Lue keskustelun säännöt.
Mies, millainen nainen on liian innokas?
07.02.2020 |
Haluaisin vastauksia miehiltä. Milloin nainen alkaa olla jo liian innokas, tai naisen kiinnostus sinua kohtaan on epänormaalin innokasta?
Taisin säikäyttää yhden miehen liiallisella kiinnostuksen osoituksella, tai ainakin luulen näin. Emme edes ole tavanneet, vaan olen nähnyt hänet kun olemme töissä samassa rakennuksessa mutta eri firmoissa.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.
En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.
Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?
Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.
Sinä puhut stalkkaamisesta. Se on jo ihan eri asia kuin mitä AP:n tarina koskee.
Jos sinun salainen numerosi on ongittu jostain, se ei vertaudu siihen, että hakee nimeltä tietämänsä henkilön yhteystiedot vapaasti saatavilla olevista lähteistä. Oma kiistatta epämiellyttävä kokemuksesi ei myöskään käy yleiseksi perusteeksi olla ottamasta yhteyttä kiinnostavaan ihmiseen, yhden kerran ja asiallisesti.
Mullekin on soittanut kiinnostuneena joskus henkilö, jonka kanssa tiesimme toisemme lähinnä nimeltä ja ulkonäöltä jostain aiemmasta yhteydestä. Emme olleet varsinaisesti koskaan edes keskustelleet. Juttelimme hetken aikaa, eikä asia johtanut mihinkään. En kokenut sitä noloksi enkä varsinkaan stalkkaavaksi. Miksi olisinkaan, kun se oli vain yksi puhelu ja numeroni oli saatavilla kaikkien halukkaiden käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on seksikkäintä se, että nainen on oikeasti vaikeasti tavoiteltava. Ei vain leikisti.
Ei ole mitään ”vaikeasti tavoiteltavaa” naista. Ne naiset ei ole kiinnostuneita sinusta. Älä tyrkytä itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran kahdessa kuukaudessa laittaa ihastukselle viestin, niin onko sillon liian innokas? :D
Palstan stalkkerifoobikoiden mielestä on, koska ennen viestin laittamista pitäisi ottaa selville, haluaako ihastus saada viestin, ettei nyt sitten vaan koe sitä noloksi tai stalkkaavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.
En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.
Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?
Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.Sinä puhut stalkkaamisesta. Se on jo ihan eri asia kuin mitä AP:n tarina koskee.
Jos sinun salainen numerosi on ongittu jostain, se ei vertaudu siihen, että hakee nimeltä tietämänsä henkilön yhteystiedot vapaasti saatavilla olevista lähteistä. Oma kiistatta epämiellyttävä kokemuksesi ei myöskään käy yleiseksi perusteeksi olla ottamasta yhteyttä kiinnostavaan ihmiseen, yhden kerran ja asiallisesti.
Mullekin on soittanut kiinnostuneena joskus henkilö, jonka kanssa tiesimme toisemme lähinnä nimeltä ja ulkonäöltä jostain aiemmasta yhteydestä. Emme olleet varsinaisesti koskaan edes keskustelleet. Juttelimme hetken aikaa, eikä asia johtanut mihinkään. En kokenut sitä noloksi enkä varsinkaan stalkkaavaksi. Miksi olisinkaan, kun se oli vain yksi puhelu ja numeroni oli saatavilla kaikkien halukkaiden käyttää.
Tosiaan kannattaako kaikkia eri tapauksia verrata, kun jokainen on kuitenkin oma tapauksensa. Me nyt kuitenkin tiedämme lopputuloksen ja se on, että kyseinen mies on ajatuksiltaan enemmän minun kuin sinun leirissä. Hän ei selkeästi arvostanut, koska moitti ap:tä. Ehkä minä ja kyseinen mies olemme maailman ainoat, jotka ajattelemme, ettei määrätynlainen oma-aloitteisuus rakkausrintamalla ole paras mahdollinen tapa. Ettei numeroiden kaivaminen tai työpuhelimeen soittaminen ole kivaa. Mutta minä tosiaan edustan tätä näkökantaa ja muut sitten jotain toista kantaa. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin menestyksekäs. Mitä se valitettavasti ei ollut siinä sinunkaan esimerkissäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.
