Mies, millainen nainen on liian innokas?

Voi miesparkaa kun vähämielinen ap ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä.

Työpuhelin ei ole yksityisasioiden hoitamista varten. Jos työpuhelimeen tulee tuntemattomasta numerosta puhelu, on pakko soittaa takaisin kun se voi olla vaikka asiakas. Tosi inhottavaa tuossa tilanteessa kun langan päässä onkin täysin yllättäen joku kiimainen tyrkky.

Kääntäkää sukupuolet toisin päin ja kuvitelkaa ap vielä lihavaksi setämieheksi niin ymmärrätte miten väärin tuo oli. Ei pidä koskaan lähestyä ihmistä tavalla mikä ei olisi comme il faut vaikka tekijä olisikin lihava setämies.

Sellainen josta ei ole itse kiinnostunut. Ja tämän voi siis kääntää kaikkiin mahdollisiin sukupuoliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Voi miesparkaa kun vähämielinen ap ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä.

Työpuhelin ei ole yksityisasioiden hoitamista varten. Jos työpuhelimeen tulee tuntemattomasta numerosta puhelu, on pakko soittaa takaisin kun se voi olla vaikka asiakas. Tosi inhottavaa tuossa tilanteessa kun langan päässä onkin täysin yllättäen joku kiimainen tyrkky.

Kääntäkää sukupuolet toisin päin ja kuvitelkaa ap vielä lihavaksi setämieheksi niin ymmärrätte miten väärin tuo oli. Ei pidä koskaan lähestyä ihmistä tavalla mikä ei olisi comme il faut vaikka tekijä olisikin lihava setämies.

Haukut toisia aiheetta vähämieliseksi, briljeeraat vieraskielisillä muka hienoilla sanonnoilla ja silti tulet sanoneeksi nolla riviä perusteltua asiaa, nolaten vain itsesi. Menikö nyt taas ihan putkeen?

Mikään kerrotussa ei anna ymmärtää, että ap ei ymmärtäisi vihjeitä. Ensimmäinen kontakti oli kun "kohde" soitti takaisin, jolloin aluksi sovittiin tapaaminen, ja sitten "kohde" kuitenkin sen perui. Kaksi keskustelua, siinä kaikki. Ap omien sanojensa mukaan mitä ilmeisimmin ymmärsi välittömästi siitä tapaamisen perusmisesta asian, ja jätti sikseen. 

Miksi sinusta muuten on oleellista yhteydenoton suotavuuden suhteen, onko setämies tai lihava? Sallitaanko erilaisille ihmisille erilainen käytös esim. ulkonäön tai iän perusteella? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian innokasta ei voi olla. 😉 Paitsi silloin kun aletaan maalailemaan tulevaisuutta häitä, yhteistä kotia tai perhettä. 😜

Kyllä voi olla. Tuossa ylitettiin jo raja, että kun ei fb-viestiin tullut vastausta niin selvitettiin työpuhelinnumero ja soitettiin siihen.

MIksi muka? Jos numero on julkinen, se on tarkoitettu löydettäväksi. Siksihän se on, että ihminen voidaan tavoittaa puhelimitse. Jostain fb-viestistä sinänsä ei vielä voi päätellä mitään. Sitä ei ehkä ole nähty ollenkaan tai henkilö on unohtanut vastata, kun ei ole heti ehtinyt tai osannut, kaikenlaistahan voi olla. Oletusarvoisesti puhelimeen saa soittaa, jos numeron löytää. Se ei todellakaan ylitä minkäänlaisia rajoja. 

Työpuhelimeen soitetaan vain työasioissa. Olisi äärettömän noloa vastata työpaikalla puhelimeen ja kuulla, että soittaja haluaa treffeille. (Kaikki me emme vastaa työpuhelimeen vapaa-aikana, koska ei ole kokonaistyöaika.)

Höpö höpö. Työpuhelin on ihan tavallinen puhelin. Ei siihen ole kielletty soittamasta omissakin asioissa. Työpuhelinta työntekijä itse ei ehkä saa käyttää muihin kuin työasioihin, mutta se ei sido ulkopuolisia mitenkään. 

Saahan siihen soittaa, mutta silloin ottaa myös sen riskin, että vastaaja naureskelee työkavereilleen sinun kustannuksellasi. Sitäkään ei ole kielletty. Jos itse saisin työaikana puhelun, jossa minua pyydettäisiin treffeille, niin kyllä minä kertoisin kollegalle jonka kanssa jaan huoneen, että miksi aloin puhelimessa nauraa ja kenelle.

