Oletko haastanut narsistipomoa? Miten kävi?

Jep, olin jo aiemmin ilmaissut tyytymättömyyteni jatkuvaan huutamiseen ja solvaamiseen. Lopulta annoin kaksi vaihtoehtoa: jonkin on muututtava, tai lähden, jonka seurauksena pomo piti pitkän puhuttelun siitä, miten tyhmä olen kun en ymmärrä, kuinka huutaminen kuuluu hyvään johtamiseen ja hän haluaa vain kaikille hyvää ja kaikkien olevan onnellisia. Irtisanouduin, jonka JÄLKEEN sain potkut. :D Tosin työtodistukseen tuli perusteena "oma pyyntö". Narsistin kanssa ei voi muuta kuin hävitä, mutten itse ole niin alistuvaa sorttia, että kuuntelisin jatkuvaa mollaamista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ei käynyt mitenkään, paitsi säilytin itsekunnioitukseni. Työpaikasta olin jo päättänyt lähteä joka tapauksessa.

Irtisanouduitko itse vai irtisanottiinko sinut? Uskalsitko haastaa koska tiesit lähteväsi joka tapauksessa?

Määräaikainen sopimus päättyi, enkä halunnut jatkoa.

Kyllä narsistin voi voittaa, kuten omassa tapauksessani kävi. En kyllä uskonut sen olevan mahdollista, mutta työterveys ilmeisesti näki, että pomomme on narsisti. Hän otti erityisesti minut silmätikukseen, mutta oli kaksi irtisanonut jo vuoden sisällä. Hän haukkui minua ammattitaidottomaksi, vertaili työntekijöitä keskenään työntekijöille ja asetteli heitä riitelemään keskenään, suosi aina tiettyjä henkilöitä, mutta haukkui heitäkin kahden kesken, valehteli ja manipuloi. Nämä tietyt suosikit kuitenkin nuolivat häntä ja jeesustelivat, eivätkä koskaan kyseenalaistaneet häntä. Sairastuin savustamisen seurauksena ahdistukseen, mutta yksi päivä kävikin niin, että tuo esimies irtisanottiin. Hän oli johtamisellaan hoitanut myös talousasioita niin huonosti, että viimeistään se aiheutti irtisanomisen.

Harvoin tapaa niin vahingoniloista ja kostonhimoista ihmistä kuin hän. Kehityskeskustelut olivat hänen mahdollisuutensa riidellä ja kostaa. Alaisen rooli on surkea, kun valta-asemaa käytetään väärin, mutta joskus narsistikin irtisanotaan.

Kirjoitin jo tähän, mutta haluaisin korostaa sitä, että ihan oikeasti kannattaa miettiä todella tarkkaan jaksaako tuohon älyttömään, päättymättömään riitelyyn/alistamiseen/nöyryyttämiseen/haukkumiseen lähteä. Jos duuni ei ole luokkaa "kaikki mistä olen haaveillut," niin parasta on vain etsiä vaivihkaa toinen paikka ja säästää itsensä moiselta hirveydeltä. Hälytyskellot kun kalkattaa, edes etäisesti, niin kuuntele niitä ja juokse.

Joku jo sanoikin, että kunnon persisti ei laannu, vaan sitä vastoin oikein herää henkiin kunnon vastakkainasettelun myötä. Sitä ei normaali ihminen jaksa, eikä pitäisikään.

En tosiaan itse kadu sitä, että sanoin ja laitoin hanakasti vastaan viime metreille asti, mutta jälkensä se jätti siitäkin huolimatta. Ainakin voin sanoa, että kerrankin elämässäni tein Jotain Oikein. :D 

Liian monisyinen ja täysin epäuskottavalta kuulostava horina, jos tuon tarinan pistäisin sanoiksi, siksi en viitsi enempää avata yksityiskohtia. Niin hyvin ne persistit osaavat hommansa, etten itsekään uskoisi puoliakaan niistä hulluuksista, mitä näin, koin ja kuulin oman pikku kokemukseni aikana.

Karenssi tuli, mielenterveys säilyi 👍

Vierailija kirjoitti:

Narsisti ei kaipaa tasa-arvoista työyhteisöä vaan hän kokoaa ympärillee hovin. Työntekijät ovat hänen palvelijoitaan ja lakeijoitaan. Narsisti pomo haluaa ehdotonta valtaa MUTTA! -ilman vastuuta. . 