En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.
Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?
Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.Sinä puhut stalkkaamisesta. Se on jo ihan eri asia kuin mitä AP:n tarina koskee.
Jos sinun salainen numerosi on ongittu jostain, se ei vertaudu siihen, että hakee nimeltä tietämänsä henkilön yhteystiedot vapaasti saatavilla olevista lähteistä. Oma kiistatta epämiellyttävä kokemuksesi ei myöskään käy yleiseksi perusteeksi olla ottamasta yhteyttä kiinnostavaan ihmiseen, yhden kerran ja asiallisesti.
Mullekin on soittanut kiinnostuneena joskus henkilö, jonka kanssa tiesimme toisemme lähinnä nimeltä ja ulkonäöltä jostain aiemmasta yhteydestä. Emme olleet varsinaisesti koskaan edes keskustelleet. Juttelimme hetken aikaa, eikä asia johtanut mihinkään. En kokenut sitä noloksi enkä varsinkaan stalkkaavaksi. Miksi olisinkaan, kun se oli vain yksi puhelu ja numeroni oli saatavilla kaikkien halukkaiden käyttää.
Tosiaan kannattaako kaikkia eri tapauksia verrata, kun jokainen on kuitenkin oma tapauksensa. Me nyt kuitenkin tiedämme lopputuloksen ja se on, että kyseinen mies on ajatuksiltaan enemmän minun kuin sinun leirissä. Hän ei selkeästi arvostanut, koska moitti ap:tä. Ehkä minä ja kyseinen mies olemme maailman ainoat, jotka ajattelemme, ettei määrätynlainen oma-aloitteisuus rakkausrintamalla ole paras mahdollinen tapa. Ettei numeroiden kaivaminen tai työpuhelimeen soittaminen ole kivaa. Mutta minä tosiaan edustan tätä näkökantaa ja muut sitten jotain toista kantaa. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin menestyksekäs. Mitä se valitettavasti ei ollut siinä sinunkaan esimerkissäsi.
Olisikin kummallista, jos jokainen kiinnostuksenosoitus ketä tahansa kohtaan lähes aina johtaisi suoraan johonkin rakkaudentäyteiseen huumaavaan romanssiin. Useimmitenhan ne pakit tulee, se on melko lailla fakta. Sen perusteella ei voi kuitenkaan tuomita mitään tiettyä tai ylipäänsä lähestymisyritystä ei-toivotuksi, että jälkiviisaasti todetaan yritys tehottomaksi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, viis viestivälineestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran kahdessa kuukaudessa laittaa ihastukselle viestin, niin onko sillon liian innokas? :D
Palstan stalkkerifoobikoiden mielestä on, koska ennen viestin laittamista pitäisi ottaa selville, haluaako ihastus saada viestin, ettei nyt sitten vaan koe sitä noloksi tai stalkkaavaksi.
Sinunlaisista se varmaan on oikein tehdä Supon laajennettu turvaluokitustarkastus ja pommittaa jokainen somekanava täyteen tapaamisehdotuksia ihastuksellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.
En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.
Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?
Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.Sinä puhut stalkkaamisesta. Se on jo ihan eri asia kuin mitä AP:n tarina koskee.
Jos sinun salainen numerosi on ongittu jostain, se ei vertaudu siihen, että hakee nimeltä tietämänsä henkilön yhteystiedot vapaasti saatavilla olevista lähteistä. Oma kiistatta epämiellyttävä kokemuksesi ei myöskään käy yleiseksi perusteeksi olla ottamasta yhteyttä kiinnostavaan ihmiseen, yhden kerran ja asiallisesti.
Mullekin on soittanut kiinnostuneena joskus henkilö, jonka kanssa tiesimme toisemme lähinnä nimeltä ja ulkonäöltä jostain aiemmasta yhteydestä. Emme olleet varsinaisesti koskaan edes keskustelleet. Juttelimme hetken aikaa, eikä asia johtanut mihinkään. En kokenut sitä noloksi enkä varsinkaan stalkkaavaksi. Miksi olisinkaan, kun se oli vain yksi puhelu ja numeroni oli saatavilla kaikkien halukkaiden käyttää.