Niin, sellaista se on. Ilkeiden ihmisten riski sisältyy kaikenlaisiin lähestymisiin. 

Ilkeyttä on nolata toinen ihminen soittamalla työpuhelimeen treffikutsu sen jälkeen, kun toinen on jo osoittanut, ettei kiinnosta, jättämällä vastaamatta fb-viestiin. Minusta olisi äärettömän noloa, jos saisin kollegoitteni läsnäollessa sellaisen puhelun. Laittaisin vahingon kiertämään.

Vastaamattomuus ei ole minkään osoitus. Jos olisi vastannut ja pyytänyt jättämään rauhaan, se olisi osoittanut tuon. Puhelun soittaminen ei nolaa ketään. Jos siltä tuntuu, kärsii varmasti pahoista mielenterveysongelmista ja on syytä hakeutua esim terapiaan tai hankkiutua eroon puhelimista.

Kyllä se nolaa, jos kollegoiden edessä joudut hätistelemään itseään jo toistamiseen sinulle tyrkyttävää ihmistä. Varsinkin, jos olet suhteessa jonkun toisen kanssa. Jos tietenkin on yksin jossain ja vastaa silloin puhelimeen niin ketään ei nolata. Silloin se saatta korkeintaan tuntua epämiellyttävältä ja ei toivotulta kokemukselta.

Opettelisit nyt lukemaan edes ennenkuin messuat ihan omiasi. Puhelu tapahtui työajan ulkopuolella. Ketään ei oltu hätistelty sitä ennen mihinkään, joten se ei ollut "toistamiseen". 

Luulin, että puhumme yleisellä tasolla. Vaikea on ottaa kantaa kovin tarkkaan juuri tähän tapaukseen, koska siitä on aika hatarat tiedot. En ollut paikalla miehen vieressä, joten paha sanoa oliko vai eikö ollut kollegoita vieressä tai milloin hänen työaikansa loppuu. Jos puhut juuri tuosta puhelusta, niin ehkä se ei nolannut ketään, mutta jos puhumme yleisesti puheluista, niin kyllä ne voivat nolata.

Joten päätä puhummeko yleisellä tasolla vai juuri tästä tapauksesta. Ja oikeasti, yleisellä tasolla, se voi olla noloa joutua hätistelemään puhelimessa jo ihan ensimmäistä kertaa liian innokkaita ihailijoita. Työajankin jälkeen voi olla paikalla ihmisiä, joiden ei haluaisi kuulevan kaikkea.

No jos puheluun vastaaminen on noloa, niin jättää vastaamatta sitten. 99,99% ihmisistä ei koe sellaisessa mitään noloa. Aina tietenkin on foobikoita ja lumihiutaleita. Jollet nyt sitten ole teini, jonka mielestä mikä tahansa normaali elämän osa mitä esimerkiksi omat vanhemmat rutiininomaisesti tekevät, on auttamattoman noloa. Yleisellä tasolla.

Et ymmärrä mistä puhumme. Puhelimeen vastaaminen ei ole noloa. Ei edes sillä soittaminen.

Mutta siinä vaiheessa, kun sieltä puhelimesta alkaa tulla määrätynlaista puhetta se voi muuttua noloksi. Kyllä se on noloa, kun rakkausasioita aletaan keskustelemaan puhelimessa työajalla. Ihan kuten riidellä puolison kanssa puhelimessa työajalla tai vaikka kaveri selittelee intiimivaivojaan puhelimessa henkilölle, joka on työkavereiden edessä. Ne ovat normaaleja asioita, mutta eivät puhelimessa puhuttavaksi muiden edessä ja jos ei tätä ymmärrä niin se on vielä nolompaa. Mutta jos sinulle soitetaan, että autosi on varastettu tai tilauksesi on saapunut tai lentosi on peruttu, niin eihän siinä ole mitään noloa. Näetkö tässä mitään eroa?

Työpuhelin on työasioita varten, eikä rakkausjuttuja varten. Se ei noin yleisesti ole salainen, mutta se ei tarkoita, että siihen siksi pitäisi soittaa joka asiasta.

Miten ikinä, tilanne on mikä on, enkä usko, että se paremmaksi muuttuu, vaikka seuraavaksi soittaisi henkilökohtaiseen numeroon. Henkilö ei näyttänyt arvostavan sitä, että hänen työnumeronsa kaivettiin esiin ja siihen soitettiin. Oli se sitten noloa tai ei hänestä.

