Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä joidenkin miesten logiikkaa lasten elatuksesta
09.02.2020 |
Eräällä miehellä on viisi lasta ex-vaimonsa kanssa. Sattui tunnustamaan, että viides lapsi oli vahinko, mutta eivät vaimonsa kanssa halunneet missään nimessä aborttia, vaikka liitto repeili liitoksistaan jo silloin. No, ero tuli, jonka jälkeen alkoi riita elatuksesta. Lopulta mies suostui pitkin hampain maksamaan jokaisesta lapsesta saman kuin Kela eli minimin. Mies olisi halunnut vuoroviikkosysteemin, jotta ei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja, mutta käytännössä se ei olisi mahdollista hänen työnkuvansa vuoksi.
Toinen esimerkki on oma ex-mieheni. Hänen mielestään pelkkä minimi on ryöstöä eikä suostu maksamaan yhtään enempää, vaikka on hyväksynyt lastenvalvojalla huomattavasti suuremman summan. Ex on sitä mieltä, että minun täytyy ensin käyttää kaikki omat rahani lapsiin ja sitten hän voi avustaa. Välillä hän on jättänyt elatusmaksun maksamatta kokonaan, koska hänellä on ollut "yllättäviä menoja", kuten uuden telkkarin osto tms. Lisäksi hän kuvittelee osallistuvansa riittävästi ostamalla pari kertaa vuodessa muutaman paidan kirppikseltä.
Pointtini on, että miksi ihmeessä osalla miehistä on ajatus, ettei lasten saannin pitäisi vaikuttaa heidän elintasoonsa ja ajankäyttöönsä millään tavalla? Varsinkin eron jälkeen on ihmeellinen ajatus siitä, miten elämä palautuu poikamieselämäksi, samalla entisen elintason säilyttäen. Exäni asuu entisessä kodissamme (n 200 neliötä) ja kiukuttelee minulle liian suurista asumiskustannuksista. Ei tajua ollenkaan, että myös minä olin aiemmin maksamassa niitä, joten yhden tuloilla voi olla hieman haastavaa. Ex ilmeisesti oletti, että voi elää vain itselleen, tuhlata rahat vain itseensä ja voivansa edelleen asua isossa asunnossa ja ylläpitää kahta autoa.
Kommentit (623)
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on oikeasti outo ajatusmaailma. Oma ukkoni on halunnut alusta saakka pitää raha-asiat erillään omistani. Muutti ostamaani asuntoon, muttei halunnut osuutta siitä. Ei avioliittoon siirryttyäkään koska "ei halua lainaa".
Niinpä sitten maksan ne lainat. Ja puolet sähköstä. Kiinteistöverot. Vakuutusmaksut, joihin hän on vaatinut mm. lapsille tapaturmavakuutukset, mutta kokee että ne eivät kuulu hänelle.
Maksan myös lasten vaatteet, mies ostaa ehkä kerran vuodessa sukkia jollekin.
Maksan lasten puhelinlaskut ja kodin netin.
Maksan omat bensani. Lapsille ja itselleni maksan pieniä lomamatkoja, joille mies ei koskaan halua mukaan (koska siihen menisi rahaa). Tosin esittää vaateita, missä lapsia pitäisi kohteessa käyttää.
Mies kyllä maksaa lasten harrastuksia (kyse ei kuitenkaan mistään lätkästä tai muusta kalliista...) sekä ostaa ruokaa.
Joskus meinaa vähän ottaa päähän tuo asenne. Ja kyseessä on kuitenkin korkeakoulutettu mies, jolla kk tulot hipoo viittä tonnia.
Miksi elätät tuollaista miestä? Kysyn ihan silkasta uteliaisuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi selitys kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, ettei nämä miehet ole alun alkaenkaan halunneet lapsia. Ne ovat olleet "vahinkoja" tai nainen on muuten ollut niissä ideanikkarina. Niinpä mies ei ole koskaan kiintynyt lapsiinsa niin, että tuntisi heidän elatuksen velvollisuudekseen.
Eikö niillä miehillä (tai oikeammin ilmaistuna pojilla) ole sen vertaa munaa, että sanoisi naiselleen, mitä oikeasti haluaa tai ei halua.