Tunnistan!

no näitähän riittää, mutta  julkisella puolella näistä on hankala päästä eroon. Aina kun uutisoidaan lehtiä myöten, että kunnassa xx pari kolmekymmnentä asiantuntijaa irtisanoutunut vuoden sisällä, ihmetellään ja perustetaan toimikuntia ja työryhmiä selvittämään ja ihmettelemään asioita.  Jokainen ko. työpaikalla kyllä tietää mistä kenkä puristaa. Yleensä taustalta löytyy aina narsisti pomo, mutta kunnan johtohahmot  yleensä vakuuttelevat taustalla olevan ns. "normaali vaihtuvuus" kun eivät uskalla itsekään puuttua. Yleensä kunnalle tulisi pitkän päälle halvemmaksi sanoa ko.pomo jollain  sopivalla korvauksella irti vaikka edessä olisi vähän käräjöintiäkin. Pahimmillaan näistä tulee ns. kiertopalkintoja, kunnes jossain vaiheessa kiertokulku lopulta päättyy kun sana on riittävästi  kulkenut. Yksittäisen tyäntekijän osa on kuitenkin heikko, eli jos vaan mahdollisuuksia on , kannattaa äänestää jaloillaan ennen sitä  oman mielenterveytensä säilyttämiseksi.

Haastoin. Yritti tulla nuuskimaan kilpailijan firmaan miksi entiset työntekijät siirtyivät sinne. Jäi kiinni 😬

En saanut minulle luvattua vakituista työtä. Tosin en siinä vaiheessa sitä enää odottanutkaan.

Sain uuden työn samantien ja paremmalla palkalla toki myös vaativampi työ. Uusi esimies oli saanut entiseltä työkaveriltani suosituksen minusta ja halusi sen takia palkata. Ei kuulemma ole tarvinnut pettyä valintaan. Narsisti esimiehen mielestä en osannut mitään, eikä näin saamatonta kannattanut vakinaistaa. Jännä, että olin pätevä yli 20 vuotta ja vajaa kaksi vuotta tämän esimiehen kanssa teki minusta osaamattoman.

Kyseessä juurikin vuoden kahden välein tehtävää vaihtanut esimies.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin jo tähän, mutta haluaisin korostaa sitä, että ihan oikeasti kannattaa miettiä todella tarkkaan jaksaako tuohon älyttömään, päättymättömään riitelyyn/alistamiseen/nöyryyttämiseen/haukkumiseen lähteä. Jos duuni ei ole luokkaa "kaikki mistä olen haaveillut," niin parasta on vain etsiä vaivihkaa toinen paikka ja säästää itsensä moiselta hirveydeltä. Hälytyskellot kun kalkattaa, edes etäisesti, niin kuuntele niitä ja juokse.

Joku jo sanoikin, että kunnon persisti ei laannu, vaan sitä vastoin oikein herää henkiin kunnon vastakkainasettelun myötä. Sitä ei normaali ihminen jaksa, eikä pitäisikään.

En tosiaan itse kadu sitä, että sanoin ja laitoin hanakasti vastaan viime metreille asti, mutta jälkensä se jätti siitäkin huolimatta. Ainakin voin sanoa, että kerrankin elämässäni tein Jotain Oikein. :D 

Liian monisyinen ja täysin epäuskottavalta kuulostava horina, jos tuon tarinan pistäisin sanoiksi, siksi en viitsi enempää avata yksityiskohtia. Niin hyvin ne persistit osaavat hommansa, etten itsekään uskoisi puoliakaan niistä hulluuksista, mitä näin, koin ja kuulin oman pikku kokemukseni aikana.

Erityisesti silloin pitää lähteä, kun duuni on luokkaa "kaikki mistä olen haaveillut"! Koska silloin paska satuttaa pahiten. Yhdentekevässä duunissa voi lusmuilla, suorittaa sinnepäin ja huolehtia vain että tunnit tulee täyteen. Eikä anna kaikkeansa, sieluansa ja lahjojansa.

Vaikka väistin narsistipomoa, tai hän ei ollut pelkästään narsisti vaan täytti monen mielestä ihan psykopaatin määritelmän, hän kosti vielä jäljestäpäinkin, lähtöni jälkeen. Antoi kunnian tekemästäni työstä toiselle. Tietäisittepä vaan.

