Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä naapurin kanssa, käyttää meidän 9 vuotiasta "lapsenvahtina"
Eli siis jos meidän lapset menee ulos ja naapurin lapset näkevät sen, tulevat myös. Tai jos meidä 9v ja 7v menee pyytämään naapurista kavereitaan ulos tulee sieltä kaikki, myös juuri 4v täyttänyt.
Ja ongelma on se, että siinä vaiheessa meidän vanhin "joutuu" lapsenvahti rooliin ja tunnollisena ei osaa olla huolehtimatta.
Millä saada loppumaan?
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja eihän tossa kyllä ilkeydestä oikeastaan ole kyse, päivänselväähän se on että jos ei osaa/jaksa omista lapsistaan pitää huolta niin lastensuojelu tarvitaan kuvioihin mukaan.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Nykyään ei ole tapana tupata 3-4 vuotiaita pihalle isompien perään parkumaan.
Omalla kylällä 70- luvulla pantiin pinet matkaan ja isommat vahti. Naapurin 3 v hukkui ojaan, kun kukaan ei twist,-hyppelyn tiimellyksissä huomannut.
Ei se yhden lapsen henki niin tärkeää silloin ollut
Tältä palstalta oppineena totean, että sinä ja lapsesi olette KIUSAAJIA. KAIKKIEN kanssa ollaan AINA, myös tämän nelivuotiaan. Hyi teitä.
miten te osaatte tehdä lapsia ?
olen aika yllättynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun täytin 4v, oli tapana että sai olla yksin pihalla. Tämä siis 1975. Puhdasta tuuria että mitään ei sattunut. Vuonna 1999 omat lapset olivat 4-5v saivat kävellä päiväkodista kotiin niin että katsoin ikkunasta ja olla takapihalla jos olin parvekkeella. Samanikäiset leikkivät siinä myös ilman vanhempia. Jälkikäteen kauhistuttaa tämäkin. Kolmas lapsi sai olla ulkona eskari-ikäisenä omalla pihalla 2006. Nyt en tiedä päästäisinkö ekaluokkalaista yksin kouluun. Helsingin meno on niin turvatonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapuri haki 10 vuotiasta leikkimään heidän viisi vuotiaan kanssa. Saahan nuo leikit aikaiseksi, mutta perheessä olisi myös 6 vuotiaskin, että varmaan mukavampaa leikkiseuraa.
Muutaman kerran päästä paljastui, että 10 v:n hakikin vahtimaan sitä lasta, kun itse piipahti nopeesti kaupassa tms.
Kävin sanomassa muutaman suoran sanan, eikä ole sittemmin enää ovikello sieltä suunnalta soinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
Siellähän se huoltaja oli, omassa kotonaan. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että omia lapsia ei jätetä muiden vastuulle kysymättä sitä ensin?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta oppineena totean, että sinä ja lapsesi olette KIUSAAJIA. KAIKKIEN kanssa ollaan AINA, myös tämän nelivuotiaan. Hyi teitä.
Olen opettanut omille lapsilleni, että kaikkien kanssa ei ole mikään pakko olla. Kaverit pitää saada valita itse. Joidenkin kanssa ei vaan halua leikkiä. Olen painottanut, että ketään ei kiusata mutta kaverit on itse valittuja kavereita, johon kenelläkään ei ole sanomista. Eihän aikuisenakaan mennä suhteeseen kaikkien kanssa, vaan suhde valitaan itse.
Nykyisin tuntuu siltä, että kiusaaminen tarkoittaa sitä, että ei olla jonkun kaveri. Mutta eihän se niin voi olla. Enhän minäkään "kiusaa" naapurin juoppoa, jos en ole hänen ystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
Siellähän se huoltaja oli, omassa kotonaan. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta että omia lapsia ei jätetä muiden vastuulle kysymättä sitä ensin?!
Tietenkään ei jätetä.
Mutta sitten kun joku on jättänyt, niin oletko sillä kannalla että on täysin ok jättää se vieras pikkulapsi oman onnensa nojaan? Vain koska sinä et kestä sitä epämukavuuden hetkeä joka lapsen kotiovelle saattamisesta voi aiheutua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta oppineena totean, että sinä ja lapsesi olette KIUSAAJIA. KAIKKIEN kanssa ollaan AINA, myös tämän nelivuotiaan. Hyi teitä.
Olen opettanut omille lapsilleni, että kaikkien kanssa ei ole mikään pakko olla. Kaverit pitää saada valita itse. Joidenkin kanssa ei vaan halua leikkiä. Olen painottanut, että ketään ei kiusata mutta kaverit on itse valittuja kavereita, johon kenelläkään ei ole sanomista. Eihän aikuisenakaan mennä suhteeseen kaikkien kanssa, vaan suhde valitaan itse.
Nykyisin tuntuu siltä, että kiusaaminen tarkoittaa sitä, että ei olla jonkun kaveri. Mutta eihän se niin voi olla. Enhän minäkään "kiusaa" naapurin juoppoa, jos en ole hänen ystävänsä.
Onhan tuollainen muiden nimittely juopoksi aika halventavaa.
Mitä jos vähän ryhdistäisit tuota asennettasi muihin vähän.
Onko tämä selvä tältä erää, vai pitääkö vielä vääntää asiasta?
*Jupinaa* Jhumalauta, on kyllä aika ylimielistä sössöttää juopoista ja kohottaa itsensä noin mitättömällä mielipiteellä. Yritä nyt jhumalauta oikeasti vähän ryhdistää tuota asennettasi muihin nähden.
Hyvin lapsellista lätinää sanon minä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä palstalta oppineena totean, että sinä ja lapsesi olette KIUSAAJIA. KAIKKIEN kanssa ollaan AINA, myös tämän nelivuotiaan. Hyi teitä.
Olen opettanut omille lapsilleni, että kaikkien kanssa ei ole mikään pakko olla. Kaverit pitää saada valita itse. Joidenkin kanssa ei vaan halua leikkiä. Olen painottanut, että ketään ei kiusata mutta kaverit on itse valittuja kavereita, johon kenelläkään ei ole sanomista. Eihän aikuisenakaan mennä suhteeseen kaikkien kanssa, vaan suhde valitaan itse.
Nykyisin tuntuu siltä, että kiusaaminen tarkoittaa sitä, että ei olla jonkun kaveri. Mutta eihän se niin voi olla. Enhän minäkään "kiusaa" naapurin juoppoa, jos en ole hänen ystävänsä.
Kyllä se ignooraaminen nyt vaan on kiusaamista.
Homman voisi hoitaa neutraalisti, mutta selvä ignooraaminen työpaikalla tai koulussa tai lähialueella missä lapset hengailee. Kyllä se nyt vaan on eräänlaista kiusaamista ja syrjintää.
Ihminen on laumaeläin ja jos jotain hyljeksitään niin se juuri on sitä kiusaamista. Halusi tai ei, niin ei todellisuutta voi oikein alkaa värittelemään miten tahtoo.
Minusta nyt tuntuu ja näyttää sille että sinä vähän yksinkertaistat elämää haluamallasi tavalla. Se on sitä puusilmäisyyttä se.
Yritä nyt vähän katsoa kokonaisuutta ja tarkastella todellisuutta rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
On vähintäänkin oletettavaa, että yksin pihalle pienen lapsensa tuuppaava aikuinen myös katselee sen lapsen perään ikkunasta tai kotipihalta.
Täällä meidän paikkakunnalla Kärkkäisen omistajan 4-vuotias hukkui heidän pihalampeen kun oli isompien vahdittavana heidän leikeissään mukana.