Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen 40-vuotias, mutta en tunne olevani sen ikäinen
Inkku39
03.02.2020 |
Olen 40-vuotias nainen, mutta en tunne olevani niin vanha. Olen pitkässä parisuhteessa ja vapaaehtoisesti lapseton. Tykkään edelleen pitää hauskaa ja bilettää. En tunne halua perustaa perhettä. Minulle on huomautettu, että sitten kun olen vanha niin kadun sitä etten ole hankkinut lapsia. Kuolen yksin jne. Onko muita kohtalotovereita?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
Sinäkin reflektoit omakuvaasi lapsen kautta. Sulkeeko aikuistuvan _lapsen_ saama ihailu pois sen että sinun ikäisesi voisi olla viehättävä? Arvaanko oikein että olet jo antanut itsesi lössähtää tekosyyllä ”kun tätä ikääkin jo on niin ei enää viitsi nähdä vaivaa”. Mitä tuumaat nähdessäsi kauniita ja viehättäviä ikäisiäsi naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan 40 vuotias vanha. Puolet sun elämästä on menetetty. Lapsien teko on myöhässä jos olet ennestään lapseton.
Mutta jos olet itse tyytyväinen niin fine. Minua kyllä pelottaisi yksinäinen vanhuus.
Luulen, että ihmiset, joiden lapset ovat itsenäistyneet, näkevät enemmän ystäviään kuin omia lapsiaan. Olen tehnyt hoitotyötä vanhustenhoidossa. Hyvin harvan vanhuksen lapset pitivät aktiivisesti yhteyttä muuten kuin soittamalla. Puolisot ja ystävät kävivät fyysisesti paikan päällä tervehtimässä.
Tuohan kyllä riippuu ihan siitä, miten lähellä esim ne lapset asuvat. Jos asuu työn ja perheen takia vaikka 500 km päässä, ne tiheät vierailut vanhuksen luokse ovat vaikeita järjestää.
Niin tietenkin. Ei pointti ollutkaan syissä, miksi ei käydä vanhemman luona, vaan siinä, että lapset eivät automaattisesti vieraile lapsellisen vanhuksen luona. Aiemmissa kommenteissa lasten mainittiin olevan tae, ettei ole yksinäinen vanhuksena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!Noinko pahasti kolahti itse asiasisältö, minkä kokonaan ohitit?
Olen pahoillani, jos osuin kipeään kohtaasi.
Eipä se muhun kolahda että sä et saa ihailevia katseita :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!
”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”
Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän tavallaan säälittää tällaiset tyypit. Se nuoruus ja sen tavoittelu/säilyminen on kaikki kaikessa. Ei nähdä sitä, että ikä tuo mukanaan paljon hyviä asioita. Läheltä yhtä tällaista olen seurannut ja kyllä se on aika karua sitten, kun se kuviteltu ikuinen nuoruus alkaa karista.
Eihän ap kirjoittanut mitään tuollaista nuoruuden tavoittelua ym? Hän kirjoitti ettei koe olevansa niin vanha kuin kronologinen ikänsä on.
Itsensä nuoremmaksi kokeminen on hyvä piirre:
"Toinen kiinnostava havainto on, että Rantasen mukaan ne ihmiset, jotka kokevat itsensä ikäistään nuoremmaksi, ovat muita pienemmässä kuolemanvaarassa.– Ajattelimme selityksen olevan se, että itsensä nuoremmaksi kokeminen johtuu hyvästä toimintakyvystä, terveydestä tai joistakin psykologisista ilmiöistä. Pystyimme mallintamaan hyvin paljon tällaisia asioita, mutta jäljelle jäi kuitenkin omaan kokemukseen liittyvä selittämätön osuus." /https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000005071373.html
Itselläni on monta lasta, mutta en koe itseäni niin vanhaksi kuin olen. Mutta ehkä lasten kanssa sen ajan kulumisen huomaa paremmin kuin ilman lapsia. Muistissa on lapsen syntymä, kouluun meno, rippijuhlat, yo-juhlat jne. Ja nyt tämä oma lapseni onkin jo itsekin äiti ja kasvattaa taas omaa lastaan. Ehkä tuo ajan kuluminen konkretisoituu paremmin, kun on omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan 40 vuotias vanha. Puolet sun elämästä on menetetty. Lapsien teko on myöhässä jos olet ennestään lapseton.