Tosiaan kannattaako kaikkia eri tapauksia verrata, kun jokainen on kuitenkin oma tapauksensa. Me nyt kuitenkin tiedämme lopputuloksen ja se on, että kyseinen mies on ajatuksiltaan enemmän minun kuin sinun leirissä. Hän ei selkeästi arvostanut, koska moitti ap:tä. Ehkä minä ja kyseinen mies olemme maailman ainoat, jotka ajattelemme, ettei määrätynlainen oma-aloitteisuus rakkausrintamalla ole paras mahdollinen tapa. Ettei numeroiden kaivaminen tai työpuhelimeen soittaminen ole kivaa. Mutta minä tosiaan edustan tätä näkökantaa ja muut sitten jotain toista kantaa. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin menestyksekäs. Mitä se valitettavasti ei ollut siinä sinunkaan esimerkissäsi.
Olisikin kummallista, jos jokainen kiinnostuksenosoitus ketä tahansa kohtaan lähes aina johtaisi suoraan johonkin rakkaudentäyteiseen huumaavaan romanssiin. Useimmitenhan ne pakit tulee, se on melko lailla fakta. Sen perusteella ei voi kuitenkaan tuomita mitään tiettyä tai ylipäänsä lähestymisyritystä ei-toivotuksi, että jälkiviisaasti todetaan yritys tehottomaksi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, viis viestivälineestä.
Koska nyt varmasti tunnet joitain pariskuntia, niin onko ainoatakaan esimerkkiä missä tämä ap:n taktiikka on toiminut? Ensin laitetaan faceviestiä, johon ei vastata ja sitten soitellaan perässä työkännykkään ja lopputulos onnistui? Koska kyllähän noita pariskuntia on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian innokasta ei voi olla. 😉 Paitsi silloin kun aletaan maalailemaan tulevaisuutta häitä, yhteistä kotia tai perhettä. 😜
Kyllä voi olla. Tuossa ylitettiin jo raja, että kun ei fb-viestiin tullut vastausta niin selvitettiin työpuhelinnumero ja soitettiin siihen.
MIksi muka? Jos numero on julkinen, se on tarkoitettu löydettäväksi. Siksihän se on, että ihminen voidaan tavoittaa puhelimitse. Jostain fb-viestistä sinänsä ei vielä voi päätellä mitään. Sitä ei ehkä ole nähty ollenkaan tai henkilö on unohtanut vastata, kun ei ole heti ehtinyt tai osannut, kaikenlaistahan voi olla. Oletusarvoisesti puhelimeen saa soittaa, jos numeron löytää. Se ei todellakaan ylitä minkäänlaisia rajoja.
Työpuhelimeen soitetaan vain työasioissa. Olisi äärettömän noloa vastata työpaikalla puhelimeen ja kuulla, että soittaja haluaa treffeille. (Kaikki me emme vastaa työpuhelimeen vapaa-aikana, koska ei ole kokonaistyöaika.)
Höpö höpö. Työpuhelin on ihan tavallinen puhelin. Ei siihen ole kielletty soittamasta omissakin asioissa. Työpuhelinta työntekijä itse ei ehkä saa käyttää muihin kuin työasioihin, mutta se ei sido ulkopuolisia mitenkään.
Saahan siihen soittaa, mutta silloin ottaa myös sen riskin, että vastaaja naureskelee työkavereilleen sinun kustannuksellasi. Sitäkään ei ole kielletty. Jos itse saisin työaikana puhelun, jossa minua pyydettäisiin treffeille, niin kyllä minä kertoisin kollegalle jonka kanssa jaan huoneen, että miksi aloin puhelimessa nauraa ja kenelle.
Kuulostat melkoiselta niuhottajalta. Nolaat itse itsesi työpaikalla, jos puhut tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian innokasta ei voi olla. 😉 Paitsi silloin kun aletaan maalailemaan tulevaisuutta häitä, yhteistä kotia tai perhettä. 😜
Kyllä voi olla. Tuossa ylitettiin jo raja, että kun ei fb-viestiin tullut vastausta niin selvitettiin työpuhelinnumero ja soitettiin siihen.
