Mitä tehdä naapurin kanssa, käyttää meidän 9 vuotiasta "lapsenvahtina"

Pepi. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin hamalla 70-luvulla kun olin lapsi meitä oli aina lauma eri ikäisiä pihalla leikkimässä ilman yhdenkään vanhempaa vahtimassa. Sen sijaan vanhimmat lapset katsoivat aina nuorempien perään ihan kenenkään käskemättä ja asiasta kitisemättä. Nyky Suomessa meidät olisi varmaan kaikki huostaanotettu.

Tämä niin paljon, mutta oli 80- ja 90-luvuilla ja oli ihanaa aikaa! Toista se vissiin on nykypäivänä, surullista.

Tuo on vaan sun kokemus. Kaikilla ei mene kuin Strömsössä. 7-vuotiaana hain 5-vuotiaan siskon ja toisen 5-vuotiaan tarhasta ja saatettiin tyttö kotiinsa noin kilometrin päähän. Siellä housuton umpikänninen mies heilui. Monet joutui elämään vaikeissa olosuhteissa vaikka alkoholistinaapurin takia.

Yksikin paha setä riittää aiheuttamaan pelkoa ja epävarmuutta. Eli on oikeastaan sattumaa, onko pahoja setiä tai heiltä suojeleva aikuisia paikalla.

Ja kun suojelevia aikuisia ei ollut, 7-vuotiaana oli erittäin rankkaa yrittää suojella vielä pienempiä, myös vierasta 5-vuotiasta ja tämän nuorempia sisaruksia.

Ap, mikä tilanne? Oletko jo käynyt sanomassa naapuriin niin että tajuavat?

Toivon mukaan naapurisi on myös jo lukenut tämän ketjun

Kaikkia kommentteja en läpi jaksanut lukea, mutta tuntisiko ap pihapiiristä tälle 4v lapselle jonkun samanikäisen leikkikaverin, jota voisi tälle toiselle äidille "ehdottaa"? 

Voisit myös tuossa tilanteessa yrittää keksiä tavan jolla saisit tämän toisen äidin ymmärtämään kun sinun sanomana ei mene perille? Esimerkiksi suunnittelisit lapsesi kanssa jonkun tyttöjenillan johon kutsuisit vain nämä vanhemmat lapset kaverillesi kylään ja kattoisitte jonkun 7v leffan, eli viestität selkeästi että 4veellä ei kylään tuolloin ole asiaa. Sitten kyselisit lapsesi kavereilta että mitä he ajattelevat tästä tilanteesta, jossa 4v tuppautuu aina mukaan ja ehdottaisit heille, että yrittäisivät äidilleen perustella että haluavat omaa aikaa ja että joskus heidän pikkusisaruksellaan tarvitsee olla omiakin kavereita kuin vain isosisaruksensa.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että jos joku naapuri tulisi avautumaan siitä, ettei hänen lapsensa ole meidän lasten vahti, niin voisin pikkasen yllättyä. Jos itse lasken lapseni ulos, olen heistä myös vastuussa. Ja jos laitan sisarukset keskenään ulos, toki vanhemmat lapseni katsovat nuorimman perään. Missään vaiheessa siitä ei tule kenenkään naapurin velvollisuus. Ehdotan, että Ap:n lapsi lähtee itse kotiin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua liian vastuulliselta ja rankalta. Ehkä naapurin lapset jatkavat silti pihassa omien vanhempiensa ohjeiden mukaisesti. Jospa sitten 9-vuotias huomaisi, että hänelle ei kukaan aseta niitä vahtivelvollisuuksia, vaan naapurin pienet ovat siellä jonkun muun vastuulla.

Mitä jos lukisit ennen kommentointia?

Ap selitti, miten 4v seuraa isompia lapsia 400 m päässä olevaan metsään. Saa siellä raivokohtauksen. Sisarukset häipyvät, joten ap:n 9 v menee sanomaan taaperon äidille, että lapsi raivoaa metsässä. Taaperon äiti toteaa, että ei ehdi nyt hakemaan, koita keksiä sille tekemistä tai tuo se kotiin.

Toisin sanoen, tuon nelivuotiaan surkean laiska ja kyvytön äiti TODELLAKIN olettaa, että ap:n 9 v vahtii ja hoitaa hänen lastaan, myös kotipihan ulkopuolella.