Mutta jos olet itse tyytyväinen niin fine. Minua kyllä pelottaisi yksinäinen vanhuus.
Luulen, että ihmiset, joiden lapset ovat itsenäistyneet, näkevät enemmän ystäviään kuin omia lapsiaan. Olen tehnyt hoitotyötä vanhustenhoidossa. Hyvin harvan vanhuksen lapset pitivät aktiivisesti yhteyttä muuten kuin soittamalla. Puolisot ja ystävät kävivät fyysisesti paikan päällä tervehtimässä.
Tuohan kyllä riippuu ihan siitä, miten lähellä esim ne lapset asuvat. Jos asuu työn ja perheen takia vaikka 500 km päässä, ne tiheät vierailut vanhuksen luokse ovat vaikeita järjestää.
Ei välttämättä kiinnosta käydä tai soittaa, vaikka asuisi samassa tai viereisessä kaupungissa. Sitten se vanhempi menee kuolemaan, ja tämä tulee yllätyksenä lapselle. Ja sitten syytetään hoitolaitoksen henkilökuntaa, kun tosta noin vaan menivät tappamaan isän tai äidin. Ihan terveen ihmisen. Jos olisi ollut elämässä mukana, olisi tiennyt, että ei enää vanhemmalla mene niin loistavasti. Eikä tarvitsisi omaa syyllisyydentunnettaan kaataa p*skaämpärinä muiden niskaan.
83v mummoni sanoi tuntevansa itsensä 18-vuotiaaksi. Peilikuva tuottaa kuulemma järkytyksen aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
> käytä argumenttia näin se vain on
> joku nauraa sulle
> käytä argumenttia SORI JOS OSUI ARKAAN PAIKKAAN
> 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
Sinäkin reflektoit omakuvaasi lapsen kautta. Sulkeeko aikuistuvan _lapsen_ saama ihailu pois sen että sinun ikäisesi voisi olla viehättävä? Arvaanko oikein että olet jo antanut itsesi lössähtää tekosyyllä ”kun tätä ikääkin jo on niin ei enää viitsi nähdä vaivaa”. Mitä tuumaat nähdessäsi kauniita ja viehättäviä ikäisiäsi naisia?
Peilaan itseäni varmaan monen muunkin tapahtuman ja asian kautta kuin vain omien tyttärieni.
Tuo oli vain yksi esimerkki siitä, että nuoruus porhaltaa ohi myös tästä keski-ikäistyvästä ap:sta.
Ei ikääntymiselle saa mitään, se on luonnon laki. Enkä minä väittänyt sellaista, etten enää saisi ihailua. Myös itse ihailen monia ikäisiäni naisia, miksen niin tekisi ja en ole myöskään mitenkään lössähtänyt??
Onko sinulla sellainen käsitys, että naiset, joilla on lapsia, antavat itsensä "lössähtää"? Aikamoinen yleistys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan 40 vuotias vanha. Puolet sun elämästä on menetetty. Lapsien teko on myöhässä jos olet ennestään lapseton.
Mutta jos olet itse tyytyväinen niin fine. Minua kyllä pelottaisi yksinäinen vanhuus.
Luulen, että ihmiset, joiden lapset ovat itsenäistyneet, näkevät enemmän ystäviään kuin omia lapsiaan. Olen tehnyt hoitotyötä vanhustenhoidossa. Hyvin harvan vanhuksen lapset pitivät aktiivisesti yhteyttä muuten kuin soittamalla. Puolisot ja ystävät kävivät fyysisesti paikan päällä tervehtimässä.
Tuohan kyllä riippuu ihan siitä, miten lähellä esim ne lapset asuvat. Jos asuu työn ja perheen takia vaikka 500 km päässä, ne tiheät vierailut vanhuksen luokse ovat vaikeita järjestää.
Ei välttämättä kiinnosta käydä tai soittaa, vaikka asuisi samassa tai viereisessä kaupungissa. Sitten se vanhempi menee kuolemaan, ja tämä tulee yllätyksenä lapselle. Ja sitten syytetään hoitolaitoksen henkilökuntaa, kun tosta noin vaan menivät tappamaan isän tai äidin. Ihan terveen ihmisen. Jos olisi ollut elämässä mukana, olisi tiennyt, että ei enää vanhemmalla mene niin loistavasti. Eikä tarvitsisi omaa syyllisyydentunnettaan kaataa p*skaämpärinä muiden niskaan.