Aivan, sinäpä sen sanoit. Noloa on työajalla ja työtovereiden kuullen ryhtyä keskustelemaan rakkausasioista. Syypää on siis vastaaja, joka tekee itselleen nolon tilanteen puhumalla noloja. Ei soittaja. 

Jokainen normaali ihminen osaa sanoa "en voi puhua nyt" tai siirtyä johonkin loitommas muista yksityiseen tilaan, jos se on mahdollista. Jos ei näitä ymmärrä vaan hölöttää asioita muiden kuullen, se on täysin oma moka se. Ei soittajan. Soittaja ei voi koskaan tietää missä tilanteessa toinen on, ja onkin tapana jopa kysyä, onko paha paikka tai voitko puhua. Tarina ei kerro, tekikö AP niin, mutta se ei ole nyt edes oleellista. 

Eli sinusta toinen ei voi asettaa toista noloon tilanteeseen? Mistä puhelimeen vastannut henkilö voi tietää mitä toinen haluaa sanoa, ennenkuin toinen on sen sanonut? Vasta sitten hän voi sanoa, ettei halua keskustella asiasta. Siinä vaiheessa muut ovat jo voineet kuulla kaiken. Jos minulle soitetaan työpuhelimeen ja aloitetaan sanoilla ” voitko puhua? ” niin varmasti vastaisin kyllä, koska työpuhelimeen tulevien puheluiden olettaisin liittyvän töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Suomalainen ei ole liian innokas. Paitsi jos alkaa vainoamaan FB viesteillä tai puhelimella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liian innokasta ei voi olla. 😉 Paitsi silloin kun aletaan maalailemaan tulevaisuutta häitä, yhteistä kotia tai perhettä. 😜

Kyllä voi olla. Tuossa ylitettiin jo raja, että kun ei fb-viestiin tullut vastausta niin selvitettiin työpuhelinnumero ja soitettiin siihen.

MIksi muka? Jos numero on julkinen, se on tarkoitettu löydettäväksi. Siksihän se on, että ihminen voidaan tavoittaa puhelimitse. Jostain fb-viestistä sinänsä ei vielä voi päätellä mitään. Sitä ei ehkä ole nähty ollenkaan tai henkilö on unohtanut vastata, kun ei ole heti ehtinyt tai osannut, kaikenlaistahan voi olla. Oletusarvoisesti puhelimeen saa soittaa, jos numeron löytää. Se ei todellakaan ylitä minkäänlaisia rajoja. 

Työpuhelimeen soitetaan vain työasioissa. Olisi äärettömän noloa vastata työpaikalla puhelimeen ja kuulla, että soittaja haluaa treffeille. (Kaikki me emme vastaa työpuhelimeen vapaa-aikana, koska ei ole kokonaistyöaika.)

Höpö höpö. Työpuhelin on ihan tavallinen puhelin. Ei siihen ole kielletty soittamasta omissakin asioissa. Työpuhelinta työntekijä itse ei ehkä saa käyttää muihin kuin työasioihin, mutta se ei sido ulkopuolisia mitenkään. 

Saahan siihen soittaa, mutta silloin ottaa myös sen riskin, että vastaaja naureskelee työkavereilleen sinun kustannuksellasi. Sitäkään ei ole kielletty. Jos itse saisin työaikana puhelun, jossa minua pyydettäisiin treffeille, niin kyllä minä kertoisin kollegalle jonka kanssa jaan huoneen, että miksi aloin puhelimessa nauraa ja kenelle.

Niin, sellaista se on. Ilkeiden ihmisten riski sisältyy kaikenlaisiin lähestymisiin. 

Ilkeyttä on nolata toinen ihminen soittamalla työpuhelimeen treffikutsu sen jälkeen, kun toinen on jo osoittanut, ettei kiinnosta, jättämällä vastaamatta fb-viestiin. Minusta olisi äärettömän noloa, jos saisin kollegoitteni läsnäollessa sellaisen puhelun. Laittaisin vahingon kiertämään.

Vastaamattomuus ei ole minkään osoitus. Jos olisi vastannut ja pyytänyt jättämään rauhaan, se olisi osoittanut tuon. Puhelun soittaminen ei nolaa ketään. Jos siltä tuntuu, kärsii varmasti pahoista mielenterveysongelmista ja on syytä hakeutua esim terapiaan tai hankkiutua eroon puhelimista.