MIksi muka? Jos numero on julkinen, se on tarkoitettu löydettäväksi. Siksihän se on, että ihminen voidaan tavoittaa puhelimitse. Jostain fb-viestistä sinänsä ei vielä voi päätellä mitään. Sitä ei ehkä ole nähty ollenkaan tai henkilö on unohtanut vastata, kun ei ole heti ehtinyt tai osannut, kaikenlaistahan voi olla. Oletusarvoisesti puhelimeen saa soittaa, jos numeron löytää. Se ei todellakaan ylitä minkäänlaisia rajoja.
Työpuhelimeen soitetaan vain työasioissa. Olisi äärettömän noloa vastata työpaikalla puhelimeen ja kuulla, että soittaja haluaa treffeille. (Kaikki me emme vastaa työpuhelimeen vapaa-aikana, koska ei ole kokonaistyöaika.)
Minusta olisi kyllä tosi mukavaa vastata työpuhelimeen ja huomata, että soittaja haluaakin treffeille. Kyllä se aina työasiat voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Toisen puhelinnumeron selvittäminen ja soittelu, kun viesti on ignoroitu, alkaa kyllä muistuttaa stalkkaamista. Baarissa jutteluun verrattavissa olisi ollut jos ap olisi mennyt JUTTELEMAAN miehelle seuraavan kerran kun näki. Ap:han aloituksessa kertoi että näkee miestä kun ovat samassa talossa töissä, vaan eri firmoissa. Olisi voinut käytävällä moikata ja pyytää kahville tms.
Puhelinnumeroita tarjoavat luettelofirmat tuleekin nopeasti uudelleennimetä stalkkauspalveluiksi. Niin epäilyttävää ja vastenmielistähän se on numerotiedusteluita käyttää, kaameaa yksityisyyden rikkomista ja ylipäänsä tavoitteena lupaa kyselemättä häiritä toisen elämää.
Vttu sun kanssas. Edelleenkin puhelin numeroineen on olemassa juurikin yhteydenottoja varten. Samoin numerot ovat julkisia ja löydettävissä niin, että tuntemattomatkin voivat sen tehdä. Se on täysin normaalia, kaikkien sosiaalisten normien mukaista toimintaa. Jokainen harrastaa sitä jatkuvasti, siis normaali-ihmiset. Tuollaisesta tuomitseminen ja moralisointi edellyttää täydellistä todellisuudentajun menettämistä.
Kutsu mua vanhanaikaiseksi, mutta mun mielestä puhelinnumeron selvittäminen ja treffimielessä soittaminen henkilölle jota ei tunne, on karmivaa! Jos et ole itse saanut puhelinnumeroa kyseiseltä henkilöltä, niin ei myöskään ole ok mennä soittelemaan perään. Mua ainakin kauhistuttaisi, jos joku jota en tunne selvittäisi numeroni ja alkaisi soittelemaan ja ehdottelemaan treffejä. Hyi! Ainoa oikea tapa tuossa tilanteessa olisi ollut mennä kasvotusten juttelemaan, ja pyytämään vaikka kahville. Mutta tuollainen numeroiden selvittely ja fb-viestit ihmiselle joka ei ole fb:ssä edes sun frendilistalla on epäkohteliasta ja rajoja ylittävää. Sano mitä sanot. Ja en ole tuo, jonka kanssa väännät aiheesta. Väität tuollaista stalkkaamista normaaliksi, no sitä se ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran kahdessa kuukaudessa laittaa ihastukselle viestin, niin onko sillon liian innokas? :D
Palstan stalkkerifoobikoiden mielestä on, koska ennen viestin laittamista pitäisi ottaa selville, haluaako ihastus saada viestin, ettei nyt sitten vaan koe sitä noloksi tai stalkkaavaksi.
Sinunlaisista se varmaan on oikein tehdä Supon laajennettu turvaluokitustarkastus ja pommittaa jokainen somekanava täyteen tapaamisehdotuksia ihastuksellesi?
Kehotan ottamaan nyt vaan ne lääkkeet ihan suosiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Toisen puhelinnumeron selvittäminen ja soittelu, kun viesti on ignoroitu, alkaa kyllä muistuttaa stalkkaamista. Baarissa jutteluun verrattavissa olisi ollut jos ap olisi mennyt JUTTELEMAAN miehelle seuraavan kerran kun näki. Ap:han aloituksessa kertoi että näkee miestä kun ovat samassa talossa töissä, vaan eri firmoissa. Olisi voinut käytävällä moikata ja pyytää kahville tms.