On lapsia, jotka ärsyyntyvät väärästä ajankohdasta ilmoittaa vanhemman kuolemasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
Sinäkin reflektoit omakuvaasi lapsen kautta. Sulkeeko aikuistuvan _lapsen_ saama ihailu pois sen että sinun ikäisesi voisi olla viehättävä? Arvaanko oikein että olet jo antanut itsesi lössähtää tekosyyllä ”kun tätä ikääkin jo on niin ei enää viitsi nähdä vaivaa”. Mitä tuumaat nähdessäsi kauniita ja viehättäviä ikäisiäsi naisia?
Peilaan itseäni varmaan monen muunkin tapahtuman ja asian kautta kuin vain omien tyttärieni.
Tuo oli vain yksi esimerkki siitä, että nuoruus porhaltaa ohi myös tästä keski-ikäistyvästä ap:sta.
Ei ikääntymiselle saa mitään, se on luonnon laki. Enkä minä väittänyt sellaista, etten enää saisi ihailua. Myös itse ihailen monia ikäisiäni naisia, miksen niin tekisi ja en ole myöskään mitenkään lössähtänyt??
Onko sinulla sellainen käsitys, että naiset, joilla on lapsia, antavat itsensä "lössähtää"? Aikamoinen yleistys.
Ei ole sellaista käsitystä että lapsen saaneet antaisivat itsensä lössähtää. Sellainen käsitys on että ”kyllä sinäkin ikäännyt!!!” (No shit?!) jankkaajat ja itseään lapsiinsa vertaavat eivät ole ihan tyytyväisiä ulkomuotoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne, tosin bilettäminen ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut. Yksinäinen vanhuus ei pelota, koska minulla on aina ollut hyvät sosiaaliset suhteet ja toisaalta viihdyn yksinkin. Jos olisi lapsi, huolettaisi maailman ja tulevaisuuden turvattomuus. Oma kuolema ei sen sijaan pelota, olen jo nyt saanut elää hyvän elämän ja nykyisen terveystilanteen perusteella terveitä vuosia on vielä paljon edessä.
Miten pystyt ennustamaan tulevaisuutta nykyisen terveystilanteen perusteella? Kyllä kuka tahansa voi sairastua äkisti eikä se ole mitenkään erityisen harvinaista.
Niin, tai voin jäädä huomenna auton alle, mikä oli pointtisi? Tuo pätee mihin vain ikään, ja ihan lääketieteessä tehdään ennusteita/riskianalyyseja nykyisen terveydentilan perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
Aika helppo tuollaisia on kopioida. Millainen anti sinulla on itse keskusteluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
Aika helppo tuollaisia on kopioida. Millainen anti sinulla on itse keskusteluun?
Elän toivossa, että kaltaisesi surkeat argumentoijat oppivat kun virheistä huomautetaan.
Etpä itsekään edes kuulu koko ketjuun ollenkaan, aloittajahan kyseli vertaiskokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
Sinäkin reflektoit omakuvaasi lapsen kautta. Sulkeeko aikuistuvan _lapsen_ saama ihailu pois sen että sinun ikäisesi voisi olla viehättävä? Arvaanko oikein että olet jo antanut itsesi lössähtää tekosyyllä ”kun tätä ikääkin jo on niin ei enää viitsi nähdä vaivaa”. Mitä tuumaat nähdessäsi kauniita ja viehättäviä ikäisiäsi naisia?
Peilaan itseäni varmaan monen muunkin tapahtuman ja asian kautta kuin vain omien tyttärieni.
Tuo oli vain yksi esimerkki siitä, että nuoruus porhaltaa ohi myös tästä keski-ikäistyvästä ap:sta.
Ei ikääntymiselle saa mitään, se on luonnon laki. Enkä minä väittänyt sellaista, etten enää saisi ihailua. Myös itse ihailen monia ikäisiäni naisia, miksen niin tekisi ja en ole myöskään mitenkään lössähtänyt??
Onko sinulla sellainen käsitys, että naiset, joilla on lapsia, antavat itsensä "lössähtää"? Aikamoinen yleistys.
Ei ole sellaista käsitystä että lapsen saaneet antaisivat itsensä lössähtää. Sellainen käsitys on että ”kyllä sinäkin ikäännyt!!!” (No shit?!) jankkaajat ja itseään lapsiinsa vertaavat eivät ole ihan tyytyväisiä ulkomuotoonsa.
