Kertokaa kivikautisia käytäntöjä työelämästä

Täällä kiviveistämöllä muunlaisia olekaan.

Kellokortti flexim-muodossaan.

Tämä tuli hassuimmillaan ilmi silloin kiky-aikoina. Porukka seisoi vähän pidempään odottaen oikeaa kellonlyömää, että sai korttinsa leimattua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä verovaroilla kustannetussa puljussa ei anneta potkuja käytännössä kellekään eikä mistään syystä. Tämä myös tiedetään ja sitä hyvöksi härskisti käytetään. Meillä vaihtuvuus tulee parhaiden työntekijöiden työpaikan ja ehkä koko alan vaihdon taikka eläköitymisen kautta.

Tottakai ne surkeimmat ja laiskimmat eivät hae mihinkään muualle, koska missään muualla ei saisi kohtuuhyvää kuukausipalkkaa noin vähällä eikä heitä (=työn välttely, negatiivisuus ja ahkerampien

työn haukkuminenn) muutenkaan missään tulosvastuullisessa paikassa katseltaisi.

Näitä ihmisiä on sitten kertynyt vuosikymmenten varrella tähän suojatyöpaikkaan ja kun on riittävä prosentti tällaisia niin koko työyhteisö on kuin halvaantunut. Esimiehen toiveet ja suoranaiset käskytkään eivät heitä jostain syystä velvoita.

Esimiestyö on täysin hampaatonta. Ongelmista keskustellaan vasta jos on aivan pakko ja tietenkään mikään ei muutu kun mitään sanktiota ei ole tiedossa.

Kaikki vaikea ja kiusallinen lakaistaan maton alle ja räikeää epäoikeudenmukaisuutta (työn määrä toisilla hyvin suuri, toisilla vähäinen ja senkin tekevät aina mutkat oikoen ja täysin samalla tavalla tilanteesta riippumatta) kaunistellaan työntekijöiden persoonien erilaisuudella.

Tekemätön työ ei ole erilaisuutta. Ihmiset jotka on olleet meillä muutamia vuosikymmeniä ovat täysin sopimattomia mihinkään oikeaan, oikean työelämän pelisäännöillä toimivaan työpaikkaan.

Olet varmaan minun työkaverini. Kaikki nämä tyypit eivät ole edes mitään eläkeikää lähestyviä vaan osa on oppinut talon tavoille ihan hetkessä. Niille, jotka tekevät töitä sälytetään koko ajan lisää töitä ja ihmetellään, että miksi se nyt lähti. Osalle ei ole mitään sääntöjä tai vaatimuksia työn suhteen. Kun tulee joku uusi homma, on hyvin rajallinen joukko ihmisiä, joille se annetaan. Lusmujen kohdalla on itsestään selvää, että lisävastuita ei anneta. Näinhän se jossain normaalissakin työpaikassa menisi, mutta meillä ei vaikuta palkkaan mitenkään se, että toinen on käytännössä vapautettu työtehtävistä ja toinen hukkuu niihin. Uupujalle kerrotaan, että töitä pitää osata priorisoida. Esimiehelle ei kuuly sen miettiminen, miten tämän voi tehdä tai mitä voisi tehdä vähemmän tai huonommin. Kun tulee joku uusi tehtävä, se nakitetaan jollekin ahkerista. Lusmu saa ottaa työyhteisössä roolin, jossa päivät kuluvat tekevien työtä arvostellen.

Kuulostaa sinunkin kertomasi todella tutulta, taidamme olla työkavereita :)

Kuulostaa niin tutulta. Erikoissairaanhoidon yksikkö?

Juhana Vartiaisen mielestä palkanmaksu.

Tämä oli 2000-luvun alussa eräässä valtion virastossa. Viraston pomo oli lähellä eläkeikää ja täysin vanhoihin aikoihin jämähtänyt. Kun Internet oli tullut vain viisi vuotta aiemmin, ei hän ollut opetellut sitä käyttämään eikä siitä mitään ymmärtänyt. Kaiken lisäksi viraston atk-vastaava oli samaa ikäluokkaa ja täysin epäpätevä.

Tämä pari vahti internetin käyttöä, koska luulivat että se on kallista. He luulivat että jokainen megatavu maksaa jotakin. No näinhän oli ollutkin aivan netin alkuaikoina, mutta ei enää tuossa vaiheessa - ainakaan jos nettisopimukset olivat kunnossa.

Jokaisen atk-päätteen netinkäyttöä kytättiin ja atk-vastaava piti aamupalareissa kiihkoisia puheita, joissa raivosi, kun esimerkiksi yhdellä koneella oli ladattu 70 MEGATAVUN verran tietoa! Atk-vastaava siis kulutti työaikansa tällaiseen, sen sijaan että olisi opetellut ammattiaan ja ehkäpä hyödyttänyt työpaikkaa jotenkin. Paikan johtaja säesti, kuinka ei ole kuukauden aikana käyttänyt nettiä YHTÄÄN kertaa...

Siis työkalu jonka käytöstä on suunnatonta hyötyä ja jonka käyttöön tulisi kannustaa, olikin näiden kahden silmissä jotakin mitä ei missään tapauksessa saisi käyttää.

Atk-vastaava ravasi jatkuvasti koulutuksissa mutta ei oppinut niistä mitään.

Siinä sitten viraston kymmenet muut työntekijät yrittivät jotenkin pärjäillä, kun yritykset ja muut virastot toimivat jo suurelta osin suoraan netissä, mm. käyttivät sähköpostia kirjepostin sijasta.

