Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä naapurin kanssa, käyttää meidän 9 vuotiasta "lapsenvahtina"
Eli siis jos meidän lapset menee ulos ja naapurin lapset näkevät sen, tulevat myös. Tai jos meidä 9v ja 7v menee pyytämään naapurista kavereitaan ulos tulee sieltä kaikki, myös juuri 4v täyttänyt.
Ja ongelma on se, että siinä vaiheessa meidän vanhin "joutuu" lapsenvahti rooliin ja tunnollisena ei osaa olla huolehtimatta.
Millä saada loppumaan?
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Mitä jos kuningatar itse oppisi vastuuta omista lapsistaan ja hoitaisi niitä itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
No ei kaikki ole noin älykkäitä ja omaa voimakasta tahtoa.
On meitäkin jotka ei uskalla sanoa mielipiteitä ja tyydytään jäämään ylitöihin, vaikka ei kiinnostaisi ja olisi ollut ravintolapaikkakin varattuna.
Joskus voisi teikäläistenkin puolelta tulla vähän joustoa ja ymmärrystä meille kiltemmille ihmisille myös.
Ei tuollaisen kanssa viitsi alkaa riitelemään, kun huutamiseksi se menee ja lopuksi lyödään tosia turpaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Voimistetaan sun mielipiteitä ja ennakkoluuloja vähän lisää.
Asun lähin parkkipaikalla asuntovaunussa. Vanhin poika heittelee nurmikolla puukkoa ja isäntä tekee punnerrussarjaa asvaltilla rystysillä. Tekee pieni hyppyjä sormenpäille ja takaisin rystysille punnertaen.
Onko sulla jotain sanottavaa vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.
Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.
Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.
Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki.
Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille.
Lapsia ei jätetä heitteille vain koska itselle on epämukavaa viedä vieras lapsi kotiovelle ja todeta että me tästä nyt lähdetään.
Ei niitä lapsia tarvitse ilmaiseksi vahtia, mutta jos joku muu on välinpitämätön sekopää vanhemmuudessaan, ei sun tarvitse olla välinpitämätön sekopää muuten vaan.
Jos oikein ilkeä haluaa olla, ja haluaa säästää aikaa niin soitto sosiaalipäivystykseen ja sossut selvittämään että sijoitetaanko lapsi kiireellisesti vai mitä tehdään.
Ne lapsen vanhemmathan sen lapsen heitteille jätti.
Jos minä näen pikkulapsen ilman huoltajaa, enkä selvitä että missä huoltaja on, minä olen se heitteillejättäjä.
Ja sama pätee sinuun.
On vähintäänkin oletettavaa, että yksin pihalle pienen lapsensa tuuppaava aikuinen myös katselee sen lapsen perään ikkunasta tai kotipihalta.
Selvä homma.
Eri ihmisillä on erilaisia tyylejä hoitaa asia, mutta tossa yhdessä tämän ketjun tapauksessa vanhempi ei ollut katsonut lapsen perään, ja lapsi oli ehtinyt teille tietymättömille.
Eli edelleen, otatko sen hetken epämukavuuden kun kolkutat vieraan ihmisen ovelle ja pyydät hoitamaan oman lapsensa? Vai otatko sen todella ikävän yllätyksen kun käy ilmi että lapsi on kadonnut, olkoonkin vaikka jonkun muun?
Meillä ainakin tuttujen vanhempien kesken hoidetaan se vastuunsiirto hyvin selkeästi, ja ei oleteta mitään jos jää epäselvyyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Mitä jos kuningatar itse oppisi vastuuta omista lapsistaan ja hoitaisi niitä itse?
mitä jos sinä pitäisit pääsi kiinni.
Ei se tunti päivässä ole paha haaste ottaa vastuuta pienestä pojasta.
Jumalauta oikeasti ja kuvitteletko sinä että en ota vastuuta?
