Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista vauvakuumetta tai suurta halua saada lapsi. Jos olisin ollut turvallisessa, vakaassa parisuhteessa niin olisin kyllä voinut lapsen tai pari tehdä. Yksin en lasta tee mm. taloudellisen tilanteen vuoksi.
Yleinen heikko taloustilanne jo yli vuosikymmenen. Töissä vedetään loppuun, kaikkialla silti jatkuvat yt:t eli koskaan ei tiedä, milloin elanto loppuu.
Olen 41-vuotias ja lapseton. Tässä lyhykäisyydessään mun syyt:
1. En löytänyt sopivaa puolisoa, joka olisi niitä lapsia minun kanssani halunnut. Olin pitkään huonossa ja väkivaltaisessa suhteessa, ja eihän sellaiseen ole järkeä lapsia tehdä.
2. Epävarmuus toimeentulosta, pätkätyöt, työttömyys.
3. Tukiverkostojen puute.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuskin kukaan lisääntymisikäinen edes seurustelee vauvakuumeilevan 40v kanssa. Tosiasia on että mikäli mies ei ole tullut isäksi ennenkuin täyttää 40 v niin on äärimmäisen harvinaista saada esikoisensa yli nelikymppisenä. Kukaan ei tee lapsia vanhojen luusereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuollaisen miehen kumppani on yli 40 v naikkonen, jota tuskinkii.nostaa/on mahdollista lisääntyä.
Olen 28-vuotias ja haluaisin yhden lapsen. Lapsi jää tekemättä, jos & kun
- En löydä itselleni miestä, joka haluaa elää tasa-arvoisessa perheessä. Mies jääkööt lapsen kanssa isyysvapaalle siinä missä minäkin äitiyslomalle. Mies hakee kipeää mukulaa hoidosta kotiin siinä missä minäkin. Mies hoitaa, pesee, ruokkii, ylläpitää kotia, on lapsen kanssa, siinä missä minäkin. En tee lasta miehelle, jos havaitsen mitään perinteistä miehistä "kakarat on akkojen hommaa" -asennetta. Ja koska olen ylivarovainen tämän asian kanssa, tuskin teen lasta edes fiksun isäehdokkaan kanssa.
Lisäksi, ei ole mitään varmuutta, että ylipäätään löytäisin minkäänlaista seurustelukumppania. Pariutuminen on ihan syvältä nykyään, kaikki vaihtavat jatkuvasti parempaan, eikä kukaan tunnu enää sitoutuvan parisuhteeseen.
- Haluan, että lapseni vanhemmilla on koulutus ja edes jonkinlainen työura. Kaikkea ei voi saada, mutta tämän hetkinen elämäntilanteeni (en ole valmistunut, teen osa-aikatöitä) olisi taloudellinen katastrofi, jos vielä hommaisin mukulan näihin olosuhteisiin. Jokainen lapsi ansaitsee parempaa.
Alan olla sen ikäinen, että niitä laittomia perhesuunnitelma-kysymyksiä on jo alettu esittää työpaikkahaastatteluissa. Valmistun 1,5 vuoden päästä ja voin vain kuvitella, että palkkaako työnantaja mieluummin sen 8 vuotta nuoremman vastavalmistuneen vai minut, joka olen änäs riskirekrytointi. Haluaisin työuran, olen tehnyt jo koulutusten eteen niin paljon töitä, että olisi sääli, jos ensisijainen unelmani katkeaisi liian rehelliseen vastaukseen perheenlisäyssuunnitelmista.
Jos biologia sallisi, tekisin lapsen varmuudella todennäköisesti yksin 15 vuoden päästä. Mutta kello käy, enkä halua lasta vanhemmalla iällä.
Lasten hankkimisessa paska kaatuu edelleen naisen niskaan. Raskausaika kestää 9 kk, ja on arpapeliä, missä kunnossa silloin on. Synnytys on äärimmäisen tuskallinen kokemus, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia kehoon. Jos onnistuu vakitöitä saamaan, työelämästä on pakko olla pois pidemmän aikaa jo näistä syistä. Yhä edelleen vanhempainvapaan pitävät voittopuolisesti naiset. Meillä miehen työnantaja suhtautui miehen 3 kk:n vanhempainvapaaseen todella nihkeästi, ja vaikka mies itse halusi vapaan pitää ja hänellä on siihen laillinen oikeus, on todella ikävää, miten tämä käytännössä vaikuttaa esimiehen asenteeseen. Käytännössä tilanne on luisunut myös siihen, että minä äitinä olen sairaan lapsen kanssa kotona, vaikka etukäteen puheissa uramme olivat yhtä tärkeitä ja blablabla. Käytännössä äiti kuitenkin joustaa, tapahtui jo raskausaikana, kun oli pakko venyä neuvoloihin, kun lasta sisälläni kannoillaan, mies pystyi tulemaan kun työreissulta ehti. Tämä kaikki turhauttaa uskomattoman paljon, itselläni on kuitenkin parempi koulutus ja olen panostanut uraani pidempään ja vahvemmin kuin mies.
