Olen 40-vuotias, mutta en tunne olevani sen ikäinen

Vierailija kirjoitti:

Lapsien tekeminen ei takaa sitä, että ne on pitämässä seuraa jatkuvasti kun on vanha. Niillä on silloin omat menonsa, elämänsä ja lapsensa, ei ne siellä mamman luona jatkuvasti istu viihdyttämässä. Aika käsittämättömiä nämä "oot ikuisesti yksin jos et hanki lapsia" jutut.

Itse olen tyytyväinen omaan elämääni enkä todellakaan tunne olevani vanha vaan edelleen joku 20-vuotias. En biletä, mutta elän elämääni vapaasti, teen mitä tykkään ja meen kun haluan. Tai olen menemättä, jos haluan. Ei stressaa, ei ahdista, ei v*tuta, ei ole ruuhkavuosien tuskaa, ei unettomia öitä. Ei ota päähän kun mies ei osallistu, eikä mitään muitakaan ongelmia. Ei myöskään ole ikäkriisejä, ei naama roiku eikä hiukset harvene. Paremmin ei voisi mennä!

Suurimmalla osalla normaali ihmisistä lapset ovat läsnä vanhempien elämässä näiden ollessa vanhojakin. Se yknsinäisyys vanhana jos ei ole lapsia voi olla todella musertavaa. Tuollaisesta parista on onnellisempi se joka kuolee ensimmäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Eihän meistä 4-kymppisistä kukaan kuvittele olevansa niin vanha ;) Samaan aikaan yksikään meistä ei näytä yhtään 4-kymppistä nuoremmalta muiden silmissä.

Mihin on unohtunut keski-ikä. Eihän ap ole ollut nuori aikuinen enää 5-8v vaikka määritelmää venytettäisiin kuinka. Mutta ei keski-ikäinen ole vanhakaan. 40v vanhaksi väittävät 60v joille oma vanheneminen on suurempi trauma mitä itselle myöntääkään.

Mua on suoraan sanottuna sylettänyt kun äitinä jouhoi minulle kun olin alle 30v kuinka lähestyn 40v ( teki mieli sanoa anna mun jumalauta olla ikäiseni) ja kun olin 31v kuinka käyn 40v. Nyt kun olen kohta 41v kuinka käyn 50v. Kyllä minusta toi 9v aika pitkä aika elämässä. Työvuosista se on todella pitkä siivu. Kyllä mä tiedostan ikääntyväni mutta ei mun koko elämäni pyöri vanhenemisen ympärillä. En oikein ymmärrä mistä tällainen jankutus tulee.

Vierailija kirjoitti:

En myöskään tunne olevani niin vanha, mutta eihän kukaan. Aika menee aikuisena liian nopeasti eikä siinä voi pysyä kärryillä. Haluaisin tai olisin itse halunnut lapsen, mutta mielestäni täytin vasta 30, joten en tajua, mitä tässä on tapahtunut. Bilettäminen ei tosin ole mun juttu.

Ihan sama juttu ja siis tuo kolmenkympin täyttäminen jo tuntui siltä, että enhän mä nyt voi vielä olla niin vanha. No, nyt olen 13 vuotta vanhempi ja tuntuu kuin nuo kolmekymppiset olisi ollut ehkä 3 vuotta sitten. Ihan käsittämätöntä kuinka nopeasti aika kuluu.

Hurjan järkyttävä ajatuskin, että seuraavat pyöreät olisikin sitten jo 50-vuotisjuhlat..

Olen 58 vuotias mies enkä tunne olevani ikäiseni. Ehkä se on sitä nuorekkuutta.

En minäkään, enää

Onneksi tajusin että joskus tulen vanhaksi jolloin tietyt asiat ovat auttamattomasti ohi iästä johtuen.

Joten kadu sitten joskus.