Ei ole. Tullut tässä seurattua läheltä muutamaa paria jossa nainen olisi valmis äidiksi vaan mies painaa jarrua. Kumpikaan ei halua/tajua erota
Siksihän niistä miehistä on erottukin, että ovat huonoja.
Hyvää miestä ei kukaan pienen lapsen äiti laita kiertoon.
Yksi selitys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi selitys kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, ettei nämä miehet ole alun alkaenkaan halunneet lapsia. Ne ovat olleet "vahinkoja" tai nainen on muuten ollut niissä ideanikkarina. Niinpä mies ei ole koskaan kiintynyt lapsiinsa niin, että tuntisi heidän elatuksen velvollisuudekseen.
Mies voi sanoa vaimolleen "ei, en halua lapsia". Jos mies suostuu, niin sitten hänen on kannettava vastuunsa.
Monella miehellä on vaihtoehdot: Joko ero tai lapsia. Näitä on omassakin tuttavapiirissäni. Niinpä mies on sitten suostunut lasten hankintaan, vaikkei niitä itse olisikaan halunnut. Tutkimusten mukaan myös joka kolmas esikoinen on "vahinko". Tietysti tuo aloituksen viisi lasta kertoo tällä kertaa muusta.
Eli siis mies on pelkuri joka suostuu lastenhankintaan vain koska ei uskalla jäädä yksin?
Olen tehnyt saman huomion. 3 lasta ja elatusmaksujen jotka laskettiin maksukyvyn mukaan, sekä pakollisten menojen jälkeen ex-puolisolle olisi jäänyt kyllä ihan hyvään elintasoon. Mutta heittäytyi niin hankalaksi, että lopulta summa oli kelan minimi johon suostui. Tämä johti siihen, että koitti saada lapsia tuomaan lelut, vaatteet yms tarvikkeet kotoaan hänen luokseen pysyvästi. Kerran tuli pahvilaatikon kanssa hakemaan lapsia viikonlopuksi. Lapset sanoivat, etteivät haluaisi luovuttaa lelujaan. Kun puutuin asiaan,exän mielestä hänen ei kuulunut hankkia kotiinsa mitään lapsille. Lasten vaatteita katosi, eikä muka ollut siellä. Lopulta kyselemällä tulikin välillä 2 muovipussillista. Lapset siis olivat/ovat isällään joka toinen viikonloppu. Nykyään ovat isompia. Mutta isällä ollessaan pitävät vaatteensa kassissa, eivätkä vie sinne mitään arvokasta joka voisi "hävitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistaakseni on useita naisia jotka ovat jättäneet lapset isälleen , mutta kieltäytyvät maksamasta. Miten selitätte nämä?
Niitä on vain murto-osa. Valtaosa niistä vanhemmista, jotka jättävät elatusmaksut maksamatta, on miehiä.
Kelan perintäkeskus hoitaa näitä velkoja ja perii ne isiltä. Maksamattomia elatusmaksuja on rästissä n. 200 miljoonaa. Sen lisäksi että Kela joutuu maksamaan elatustukea lapsille, yhteiskunnalle tulevat perintäkulutkin, eli nämä isät eivät vahingoita vain omia lapsiaan vaan kaikkia veronmaksajia.
Avioliiton aikanakaan miehelle eivät mielestään kuuluneet lapsista aiheutuvat kulut, kuten vaatteet, ruoka tai päivähoitomaksut. Eron jälkeinen minimielatus oli siis parannus tilanteeseen. Toki lapsista on minulle kuluja vielä 18-vuotissyntymäpäivän jälkeenkin, kun taas miehen velvollisuudet loppuivat siihen.
Eivätpä lapset sitten isäänsä järin arvostakaan. No, jokainen elää oman moraalinsa mukaan. Itse autan lapsiani eteenpäin elämässä niin hyvin, kuin kykenen. Ehdin siirtyä kirppisvaatteista uusiin sitten, kun lapset tulevat toimeen omillaan. Hautaan ei säästöjä saa mukaansa ja ainut merkittävä, mikä meistä jää jäljelle, ovat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi rakastavista ja jopa lapsia halunneista isistä tulee pihejä eron jälkee.