Meille tuli pitkän harkinnan jälkeen yksi lapsi, ja toista ei ole tulossa. Onneksi nykyään nainen voi valita, kun ehkäisy on keksitty ja on sosiaalisesti hyväksyttyä valita lapsettomuus. Jos jotakuta yhteiskunnassa pitää painostaa synnytystalkoisiin, se on kyllä mies ja miesten työnantajat.
Vaikka oma lapsi on tietysti rakas ja ensi sijalla kaikessa, nyt kun hänet on tehty, en myöskään ole koskaan erityisesti pitänyt lapsista tai kaivannut sitä lasten muassaan tuomaa hulinaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 24v ja vauvakuumeillut varmaan 16-vuotiaasta asti, mutta ajattelen järjellä ja en aio edes yrittää vauvaa ennenkuin taloudellinen tilanne on vakaampi ja olen saanut ensin elellä miehen kanssa kaksistaan sellaista elämää kun haluamme :) Kyllä siis aiomme lasta yrittää, mutta en koe, että sen aika olisi vielä. Ehkä 2-5 vuoden päästä sitten ja muutenkin ainakin nyt tuntuu siltä, että yksi lapsi riittäisi meille. Ja mulla on siis nimenomaan vauvakuume, en kertakaikkiaan osaisi vielä kuvitella itseäni kasvattamassa isompaa lasta, haluaisin vain sen pienen söpön nyytin, jota saisi hoitaa :D
Voin kertoa, että et sä ajattele tulevaisuudessakaan sen lapsen kasvattamista ennen kuin sinulla konkreettisesti on lapsi. Kyllä ne haaveet liittyvät siihen lapsen tekemiseen ensin ja ehkä jopa vauvan hoitoon. Kuka lapsia tekisi, jos mielessä olisi uhmaikäinen tai murkku? Nämä tietää, mutta ne ei vaikuta vauvakuumeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kiitos siitä, että yläikäraja on melko lähellä viimoisia lapsentekohetkiä, olisi voinut silti olla vaikka 48 v.
Miehet kun ovat semmoisia olentoja, jotka eivät osallistu lapsenhoitoon, eikä kodinhoitoon niin en viitsi alkaa palvelijaksi. Lisäksi suurin osa miehistä yrittää määräillä, eikä heillä ole hyvä luonne.
Mikäköhän tässä maassa on mennyt pieleen, kun sukupuolet tuntuvat halveksivan toisiaan yhä enemmän ja enemmän..? Näin ei käsittääkseni kuitenkaan ole ollut aina.
Ostettiin puolilaho talo joka syö molempien palkat, ei ole rahaa tehdä enempää lapsia. Jo nyt ostetaan ruuat Lidlistä ja itketään millä maksetaan laskut, vaikka nettotulot on ihan ok reilu 5000 luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkimisessa paska kaatuu edelleen naisen niskaan. Raskausaika kestää 9 kk, ja on arpapeliä, missä kunnossa silloin on. Synnytys on äärimmäisen tuskallinen kokemus, jolla on pitkäkestoisia vaikutuksia kehoon. Jos onnistuu vakitöitä saamaan, työelämästä on pakko olla pois pidemmän aikaa jo näistä syistä. Yhä edelleen vanhempainvapaan pitävät voittopuolisesti naiset. Meillä miehen työnantaja suhtautui miehen 3 kk:n vanhempainvapaaseen todella nihkeästi, ja vaikka mies itse halusi vapaan pitää ja hänellä on siihen laillinen oikeus, on todella ikävää, miten tämä käytännössä vaikuttaa esimiehen asenteeseen. Käytännössä tilanne on luisunut myös siihen, että minä äitinä olen sairaan lapsen kanssa kotona, vaikka etukäteen puheissa uramme olivat yhtä tärkeitä ja blablabla. Käytännössä äiti kuitenkin joustaa, tapahtui jo raskausaikana, kun oli pakko venyä neuvoloihin, kun lasta sisälläni kannoillaan, mies pystyi tulemaan kun työreissulta ehti. Tämä kaikki turhauttaa uskomattoman paljon, itselläni on kuitenkin parempi koulutus ja olen panostanut uraani pidempään ja vahvemmin kuin mies.
Meille tuli pitkän harkinnan jälkeen yksi lapsi, ja toista ei ole tulossa. Onneksi nykyään nainen voi valita, kun ehkäisy on keksitty ja on sosiaalisesti hyväksyttyä valita lapsettomuus. Jos jotakuta yhteiskunnassa pitää painostaa synnytystalkoisiin, se on kyllä mies ja miesten työnantajat.
Vaikka oma lapsi on tietysti rakas ja ensi sijalla kaikessa, nyt kun hänet on tehty, en myöskään ole koskaan erityisesti pitänyt lapsista tai kaivannut sitä lasten muassaan tuomaa hulinaa.