Puhelinnumeroita tarjoavat luettelofirmat tuleekin nopeasti uudelleennimetä stalkkauspalveluiksi. Niin epäilyttävää ja vastenmielistähän se on numerotiedusteluita käyttää, kaameaa yksityisyyden rikkomista ja ylipäänsä tavoitteena lupaa kyselemättä häiritä toisen elämää.
Vttu sun kanssas. Edelleenkin puhelin numeroineen on olemassa juurikin yhteydenottoja varten. Samoin numerot ovat julkisia ja löydettävissä niin, että tuntemattomatkin voivat sen tehdä. Se on täysin normaalia, kaikkien sosiaalisten normien mukaista toimintaa. Jokainen harrastaa sitä jatkuvasti, siis normaali-ihmiset. Tuollaisesta tuomitseminen ja moralisointi edellyttää täydellistä todellisuudentajun menettämistä.
Kutsu mua vanhanaikaiseksi, mutta mun mielestä puhelinnumeron selvittäminen ja treffimielessä soittaminen henkilölle jota ei tunne, on karmivaa! Jos et ole itse saanut puhelinnumeroa kyseiseltä henkilöltä, niin ei myöskään ole ok mennä soittelemaan perään. Mua ainakin kauhistuttaisi, jos joku jota en tunne selvittäisi numeroni ja alkaisi soittelemaan ja ehdottelemaan treffejä. Hyi! Ainoa oikea tapa tuossa tilanteessa olisi ollut mennä kasvotusten juttelemaan, ja pyytämään vaikka kahville. Mutta tuollainen numeroiden selvittely ja fb-viestit ihmiselle joka ei ole fb:ssä edes sun frendilistalla on epäkohteliasta ja rajoja ylittävää. Sano mitä sanot. Ja en ole tuo, jonka kanssa väännät aiheesta. Väität tuollaista stalkkaamista normaaliksi, no sitä se ei ole.
Minä en väitä ei-salaisen puhelinnumeron hakemista julkisista lähteistä stalkkaamiseksi enkä mitään sopivaisuuden rajoja ylittäväksi. Se tosiaankin on ihan normaalia. Olette hysteerisiä ja mittakaavanne asioista täysin vääristynyt, jos puhelinluettelon selaaminen on muka stalkkausta.
Tiedättekö jonnet, ennen vanhaan joka kotiin kannettiin automaattisesti sellainen seitsemän senttiä paksu iso kirja, nimeltään puhelinluettelo. Siinä oli jokaisen läänin asukkaan puhelinnumerot ja kuka tahansa pystyi hyvin helposti luettelon avulla selvittämään kenen tahansa numeron (no, lukutaito oli vaatimuksena) ja soittamaan tälle. Jos numero ei ollut salainen. Ihmiset myös, uskokaa tai älkää, tekivät niin! Nykyään näitä ei enää ole, kun on numeropalvelut ja tiedot netissä jne, mutta sama periaate niissä silti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Ihmisiin tutustuminen, ja ihmisten ahdistelu on kaksi eri asiaa. Sulla viiraa päässä. Ei se, että olet kiinnostunut jotain tuntemattomasta, anna sinulle lupaa ahdistella ihmistä. Todella outoja ajatuksia. Ihan kuin ihmiset ja heidän hekilökohtaiset tiedot (puhelinnumero) olisi vapaata riistaa. Ei todellakaan ole. Tuollaisesta käytöksestä voit vielä saada lähestymiskiellon joku päivä. Ihmisiin kuuluu tutustua luonnollisesti. Siinä tilanteessa myös näkee, onko toisella mitään kiinnostua tutustua lisää. Ei sulla ole oikeutta tehdä mitä huvittaa, ja soitella tuntemattomille ihmisille. Vaikka numerot olisivatkin julkisia. Harva laittaa numeronsa salaiseksi, ellei ole joku tietty syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Miten ikinä, niin tuo mies ei arvostanut tuota työpuhelimeen käyttöä lähestymiseen ja moitti ap: tä siitä. Eikä varsinkaan sen jälkeen, kun tämä oli jo lähestynyt Facebookissa ja mies oletettavasti lukenut viestin.
