Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä naapurin kanssa, käyttää meidän 9 vuotiasta "lapsenvahtina"
Eli siis jos meidän lapset menee ulos ja naapurin lapset näkevät sen, tulevat myös. Tai jos meidä 9v ja 7v menee pyytämään naapurista kavereitaan ulos tulee sieltä kaikki, myös juuri 4v täyttänyt.
Ja ongelma on se, että siinä vaiheessa meidän vanhin "joutuu" lapsenvahti rooliin ja tunnollisena ei osaa olla huolehtimatta.
Millä saada loppumaan?
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Lopeta vaan niin minä voitan.
Kuten totesin niin väisty ruudulta. Et mahdu samaan tilaan mun kanssa. Minulla on voimakkaampi tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
No jos sun lapset tottelee muita aikuisia nöyrästi ja kunnioittavasti, niin eikö se syy ole sitten teidän kasvatusmallissa?
Ei ketään pakoteta vahtimaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Sinähän esiinnyit myös akateemisena ja neuvoit muita kirjoitusvirheissä, vaikka omasta tekstistäsi paljastui niitä mielinmäärin.
t. suomen kielen opettaja
Vierailija kirjoitti:
Huoh! Onko tässä koko prosessissa yhtään aikuista joka ottaisi tilanteen haltuun huoh! Lasten elämä vaikuttaa kovin turvattomalta.
Missä isät luuraa?
Huoh, minusta AP yrittää juuri huoh selvitellä, miten huoh ottaisi tilanteen huoh haltuun huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
On vähintäänkin oletettavaa, että yksin pihalle pienen lapsensa tuuppaava aikuinen myös katselee sen lapsen perään ikkunasta tai kotipihalta.
Näin meidänkin äiti teki 60-luvulla, seurasi kerrostalon ikkunasta, kun minä ja veli oltiin pihalla. Minä olin 3-vuotias ja veli vuotta nuorempi. Asuimme kerrostalossa, jonka piha rajautui jokeen.
Kerran veli hävisi, kun olimme taas kerran keskenämme pihalla. Äiti tuli hädissään kyselemään minulta, missä veli on. Ei minulla ollut aavistustakaan. Muistan vain sen tunteen, "kuinka iso tyttö olen, kun olen yksin pihalla".
Veli löytyi. Ei ollut mennyt jokeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Sinähän esiinnyit myös akateemisena ja neuvoit muita kirjoitusvirheissä, vaikka omasta tekstistäsi paljastui niitä mielinmäärin.
t. suomen kielen opettaja
Nyt osui pilkka omaan nilkkaan. Se on mielin määrin. Eikö ole yhdyssanat oikein hanskassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Sinähän esiinnyit myös akateemisena ja neuvoit muita kirjoitusvirheissä, vaikka omasta tekstistäsi paljastui niitä mielinmäärin.
t. suomen kielen opettaja
Nyt osui pilkka omaan nilkkaan. Se on mielin määrin. Eikö ole yhdyssanat oikein hanskassa?
Veikkaan että oli ihan tahallinen perinteinen trolli.
Kyllä te yksinkertaiset menette halpaan. Mikäs siinä, jos tykkäätte tuhlata aikaanne joutavaan ja tuollainen kohottaa itsetuntoa.
Ap:n esimerkki on juuri se mitä tapahtuu lähes kaikille tunnollisille työelämässä.
Eikä siinä ilmeisesti ole mitään väärää. Pikemminkin se on sitä toivottavaa joustavuutta ja ymmärrystä yrittäjää kohtaan. Ap:n lapsi tulee todennäköisesti olemaan hyvää karjaa työelämälle.
Hienosti kasvatettu lapsi.
Suomalaisen tunnusmerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Sinähän esiinnyit myös akateemisena ja neuvoit muita kirjoitusvirheissä, vaikka omasta tekstistäsi paljastui niitä mielinmäärin.
t. suomen kielen opettaja
mielin määrin,ei mielinmäärin
Vierailija kirjoitti:
Eihän tämä tuon pienen 4-vuotiaan vipeltäjän syytä ole. Hän ajaa omaa asiaansa, eikä häntä kukaan voi poistaa yhteseltä pihalta, vain sen takia että joku ottaa epänormaalin paljon vastuuta.
Eikö juuri 4 vuotta täyttänyt lapsi ilman aikuisen valvontaa ulkona ole oikeasti jo lastensuojeluasia? Kyllä minä ainakin noin pienen palauttaisin vanhempiensa huomaan kotiinsa ja toteaisin, että sen ikäisen kanssa pitää aikuisen mennä mukaan sinne pihalle. Ja tekisin lastensuojeluilmlituksen jos ei menisi perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
Tämä on se juttu, eri ikäiset lapset sekä viihtyy yhdessä että isot haluaa leikkiä ihan rauhassa keskenäänkin:)
Lähtökohtaisesti kaikki lapset tahtoo aina ulos, ja ovat iloisia, kun siellä on lapsia.
