umpiuupuneena istumaan rappusille. Hus pois, tuli akka.
Minun kanssani samaan aikaan tuli toinenkin orja duuniin. Selvisikin, että oli raskaana. Kenkää tuli saman tien.
Uskomaton harpyija se oli.
Juu. Lisää muistuu mieleen: En saanut käyttää akan vessaa eli roudasivat takapihalle puisen huussin...ekana päivänä eka duuni oli juuriharjalla kylmävarastossa vanhan verisen, pinttyneen, jäisen puulaatikon pesu...
olihan kaameaa. Iltaisin makasin jalat seinää vasten ja itkin.
Asiakaspaperit arkistoidaan riippukansioihin. Siis oikeasti.
Meillä edelleen "miesten ja naisten työt", eli työtehtävät jaoteltu sukupuolen mukaan. Viherala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.
Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.
"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.
Voi jeesus... On meitä moneen junaan. Itse kirjoitin viimeiset muistiinpanoni paperille vuonna 2005 ja sen jälkeen olen kirjoittanut lähinnä vain erilaisiin sähköisiin järjestelmiin. Viimeisten paperilehtien tilaukset lopetin vuonna 2007 ja kaiken mitä on digitalisoitavissa siirsin koneelle vuonna 2008 (sis. valokuvat, vanhat videot, paperit jotka halusin säilyttää jne.). Kaikesta on tietysti useita säännöllisiä varmuuskopioita.
No voi että kun oletkin hieno ja nykyaikainen. Ihan tässä menee ihailusta ja kunnioituksesta jalat alta.
No kiva kuulla, vaikka aika omituisesti ajatteletkin! :DD Mistään "hienoudesta" tai "nykyaikaisuudesta" ei ole kysekään, vaan kyse on käytänöllisyydestä. Ei ole papereita, CD:itä, DVD:itä/Blue Ray:tä, lehtiä, valokuvia yms. nurkat täynnä pölyä keräämässä, vaan kaikki on kätevästi aina koneella. Kaikki mahdollinen irtotavara, jonka voi digitalisoida vaan pois. Helpottaa tavaraähkyä, siivousta jne.
.
En tiedä kuka ajattelee omituisesti. Eikö voi olla monta eri tapaa?
Minä tunnelmoin joskus kaivamalla vanhat valokuva-albumit esiin... tykkään myös lukea lehtiä joskus ihan paperiversioina, esim ulkona kesäisin. Siinä on vaan ihan erilainen tunnelma.
Toki uutiset saa netistä, mutta kirjan haluan lukea ihan kovakantisena.
Ihmiset ovat erilaisia, siinä missä yhdeksänkymppinen oppi käyttämään tablettitietokonetta niin, että voi itsenäisesti katsoa valokuvia, joita on helppo ja nopeaa toimittaa hänelle lisää, ilman raskaita albumeita, siinä kehitysvammainen henkilö ei opikaan, mutta rakastaa valokuva-albumeitaan, aikakauslehtiään ja satukirjojaan. Ei kuole painettu sana, ei! Eikä käsin tehdyt muistiinpanot!
Meillä on töissä järjestelmä, joihin tulokset ja muut tiedot arkistoituu automaattisesti. Ja sieltä voi jokainen löytää tarvitsemansa tiedot. Voi hakea erilaisin hakuehdoin ja tulee hienot listat. Silti meidän pitää kerätä samoja yksittäisiä tietoja toisesta paikasta ja kirjata ne käsin exceliin eräiden käyttöön. Eikö tämäkin jo sujuisi nykypäivänä automaattisesti. IT-gurut hoi!
Elektroniikka työntekijä,mentiin tossa muutamaa vuotta ennen 2000.Muutettiin työpaikkaa ,elettiin sitä muutoksen aikaa,lamaaikaa elektroniikka buumi.Liukuhihnatyö kokoojille,ite en siel juuri ollut.Sitä ihmeteltiin..minkä ajan koneita.Niitä lähti ympärimaailman , viroonkin,maleisiya yms..Työt vietiin halpa maihin silloin.Suomessa toisaalta miksen oliski hienoo pämäyttää käyntiin kaikki vanhat koneet.Sitten tein työtä eri teht.palmikoin ,ne oli Aatamin aika.koneita.Kiinaan nyt koneita .Se on väärin viedään koneet maasta.Vanhat koneet helppo kunnostaa jos osia.Yksinkert.rattaita osia.Kova äänisiä.