Meidän työpaikalla ei saa itkeä ellei itke työasioista johtuvasra asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräässä työpaikassani oli pedanttinen keski-ikäinen rouva, joka aina saatuaan sähköpostia tai lähetettyään sitä, tulosti sähköpostiviestin printterillä liitteineen ja mapitti sen.

Jos häneltä kysyttiin jotain jostain sähköpostista, hän kääntyi mappirivistöään päin, katsoi mappien selkiin kirjoitetuista tarroista halutun ajankohdan, avasi ko. mapin ja selasi sieltä kyseisen viestin.

"Kas tässä! Näin ne asiat pysyvät järjestyksessä!" hän sanoi ylpeänä täsmällisyydestään.

.

Fiksu nainen. Ensimmäisen sähkökatkon aikaan saa paljon kavereita :D Suorastaan korvaamaton työkaveri!

Olisiko enemminkin jäänyt ajasta jälkeen aika pahasti. Ylipäätään minkään paperin säilyttäminen kuullostaa muinaisjäänteeltä kun on tottunut paperittomaan työntekoon . Omassa työpaikassa vanhoja tapoja edustaa erään johtoryhmään kuuluvan henkilön johtamistyyli joka pelolla johtamista ja yksin päättämistä, salailua , huutamista, joidenkin alaisten suosimista, muiden mustamaalausta

Yhdessä mun edellisessä työpaikassa työkaveri sai tehtäväkseen siirtää Excelissä olevan listan yhdeltä tietokoneelta toiselle. Hän alkoi kirjoittaa listan satoja asioita paperille kirjatakseen ne sitten paperilta sille toiselle koneelle uuteen tiedostoon. Muistelen että ehdotin varovasti esim. sähköpostin liitteenä tiedoston lähettämistä, tarkkaan en muista miten asia lopulta hoitui. Mutta hyvä esimerkki siitä, kuinka usein vanhemman sukupolven edustajat täyttävät työpäivänsä vastaavanlaisella turhalla täytetyöllä, kyllähän se päivä niinkin menee ja palkka juoksee. Aika korkea kynnys on kyllä lähteä työssä kuin työssä ehdottamaan mitään vanhoille jermuille, vaikka näkisi että nyt menee ihan suotta puoli päivää viiden minuutin hommaan, ettei saa päin näköä tai selän takana jupinaa, kuinka nuoret hyppii silmille ja MINÄ sentään oon ollu tämmösessä työssä jo 30 vuotta niin kyllä minä tiedän paremmin miten tätä työtä tehdään.

Tästä on kyllä tosi kauan, mutta...

Meidän piti viimeistellä joku tärkeä projektin tuloksiin liittyvä dokumentti ja tätä varten meitä oli joku 4-5 tiimipäällikön (joka oli samalla ko. projektin vetäjä) huoneessa. Muuten homma kai alkoi olemaan valmis, mutta jotain kuvia piti siirtää jostain toisesta dokumentista tähän uuteen dokumenttiin. No, tiimipäälliköhän veti tämän prosessin sitten malliin "vanha dokkari auki -> kopioidaan yksi kuva leikepöydälle -> vanha dokkari kiinni -> uusi dokkari auki -> liitetään kuva leikepöydältä -> tallennus -> uusi dokkari kiinni -> vanha dokkari -> kopidaan seuraava kuva leike pöydälle -> kiinni -> jne."

Teki mieli ehdottaa, että eikö niitä molempia dokkareita olisi voinut pitää samaan aikaan auki ja copy-pastettaa vähän vähemmällä vaivalla, mutta silloisessa tutkimusharjoittelijan asemassa en vain saanut suuta auki - olihan huone puolillaan kokeneempia asiantuntijoita.

No, ehkä tässä oli taustalla jotain aikaisempia kokemuksia Microsoftin työkalujen toimivuuden kanssa, joita tuolloin ei ehkä sillä hetkellä olisi välttämättä manifestoitunut, mutta hassultahan se näytti. Aika pian tuon jälkeen ko. pomo siirtyi tiimin vetäjäksi Nokialle, joka oli silloin vielä kännykkäboominsa nousuvaiheessa - ja osti saamillaan optioilla myöhemmin purjeveneen. Tulloin tuli vakuututtua siitä, ettei eteneminen ja rikastuminen riipu osaamisesta vaan tuurista ja suhteista.

PS. tuosta hankalalta vaikuttaneesta wröd-dokkarin editoinnista tulikin mieleen nykyaika - ei enää kuulosta mitenkään typerältä ja monivaiheiselta, kun joutuu sompailemaan Teamsin ja O365:n kanssa - kun yhtä dokkaria editoi useampi henkilö useamasta organisaatiosta, niin on aivan satavarma, että ko. dokkari räjähtää jossain vaiheessa aivan tuhannenpillunpäreiksi eikä kukaan saa enää ehjättyä sitä elävien kirjoihin. Siis tallenna dokkari vähintään pari kertaa päivässä omalle koneelle backupiksi (ei onedriveen, koska se hajoaa sielläkin). Jännää miten sitä on lakannut välittämästä siitä, että klappaleiden, kuvien ja viitteiden numerointi menee miten sattuu - tai että muotoilut ovat vähän sinne päin ja vaihtelevat pitkin dokkaria aivan satunnaisesti. Ihminen on oppivainen ja mukautuva eläin.