En tiedä, kuinka suuri onnistumisprosentti tuntemattoman työpuhelimeen soittamisella on rakkausrintamalla. Ap:n kohdalla se jäi nollaan. Ainakin vielä.
Minusta henkilökohtaisella lähestymisellä ja soittamisella on suurikin ero. Puistossa olet vielä anonyymi, mutta kun numerot ja facebookit kaivetaan, niin iskee kyllä stalkkerivibat.Jaa, nyt siis tuntemattomien lähestyminen onkin ok, mutta jos tietää henkilöstä jotain, se on pelottavaa stalkkerointia? No mitenkäs sitten kun se puistossa tavattu menee esittäytymään ekan kerran, sen jälkeenhän sitä ei enää saakaan lähestyä? Kyllä on vaikeaa. Arvaan, että olet erittäin vahvasti sinkku?
Minua on lähestynyt ihmisiä, jotka ovat tienneet minusta etukäteen vaikka mitä ja kyllä se pikemmin on inhottavaa, kuin imartelevaa. Itse kun luulee näkevänsä heidät ensimmäisen kerran ja toinen selittää kesäkuussa sinun talvitakkisi väriä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa, kun tuntemattomat puhuvat minulle. Jutellaan vähän aikaa ja sitten kumpikin lähtee omille teille tai jos haluan, niin voin tarjota heille omaa numeroani ja toinen sitten päättää haluaako soittaa vai ei. Mutta se ei ole kivaa, kun otetaan selvää ketkä vanhempani ovat ja soitetaan heille ja pyydetään numeroa, koska oma numeroni on salainen, kun ensin on kytätty, selvitetty työpaikka ja kokeiltu ehkä facebookia.Sinä puhut stalkkaamisesta. Se on jo ihan eri asia kuin mitä AP:n tarina koskee.
Jos sinun salainen numerosi on ongittu jostain, se ei vertaudu siihen, että hakee nimeltä tietämänsä henkilön yhteystiedot vapaasti saatavilla olevista lähteistä. Oma kiistatta epämiellyttävä kokemuksesi ei myöskään käy yleiseksi perusteeksi olla ottamasta yhteyttä kiinnostavaan ihmiseen, yhden kerran ja asiallisesti.
Mullekin on soittanut kiinnostuneena joskus henkilö, jonka kanssa tiesimme toisemme lähinnä nimeltä ja ulkonäöltä jostain aiemmasta yhteydestä. Emme olleet varsinaisesti koskaan edes keskustelleet. Juttelimme hetken aikaa, eikä asia johtanut mihinkään. En kokenut sitä noloksi enkä varsinkaan stalkkaavaksi. Miksi olisinkaan, kun se oli vain yksi puhelu ja numeroni oli saatavilla kaikkien halukkaiden käyttää.
Tosiaan kannattaako kaikkia eri tapauksia verrata, kun jokainen on kuitenkin oma tapauksensa. Me nyt kuitenkin tiedämme lopputuloksen ja se on, että kyseinen mies on ajatuksiltaan enemmän minun kuin sinun leirissä. Hän ei selkeästi arvostanut, koska moitti ap:tä. Ehkä minä ja kyseinen mies olemme maailman ainoat, jotka ajattelemme, ettei määrätynlainen oma-aloitteisuus rakkausrintamalla ole paras mahdollinen tapa. Ettei numeroiden kaivaminen tai työpuhelimeen soittaminen ole kivaa. Mutta minä tosiaan edustan tätä näkökantaa ja muut sitten jotain toista kantaa. Toivottavasti lopputulos on kuitenkin menestyksekäs. Mitä se valitettavasti ei ollut siinä sinunkaan esimerkissäsi.
Olisikin kummallista, jos jokainen kiinnostuksenosoitus ketä tahansa kohtaan lähes aina johtaisi suoraan johonkin rakkaudentäyteiseen huumaavaan romanssiin. Useimmitenhan ne pakit tulee, se on melko lailla fakta. Sen perusteella ei voi kuitenkaan tuomita mitään tiettyä tai ylipäänsä lähestymisyritystä ei-toivotuksi, että jälkiviisaasti todetaan yritys tehottomaksi. Jos toista ei kiinnosta, niin ei kiinnosta, viis viestivälineestä.