Kattelin narskupomon perseilyä pari päivää. Kolmannne päivän lounastunnilla purin itse koeajan sähköpostilla ja lähdin käveleen. Alle viikossa löyty toinen paikka. Pomo muutaman kerran yritti häiriköidä uudessa työpaikassa, mutta lopetti kun ei saanut leikkikaveria. Sotaleikit elokuvan sitaatti "the only winning move is not to play" pätee hyvin oikeaoppiseen narsistien kanssa toimimiseen.

Tietääköhän ihmiset, että esim. työterveyteen asiasta kertomalla, voidaan nostaa asia pöydälle. Työterveys voi käydä narsistin ja uhrin kanssa keskusteluja, joissa mietitään, mitä tehdään. Heillä on nykyisin aika hyvä koulutus nähdä nämä tapaukset, vaikka narsisti osaa manipuloida muita.

Narsistipomolta voidaan siirtää alaiset pois tai uhri voidaan siirtää toiseen yksikköön, vaikka narsistia ei pystyisi irtisanomaan muuten.

Avi on viimeinen taho, jonne voi valittaa työpaikan kiusaamisesta. HR:n tehtävä on suojella työntekijöitä kiusaamiselta, mutta jos HR:lle kertomisen jälkeen mitään ei tapahdu, niin työpaikan vaihtoon kannattaa varautua.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan kannata. Onneksi olin virassa oleva opettaja, joten minua oli mahdoton irtisanoa, ja kolmen vuoden yrityksen jälkeen sain uuden paikan ja pelastin mielenterveyteni.

Esimies on kyllä lopulta saanut ansionsa mukaan mutta se oli oikeastaan onnenkantamoinen ja tuli monen kiusatun alaisen kannalta liian myöhään.

Narsistia ei voi voittaa, koska hänellä ei ole moraalia. Hän voi valehdella ja kieroilla ihan toisella levelillä kuin terve ihminen. On otettava huomioon myös, että hän ei väsy konfliktiin, draamaan ja tappeluun vaan saa siitä energiaa. Sen sijaan terve persoona uupuu ja sairastuu.

Olen itse oppinut läksyni. Jos uudestaan joudun samaan tilanteeseen, yritän vain pitää mahdollisimman matalaa profiilia ja välttää narsistia viimeiseen asti.

Myöskään hoviin ei auta pyrkiä, koska lopulta narsisti aina kääntyy liittolaisiaan vastaan. Liittolainen tekee aina jonkin virheen, joka tekee hänestä persona non gratan. Narsistilla pitää aina olla vihollinen. Lopulta hän vihaa eniten niitä, joille on avautunut ja paljastanut jotain itsestään.

Näin kävi minulle. "Pääsin" hoviin, kun en vielä tiennyt että hän on narsisti. Olin uusi, ja hän nautti kun sai opettaa ja kouluttaa. Hänkään ei ollut vielä pomo.

Sitten hänestä tuli pomo, ja hän alkoi käyttäytyä tärkeästi. Jouduin sivuun, ja häntä selvästi häiritsi kaikki mitä oli minulle puhunut, kun tiesin hänen elämästä. Yhtäkkiä en osannut mitään, minut laitettiin sivuun ryhmistä ja projekteista. Kuulostelin erästä vapautuvaa päällikön paikkaa, kun kokemuksen puolesta olisin ollut siihen sopiva. Tämä pomo ilmoitti suoraan, että osaamiseni ei ollut mitenkään sillä tasolla. Ymmärsin sitten lopulta hakeutua sieltä pois, sain vastaavan päällikön paikan kilpailevalta.

Samaan aikaan kävi hänen organisaatiosta joukkopako, puolet lähti ja hän joutui johdon puhutteluun. Ei kuitenkaan joutunut toisiin tehtäviin siltikään, harmi.

Ei kannata haastaa. He osaavat saada sinut näyttämään kyvyttömältä muille, ja alat kohta itsekin uskoa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Tietääköhän ihmiset, että esim. työterveyteen asiasta kertomalla, voidaan nostaa asia pöydälle. Työterveys voi käydä narsistin ja uhrin kanssa keskusteluja, joissa mietitään, mitä tehdään. Heillä on nykyisin aika hyvä koulutus nähdä nämä tapaukset, vaikka narsisti osaa manipuloida muita.