Miten pystyvät kohtelemaan raha-asioissa lasta ja lastensa äitiä niin kuin täällä on kerrottu.
En nyt viitsi selata joka kommenttia, että onko joku jo korjannut ap:n väittämän. Siis sen, että mies olisi halunnut viikko-viikko systeemin, ettei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja. Sillä systeemillä EI vältetä elareita. Voi korkeintaan hieman pienentää niitä.
Tiedän tämän, koska olen maksaja vuoroviikkosysteemissä.
Muutoinkin jo avaussivun kommentit saavat näkemään punaista, koska en ole koskaan ollut suhteessa jossa kulut jaettaisiin tasapuolisesti. Lapsenhoito ja kotityöt toki. Nainen on aina ollut siivelläeläjä enkä voi ymmärtää väittämiänne miesten vastuuttomuudesta.
Ap:n exän tavoin minäkin kitisen asumiskustannuksistani jotka ovat exän minulle aiheuttamia ja kiristämiä. Pienempään asuntoon en voi vaihtaa lasten takia enkä tätä saisi myytyäkään niin, että pääsisin veloistani. Tukea en saa, vaikka sitä tarvitsisin lasten takia. Elarit joudun silti maksamaan, vaikka työttömän exän elintaso onkin parempi. Tämä on tätä etävanhemman elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksihän niistä miehistä on erottukin, että ovat huonoja.
Hyvää miestä ei kukaan pienen lapsen äiti laita kiertoon.
Minä laitoin.
Hän oli kaikin puolin kiltti ja kunnollinen ja hyvä isä lapsille. Sitä hän on edelleen, vaikka pilasinkin hänen elämänsä.
En vain rakastanut häntä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä sankarit kun kuvittelevat jonkun parin hassun satasen menevän ex-vaimon laukkuihin, ulkomaanmatkoihin ja ravintoloihin. Samalla rahalla elätetään vielä ex-vaimon uusi mieskin.
Unohdit laskuista toimeentulotuen, asumistuen ja harkinnanvaraisen. Niihin kun lisätään minimielarit (toki Kelalle/sossulle sanotaan ettei isä maksa ja pimitetään rahat...) niin puhutaan jo sellaisista summista millä pystyy syömään ulkona ja käymään Turkissa.
Mies siis maksaa verotuksessaan nämä tuet + vielä siihen elarit. Ymmärrän katkeruuden.
Ihmisellä täytyy olla hyvin pieni palkka, jos sen lisäksi saa toimeentulotukea, asumistukea ja harkinnanvaraista tukea. Niitä maksetaan ihan jokaiselle, jos ehdot täyttyvät. Miksi kuvittelet, että jokainen yh-äiti saa tukia? Ainoa yh-tuki on lapsilisän yh-korotus, muutaman kympin suuruinen.
Mies voi hyvin helposti todistaa, että hän maksaa eksälleen elatustuen. Eihän siinä tarvitse kuin käydä näyttämässä tiliotteet. Taidat useinkin puhua mitä sattuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän useampia tapauksia joissa nainen on tarjoutunut antamaan lapset elareista kitisevälle miehelle, luvaten maksaa elarit. Ei kelpaa. Miesten pitäisi saada rusinat pullasta. Laatuaikaa lasten kanssa silloin kun sattuu itselle sopimaan, jotta näyttäisi kivalta isältä ja houkuttelevalta lisääntymishluisille nuorille naisille.
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi selata joka kommenttia, että onko joku jo korjannut ap:n väittämän. Siis sen, että mies olisi halunnut viikko-viikko systeemin, ettei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja. Sillä systeemillä EI vältetä elareita. Voi korkeintaan hieman pienentää niitä.
Tiedän tämän, koska olen maksaja vuoroviikkosysteemissä.
Muutoinkin jo avaussivun kommentit saavat näkemään punaista, koska en ole koskaan ollut suhteessa jossa kulut jaettaisiin tasapuolisesti. Lapsenhoito ja kotityöt toki. Nainen on aina ollut siivelläeläjä enkä voi ymmärtää väittämiänne miesten vastuuttomuudesta.