Ulos ryntääminen toimii varmaan puolin ja toisinkin. Pieni pyytää aina mukaan!
Kerro sun isolle ihan kahestaan, että ymmärrät hänen toiveen saada leikkiä ihan rauhassa. Ehdota, että hän menee hakemaan naapurin isoa leikkimään, mutta ' nyt meillä isojen leikit' niin pieni ei voi nyt tulla, mutta toinen kerta sitten. Jos piha ihan pieni ja turvallinen, välillä se 4 vkin voi tulla mukaan?
Onhan sekin hyvä, että eri ikäiset leikkii yhessä.
Järkkää myös yhteisiä hetkiä kaikille, jotta naapurivälit pysyy hyvinä. Siis yhteiset kaffet + kaikki lapset pihalla.
Sekä juttele se asia myös sen toisen äidin kaa ihan kahestaan, rennosti. Varmasti asiat hoituu! Hyvää kesää:)
Lisäys edelliseen, 4 v mukaan, jos äiti vähän valvoo. Eli juttele sen äidin kanssa myös:)
Hyvää kesää:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää muualle tappelemaan ääliöt.
Tämä on kyllä ap:n ongelma. Sinullako on oikeus määritellä, kuka lapsista saa hengailla pihalla?
Ei ole lapsesi vastuussa pienimmästä, todennäköisesti sisarukset ohjeistettu katsomaan perään.
Se ei ole nelivuotiaan vika, jos sinun lapsesi kokee hänet taakaksi.
En tiedä asutteko jonkun kosken/voimalinjojen/junaradan vai minkä vieressä vai ovatko lapsenne jotenkin erityistarpeisia? Jos ei ei ei ei niin miksi 4 v ei saisi leikkiä isompien kanssa pihalla? Mitä kohtuutonta vahtimista siinä on? Siinähän se pyörii muiden mukana, aivan normaalia kaikkialla missä ei vaan syrjäytyneet av-riippuvaiset pelkää seuraavaa lasua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä ne sun virheet sitte? kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt
Sinähän esiinnyit myös akateemisena ja neuvoit muita kirjoitusvirheissä, vaikka omasta tekstistäsi paljastui niitä mielinmäärin.
t. suomen kielen opettaja
Suomenkielen opettaja tulee yhteen. Muuten hyvä.
Aika kurjaksi on ihmisen laumaelämä muuttunut.
Pieni lapsikaan ei enää nykyään saa mallia isommista. Esikuvat on tärkeitä pienemmille.
Minä olin pienenä viisivuotiaana ainoa sen ikäinen lapsi kouluikäisten keskuudessa ja kyllä minä siihen porukkaan sovin hyvin. Välillä tuli riitoja, niin siinähän sitä tuli sosiaalisia taitoja harjoiteltua.
Muistan miten tietoisesti otin mallia isommista pojista ja olin ylpeä että minut oli otettu mukaan porukkaan.
Se tunne oli niin voimakas että muistan sen vieläkin syämmeissäin.
Syämmessäin. Voitteko kuvitella sellaista?
Ja äiti katsoi neljännen kerroksen ikkunasta. Huusi syömään, mutta kyllä minä sen kesän pihalla ilman vahtia olin isojen poikien seurassa.
Ehkä siksi olenkin poikkeuksellisen älykäs muihin nähden vieläkin.
Ap on ilmeisesti kasvanut tynnyrissä. Sääliksi käy.
Onni on asua asuinalueella, jossa kaikenikäiset lapset ovat vielä keskenään. Isommat, jopa 15-vuotiaat, leikittävät välillä 4-5-vuotiaita, ihan oma-aloitteisesti, mikä on jotenkin hellyttävää minusta. Pelaavat koripalloa, heittelevät frisbeestä, potkivat palloa, ovat trampoliinilla tai juoksevat toisiaan kiinni. Ei tietenkään kaikki teinit, mutta muutamat. Pienimmät juoksevat vuorotellen milloin kenenkin pihaan tai sisälle, ja sen vanhempi vähän katsoo perään, jonka luona ovat. Toki itse pyrin koko ajan edes vähän olemaan kartalla missä pihassa ovat, yleensä meteli paljastaa. Toki tämä alue on rajattu, päättyvien katujen varrella oleva. Jos alkaa pienimmät kiukutella tai olla häiriöksi, käydään heidän yleensä noukkimassa vähäksi aikaa kotiin tai isommat lapset käskevät häipyä, ja pienin tulee sitten ’murheen murtamana’ kotiin. Voisit ehkä sanoa lapsellesi, että käyvät vain viemässä sen pienimmän kotiin, jos alkaa käymään hermoille. Muussa tapauksessa en niin itse kiinnittäisi huomiota tähän, vaan antaisin lasten itse opetella vastuuta ja toisten eri ikäisten kanssa olemista.
Heheheh :D, ei ole totta! Mistä edes tiedät, että olen jätkä?
Lopetan tämän nyt tähän.
t. isänä esiintynyt