Koska nyt varmasti tunnet joitain pariskuntia, niin onko ainoatakaan esimerkkiä missä tämä ap:n taktiikka on toiminut? Ensin laitetaan faceviestiä, johon ei vastata ja sitten soitellaan perässä työkännykkään ja lopputulos onnistui? Koska kyllähän noita pariskuntia on syntynyt.
Olen niin iäkäs, että olen syntynyt aikakaudella ennen faceja ja työkännyköitä, ja suurin osa tuntemistani pariutumisista on tapahtunut sellaisiin aikoihin tai aiemmin. Oma sittemmin puolisoni lähetti minulle kuriirin välityksellä paperisen viestin, johon en vastannut, ja soitti sitten kotiini, eteisen lankapuhelimeen, jossa oikein todella nolosti jouduin keskustelemaan koko talon väen mahdollisesti salakuunnellessa. Viesti ja soittaminen eivät olleet noloja ollenkaan, vaikka teininä se puhelu nolostuttikin. Sillä lailla sitä voi kertoa toiselle kiinnostuksestaan ja tunnustella vastavuoroisuutta. Monen muun tavan ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kerran kahdessa kuukaudessa laittaa ihastukselle viestin, niin onko sillon liian innokas? :D
Palstan stalkkerifoobikoiden mielestä on, koska ennen viestin laittamista pitäisi ottaa selville, haluaako ihastus saada viestin, ettei nyt sitten vaan koe sitä noloksi tai stalkkaavaksi.
Kyllä se varmaan haluaa viestin saada, kun vastaa niihin :)
Ei ole vielä tullut vastaan liian innokasta naista. Perseestä puristelevia kännisiä baariruusuja lukuunottamatta.
Aloittaja ei ollut edes tavannut miestä, vaan oli nähnyt viereisessä firmassa. Sen facebook-viestin lähettämisen jotenkin ymmärrän, mutta en työpuhelinnumeron kaivamista ja siihen soittamista.
Mies ei luultavasti yhtään tiennyt ja osannut kohdistaa henkilöä kuka oli laittanut viestin ja siksi ei vastannut mitään. Tai sitten tiesi, mutta ei halunnut vastata. Käytännössä olette toisillenne tuntemattomat. Jos vaikka olisitte jutelleet, mutta ilmeisesti ette.
Työpuhelinkeissi meni niin, että mies hämmentyi kun ei ollutkaan työpuhelu ja hätäpäissään lupautui treffeille. Sitten perui myöhemmin.
Työpuhelimeen soittaminen on silloin ollut sopimatonta kun saa siitä moitteita. Sanoo nämä tapakonsultit täällä mitä tahansa. Muutenkin vain yhteisesti sovitusti työpuhelimeen soitetaan treffipuheluita, varsinkaan tuntemattomat ei siihen soita muita kuin työhönlittyviä puheluita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työviestimiä ei missään nimessä pitäisi käyttää tällaiseen. Ne ovat vain työasioiden hoitamista varten, ja niihin ei voi jättää vastaamatta. Siksi sieltä kautta "uiminen liiveihin" on aina kyseenalaista.
Sellaisia sääntöjä ei ole olemassakaan. Se on omaa keksintöäsi. Ihan turha samaa satua on jankuttaa moneen kertaan, kun se yksinkertaisesti nyt vaan ei pidä paikkaansa.
Totta, ei ole lakia ei sääntöä, ei edes normatiiviä, mutta jossain tilanteessa kannattaa käyttää järkeä ja tilannetajua. Jos lopputuloksella ei ole väliä, niin voihan sitä vaikka lähettää 50 punaista ruusua henkilön työpöydälle. Sekään ei ole kiellettyä.
Se on selkeästi romanttisena eleenä liioiteltu ja liian julkinen ensikontakti ihastukseen. Puhelu tai viesti neutraalisti tapaamisen sopimiseksi sen sijaan ei ole. Sadat tuhannet ihmiset sopivat päivittäin tapaamisia puhelimitse Suomessa. Totta, harkintaa ja järkeä kannattaa käyttää. Se, että AP valitsi puhelun eikä 50 ruusua, kertoo että sitä käytettiin.