Näinhän siinä tuppaa käymään. Meillä mies halusi lapsen. Vakuutteli ja suostutteli. Lupasi hoitaa osansa. Lapsi tehtiin ja kaikki paska tosiaan kaatui minun niskaani kaikista lupauksista huolimatta. Tämä on ainoa ja viimeinen kerta.
Tuntuu vain siltä, ettei koskaan ole "hyvä" hetki saada lapsia. Korkealle kouluttautumista arvostetaan, mutta en todellakaan ole valmis tekemään lapsia opiskelijaelämään. Tulot yksinkertaisesti liian pienet ja valmistuminen viivästyisi monta vuotta. Heti valmistumisen jälkeen odottaa kenties työttömyys tai todennäköisesti useamman vuoden pätkätyöt, enkä koe epävakaata elämäntilannetta oikeaksi lapsille. Sitten kun pääsee vakituiseen työsuhteeseen alkaa ikää jo olla sen verran että riskit kasvavat.
Lyhyesti: nyky-yhteiskunnassa ei tunnu olevan sijaa lapsille jos haluaa kouluttautua ja saada vakaan elämän.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Vanhat naiset on opettaneet, että miehet nyt haluaa mitä sattuu. Ja kokemus on osoittanut että halu sekä puheet ja konkreettinen kyky antaa mitään panosta on aivan eri asioita. Haihattelua se on miehillä. Toisesta korvasta ulos lapselliset puheet.
Melkein 40v. Koska miehet on keskenkasvuisia ja täysin irrallisia todellisuudesta, vastuustaan ja niillä ei ole hajuakaan mitä naisen hedelmällisyys tarkoittaa. Miehet minun kokemukseni mukaan ei halua lapsia. Takana tasapainosia, pitkiä suhteita, joissa ongelma on miesten haluttomuus tulla isäksi. 1 abortti, koska mies oli niin hiton pelokas elämään elämää. :( :( Miesten käsitys on tämä: täytyy olla super hyvä työ, super hyvä vaimo, kaverien ja perheen hyväksymä pitkä suhde. Sitten voi harkita lasta, ehkä. Ja heidän käsitys lasten teosta on tämä: 1 kerta suojaamatonta seksiä johtaa automaattisesti raskauteen. Niillä ei ole hajuakaan ovulaatiosta, että raskautumisen mahdollisuus on 12-24h kuukaudessa!
Eikö voisi tulla mahdolliseksi itsellisen naisen raskautuminen kelan avustamana????!?!? Ja yhteiskunnan arvomaailman tulisi muuttua, että kaikkia itsellisiä naisia kannustettaisiin hakemaan siittiöitä, jos he sitä haluavat. Ydinperheunelma pitäisi heittää roskiin. Olisi pitänyt heittää jo 50v sitten. Omassa kaveripiirissäni ongelma on myös ollut lähes 90% miehet, jotka ovat kuin kakaroita. Haluavat lapset sitten 45 vuotiaana, jolloin vaihtavat nuorempaan naiseen ilmeisestikin. Ja ihmettelevät kun ei olekaan niin helppoa, kun miestenkin hedelmällisyys laskee. Ovat tästäkin täysin pihalla. Grr. :((( T. yksi katkeroitunut ja miehiin pettynyt, eikä helvetti ihme.
Vierailija kirjoitti:
On muuten äärimmäisen huvittavaa, että tutkijat ovat 'ymmällään'. Miksi ihmeessä naiset haluaisivat vapaaehtoisesti lyhentää työuraansa ja pienentää eläkettään? Joskus avioliitot olivat elämänmittaisia, jolloin pelatttiin yhtenä tiiminä. Nykyisin pitää varmistella oma selustansa, joten itse en ainakaan halua vahingoittaa tulevaisuuttani yhtään sen enempää kuin mieskään, eli kaikki fifty-fifty. Koska biologisista syistä nainen joutuu olemaan raskaana, haluan siitä jonkinlaisen kompensaation, eli miehen on minusta uhrattava enemmän sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Harva mies vain haluaa tälläistä.
Suurimman osan avioeroista laittaa nainen aluille.
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
En halua lasta. Lisäksi olen monisairas, joten lapsi saattaisi periä sairauksiani tai ainakin oma jaksamiseni oliis niiden vuoksi kortilla. Lisäksi omat tunteeni äitiäni kohtaan ovat hyvin negatiivissävytteiset, enkä haluaisi että kukaan tuntisi minua kohti samoin. Viimeinen naula arkkuun on se, että koen sen olevan väärin, että toisin jonkun tänne maailmaan olemaan olemassa ilman hänen suostumustaan - kuulostaa absurdilta ja sitä se onkin, mutta jos minulta kysyttäisiin nyt, olisinko halunnut syntyä, niin vastaus olisi Ei.
Mies ei halua lapsia, itse en ollut varma. Miehen syy olla haluamatta lapsia: Oma yritys, josta valtava vastuu ja työmäärä. On sitä mieltä, että kun joutuu jo kantamaan vastuun kaikkien työntekijöidensä ja näiden perheiden elatuksesta, niin ei jaksa ottaa lisää vastuuta kantaakseen.