Se, että nelivuotias tupataan pyytämättä mukaan silloinkin kun isommat ovat menossa ap:lle leikkimään, kertoo myös siitä, että taaperon äidin ainoa tavoite on nakittaa kasvattamaton penikkansa muiden niskoille niin paljon kuin mahdollista.

Kukaan normaali ihminen ei ylipäänsä anna nelivuotiaan leikkiä pihalla ilman että aikuinen on pihalla myös.

Miltä tämä kaikki nelivuotiaasta tuntuu, on yhdentekevää. Oleellista on, että sen äiti laiminlyö täysin kaikkien lastensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin hamalla 70-luvulla kun olin lapsi meitä oli aina lauma eri ikäisiä pihalla leikkimässä ilman yhdenkään vanhempaa vahtimassa. Sen sijaan vanhimmat lapset katsoivat aina nuorempien perään ihan kenenkään käskemättä ja asiasta kitisemättä. Nyky Suomessa meidät olisi varmaan kaikki huostaanotettu.

Tämä on kyllä totta. Ketään ei jätetty, vaan pienemmistä pidettiin huolta. Onhan ne ajat muuttuneet paljonkin ja lasten leikit sen mukana.

Samaa mieltä. Olen 80-luvun lapsi, kaikki mentiin porukassa ja pienimmistä pidettiin porukalla huoli. Ei jäänyt traumoja kellekään eikä sitä pidetty vääränä tms.

Nykyään lapsilta ei saa vaatia mitään milloinkaan. Pitää ”antaa olla lapsi”, aivankuin se että ottaa pienempiä mukaan joukkoon ja huomioi olisi jotenkin työ. Miksei kukaan mieti miltä siiitå pikkuisessa tuntuu. Ei vanhempien seura ja leikit ole läheskään yhtä kivoja..

Tottakai lapsenvahtina oleminen on työ. Sillähän jotkut tienaavat rahaakin. Ja jos ja kun vanhempien seura ja leikit eivät ole kivoja, niin vanhemmat hommatkoon lapselle omanikäistä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekä minä että lapseni sanottu, että ei ole vastuussa pienimmästä ja haluavat leikkiä rauhassa, ei auta.

Toki osaltaan ymmärrän että pienin kaipaa kavereita, mutta ei tää näin voi mennä. Sitten menee leikit ja suunnitelmat pilalle kun pienin ei jaksa/ ei pysy perässä, alkaa kiukuta eikä liiku mihinkään ym.

Leikkivät välillä meillä, yleensä laittaa tämän 4v myös mukaan koska sekin haluaa tulla.

Ap

Kyllä se pienin on ihan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin, poissulkeminen on hyvin inhottavaa käytöstä! Vanhempiensa vastuulla pitäisi saada ulkoilla silloin kun hänelle ja vanhemmilleen sopii.

Siis aloitat, että ei lapset eivät saa sulkea pois seurasta pienempää lasta ja sitten jatkat, että aikuisten pitää ulkoilla pienimmän kanssa. Luin tämän monesti, ja näen tässä kovan ristiriidan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat toimia ja puhua omien lastesi etua vastaan.

Muistan kun oltiin lapsia, niin tietysti myös pienempiä otettiin mukaan, ja niiden perään isommat katsoi. 

Toki tähän opetetaan ja ymmärtävät itsekin meidän lapset, että ketään ei jätetä huolehtimatta ja yksin.

Mutta aina ei tarvitsis jaksaa ottaa mukaan, varsinkin jos tekevät jotain minkä tiedetään, että ei tule onnistumaan jos pienin mukana tai jos ihan vaan välillä isommat haluaisi leikkiä keskenään jotain.

Ap

 

Lapsesi saa  eväitä elämää varten ja sinä parhaasi mukaan koitat tämän estää. Lapsesi saa oppia vastuullisuuteen, ilman vastuun painolastia. Kohottaa itsetuntoa ja valmiutta eläsääs pärjäämiseen. Lisäksi oppivat joustavuutta ettei aina kaikki mene kuin itse haluaisi (4- vuotias mukana "painolastina":)

Mutta ei mitään, jos ei itse näe näin. Kukin tyylillään ja jos haluaa lapsistaan kasvatta narisijoita ja että kuinka aina kaikki pielessä ja muiden vika.