Kyllä se nolaa, jos kollegoiden edessä joudut hätistelemään itseään jo toistamiseen sinulle tyrkyttävää ihmistä. Varsinkin, jos olet suhteessa jonkun toisen kanssa. Jos tietenkin on yksin jossain ja vastaa silloin puhelimeen niin ketään ei nolata. Silloin se saatta korkeintaan tuntua epämiellyttävältä ja ei toivotulta kokemukselta.

Opettelisit nyt lukemaan edes ennenkuin messuat ihan omiasi. Puhelu tapahtui työajan ulkopuolella. Ketään ei oltu hätistelty sitä ennen mihinkään, joten se ei ollut "toistamiseen". 

Luulin, että puhumme yleisellä tasolla. Vaikea on ottaa kantaa kovin tarkkaan juuri tähän tapaukseen, koska siitä on aika hatarat tiedot. En ollut paikalla miehen vieressä, joten paha sanoa oliko vai eikö ollut kollegoita vieressä tai milloin hänen työaikansa loppuu. Jos puhut juuri tuosta puhelusta, niin ehkä se ei nolannut ketään, mutta jos puhumme yleisesti puheluista, niin kyllä ne voivat nolata.

Joten päätä puhummeko yleisellä tasolla vai juuri tästä tapauksesta. Ja oikeasti, yleisellä tasolla, se voi olla noloa joutua hätistelemään puhelimessa jo ihan ensimmäistä kertaa liian innokkaita ihailijoita. Työajankin jälkeen voi olla paikalla ihmisiä, joiden ei haluaisi kuulevan kaikkea.

No jos puheluun vastaaminen on noloa, niin jättää vastaamatta sitten. 99,99% ihmisistä ei koe sellaisessa mitään noloa. Aina tietenkin on foobikoita ja lumihiutaleita. Jollet nyt sitten ole teini, jonka mielestä mikä tahansa normaali elämän osa mitä esimerkiksi omat vanhemmat rutiininomaisesti tekevät, on auttamattoman noloa. Yleisellä tasolla.

Et ymmärrä mistä puhumme. Puhelimeen vastaaminen ei ole noloa. Ei edes sillä soittaminen.

Mutta siinä vaiheessa, kun sieltä puhelimesta alkaa tulla määrätynlaista puhetta se voi muuttua noloksi. Kyllä se on noloa, kun rakkausasioita aletaan keskustelemaan puhelimessa työajalla. Ihan kuten riidellä puolison kanssa puhelimessa työajalla tai vaikka kaveri selittelee intiimivaivojaan puhelimessa henkilölle, joka on työkavereiden edessä. Ne ovat normaaleja asioita, mutta eivät puhelimessa puhuttavaksi muiden edessä ja jos ei tätä ymmärrä niin se on vielä nolompaa. Mutta jos sinulle soitetaan, että autosi on varastettu tai tilauksesi on saapunut tai lentosi on peruttu, niin eihän siinä ole mitään noloa. Näetkö tässä mitään eroa?

Työpuhelin on työasioita varten, eikä rakkausjuttuja varten. Se ei noin yleisesti ole salainen, mutta se ei tarkoita, että siihen siksi pitäisi soittaa joka asiasta.

Miten ikinä, tilanne on mikä on, enkä usko, että se paremmaksi muuttuu, vaikka seuraavaksi soittaisi henkilökohtaiseen numeroon. Henkilö ei näyttänyt arvostavan sitä, että hänen työnumeronsa kaivettiin esiin ja siihen soitettiin. Oli se sitten noloa tai ei hänestä.

Aivan, sinäpä sen sanoit. Noloa on työajalla ja työtovereiden kuullen ryhtyä keskustelemaan rakkausasioista. Syypää on siis vastaaja, joka tekee itselleen nolon tilanteen puhumalla noloja. Ei soittaja. 

Jokainen normaali ihminen osaa sanoa "en voi puhua nyt" tai siirtyä johonkin loitommas muista yksityiseen tilaan, jos se on mahdollista. Jos ei näitä ymmärrä vaan hölöttää asioita muiden kuullen, se on täysin oma moka se. Ei soittajan. Soittaja ei voi koskaan tietää missä tilanteessa toinen on, ja onkin tapana jopa kysyä, onko paha paikka tai voitko puhua. Tarina ei kerro, tekikö AP niin, mutta se ei ole nyt edes oleellista. 