Siitä juuri keskustellaan, koska asia on ns. harmaalla alueella. Jos sinulle annetaan itse numero, niin silloin on aivan selvää, että soittamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta jos sinulle ei ole sitä annettu, vaan kaivat sen itse esille ja yrität lähestyä ehkä jopa monella eri tapaa ja päädyt lopulta työpuhelimeen, soittamaan rakkausasioissa, niin onko se enää kovin neutraalia? Kyse oli kuitenkin tuntemattomasta ihmisestä.
Jos haluaa tutustua tuntemattomaan ihmiseen, tai siis edes selvittää mahdollisuuden moiseen, jotenkinhan se aloite on tehtävä. Viestitse, puhelimitse, kirjeitse, fyysisesti paikanpäälle hakeutumalla, tapoja on monia eikä niistä yksikään ole oleellisesti toista parempi. Ehkä tuota fyysistä luokse menemistä välttäisin, jos ei olisi jotain oikeaa asiaa samalla toimitettavaksi. Soveliaampaa on sopia eka tapaaminen etävälineillä, kuten AP juurikin koetti.
Eihän tuo eroa mitenkään siitä, että menee juttelemaan tuntemattomalle vaikkapa baarissa tai koirapuistossa, jos näkee tämän kiinnostavaksi. Kevyt tunnustelu siitä, löytyykö edes jutteluseuraksi kiinnostusta, ja siitä vähitellen eteenpäin, jos löytyy. Tai missä tahansa vaiheessa mistä tahansa selvästä merkistä kaavio poikki ja takaisin omaan elämään. Kuten AP teki.
Nämä näkemykset että tuntemattomaan ei saisi olla yhteydessä aloitteellisesti, ovat kyllä ikuisen vanhanpiian ja -pojan resepti. Vai mistä ja miten sen mahdollisen kumppanin voi muka löytää? Omasta perheestäkö? Banjo soikoon!
Ihmisiin tutustuminen, ja ihmisten ahdistelu on kaksi eri asiaa. Sulla viiraa päässä. Ei se, että olet kiinnostunut jotain tuntemattomasta, anna sinulle lupaa ahdistella ihmistä. Todella outoja ajatuksia. Ihan kuin ihmiset ja heidän hekilökohtaiset tiedot (puhelinnumero) olisi vapaata riistaa. Ei todellakaan ole. Tuollaisesta käytöksestä voit vielä saada lähestymiskiellon joku päivä. Ihmisiin kuuluu tutustua luonnollisesti. Siinä tilanteessa myös näkee, onko toisella mitään kiinnostua tutustua lisää. Ei sulla ole oikeutta tehdä mitä huvittaa, ja soitella tuntemattomille ihmisille. Vaikka numerot olisivatkin julkisia. Harva laittaa numeronsa salaiseksi, ellei ole joku tietty syy.
Nimenomaan ovat kaksi eri asiaa, ja sulla menee ne nyt sekaisin. Sinä pidät yksittäistä yhteydenottoa ahdisteluna. Yksityinen tieto on yksityistä, julkinen, kuten puhelinnumero, taas tarkoitettu julkisesti saatavaksi ja käytettäväksi yhteydenottoihin. Nämä asiat eivät ole vaikeita hahmottaa, mutta jos niitä ei nyt alkuunkaan ymmärrä, vaikka kuinka perusteellisesti selitettynä, niin voi hyvällä syyllä kysyä, että kenellä tässä mahdollisesti viiraa ja mitä sille olisi tehtävissä.
Miehelllä on liikaa rahaaa, aidsi ja rasitusvammma alapäässsä.
Maailmassa on tuhansia tapoja kommunikoida, mutta jos haluaa määrätyn lopputuloksen, niin kannattaa miettiä minkä niistä valikoi. Ap itse sanoi, että mies moitti häntä työpuhelimen käytöstä ja ehkä se oli se ratkaiseva asia, joka aiheutti, että mies perui koko jutun. Jos tarkoitus oli vain soittaa, soittamisen ilosta niin se meni ihan putkeen. Mitään laitonta ei tapahtunut. Mitään epänormaalia ei rekistöröity ja kaikki on kunnossa sen suhteen.