Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä joidenkin miesten logiikkaa lasten elatuksesta
09.02.2020 |
Eräällä miehellä on viisi lasta ex-vaimonsa kanssa. Sattui tunnustamaan, että viides lapsi oli vahinko, mutta eivät vaimonsa kanssa halunneet missään nimessä aborttia, vaikka liitto repeili liitoksistaan jo silloin. No, ero tuli, jonka jälkeen alkoi riita elatuksesta. Lopulta mies suostui pitkin hampain maksamaan jokaisesta lapsesta saman kuin Kela eli minimin. Mies olisi halunnut vuoroviikkosysteemin, jotta ei tarvitsisi maksaa elatusmaksuja, mutta käytännössä se ei olisi mahdollista hänen työnkuvansa vuoksi.
Toinen esimerkki on oma ex-mieheni. Hänen mielestään pelkkä minimi on ryöstöä eikä suostu maksamaan yhtään enempää, vaikka on hyväksynyt lastenvalvojalla huomattavasti suuremman summan. Ex on sitä mieltä, että minun täytyy ensin käyttää kaikki omat rahani lapsiin ja sitten hän voi avustaa. Välillä hän on jättänyt elatusmaksun maksamatta kokonaan, koska hänellä on ollut "yllättäviä menoja", kuten uuden telkkarin osto tms. Lisäksi hän kuvittelee osallistuvansa riittävästi ostamalla pari kertaa vuodessa muutaman paidan kirppikseltä.
Pointtini on, että miksi ihmeessä osalla miehistä on ajatus, ettei lasten saannin pitäisi vaikuttaa heidän elintasoonsa ja ajankäyttöönsä millään tavalla? Varsinkin eron jälkeen on ihmeellinen ajatus siitä, miten elämä palautuu poikamieselämäksi, samalla entisen elintason säilyttäen. Exäni asuu entisessä kodissamme (n 200 neliötä) ja kiukuttelee minulle liian suurista asumiskustannuksista. Ei tajua ollenkaan, että myös minä olin aiemmin maksamassa niitä, joten yhden tuloilla voi olla hieman haastavaa. Ex ilmeisesti oletti, että voi elää vain itselleen, tuhlata rahat vain itseensä ja voivansa edelleen asua isossa asunnossa ja ylläpitää kahta autoa.
Kommentit (623)
Vierailija kirjoitti:
Vie Oivallusrailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea jakaa lapsen suorat kustannukset? Äiti haluaa rahaa itselleen. Siitä on kyse.
Miten sinä jaat lapsen ruokakulut? Pitääkö äidin ostaa lapselle ihan omat ruokatarvikkeet ja tehdä lapsen ruoka erikseen? Lapsen pyykit pitää pestä erikseen vain lapselle ostetusta pesuaineesta ja äidin pitää lisäksi laskea, miten paljon vettä ja sähköä koneellinen on tullut maksamaan. Väitätkö, että tuo on helppoa ja vaivatonta?
Miksi ottaa esimerkiksi noita hankalasti laskettavia kuluja, kun lapsella on kiinteitä menoja esim harrastukset, hoitomaksut ym.? Selittelyn makua siis.
Lasketaan lapsen elatuksen tarve ja molempien elastuskyky, aivan kuten nykyään, mutta sen sijaan, että rahat menee mammalle, isä maksaa osuutensa verran kiinteistä kuluista. Näin saa itse tuntumaa mitä kuluja lapsesta on ja iskälle hieman oikeudenmukaisemman olon, kun tietää rahan menevän oikeasti lapsen kuluihin.
Tämä ei monelle kelpaa, miksihän ei? Sitä voi moni miettiä.
Ne keille tämä ei sovi, ovat juuri näitä jotka haluavat isän maksavan edelleen myös sen äidin rimpsareissut. Niin se vain on.
Kerro sinä, miten sinä selvität lapsen ruokakulut tarvikkeiden ja sähkön osalta tai pyykinpesusta aiheutuneet kulut? Yksikään mies ei ole osannut tuohon vastata vaikka he vaativat, että kulut pitää jakaa toteutuneiden summien perusteella.
Usein näissä keskusteluissa puhutaan yhteishuoltajuudesta ja vuoroasumisesta. Silloin tuo laskeminen on epäolennaista, koska molemmilla on samat kulut ja ne voi jättää pois laskelmista.
Olen äiti ja lähi. Itse maksan etälle elatusapua. Näistä asioista voi tehdä just niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Jos vanhemmilla aivan aidosti olisi lasten etu ensisijaisena mielessään, asiat olisi hyvin yksinkertaisia.
Vuoroasumisessa siis lapsilla on kummassakin kodissa kaikki, mitä lapsi tarvitsee. Toisen kotona ei käytetä toisen vanhemman ostamia vaatteita ja kumpikin huolehtii osaltaan, että lapsen parturikäynnit menevät vuoden mittaan tasan. Muutenhan toinen yrittäisi maksattaa toisella omia kulujaan.