80-luvulla harrastettiin samaa että alle ihan pienetkin lapset pistettiin esiteinien mukaan. Luonnollisesti tämä ei koskenut poikia, vaan sen katsottiin tyttöjen tehtäväksi. 

Olin jo 17-vuotias lukiolainen, kun isäni pakotti minut veljensä lasten hoitajaksi, että nämä pääsivät lauantaina tanssimaan. No pienet serkut oli kivoja, mutta isä ku*ipää, joka muisti muistuttaa että asun hänen omistamassaan talossa. Teinit on lainsuojattomia. Toki jos on hätä, mutta esim tansseihin pääsy ei ole hätä.

Typerä ketju muuten. Tottakai jokainen itse päättää minkä verran lastensa taakkaa huomioi. Esim jos koululaista häiritsee pikkuipanan roikkuminen, hänellä on oikeus sulkea ovi ja tehdä läksyt rauhassa. Pienet lapset on aina vanhemman vastuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että jos joku naapuri tulisi avautumaan siitä, ettei hänen lapsensa ole meidän lasten vahti, niin voisin pikkasen yllättyä. Jos itse lasken lapseni ulos, olen heistä myös vastuussa. Ja jos laitan sisarukset keskenään ulos, toki vanhemmat lapseni katsovat nuorimman perään. Missään vaiheessa siitä ei tule kenenkään naapurin velvollisuus. Ehdotan, että Ap:n lapsi lähtee itse kotiin siinä vaiheessa, kun alkaa tuntua liian vastuulliselta ja rankalta. Ehkä naapurin lapset jatkavat silti pihassa omien vanhempiensa ohjeiden mukaisesti. Jospa sitten 9-vuotias huomaisi, että hänelle ei kukaan aseta niitä vahtivelvollisuuksia, vaan naapurin pienet ovat siellä jonkun muun vastuulla.

Mitä jos lukisit ennen kommentointia?

Ap selitti, miten 4v seuraa isompia lapsia 400 m päässä olevaan metsään. Saa siellä raivokohtauksen. Sisarukset häipyvät, joten ap:n 9 v menee sanomaan taaperon äidille, että lapsi raivoaa metsässä. Taaperon äiti toteaa, että ei ehdi nyt hakemaan, koita keksiä sille tekemistä tai tuo se kotiin.

Toisin sanoen, tuon nelivuotiaan surkean laiska ja kyvytön äiti TODELLAKIN olettaa, että ap:n 9 v vahtii ja hoitaa hänen lastaan, myös kotipihan ulkopuolella.

Se, että nelivuotias tupataan pyytämättä mukaan silloinkin kun isommat ovat menossa ap:lle leikkimään, kertoo myös siitä, että taaperon äidin ainoa tavoite on nakittaa kasvattamaton penikkansa muiden niskoille niin paljon kuin mahdollista.

Kukaan normaali ihminen ei ylipäänsä anna nelivuotiaan leikkiä pihalla ilman että aikuinen on pihalla myös.

Miltä tämä kaikki nelivuotiaasta tuntuu, on yhdentekevää. Oleellista on, että sen äiti laiminlyö täysin kaikkien lastensa hyvinvoinnin ja turvallisuuden.

Näissä tilanteissa tekisin kylmän viileästi lasun. Lapsihan melkein jätetään heitteille, raivoamaan metsikköön kun äitiä nyt kiinnosta lapsensa hyvinvointi vaikka naapurin tyttö käy asiasta mainitsemassa.

Eikä todellakaan sen naapurin tytön tehtävä ole huolehtia kiukuttelevasta lapsesta, jos äitiä ei kiinnosta, niin miksei nämä lapsen sisarukset ota siskoaan suojiinsa? Minkä takis he pinkaisevat pakoon? En nyt tarkoita, että niiden sisarusten tehtävä olisi senkään vertaa ottaa vastuuta, kyllä tässä on se äiti, joka toimii todella vastuuttomasti.