Aika outoja juttuja kirjoittelet! Kiistät sen kokemuksen, mikä minulla on, kun olemme kasvattaneet lapsemme aikuisiksi. En ole mitenkään tyytymätön ulkomuotooni, mutta tiedän, että olen vanhempi, kehoni ei ole enää nuori mutta ei vielä vanhakaan, minulla on enemmän elämänkokemusta kuin lapsillani. Erikoistahan se olisi, jos en vertaisi omia lapsiani itseeni? Näin kai jokainen vanhempi tekee, lapsissaan näkee omia piirteitä, luonteissa samanlaisuutta jne. Enkä tuota tyttäreni ihailua kokenut mitenkään pahana vaan positiivisena, hänestä on kasvanut kaunis nuori nainen, eikä se ole minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta onhan 40 vuotias vanha. Puolet sun elämästä on menetetty. Lapsien teko on myöhässä jos olet ennestään lapseton.
Mutta jos olet itse tyytyväinen niin fine. Minua kyllä pelottaisi yksinäinen vanhuus.
Luulen, että ihmiset, joiden lapset ovat itsenäistyneet, näkevät enemmän ystäviään kuin omia lapsiaan. Olen tehnyt hoitotyötä vanhustenhoidossa. Hyvin harvan vanhuksen lapset pitivät aktiivisesti yhteyttä muuten kuin soittamalla. Puolisot ja ystävät kävivät fyysisesti paikan päällä tervehtimässä.
Jotain tällaista sanotaan usein. Minua se ihmetyttää, kun oma havainto on se, että ihmiset kyllä pitävät vanhuksistaan huolta.
Ajattelen että voisi olla kaksi selitystä. Osa näistä vanhankodeista sijaitsee tyhjenevillä paikkakunnilla. Lapset asuvat kaukana ja pääsevät harvemmin. Toinen on se, että ne, joilla on lapsia, jotka huolehtivat aktiivisesti vanhemmistaan, tulevat paljon myöhemmin mihinkään hoitolaitokseen. Tämä pätee esim omaan mummooni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
Aika helppo tuollaisia on kopioida. Millainen anti sinulla on itse keskusteluun?
Elän toivossa, että kaltaisesi surkeat argumentoijat oppivat kun virheistä huomautetaan.
Etpä itsekään edes kuulu koko ketjuun ollenkaan, aloittajahan kyseli vertaiskokemuksia.
:D :D vai surkeat argumentoijat! Minkäs verran sitä syntyy keskustelua pelkästään samanmielisten argumentoijien kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat fiilikset mulla. Olen yli nelikymppinen ja koen olevani 28.
Niin, ajan kulumisen huomaakin parhaiten omien lasten kasvamista seuratessa. Ei luule olevansa enää nuori, kun oma aikuistuva tytär saa siinä vierellä ihailevia katseita.
Näin se vain on. terveisin kolmen aikuisen tyttären äiti.
”Näin se vain on”
^ tämä on älykkään ihmisen argumentti!”Näin se vain on.”
”Omassa tuttavapiirissäni kaikki.”
”Oman kokemukseni perusteella.”Siinä hyvän keskustelun kulmakivet.
Aika helppo tuollaisia on kopioida. Millainen anti sinulla on itse keskusteluun?
Elän toivossa, että kaltaisesi surkeat argumentoijat oppivat kun virheistä huomautetaan.
Etpä itsekään edes kuulu koko ketjuun ollenkaan, aloittajahan kyseli vertaiskokemuksia.
:D :D vai surkeat argumentoijat! Minkäs verran sitä syntyy keskustelua pelkästään samanmielisten argumentoijien kesken?
Aloittaja nimenomaan kysyi kohtalotovereita, joten ei ole sinun tehtäväsi arvioida, minkä verran siitä keskustelua mahdollisesti syntyy.
Minä olen yli 40 ja yhä tunnutaan kohtelevan kuin lasta. En nyt varmasti tiedä miltä minusta tuntuu tai mitä haluan. Sitten kun pitää päänsä on ilkeä ja itsekäs.
Alue: Aihe vapaa
Noinko pahasti kolahti itse asiasisältö, minkä kokonaan ohitit?
Olen pahoillani, jos osuin kipeään kohtaasi.