Ap:n exän tavoin minäkin kitisen asumiskustannuksistani jotka ovat exän minulle aiheuttamia ja kiristämiä. Pienempään asuntoon en voi vaihtaa lasten takia enkä tätä saisi myytyäkään niin, että pääsisin veloistani. Tukea en saa, vaikka sitä tarvitsisin lasten takia. Elarit joudun silti maksamaan, vaikka työttömän exän elintaso onkin parempi. Tämä on tätä etävanhemman elämää.
Hoi! Onnettomissa suhteissa olijat! Ottakaa vinkistä vaari ja erotkaa. Etsikää sellainen kumppani jonka kanssa haluatte oikeasti olla tai käykää vasektomiassa mikäli ikää on tarpeeksi. Sinkkuna elo tuntuu aivan yhtä mukavalta ellei jopa kaksinverroin paremmalta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pointtihan on siinä että ero on miehen mielestä aina naisen syytä. Meillä meni hyvin mutta akka haki eron ( en osallistunut perheen elatukseen kun ei ollut ylimääräistä ryyppäämisen, jätkäreissujen ym jälkeen enkä kotitöihin kun ne on akkojen homma). Akka Eros yhtäkkiä ilman syytä (vuosia nainen pyytänyt miestä osallistumaan perheeseen ja hellyyttä ja huomaavaisuutta itselleen edes joskus). Akka haki eron kun sai kiinni pettämisestä, akan syy kun pihtasi ( jokainen vastaa itse seksuaalisuudestaan minä en sormeta ym turhaa).
Ja eron jälkeen kaikki mitä nainen ostaa itselleen on ”ostettu miehen maksamilla elareilla”. Koska mies ei tiedä mitään lasten kuluista koska ei ole osallistunut niihin konkreettisesti avioliiton aikanakaan ja ajattelee lähinnä että se ex-vaimo käyttää elarit itseensä. Jos pitää ostaa haalari lapselle niin mies katsoo kaupan halvimman tarjouksen/kirpparilla näkemänsä hinnan ja kuvittelee hoitaneensa osansa kun maksaa puolet siitä. Todellisuudessa kirpparilta ei välttämättä löydy oikeaa kokoa ja hyväkuntoista haalaria kun tarve on eikä välttämättä se kaupan halvinkaan haalari toimi (ei ole oikeaa kokoa, kunnollista lämmintä kaulusta jne).
Eli ehkä suurin ongelma on että miehet ja naiset eivät tee riittävästi asioita yhdessä. Jos jo perheenä käytäisiin yhdessä ostamassa lapselle vaatteita niin kumpikin tietäisi mitä se tarkoittaa ja maksaa. Ja se kulu tuntuisi yhteiseltä. Jos nainen käy yksin ostamassa aina lapsen vaatteet ja ne tuntuu kauhean kalliilta miehestä joka tuijottaa vain tarjous hintoja niin vaikea sitoutua ajatukseen että noin kalliit vaatteet oikeasti tarpeen. Ja kieltämättä näin naisenakin minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon osa käyttää rahaa lapsen vaatteisiin kun vähemmälläkin pärjää. Onneksi me olemme välillä käyneet miehen kanssa yhdessä ostamassa talvivaatteet lapsille ja kumpikin ymmärtää mihin kannattaa panostaa ym. Yhtään ei tule valitusta liian kalliista vaatteista kummaltakaan.
Aamen.
Tulee mieleen ollessani n. 11-vuotias äiti pyysi isää maksamaan osansa että saadaan mulle talvitakki. Vanha oli käynyt liian pieneksi.
Isä ei suostunut antamaan, vaan ihmetteli että mihin se tyttö talvitakkia tarvitsee... Juu silloin oli talvella pakkasta ja kouluun pakko mennä joka arkipäivä. Oikein itketti tilanne ja jäi mieleen kuinka halventava ja ymmärtämätön isä oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on oikeasti outo ajatusmaailma. Oma ukkoni on halunnut alusta saakka pitää raha-asiat erillään omistani. Muutti ostamaani asuntoon, muttei halunnut osuutta siitä. Ei avioliittoon siirryttyäkään koska "ei halua lainaa".