Aika yksinkertaista ajattelukykyä ja vedetään mustaa valkoiseksi.
Oletteko te oikeasti niin tyhmiä, vai eikö asia vain miellytä teitä?
Aina ei asiat voi miellyttää kaikkia. Minähän teen miten teen ja jos asiasta ei uskalleta sanoa päin naamaa, niin saa jatkossakin katsoa sen tunnin päivässä pienempää, etenkin kun on isosisko 10v mukana leikeissä.
Se on oma häpeä jos ei osaa pitää puoliaan ja alistuu voimakkaamman tahdon alle, vaikkapa sinne ylitöihin.
Pitää uskaltaa sanoa ei, jos ei uskalla, niin oma on häpeä ja jatkossakin saa katsoa lapsen perään.
Se tunti ei ole iso juttu.
Erikoisinta on huomata että muiden vanhempien erilaiset tavat hoitaa omat asiat teilataan aika huolella.
Tämä on hissukkavanhempien voimistusketju, jossa uhotaan lastensuojelulla ja suorilla sanoilla, mutta tosiasiassa kukaan ei uskalla sanoa mitään.
Jatkossakin röyhkeimmät tai voimakasluonteiset johtajatyypit laittavat pienet lapsensa vanhempien lasten vahdittavaksi, kun kukaan ei uskalla ja voi tehdä asialle mitään.
Aika turhaa ja lapsellista olisi tuollaisesta lastensuojelua yrittää. Se kertoo jo siitä miten hukassa on oman todellisuutensa kanssa.
Ei tule edes aiheuttamaan kiusaa. Kenties verorahoja menee vain hukkaan.
Turha sitä on täällä itkeä. Totuus nyt on niin että voimakkaammat määrää ja te kiltit tottelette tai olette hiljaisuudessa. Tämä on se selviö aina ollut. On olemassa renkiä ja piikoja ja sitten isäntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Voimistetaan sun mielipiteitä ja ennakkoluuloja vähän lisää.
Asun lähin parkkipaikalla asuntovaunussa. Vanhin poika heittelee nurmikolla puukkoa ja isäntä tekee punnerrussarjaa asvaltilla rystysillä. Tekee pieni hyppyjä sormenpäille ja takaisin rystysille punnertaen.
Onko sulla jotain sanottavaa vielä?
Ei tässä muuta kuin, että olin taas oikeassa. Kirjoitusvirheet ja muut seikat tekstissä antoivat jo muutenkin riittävästi infoa. Pari kyssäriä: Paljonko menee röökiä päivässä? Lähtikö hampaasi huonon hoidon vai isännän rystysten vuoksi?
Niin se pojan etunimi vielä... siinä on varmaan paljon c, w tai x kirjaimia, eikös?
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Voimistetaan sun mielipiteitä ja ennakkoluuloja vähän lisää.
Asun lähin parkkipaikalla asuntovaunussa. Vanhin poika heittelee nurmikolla puukkoa ja isäntä tekee punnerrussarjaa asvaltilla rystysillä. Tekee pieni hyppyjä sormenpäille ja takaisin rystysille punnertaen.
Onko sulla jotain sanottavaa vielä?
Ei tässä muuta kuin, että olin taas oikeassa. Kirjoitusvirheet ja muut seikat tekstissä antoivat jo muutenkin riittävästi infoa. Pari kyssäriä: Paljonko menee röökiä päivässä? Lähtikö hampaasi huonon hoidon vai isännän rystysten vuoksi?
Niin se pojan etunimi vielä... siinä on varmaan paljon c, w tai x kirjaimia, eikös?
-isä
Juu arvelinkin että kuvittelet olevasi eliittiä.
Siksi keskustelu kanssasi on vain sellaista vittuilua.
Arvatenkin olet länsisuomalainen sen lisäksi?
Sanotaan nyt näin että tosielämässä sinä et mun nenälle hypi yhtään.