Eli sinusta toinen ei voi asettaa toista noloon tilanteeseen? Mistä puhelimeen vastannut henkilö voi tietää mitä toinen haluaa sanoa, ennenkuin toinen on sen sanonut? Vasta sitten hän voi sanoa, ettei halua keskustella asiasta. Siinä vaiheessa muut ovat jo voineet kuulla kaiken. Jos minulle soitetaan työpuhelimeen ja aloitetaan sanoilla ” voitko puhua? ” niin varmasti vastaisin kyllä, koska työpuhelimeen tulevien puheluiden olettaisin liittyvän töihin.

Miten ne muut mukamas mitään kuulevat? Ei kannata pitää puhelinta kaiuttimella, mutta jos niin tekee, on se kyllä omaa hölmöyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miesparkaa kun vähämielinen ap ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä.

Työpuhelin ei ole yksityisasioiden hoitamista varten. Jos työpuhelimeen tulee tuntemattomasta numerosta puhelu, on pakko soittaa takaisin kun se voi olla vaikka asiakas. Tosi inhottavaa tuossa tilanteessa kun langan päässä onkin täysin yllättäen joku kiimainen tyrkky.

Kääntäkää sukupuolet toisin päin ja kuvitelkaa ap vielä lihavaksi setämieheksi niin ymmärrätte miten väärin tuo oli. Ei pidä koskaan lähestyä ihmistä tavalla mikä ei olisi comme il faut vaikka tekijä olisikin lihava setämies.

Haukut toisia aiheetta vähämieliseksi, briljeeraat vieraskielisillä muka hienoilla sanonnoilla ja silti tulet sanoneeksi nolla riviä perusteltua asiaa, nolaten vain itsesi. Menikö nyt taas ihan putkeen?

Mikään kerrotussa ei anna ymmärtää, että ap ei ymmärtäisi vihjeitä. Ensimmäinen kontakti oli kun "kohde" soitti takaisin, jolloin aluksi sovittiin tapaaminen, ja sitten "kohde" kuitenkin sen perui. Kaksi keskustelua, siinä kaikki. Ap omien sanojensa mukaan mitä ilmeisimmin ymmärsi välittömästi siitä tapaamisen perusmisesta asian, ja jätti sikseen. 

Miksi sinusta muuten on oleellista yhteydenoton suotavuuden suhteen, onko setämies tai lihava? Sallitaanko erilaisille ihmisille erilainen käytös esim. ulkonäön tai iän perusteella? 

Jos ei vastaa facessa tulleeseen viestiin, se on erittäin selvä vihje siitä että ei kiinnosta. Itse asiassa se, että mies ei ole itse tehnyt aloitetta, on aika selvä viesti siitä että ei kiinnosta. Ap on täysin lukutaidoton, mitä sosiaaliseen kanssakäymiseen tulee.

Ja kyllä, erilaisille ihmisille sallitaan erilaisen käytös. Jos on puoleensavetävä, voi tietysti olla tuttavallisempi kuin jos näyttää suohirviöltä. Täytyy olla realisti: se mikä on ok puoleensavetävän ihmisen tekemänä EI ole ok likaisen ja ruman tekemänä.

ei tuo Ap:n teko nyt mikään kauhea ollut mielestäni. Kunhan vain nyt jätät häet rauhaan, koska hän torjui sinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Toisen puhelinnumeron selvittäminen ja soittelu, kun viesti on ignoroitu, alkaa kyllä muistuttaa stalkkaamista. Baarissa jutteluun verrattavissa olisi ollut jos ap olisi mennyt JUTTELEMAAN miehelle seuraavan kerran kun näki. Ap:han aloituksessa kertoi että näkee miestä kun ovat samassa talossa töissä, vaan eri firmoissa. Olisi voinut käytävällä moikata ja pyytää kahville tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miesparkaa kun vähämielinen ap ei ymmärrä hienovaraisia vihjeitä.

Työpuhelin ei ole yksityisasioiden hoitamista varten. Jos työpuhelimeen tulee tuntemattomasta numerosta puhelu, on pakko soittaa takaisin kun se voi olla vaikka asiakas. Tosi inhottavaa tuossa tilanteessa kun langan päässä onkin täysin yllättäen joku kiimainen tyrkky.

Kääntäkää sukupuolet toisin päin ja kuvitelkaa ap vielä lihavaksi setämieheksi niin ymmärrätte miten väärin tuo oli. Ei pidä koskaan lähestyä ihmistä tavalla mikä ei olisi comme il faut vaikka tekijä olisikin lihava setämies.

Haukut toisia aiheetta vähämieliseksi, briljeeraat vieraskielisillä muka hienoilla sanonnoilla ja silti tulet sanoneeksi nolla riviä perusteltua asiaa, nolaten vain itsesi. Menikö nyt taas ihan putkeen?