Niinpä sitten maksan ne lainat. Ja puolet sähköstä. Kiinteistöverot. Vakuutusmaksut, joihin hän on vaatinut mm. lapsille tapaturmavakuutukset, mutta kokee että ne eivät kuulu hänelle.
Maksan myös lasten vaatteet, mies ostaa ehkä kerran vuodessa sukkia jollekin.
Maksan lasten puhelinlaskut ja kodin netin.
Maksan omat bensani. Lapsille ja itselleni maksan pieniä lomamatkoja, joille mies ei koskaan halua mukaan (koska siihen menisi rahaa). Tosin esittää vaateita, missä lapsia pitäisi kohteessa käyttää.
Mies kyllä maksaa lasten harrastuksia (kyse ei kuitenkaan mistään lätkästä tai muusta kalliista...) sekä ostaa ruokaa.
Joskus meinaa vähän ottaa päähän tuo asenne. Ja kyseessä on kuitenkin korkeakoulutettu mies, jolla kk tulot hipoo viittä tonnia.
Miksi elätät tuollaista miestä? Kysyn ihan silkasta uteliaisuudesta.
Aivan! Todella järkyttävä mies.
Koska hän ei osallistu täysimittaisesti perheensä kuluihin, hän varmasti pystyy säästämään ja sijoittamaan rahaa. Vaimon tulot menevät elämiseen, joten menevät ns. kankkulan kaivoon.
Sitten kun teille tulee ero, miehellä on vaimonsa selkänahasta säästetty omaisuus, mutta perhe joutuu elämään kädestä suuhun. Tuolta tuskin elatusmaksujakaan saa.
En ymmärrä miten koulutettu suomalainen nainen ei osaa puolustaa omia tai lastensa oikeuksia. Hoida homma äkkiä kuntoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä sankarit kun kuvittelevat jonkun parin hassun satasen menevän ex-vaimon laukkuihin, ulkomaanmatkoihin ja ravintoloihin. Samalla rahalla elätetään vielä ex-vaimon uusi mieskin.
Unohdit laskuista toimeentulotuen, asumistuen ja harkinnanvaraisen. Niihin kun lisätään minimielarit (toki Kelalle/sossulle sanotaan ettei isä maksa ja pimitetään rahat...) niin puhutaan jo sellaisista summista millä pystyy syömään ulkona ja käymään Turkissa.
Mies siis maksaa verotuksessaan nämä tuet + vielä siihen elarit. Ymmärrän katkeruuden.
Ihmisellä täytyy olla hyvin pieni palkka, jos sen lisäksi saa toimeentulotukea, asumistukea ja harkinnanvaraista tukea. Niitä maksetaan ihan jokaiselle, jos ehdot täyttyvät. Miksi kuvittelet, että jokainen yh-äiti saa tukia? Ainoa yh-tuki on lapsilisän yh-korotus, muutaman kympin suuruinen.
Mies voi hyvin helposti todistaa, että hän maksaa eksälleen elatustuen. Eihän siinä tarvitse kuin käydä näyttämässä tiliotteet. Taidat useinkin puhua mitä sattuu?
Elatusapua ei välttämättä makseta pankkitilille eikä siitä aina ole kirjallista sopimusta. Ihan vaan tiedoksesi. Lisäksi tuki voidaan maksaa mm. hankintojen muodossa jne.
Vierailija kirjoitti:
Pointtihan on siinä että ero on miehen mielestä aina naisen syytä. Meillä meni hyvin mutta akka haki eron ( en osallistunut perheen elatukseen kun ei ollut ylimääräistä ryyppäämisen, jätkäreissujen ym jälkeen enkä kotitöihin kun ne on akkojen homma). Akka Eros yhtäkkiä ilman syytä (vuosia nainen pyytänyt miestä osallistumaan perheeseen ja hellyyttä ja huomaavaisuutta itselleen edes joskus). Akka haki eron kun sai kiinni pettämisestä, akan syy kun pihtasi ( jokainen vastaa itse seksuaalisuudestaan minä en sormeta ym turhaa).