Elämä on kilpailua ja mun kaltaiset sanelee sulle säännöt.
Sallin sen että avaudut täällä vähän, niin ei ihan karise miehisyys sultakaan. Sen verran annan ymmärrystä.
Samalla tavoin kuin annoin niitä kirjoitusvirheitä sulle korjattavaksi.
Armonpaloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Kyllä minä äitinä suuttuisin jos suoraan sanottaisi jämäkästi.
En voi sietää että joku tulee sanomaan minulle jotain. Olen aikuinen nainen ja minä päätän asioista, ette te.
Olen tämän elämän kuningatar ette te.
Tämä on filosofiani ja se on tervettä itsekkyyttä.
Kyllä tuon ikäinen voi kerran päivässä tunnin verran katsoa tuon ikäistä. Siinä oppii vastuuta.
Jos minun pitää tehdä valinta omien lapsien ja naapurin äidin välillä, niin totta kai omat lapset tulee ensin, Jos naapuri pahoittaa mielensä, niin olkoon sitten niin. Minä itse päätän, milloin ja millä tavalla lapseni oppii vastuuta, sitä ei päätä naapurin äiti. Naapurin äiti ei sekaannu minun lasteni kasvatukseen.
-isä
Se nähdään.
Minä en muilta ota komentoja tai neuvoja vastaan. Olen koko ikäni käskyttänyt muita ja vanhempanikin totesivat että minulla on hyvin vaativa tahto.
Käsitinkö nyt oikein? Sinä haluat, että naapurin 9-10 vuotias katsoo esim. 4 vuotiaan perään. Tämähän tarkoittaa, että mielestäsi sinulla on oikeus käskeä toisen perheen lasta? Entä jos sitä mainitsemaasi tervettä itsekkyyttä on myös sillä toisella perheellä?
Ei voi kuin ihmetellä tuota asennetta. Sinulla on varmaan jatkuvasti konflikti päällä johonkin suuntaan?
-isä
Mä kuule luulen että sulla se konflikti on.
Kyllä mulle aikuisena on ihan jees ja ok ohjata ja neuvoa muidenkin lapsia esimerkiksi siivoomaan jälkensä, jos tulee muiden pihoille sikailemaan. Mikä siinä on niin vaikeaa ottaa vastuuta pienestä pojasta edes tunnin verran päivässä?
Sulle tämä on ilmeisesti vaikeampi täski kuin vaikkapa sun lapselles.
Asia menee niin että sä et välttämättä asioista aina päätäkään, vaan päätöksen tekeekin joku jolla on voimakkaampi luonne kuten minulla vaikkapa on.
Asiasta voidaan kyllä vääntää pitkä päivä ja pitkät sivullista tekstiä.
Sinä et ole tässä asiassa yhtään sen oikeammassa kuin minäkään, mutta minulla on voimakkaampi luonne.
Olen käynyt pitkän koulun ja opiskellut monta vuosikymmentä.
Vähän oppineempi nääs, jos ymmärrät.
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Tarkastappa omat tekstisi. Kyllä sieltä voi huomata heti virheitä.
Hopi hopi tarkastamaan.
Kyllä on noloa tulla kääntämään keskustelu tuohon suuntaan. Jumalauta jätkä. Häpeä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Kuten totesin jo alussa, että sehän nähdään.
Voit vetää vaikka tylyn tanssin mun edessä, mutta se miten asia etenee, se etenee siten kuten minä päätän.
Sinun on parempi vain vetäytyä pois ruudulta siinä vaiheessa.
Mulla on voimakkaampi tahto kuin sulla koskaan on.
Asiasta olen jo päättänyt.
Siinä ei sun tylyys vaikuta mihinkään. I im the boss. Onko tämä ymmärretty nyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Voimistetaan sun mielipiteitä ja ennakkoluuloja vähän lisää.