Mikään kerrotussa ei anna ymmärtää, että ap ei ymmärtäisi vihjeitä. Ensimmäinen kontakti oli kun "kohde" soitti takaisin, jolloin aluksi sovittiin tapaaminen, ja sitten "kohde" kuitenkin sen perui. Kaksi keskustelua, siinä kaikki. Ap omien sanojensa mukaan mitä ilmeisimmin ymmärsi välittömästi siitä tapaamisen perusmisesta asian, ja jätti sikseen. 

Miksi sinusta muuten on oleellista yhteydenoton suotavuuden suhteen, onko setämies tai lihava? Sallitaanko erilaisille ihmisille erilainen käytös esim. ulkonäön tai iän perusteella? 

Jos ei vastaa facessa tulleeseen viestiin, se on erittäin selvä vihje siitä että ei kiinnosta. Itse asiassa se, että mies ei ole itse tehnyt aloitetta, on aika selvä viesti siitä että ei kiinnosta. Ap on täysin lukutaidoton, mitä sosiaaliseen kanssakäymiseen tulee.

Ja kyllä, erilaisille ihmisille sallitaan erilaisen käytös. Jos on puoleensavetävä, voi tietysti olla tuttavallisempi kuin jos näyttää suohirviöltä. Täytyy olla realisti: se mikä on ok puoleensavetävän ihmisen tekemänä EI ole ok likaisen ja ruman tekemänä.

Turha jankuttaa, kun noita asioita on jo monesti käsitelty. Faceviestiä ei välttämättä ole edes nähnyt tai siihen voi jäädä vastaamatta monestakin syystä pitkiksi ajoiksi. Ei se ole mikään vihje. 

Toisekseen, jos ei kiinnosta, niin turha yrittää vihjailla niinkin epämääräisin keinoin kuin jättämällä vastaamatta. Parempi vastata ja sanoa suoraan, niin asiasta ei tule kenellekään noloa. Se ei ole edes vihje, että jotain EI ole sanottu tai tehty. Sitä vaan ei ole. 

Suohirviöjuttusi kertovat lähinnä omasta luonteestasi. Yleiseksi perusteluksi niistä ei silti ole. Sorge. 

Sellainen joka tietää että olen parisuhteessa mutta yrittää silti..

Myötähäpeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.

En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.

Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Toisen puhelinnumeron selvittäminen ja soittelu, kun viesti on ignoroitu, alkaa kyllä muistuttaa stalkkaamista. Baarissa jutteluun verrattavissa olisi ollut jos ap olisi mennyt JUTTELEMAAN miehelle seuraavan kerran kun näki. Ap:han aloituksessa kertoi että näkee miestä kun ovat samassa talossa töissä, vaan eri firmoissa. Olisi voinut käytävällä moikata ja pyytää kahville tms.

Puhelinnumeroita tarjoavat luettelofirmat tuleekin nopeasti uudelleennimetä stalkkauspalveluiksi. Niin epäilyttävää ja vastenmielistähän se on numerotiedusteluita käyttää, kaameaa yksityisyyden rikkomista ja ylipäänsä tavoitteena lupaa kyselemättä häiritä toisen elämää. 

Vttu sun kanssas. Edelleenkin puhelin numeroineen on olemassa juurikin yhteydenottoja varten. Samoin numerot ovat julkisia ja löydettävissä niin, että tuntemattomatkin voivat sen tehdä. Se on täysin normaalia, kaikkien sosiaalisten normien mukaista toimintaa. Jokainen harrastaa sitä jatkuvasti, siis normaali-ihmiset. Tuollaisesta tuomitseminen ja moralisointi edellyttää täydellistä todellisuudentajun menettämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.

En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.

Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.

Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?

Vierailija kirjoitti:

ei tuo Ap:n teko nyt mikään kauhea ollut mielestäni. Kunhan vain nyt jätät häet rauhaan, koska hän torjui sinut.

Ei se nyt suoraan kauhea ollut, mutta olisimme voineet kertoa lopputuloksen jo ennen kuin soitti.

Näkeehän sen onko fb-viesti nähty. Jos se on nähty, ei missään nimessä mitään perään soittelua ja vielä työpuhelimeen.

Jos kerran kahdessa kuukaudessa laittaa ihastukselle viestin, niin onko sillon liian innokas? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.

Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa. 

Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.

Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin. 

Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.

Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti. 

Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.

Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!

Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.

En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.

Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.

Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?

Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.

Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.