Ja eron jälkeen kaikki mitä nainen ostaa itselleen on ”ostettu miehen maksamilla elareilla”. Koska mies ei tiedä mitään lasten kuluista koska ei ole osallistunut niihin konkreettisesti avioliiton aikanakaan ja ajattelee lähinnä että se ex-vaimo käyttää elarit itseensä. Jos pitää ostaa haalari lapselle niin mies katsoo kaupan halvimman tarjouksen/kirpparilla näkemänsä hinnan ja kuvittelee hoitaneensa osansa kun maksaa puolet siitä. Todellisuudessa kirpparilta ei välttämättä löydy oikeaa kokoa ja hyväkuntoista haalaria kun tarve on eikä välttämättä se kaupan halvinkaan haalari toimi (ei ole oikeaa kokoa, kunnollista lämmintä kaulusta jne).
Eli ehkä suurin ongelma on että miehet ja naiset eivät tee riittävästi asioita yhdessä. Jos jo perheenä käytäisiin yhdessä ostamassa lapselle vaatteita niin kumpikin tietäisi mitä se tarkoittaa ja maksaa. Ja se kulu tuntuisi yhteiseltä. Jos nainen käy yksin ostamassa aina lapsen vaatteet ja ne tuntuu kauhean kalliilta miehestä joka tuijottaa vain tarjous hintoja niin vaikea sitoutua ajatukseen että noin kalliit vaatteet oikeasti tarpeen. Ja kieltämättä näin naisenakin minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon osa käyttää rahaa lapsen vaatteisiin kun vähemmälläkin pärjää. Onneksi me olemme välillä käyneet miehen kanssa yhdessä ostamassa talvivaatteet lapsille ja kumpikin ymmärtää mihin kannattaa panostaa ym. Yhtään ei tule valitusta liian kalliista vaatteista kummaltakaan.
Tunnistan tämän. Ero tuli exällenikin yllätyksenä. Elatusmaksut menevät täysimääräisinä minun perseeseeni, ei lasten elatukseen. Ilmeisesti miehelle on joskus jäänyt mieleen kirppislöytö eli lähes uusi Reimatecin haalari ollut kympin. Tämän jälkeen mies tosiaan kuvittelee, että AINA on mahdollista kiertää tuntikausia kirppiksillä ja AINA löytyisi juuri sopiva ja tarpeeksi hyväkuntoinen haalari. Faktahan on, ettei päiväkoti-ikäiselle voi loppuunkulutettua haalaria ostaa, koska ovat useita tunteja ulkona säällä kuin säällä. Miestä ei kiinnosta miltä lapsesta tuntuu, onhan hänkin paljain päin ja farkut jalassa ulkona. Ex on pari juttua ostanut lapselle, esimerkiksi kolme numeroa liian isot kengät. Paukuttelee edelleen henkseleitään miten on osallistunut ja miten ei koskaan minulle kelpaa mikään. Käveleekö lapsi siis paljain jaloin seuraavat pari vuotta ennen kuin kengät ovat edes kaksilla villasukilla sopivat?
Ostin muuten uuden läppärin, koska vanha hajosi. Ex jätti seuraavan kuun elatusmaksut maksamatta, koska hänelle tuli yllättäen kuluja. Varmasi kyse oli kostostakin, sillä hän kuvitteli, että elatusmaksurahoillahan läppärin ostin. Olisin ostanut sen, vaikka olisimmekin olleet yhdessä vielä.
Kiitos vastauksista, mielenkiintoista keskustelua!
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt saman huomion. 3 lasta ja elatusmaksujen jotka laskettiin maksukyvyn mukaan, sekä pakollisten menojen jälkeen ex-puolisolle olisi jäänyt kyllä ihan hyvään elintasoon. Mutta heittäytyi niin hankalaksi, että lopulta summa oli kelan minimi johon suostui. Tämä johti siihen, että koitti saada lapsia tuomaan lelut, vaatteet yms tarvikkeet kotoaan hänen luokseen pysyvästi. Kerran tuli pahvilaatikon kanssa hakemaan lapsia viikonlopuksi. Lapset sanoivat, etteivät haluaisi luovuttaa lelujaan. Kun puutuin asiaan,exän mielestä hänen ei kuulunut hankkia kotiinsa mitään lapsille. Lasten vaatteita katosi, eikä muka ollut siellä. Lopulta kyselemällä tulikin välillä 2 muovipussillista. Lapset siis olivat/ovat isällään joka toinen viikonloppu. Nykyään ovat isompia. Mutta isällä ollessaan pitävät vaatteensa kassissa, eivätkä vie sinne mitään arvokasta joka voisi "hävitä".