Asun lähin parkkipaikalla asuntovaunussa. Vanhin poika heittelee nurmikolla puukkoa ja isäntä tekee punnerrussarjaa asvaltilla rystysillä. Tekee pieni hyppyjä sormenpäille ja takaisin rystysille punnertaen.
Onko sulla jotain sanottavaa vielä?
Ei tässä muuta kuin, että olin taas oikeassa. Kirjoitusvirheet ja muut seikat tekstissä antoivat jo muutenkin riittävästi infoa. Pari kyssäriä: Paljonko menee röökiä päivässä? Lähtikö hampaasi huonon hoidon vai isännän rystysten vuoksi?
Niin se pojan etunimi vielä... siinä on varmaan paljon c, w tai x kirjaimia, eikös?
-isä
Juu arvelinkin että kuvittelet olevasi eliittiä.
Siksi keskustelu kanssasi on vain sellaista vittuilua.
Arvatenkin olet länsisuomalainen sen lisäksi?
Sanotaan nyt näin että tosielämässä sinä et mun nenälle hypi yhtään.
Elämä on kilpailua ja mun kaltaiset sanelee sulle säännöt.
Sallin sen että avaudut täällä vähän, niin ei ihan karise miehisyys sultakaan. Sen verran annan ymmärrystä.
Samalla tavoin kuin annoin niitä kirjoitusvirheitä sulle korjattavaksi.
Armonpaloja.
Oletko palstan moderaattori, kun "sallit" minun tänne kirjoittaa? Heheh, ei voi kuin nauraa. Tästä tulikin varsinainen huumoriketju.
Töissä minulla on useita alaisia, en ota heiltä ohjeita. Minä saan palkkani siitä, että annan heille ohjeita. En myöskään asu Suomessa tällä hetkellä ja alaiseni ovat kolmesta eri kansallisuudesta.
Mutta oikeesti hei, paljonko menee sitä röökiä? Entäs ne hampaat? Jäi vaan kiinnostamaan...
-isä
Lopettakaa tuo keskinäinen lussuttaminen ja menkää ketjua pilaamasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin sillä itsekin opiskelin yhdeksän vuoden aikana kaksi akateemista tutkintoa. Mutta ei siihen sentään vuosikymmeniä mennyt.
Sitä vaan ihmettelen, että olet vuosikymmeniä opiskellut, etkä osaa siltikään kirjoittaa?
Mutta pointti on edelleen se, että minä ja vaimoni päätämme, mitä lapsemme tekee. Sitä ei päätä vieraat aikuiset. Joskus vaimoni pyytää minua tekemään ikävät hommat esim. juuri ilmoittamaan jonkun hankalan asian toiselle ihmiselle. Vaimoni on hyväluontoinen ja minun on helpompi olla tyly. Käytän sitä tylyä korttia aika harvoin. Mutta tilanteen vaatiessa minua ei haittaa, jos loukkaan toista. Vaimoni ei siihen yleensä pysty.
-isä
Kuten totesin jo alussa, että sehän nähdään.
Voit vetää vaikka tylyn tanssin mun edessä, mutta se miten asia etenee, se etenee siten kuten minä päätän.
Sinun on parempi vain vetäytyä pois ruudulta siinä vaiheessa.
Mulla on voimakkaampi tahto kuin sulla koskaan on.
Asiasta olen jo päättänyt.
Siinä ei sun tylyys vaikuta mihinkään. I im the boss. Onko tämä ymmärretty nyt?
No sehän on hyvä, että päätöksiä tehdään. Nyt kun vielä avaisit, mitä tarkoittaa "I im", niin alkaisin olemaan kartalla tässä keskustelussa.
Pääseekö vankiloissa nykyisin nettiinkin? Ne tuntemani kaverit, jotka ovat olleet linnassa, puhuvat samalla tavalla kuin sinä.
-isä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksänvuotiaan ja neljävuotiaan leikit on aivan täysin erilaiset. Yhdeksänvuotias turhautuu pikkulasten leikkiin ja nelivuotias aistii, että hän on muille riippakivi. Nelivuotias tajuaa että muut leiki, ellei ole pakko.