Narsistipomolta voidaan siirtää alaiset pois tai uhri voidaan siirtää toiseen yksikköön, vaikka narsistia ei pystyisi irtisanomaan muuten.

Avi on viimeinen taho, jonne voi valittaa työpaikan kiusaamisesta. HR:n tehtävä on suojella työntekijöitä kiusaamiselta, mutta jos HR:lle kertomisen jälkeen mitään ei tapahdu, niin työpaikan vaihtoon kannattaa varautua.

Käytännössä kaunis ajatus ottaa yhteys työterveyteen, mutta narsisti ei näe omassa toiminnassaan vikaa. Parempi puhuja saa helposti käännettyä uhrista syyllisen, ei sellaista normaali ihminen jaksa. Ja suht pienessä työyhteisössä ei auta toiseen yksikköön siirtäminen kun samassa tilassa käytännössä on. Eli helpompi oli hyssytellä kuin alkaa tappelemaan. Työyhteisössä oli pakko olla tekemisissä, mutta enää ei ole. Ei ymmärrä, että huutaminen ja haukkuminen voi olla joku este toimeentulemiselle, koska "sellainenhan minä vaan olen, kuohahdan ja tasoitun". Kritisoi toisten huonoa käytöstä (ei tervehditä tai katsota silmiin kun kätellään), mutta kusipääksi haukkuminen oli hänen taholtaan ok. Kun yritin loppuvaiheessa ottaa törkykäytöstä puheeksi, että ei ollut asiallista, niin hän pakeni tilanteesta. Luonnollinen poistuma (eläköityminen) hoiti homman, vaikka edelleen hän haluaisi olla tekemisissä. On ollut pitkä tie työstää asiaa ja se mukaanlukien pelko näyttää jatkuvan vielä vuosienkin jälkeen. Olin liian kiltti enkä ollut koskaan tavannut ihmistä, joka käyttäytyi noin. Uskoin että hän muuttuisi.

Mutta tänään paistaa aurinko ja tämä ihminen ei ole juuri nyt konkreettisesti elämässäni. Nyt arvostan rauhaa. Päivä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Tietääköhän ihmiset, että esim. työterveyteen asiasta kertomalla, voidaan nostaa asia pöydälle. Työterveys voi käydä narsistin ja uhrin kanssa keskusteluja, joissa mietitään, mitä tehdään. Heillä on nykyisin aika hyvä koulutus nähdä nämä tapaukset, vaikka narsisti osaa manipuloida muita.

Narsistipomolta voidaan siirtää alaiset pois tai uhri voidaan siirtää toiseen yksikköön, vaikka narsistia ei pystyisi irtisanomaan muuten.

Avi on viimeinen taho, jonne voi valittaa työpaikan kiusaamisesta. HR:n tehtävä on suojella työntekijöitä kiusaamiselta, mutta jos HR:lle kertomisen jälkeen mitään ei tapahdu, niin työpaikan vaihtoon kannattaa varautua.

 Näin varmaan jossain haavemaailmassa.

Meillä työterveyteen ja esimiehen esimiehelle valittaminen johti vain konsulttiprosessiin, joka oli keskusteluksi naamioitua kurinpalautusta. Sitä käytiin ihan esimiehen pillin mukaan. Pomo sai asian käännettyä niin, että kaikki valitus oli häneen kohdistettua kiusaamista ja yleistä muutosvastarintaa. Työterveyden edustajat kyllä istuivat palavereissa katsomassa, kun työntekijöitä ripitettiin ja lueteltiin heidän syntejään. Mihinkään se ei johtanut. Illat istuttiin palkattomissa töissä oppituntien jälkeen konsultin jaaritellessa turhanpäiväisyyksiä.

Kyseessä oli rehtori. Rehtorilta ei olisi voinut kuitenkaan ottaa alaisia pois. Ja uhreja oli monia, itse asiassa suurin osa opettajakunnasta kärsi. Heidänkö olisi pitänyt menettää oppilaat, joihin he olivat sitoutuneet ja työyhteisö, koulu jossa monet olivat olleet jopa vuosikymmeniä? Olisiko heidät siirretty naapurikouluun ja sieltä sitten opettajat narskun kiusattavaksi?