Mikä roolimalli lapsille! Isä joka oman saituutensa takia "varastaa" lasten leluja ja vaatteita. Voi lapsiparkoja.
Yksi selitys kirjoitti:
Minä suvaitsen epäillä, ettei nämä miehet ole alun alkaenkaan halunneet lapsia. Ne ovat olleet "vahinkoja" tai nainen on muuten ollut niissä ideanikkarina. Niinpä mies ei ole koskaan kiintynyt lapsiinsa niin, että tuntisi heidän elatuksen velvollisuudekseen.
Tietääkseni lapsen saamisessa pitää tehdä jotain konkreettisempaa kuin vain nikkaroida idea. Jotain sellaista, missä tarvitaan miestäkin.
Jos mies ei halua lasta niin on sitten panematta. Hyvin yksinkertaista. Ei tietenkään mitään helppoa vakituista naissuhdetta välttämättä saa, jos ei lapsia halua, mutta mukavan poikamiehen elämän kuitenkin.
Vai meneekö se niin, että mies katsoo, että lapset ovat hinta joka on maksettava siitä että voi pitää vaimoa? Eron tullessa ei enää ole vaimoa, joten on oikein ettei vaimon hintaakaan tarvitse enää maksaa.
Pointtihan on siinä että ero on miehen mielestä aina naisen syytä. Meillä meni hyvin mutta akka haki eron ( en osallistunut perheen elatukseen kun ei ollut ylimääräistä ryyppäämisen, jätkäreissujen ym jälkeen enkä kotitöihin kun ne on akkojen homma). Akka Eros yhtäkkiä ilman syytä (vuosia nainen pyytänyt miestä osallistumaan perheeseen ja hellyyttä ja huomaavaisuutta itselleen edes joskus). Akka haki eron kun sai kiinni pettämisestä, akan syy kun pihtasi ( jokainen vastaa itse seksuaalisuudestaan minä en sormeta ym turhaa).
Ja eron jälkeen kaikki mitä nainen ostaa itselleen on ”ostettu miehen maksamilla elareilla”. Koska mies ei tiedä mitään lasten kuluista koska ei ole osallistunut niihin konkreettisesti avioliiton aikanakaan ja ajattelee lähinnä että se ex-vaimo käyttää elarit itseensä. Jos pitää ostaa haalari lapselle niin mies katsoo kaupan halvimman tarjouksen/kirpparilla näkemänsä hinnan ja kuvittelee hoitaneensa osansa kun maksaa puolet siitä. Todellisuudessa kirpparilta ei välttämättä löydy oikeaa kokoa ja hyväkuntoista haalaria kun tarve on eikä välttämättä se kaupan halvinkaan haalari toimi (ei ole oikeaa kokoa, kunnollista lämmintä kaulusta jne).
Eli ehkä suurin ongelma on että miehet ja naiset eivät tee riittävästi asioita yhdessä. Jos jo perheenä käytäisiin yhdessä ostamassa lapselle vaatteita niin kumpikin tietäisi mitä se tarkoittaa ja maksaa. Ja se kulu tuntuisi yhteiseltä. Jos nainen käy yksin ostamassa aina lapsen vaatteet ja ne tuntuu kauhean kalliilta miehestä joka tuijottaa vain tarjous hintoja niin vaikea sitoutua ajatukseen että noin kalliit vaatteet oikeasti tarpeen. Ja kieltämättä näin naisenakin minun on vaikea ymmärtää kuinka paljon osa käyttää rahaa lapsen vaatteisiin kun vähemmälläkin pärjää. Onneksi me olemme välillä käyneet miehen kanssa yhdessä ostamassa talvivaatteet lapsille ja kumpikin ymmärtää mihin kannattaa panostaa ym. Yhtään ei tule valitusta liian kalliista vaatteista kummaltakaan.