On kurjaa sinun 9v lapsellesi tuo tilanne. Uskon, että saat asian selvitettyä naapurin äidin kanssa. Lopputulos toki saattaa olla se, että lapsenne eivät jatkossa leiki keskenään. Vain omaa käytöstään voi useimmiten muuttaa.

Kertoisin 9vuotiaalle vielä, että hän tekee ihan oikein kun ei jätä pientä lasta vaaraan ja, että naapurin äiti ei kanna riittävästi vastuuta lapsestaan. Naapuri ei toimi oikein, mutta valitettavasti heidän käytöstään ei ole välttämättä mahdollista muuttaa. Olisi tärkeää, että lapsesi sisäistää ja hyväksyy tämän. Ongelman voi ratkaista niin, että otatte etäisyyttä ja jatkossa lapset leikkivät ainoastaan teillä kotona silloin tällöin ilman 4 vuotiasta.

En lähtisi tätä ratkomaan enää naapurien kanssa, kun he kerran eivät aio muuttaa tapojaan. Sinnepäin on turha yrittää vaikuttaa, jos puhuminen ei ole tähänkään mennessä tuottanut tulosta. Ainoa vaihtoehto on vaikuttaa siihen omaan lapseen ja antaa sille työkaluja selviytyä. Jos hän ei halua keksiä raivoavalle nelivuotiaalle muuta tekemistä, hänellä täyty olla tunne, että sen voi tosiaankin jättää tekemättä. Ja jos sekään ei onnistu, hän todellakin voi lähteä tilanteesta pois.

On ehdottomasti tärkeää olla ystävällinen ja vastuuntuntoinen, mutta yhtä tärkeää on puolustaa omia rajojaan, ja raja menee ehdottomasti siinä, jos lapsi syyllistyy toisen perheen lapsen takia. Jos ei löydy luontevaa keinoa lähteä pois ja jättää nelivuotiasta odottelemaan omien vanhempiensa huolenpitoa, voi olla syytä pitää paussia koko perheen tapaamisesta. Ikäväähän se on, jos sieltä ne isommat olisivat kivoja kavereita, mutta myöhemmin lapsesi taatusti kiittää siitä, että autoit sanomaan ei ja kannustit pitämään puolensa. Jos annat tilanteen jatkua ennallaan, lapsesi kasvaa vain siihen, ettei häntä oikein kukaan muukaan puolustanut eikä hänen tunteillaan tässä nyt ollut niin väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat toimia ja puhua omien lastesi etua vastaan.

Muistan kun oltiin lapsia, niin tietysti myös pienempiä otettiin mukaan, ja niiden perään isommat katsoi. 

Toki tähän opetetaan ja ymmärtävät itsekin meidän lapset, että ketään ei jätetä huolehtimatta ja yksin.

Mutta aina ei tarvitsis jaksaa ottaa mukaan, varsinkin jos tekevät jotain minkä tiedetään, että ei tule onnistumaan jos pienin mukana tai jos ihan vaan välillä isommat haluaisi leikkiä keskenään jotain.

Ap

 

Lapsesi saa  eväitä elämää varten ja sinä parhaasi mukaan koitat tämän estää. Lapsesi saa oppia vastuullisuuteen, ilman vastuun painolastia. Kohottaa itsetuntoa ja valmiutta eläsääs pärjäämiseen. Lisäksi oppivat joustavuutta ettei aina kaikki mene kuin itse haluaisi (4- vuotias mukana "painolastina":)

Mutta ei mitään, jos ei itse näe näin. Kukin tyylillään ja jos haluaa lapsistaan kasvatta narisijoita ja että kuinka aina kaikki pielessä ja muiden vika.

80-luvulla harrastettiin samaa että alle ihan pienetkin lapset pistettiin esiteinien mukaan. Luonnollisesti tämä ei koskenut poikia, vaan sen katsottiin tyttöjen tehtäväksi. 