Kun työyhteisön ongelmia lähdetään selvittämään, asetelma on aina se, että kyse on vuorovaikutusongelmasta ja syytä on niin sysissä kuin sepissäkin. On tabu, että oikeasti yhteisössä on vain yksi ongelma eli narsisti. Siksi valittaminen ei juuri koskaan johda mihinkään. Se vain antaa lisää aseita narsistin käsiin, Hän ei unohda koskaan mitään, mitä on muista ja muiden mielipiteistä paljastunut selvitysprosessin yhteydessä. Hän maksaa kalavelat kyllä.

Olin julkisella puolella töissä ja pomo juuri tällainen. Kymmeniä alaisia ja näiden joukossa pomon hovi. Sinä aikana kun olin töissä hänen alaisenaan pyöröovi kävi : koko ajan palkattiin uusia kun entiset lähti. Niiden, jotka pysyivät yli puoli vuotta tehtävänä oli uusien perehdyttäminen. Tälläkin hetkellä alaisistaan pisimpään olleet ovat olleet n 3 vuotta siellä. Poislukien yksi eläkeikää lähestyvä, joka ei edes tee töitä siellä vaan lusmuilee.

Itse ratkaisin asian niin, että yritin päästä mahd lähellä nollaa kaikessa kontaktissa ko pomoon ja lähdin heti kun mahdollisuus tuli.

Pomo itse selittää vaihtuvuuden niin, että hänellä on niin hyvä silmä palkatessaan ihmisiä että muut tahtovat heti palkata hänen alaisensa ja siksi lähtevät nin pian. Juupa juu.

Hankin pomolle potkut ja irtisanouduin sitä ennen. Tuotantotyötä ja yksikön pomo ehta narsissi. Ekat viikot oli minulle mielin kielin, sitten alkoi tiedon pimittäminen, käytäntöjen muutto kohdallani päivittäin, ignoraaminen ja mykkäkoulu. Pomo teki onneksi itse vakavia virheitä ja laiminlöi tehtäviään. Jostain syystä otin asiakseni dokumentoida ne päivittäin, koska työaikani alkoi ja loppui ennen muita, joten joka päivä oli aikaa ja tilaisuus. Pomo myös teki katoamistemppuja ja koko tuotanto seisoi pahimmillaan vajaan viikon, koska saattoi olla 6 päivää poissa ilman mitään varoitusta ja kaikki tilaukset ja työlistat vain hänen hallussaan. Vakkarityöntekijät eivät uskaltaneet puuttua tai valittaa johdolle, minulla ei ollut mitään kiinni siinä firmassa. Yhtenä päivänä pomo taas tuli vähän krapulalta haisten töihin 5 tuntia myöhässä, tuli haukkumaan minut siitä, etten noudattanut ohjeita. Tosin pomo ei ollut suostunut puhumaan minulle mitään kahteen viikkoon eikä ollut hiiskunut ohjeistuksen muutoksesta. Tein vuoroni loppuun, dokumentoin pomon viimeisimmät laiminlyönnit. Keräsin kaiken aiheesta kesän aikana keräämääni datan, mm pomon katoamisista aiheutuneiden tuotantoseisokkien pituudet, tilaamatta jätettyjen materiaalien aiheuttamat katkot, pomon omaan käyttöönsä ottamat tuotteet, pomon poissaolojen pituudet ja faksasin kaikki firman omistajalle. Kirjoitin lisäksi kirjeen, jossa avasin asiaa lisää. Pomo oli saanut potkut seuraavana arkipäivänä minun jäätyä pois. Sen verran pienet piirit, että olen kuullut kyliltä, miten minun kannattaisi jatkossa varoa selustaani. Ei varsinaisesti pelottanut. Tiedostan kyllä, että tyyppi vihaa minua syvästi loppuelämänsä.

Vastuunpakoilua en tajua. Ollaan niin kuningasta / kuningatarta, mutta omien tekojen vastuuseen ei sisu riitä.

Työelämästä välittyy hyvin kiero kuva näitä viestejä lukemalla.

Toivottavasti aidosti ja oikeasti hyvillä ihmisilläkin on vielä joitain menestymismahkuja... Tuli vain mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun työyhteisön ongelmia lähdetään selvittämään, asetelma on aina se, että kyse on vuorovaikutusongelmasta ja syytä on niin sysissä kuin sepissäkin.

En usko että aina pelkästään vuorovaikutusonelma.