Sitä aina ihmettelen, että miksi on niin vaikeaa sanoa asioita ystävällisen jämäkästi suoraan? Ilmoitus nelivuotiaan äidille, että isommat lapset menevät polkupyörillä kauemmaksi leikkeihin ja neljävuotiasta ei voi ottaa mukaan.
Hyvin usein täällä keskusteluissa paistaa läpi semmoinen loputon kaikenymmärtäminen. Näännyksiin saakka ollaan ystävällisiä, eikä kyetä sanomaan omaa mielipidettä.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.
Käsket minua muuttamaan mielipidettäni? Ja nyt varmaan uskot, että heti kiireesti tottelen "neuvoasi"?
Kukahan tässä se hölmö nyt onkaan? Ei hemmetti, onko tuollaisia mammoja ihan oikeasti olemassa? Asutko jossain lähiössä?
-isä
Voimistetaan sun mielipiteitä ja ennakkoluuloja vähän lisää.
Asun lähin parkkipaikalla asuntovaunussa. Vanhin poika heittelee nurmikolla puukkoa ja isäntä tekee punnerrussarjaa asvaltilla rystysillä. Tekee pieni hyppyjä sormenpäille ja takaisin rystysille punnertaen.
Onko sulla jotain sanottavaa vielä?
Ei tässä muuta kuin, että olin taas oikeassa. Kirjoitusvirheet ja muut seikat tekstissä antoivat jo muutenkin riittävästi infoa. Pari kyssäriä: Paljonko menee röökiä päivässä? Lähtikö hampaasi huonon hoidon vai isännän rystysten vuoksi?
Niin se pojan etunimi vielä... siinä on varmaan paljon c, w tai x kirjaimia, eikös?
-isä
Just tollaselle tyypille ihan asiakseen ja iloksi voin ostaa ensimmäisen askin röökiä ja tulla tupruttelemaan päin näköä, kun tiedän miten paljon se ärsyttää teikäläisiä.
Kyllä sen verran viitsii omaa terveyttään uhrata, kun kouluttaa armeliaasti käytöstapoja. Vähän tapakasvatusta. Otetaan luulot pois niiltä joiden nimissä on vain tuttuja säyseitä vokaaleja.
Ja leikkisästi voin kutsua omaa poikaa Casmirixi. Kun tiedän miten se hivelee teikäläisten omaahyvää, kun on niitä vääriä kirjaimia laitettu nimeen. Meidän Casi saa ajaa mopolla ilman kypärää ja virittää mopoa miten lystää.
Tietenkin ilo on myös nähdä kun Casi on alueen johtajapoika.
Se jonka kaikki tietää ja jota osaa muut pojat varoa. Ja lasten isät erityisesti.
Casi pärjää jo kolmentoista kesäisenä aikuiselle miehelle ihan missä vain ja ihan koska vain ja ihan miten päin vain. Casi on myllyttäjäluonne.
Casi on kasvatettu ottamaan se mikä hänelle kuuluu. Elämässä pitää ottaa omaa tilaa.
Kyse on kilpailusta. Sinä et tule saamaan omaa tahtoasi läpi helpolla, vaikka kuinka kukkoilet.
Meidän suvun periaate on kilpailla ja vääntää viimeiseen asti.
Asia viedään jopa lapsellisuuksiin asti loppuun voittaen.
Sun kaltaisille ei anneta voittoa.
Tuo nyt on aika yksikertaistettua paskapuhetta.
Et kai usko tuohon?
Ei asioita voi noin yksinkertaistaa. Riippuu katsos vähän yhdeksänvuotiaasta että turhautuuko vai eikö.
Eikö näin :)
Ei noin yksinkertaisesti voi ajatella oikesti. Lopeta tuollainen hölmöily.