Minä kyllä juoksentelin isoveljeni jatkeena pitkin kyliä. Omien muistikuvien mukaan tämä ei ollut kovin sukupuolittunutta, vaan pikkusisaret ihan automaattisesti kulkivat mukana, olipa isommat sitten tyttöjä tai poikia. Muutenkin alle kouluikäiset saivat viipottaa aika vapaasti ympäriinsä. Olen itse muuttanut ekaluokkalaisena ihan uuteen kaupunkiin, ja muistan silti vielä sen edellisen asuinpaikkani ympäristöjä tosi hyvin. Kuljeskelin siellä kavereitteni kanssa puistossa ja pyöräilemässä ihan kaikessa rauhassa, ja olen siis asunut siellä ikävuoteni 3-6. Ei kyllä tulisi kuuloonkaan enää, mutta silloin se oli ihan tavallista. Harvoin kukaan tuli vanhempiensa kanssa leikkipuistoon, jos ei sattunut ihan vauvasisarusta olemaan mukana.

Opeta lapsesi asettamaan rajoja ja pitämään niistä kiinni. Naapuri ei tee mitään väärää, turhaan yrität ulkoistaa vastuuta sinun lapsesi touhuista hänelle.

Ketju täynnä 30-40 vuotta sitten lapsuutensa viettäneitä joiden mielestä tosiaankin on ok että pikku mukula laitetaan naapurin puolitutun tytön vastuulle "kun silloinkin se oli ihan normaalia". No, ei ole enää nykyään eikä pidäkään olla. Neljävuotiaiden paikka on olla leikkimässä niin että joku aikuinen katsoo perään. Tai teini, jolle maksetaan siitä rahaa ja tiedetään etukäteen luotettavaksi. Ja kyllä niille lapsillee saa ja voi antaa vastuuta perään katsomisessa, siis silloin kun kyseessä on joko niiden sisarukset tai oikeasti tuttu perhe ja voidaan arvioida, että homma hoituu. Sen sijaan niille ei pidä antaa vastuuta joka on kehitysvaiheelle sopimatonta ja missä voi käydä pahimmassa tapauksessa niin että johonkin sattuu kunnolla ja siitä seuraa syyllisyys lopun ikää.

Kerta naapurilta ei heti ymmärrystä niin tekisin itse laskun asian tiimoilta. Tai varmaan olisin niin veemäinen että laskisin äkkiä paljonko tunteja lapsenlikkana olemista on ollut ja vaatisin rahat käteen, muuttuisikohan ääni kellossa siinä vaiheessa? Eihän se lasten vika ole, ettei kaverin äiti ota vastuuta vaikka on selvästi osannut kuitenkin lapsia pukata. Siksi olisi harmi, että tyttö ei saa olla kaverinsa kanssa jos kuitenkin tulevat keskenään toimeen. Joka tapauksessa lasu tai sitten vaan kylmänviileästi kieltää kaverin kanssa olo jos se aiheuttaa lapselle stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä entiset naapurit tekivät usein sitä, että kun he näkivät ikkunasta, että tulin omien lasteni kanssa ulos, heittivät he omat lapsensa pihalle minun vahdittavaksi. Aikuisilla ei ollut tarkoitustakaan tulla pihalle omia lapsia vahtimaan. Näitä naapureita oli siis useampia ja lapset iältään 2-5 -vuotiaita.

Ratkaisin asian niin, että kävelimme aina parin kilometrin päähän leikkipuistoon. Olin sen jälkeen ikävä akka.

Ap:n tilanteessa menisin sanomaan naapurin rouvalle suoraan, että neljä vuotiasta ei voi jättää lasten vahdittavaksi ja itse en ehdi pienen perään vahtia. Todennäköisesti käskisin lasteni leikkiä muiden kavereiden kanssa. Kuopukseni on tällä hetkellä 4v, eikä tulisi mieleenikään jättää häntä ilman aikuisen valvontaa pihaan.

Minulle kävi kanssa näin edellisessä kodissa kun asuttiin. Paljon rivitaloja, ja niiden keskellä leikkipuisto. Ei mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun olin omien lasteni kanssa tullut puistoon, kun yhden asunnon ovi aukesi ja pihalle tuli tämän perheen nuorempi lapsi, tuolloin kolmevuotias! Kolmannen kerran jälkeen totesin, että tämä ei enää ole sattumaa, ja lähdin lasteni kanssa kotiin samoin tein, omalle pihalle. Kahdella aikaisemmalla kerralla tämä poika oli lähtenyt ennen meitä kotiinsa, mutta nyt en jäänyt katsomaan mitä hän teki. 