Edelleen, asioista voi tehdä juuri niin hankalia kuin haluaa. Kovin yksinkertaisille tai pahantahtoisille on ihan turha edes yrittää selittää, mutta esim. yhteinen tili jolle maksetaan lapsilisät (+lisää jos tarve vaatii) on yksi ratkaisu. Ei, sekään ei ole ongelmaton ratkaisu. Se toinen ei kuitenkaan muista/ehdi/tajua hoitaa niitä hiustenleikkuita. Tai sen mielestä se viidenkympin talvihaalari on ihan hyvä kun taas toinen haluaisi satasen. Ja blaablaa. Toistan. Jos vanhemmilla aivan aidosti on lasten etu mielessään, asiat on hyvin yksinkertaisia. Tarkoitti se sitten sitä että annan sen toisen ostaa vähän kalliimman haalarin kuin mitä itse ostaisin TAI että hoidan aina lasten hiustenleikkuut koska se toinen ei ikinä tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vie Oivallusrailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on niin vaikea jakaa lapsen suorat kustannukset? Äiti haluaa rahaa itselleen. Siitä on kyse.
Miten sinä jaat lapsen ruokakulut? Pitääkö äidin ostaa lapselle ihan omat ruokatarvikkeet ja tehdä lapsen ruoka erikseen? Lapsen pyykit pitää pestä erikseen vain lapselle ostetusta pesuaineesta ja äidin pitää lisäksi laskea, miten paljon vettä ja sähköä koneellinen on tullut maksamaan. Väitätkö, että tuo on helppoa ja vaivatonta?
Miksi ottaa esimerkiksi noita hankalasti laskettavia kuluja, kun lapsella on kiinteitä menoja esim harrastukset, hoitomaksut ym.? Selittelyn makua siis.
Lasketaan lapsen elatuksen tarve ja molempien elastuskyky, aivan kuten nykyään, mutta sen sijaan, että rahat menee mammalle, isä maksaa osuutensa verran kiinteistä kuluista. Näin saa itse tuntumaa mitä kuluja lapsesta on ja iskälle hieman oikeudenmukaisemman olon, kun tietää rahan menevän oikeasti lapsen kuluihin.
Tämä ei monelle kelpaa, miksihän ei? Sitä voi moni miettiä.
Ne keille tämä ei sovi, ovat juuri näitä jotka haluavat isän maksavan edelleen myös sen äidin rimpsareissut. Niin se vain on.
Kerro sinä, miten sinä selvität lapsen ruokakulut tarvikkeiden ja sähkön osalta tai pyykinpesusta aiheutuneet kulut? Yksikään mies ei ole osannut tuohon vastata vaikka he vaativat, että kulut pitää jakaa toteutuneiden summien perusteella.
Usein näissä keskusteluissa puhutaan yhteishuoltajuudesta ja vuoroasumisesta. Silloin tuo laskeminen on epäolennaista, koska molemmilla on samat kulut ja ne voi jättää pois laskelmista.
Olen äiti ja lähi. Itse maksan etälle elatusapua. Näistä asioista voi tehdä just niin vaikeita tai helppoja kuin haluaa. Jos vanhemmilla aivan aidosti olisi lasten etu ensisijaisena mielessään, asiat olisi hyvin yksinkertaisia.
Vuoroasumisessa siis lapsilla on kummassakin kodissa kaikki, mitä lapsi tarvitsee. Toisen kotona ei käytetä toisen vanhemman ostamia vaatteita ja kumpikin huolehtii osaltaan, että lapsen parturikäynnit menevät vuoden mittaan tasan. Muutenhan toinen yrittäisi maksattaa toisella omia kulujaan.
Edelleen, asioista voi tehdä juuri niin hankalia kuin haluaa. Kovin yksinkertaisille tai pahantahtoisille on ihan turha edes yrittää selittää, mutta esim. yhteinen tili jolle maksetaan lapsilisät (+lisää jos tarve vaatii) on yksi ratkaisu. Ei, sekään ei ole ongelmaton ratkaisu. Se toinen ei kuitenkaan muista/ehdi/tajua hoitaa niitä hiustenleikkuita. Tai sen mielestä se viidenkympin talvihaalari on ihan hyvä kun taas toinen haluaisi satasen. Ja blaablaa. Toistan. Jos vanhemmilla aivan aidosti on lasten etu mielessään, asiat on hyvin yksinkertaisia. Tarkoitti se sitten sitä että annan sen toisen ostaa vähän kalliimman haalarin kuin mitä itse ostaisin TAI että hoidan aina lasten hiustenleikkuut koska se toinen ei ikinä tajua.
Tässä ketjussa ei olekaan kyse niistä miehistä, joiden kanssa asiat sujuvat myös eron jälkeen vaan niistä, jotka kuvittelevat naisen käyttävän itseensä sen 150 euron elatusmaksun.
Minäkin olen eri. Mutta isoin asia, jonka kanssa minä äitinä olen joutunut tekemään itseni kanssa töitä eron jälkeen, on se että lasten isä tekee asiat omalla tavallaan. Niin kauan kuin hän huolehtii lasten turvallisuudesta ja muista perustarpeista, minulla ei ole hänen vanhemmuuteensa sananvaltaa. Minusta on lasten etu, että heillä on läheinen suhde molempiin vanhempiinsa. Sitä ei edistä se jos toinen kaivaa mattoa toisen jalkojen alta esim kyseenalaistamalla tämän tavan toimia.