Puoli tuntia myöhemmin meidän ovelle ilmestyi tämän pojan äiti, joka oli raivoissaan siitä, että ei tiedä, missä lapsensa on. Minä suutuin, ja sanoin todella pahasti takaisin, että en ole mikään ilmainen lapsenvahti, vaan jos kaipaa apua arkeensa, sitä kysytään nätisti kasvotusten. Tämän jälkeen hän ei enää puhunut minulle, ei katsonut päinkään ja puhui pahaa minusta ihan kaikille. 

sieppaa 4-vuotias mukaasi ja vie metsään, jätä sinne. Kato kun äitinsä alkaa illalla huutelemaan kotia. Hihittele.No sitten voit paljastaa missä on ja äiti oppii.

Mua ärsyttää ku lapsen kaverin mukana tulee kaverin 2v pikkuveli. Sotkee, ja mun pitää vahtia.

Vierailija kirjoitti:

Ketju täynnä 30-40 vuotta sitten lapsuutensa viettäneitä joiden mielestä tosiaankin on ok että pikku mukula laitetaan naapurin puolitutun tytön vastuulle "kun silloinkin se oli ihan normaalia". No, ei ole enää nykyään eikä pidäkään olla. Neljävuotiaiden paikka on olla leikkimässä niin että joku aikuinen katsoo perään. Tai teini, jolle maksetaan siitä rahaa ja tiedetään etukäteen luotettavaksi. Ja kyllä niille lapsillee saa ja voi antaa vastuuta perään katsomisessa, siis silloin kun kyseessä on joko niiden sisarukset tai oikeasti tuttu perhe ja voidaan arvioida, että homma hoituu. Sen sijaan niille ei pidä antaa vastuuta joka on kehitysvaiheelle sopimatonta ja missä voi käydä pahimmassa tapauksessa niin että johonkin sattuu kunnolla ja siitä seuraa syyllisyys lopun ikää.

Kerta naapurilta ei heti ymmärrystä niin tekisin itse laskun asian tiimoilta. Tai varmaan olisin niin veemäinen että laskisin äkkiä paljonko tunteja lapsenlikkana olemista on ollut ja vaatisin rahat käteen, muuttuisikohan ääni kellossa siinä vaiheessa? Eihän se lasten vika ole, ettei kaverin äiti ota vastuuta vaikka on selvästi osannut kuitenkin lapsia pukata. Siksi olisi harmi, että tyttö ei saa olla kaverinsa kanssa jos kuitenkin tulevat keskenään toimeen. Joka tapauksessa lasu tai sitten vaan kylmänviileästi kieltää kaverin kanssa olo jos se aiheuttaa lapselle stressiä.

Veikkaan, että tässä ei se kyseinen naapurin äiti ajattele pitävänsä 9-vuotiasta lapsenlikkana, vaan hänen mielestään nelivuotias kulkee omien sisarustensa mukana. Hän ei varmasti omasta mielestään ole pyytänyt apua naapurista eikä myöskään sysännyt vastuuta naapurin lapselle, jolloin joku palkan vaatiminen olisi ainoastaan noloa. Lasuja voi toki tehdä vaikka viikoittain, mutta ongelma tuskin poistuu sillä, koska yhä edelleen lapset saavat olla pihassa ilman vanhemman valvovaa silmää, sitä ei lastensuojelukaan tule kieltämään. Mitään radikaalia muutosta lastensuojelun mukaantulo ei siis tuo, vaikka varmasti se vähän siellä naapurissa vituttaisi. Se nelivuotias kasvaa koko ajan ja on todennäköisesti jatkossakin isompien sisarustensa mukana. Etuna tässä vaihtoehdossa on kuitenkin se, että luultavasti naapuri suuttuu eikä anna omien lastensa enää olla ap:n lapsen kanssa. Se onkin varmaan nyt ainoa ratkaisu. Jos sille äidille on sanottu asiasta ja hän ei nähnyt asiassa mitään ongelmaa, ei kannata siihen suuntaan paljon enää panostaa. Tyttärelle vaan uusia kavereita kehiin.

Muutenki säälittää kun 8- ja 5-vuotiaat sisarukset joutuu vahtiin päivät pitkät pihalla tuota 2-vuotiasta.