Lue keskustelun säännöt.
Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
03.02.2020 |
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
No ero nyt voi tulla kenen tahansa kanssa mistä tahansa syystä, että ei sitä nyt kannata seurustelemattomuuden syynä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt miestä joka tahtoisi lapsia ja niiden tuomaa vastuuta. Edellinen kumppanini väitti kolmen vuoden ajan haluansa kyllä "tulevaisuudessa" ja kun tulevaisuus lopulta tuli niin veti liinat kiinni. Tässä nyt sitten 29-vuotiaana taas aloittamassa alusta. Onneksi itselleni lapsenteko yksin ei ole mikään kirosana, ajattelin toteuttaa tuon parin vuoden kuluttua kun en uskalla enää laskea miesten varaan.
Ystävättäreni teki tismalleen saman ratkaisun kyllästyessään odottamiseen. Suomessa kuitenkin saa hyvin aikoja yksityiselle puolelle ja maksut hoidettua laskun kautta jolloin itseelliseksi äidiksi ryhtyminen on helpompaa. Suotta miehet täällä itkevät naisten nirsoutta, koska naiset voivat tänä päivänä käydä raskautumassa klinikalla tai kuten minä, etsin ulkomaalaisen puolison joka halusi kantaa kortensa kekoon.
Tämäpä tämä, ja sitä paitsi julkiselta puolelta saa myös muutaman ilmaisen inseminaatiokerran ennen kuin täytyy lähteä yksityiselle jos ei tärppää. Olen eläessäni tavannut yhden miehen joka on suoraan sanonut haluavansa lapsia, ja olen sentään miesvaltaisella alalla töissä sekä ollut armeijassa ja mukana reserviläistoiminnassa. Suurin osa miehistä haluaa seurustella ikuisesti, eikä kaipaa avioliittoa eikä lapsiperhe-elämää. Liikaa vastuuta ja rahanmenoa, ja liian vähän hauskanpitoa. Moni tuntuu heräävän sitten yli 40v paikkeilla, että nyt pitäisi saada sitten se 20v mirkku perheenäidiksi, mutta kun naiset haluavat nykyään pääasiassa tasavertaisen, suunnilleen samassa elämänvaiheessa olevan kumppanin. Minua suututtaa tämä jatkuva naisten syyllistäminen syntyvyyden laskusta, kun tiedän että lähipiiristäni iso osa naisista kaipaisi lasta elämäänsä mutta heidän puolisonsa toppuuttelevat ja uudet kumppanit kaikkoavat kuin pieru Saharaan jos heille sanoo, että tulevaisuuden haaveissa on tavallinen perhe-elämä. Ja sama ongelma itselläkin, vaikken todellakaan kaipaa mitään suurperhettä, minulle riittää varsin hyvin yksi lapsi jotta aikaa parisuhteelle ja omalle elämällekin riittää. T. Aiempi 29v kommentoija
Hommaa sen naisen sitten muualta. Ei tuo mikään ongelma ole.
Turhan kallis ja äänekäs hajuhaitta. Jätän kernaasti Pertti Juniorin tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuskin kukaan lisääntymisikäinen edes seurustelee vauvakuumeilevan 40v kanssa. Tosiasia on että mikäli mies ei ole tullut isäksi ennenkuin täyttää 40 v niin on äärimmäisen harvinaista saada esikoisensa yli nelikymppisenä. Kukaan ei tee lapsia vanhojen luusereiden kanssa.
Ai ettäoikein äärimmäisen harvinaista. Kaveripiirissäni 90% naisista ja miehistä ovat saaneet esikoisen 40-42-v...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muuten äärimmäisen huvittavaa, että tutkijat ovat 'ymmällään'. Miksi ihmeessä naiset haluaisivat vapaaehtoisesti lyhentää työuraansa ja pienentää eläkettään? Joskus avioliitot olivat elämänmittaisia, jolloin pelatttiin yhtenä tiiminä. Nykyisin pitää varmistella oma selustansa, joten itse en ainakaan halua vahingoittaa tulevaisuuttani yhtään sen enempää kuin mieskään, eli kaikki fifty-fifty. Koska biologisista syistä nainen joutuu olemaan raskaana, haluan siitä jonkinlaisen kompensaation, eli miehen on minusta uhrattava enemmän sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Harva mies vain haluaa tälläistä.
Suurimman osan avioeroista laittaa nainen aluille.
Tostahan voi sitten päätellä että suurimman osan avioeroon johtavista syistä panevat miehet alulle 👍
Sain lapset 35 ja 39 vuotiaana. Sitä ennen opiskelin yliopistotutkinnon ja samalla hankin koulutusalalta työkokemusta. Valmistumisen jälkeen tein projektitöitä, koska muuta ei ollut tarjolla. 33 vuotiaana sain vakituisen työpaikan ja halusin hengähtää hetken ilman lapsia. Olisin halunnut kolme lasta, mutta juuri ja juuri sain kaksi. Toista ei meinannut edes tulla.
Toisaalta nyt kun on kaksi lasta ja molemmat vanhemmat töissä, lapsilla harrastuksia ja kavereita, niin ei tässä kyllä riitä edes aikaa tai rahaa omiin harrastuksiin. Talokin tuli hankittua, koska oli lopulta helpompi lasten kanssa. Myös perheen yhteinen aika on kortilla, koska työpäivät matkoineen ovat kuitenkin pitkiä.
Mikä olisi saanut tekemään lapsia aiemmin ja enemmän? Raha (työpaikan suhteellinen varmuus tai reilu kannustin opiskeluaikana esim ilmainen päivähoito opintojen aikana), enemmän vapaa-aikaa eli lyhyempi työaika, yleinen myönteinen ilmapiiri, vähemmän urapaineita jne. Tämä on ollut puheissa kaikilla lähipiirin samassa tilanteessa olevalla. Tuntui jo ennen lapsia, että aika vähän aikaa jää kotona olemiseen. Matkoineen töissä oltiin kumpikin 8-17 ja usein ylityöt päälle. Siitä pari kertaa viikossa harrastuksiin, asioille tai kavereita, niin kotona oli helposti vasta illalla. Jotenkin työ on edelleen se, mikä määrittää hyvän ihmisen. Perhekeskustelukin muistuttaa, että yhä saa tehdä töitä niin paljon kuin haluaa. Mutta entäpä jos kaikki ihmiset eivät olekaan niin urakeskeisiä? Ne, jotka haluaisivat mieluummin viettää vaikka aikaa perheen kanssa... ei kukaan perhekeskustelussa sano, että ”voit viettää myös enemmän aikaa perheen kanssa, jos haluat”. Pikemminkin äitejä syyllistetään, kun eivät suoraan synnäriltä mene töihin. Nuo yhteiskunnan parasiitit... ihan kuin se työ ei voisi yhtään joustaa tai odottaa, että vanhemmat saisivat tehdä lapset ja NAUTTIA perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsikatokysymykseen vastaaminen kuuluu kaikille, myös miehille ja meille lisääntyneille.
Itse tein 2 lasta joista ekan enemmän tahallaan kuin toisen, ja nyt poden hirveää syyllisyyttä siitä että olen lapsia tällaiseen maailmaan tehnyt.
Köyhyys ja kouluttamattomuus ovat ihan toissijaisia seikkoja sen rinnalla että tarpeeksi pitkälle mennessään ilmastonmuutos tekee planeetastamme elinkelvottoman.
Minä en ajatellut synnyttäväni lapsiani tukehtumaan, mutta nyt pelkään että tällaisen mokan olen mennyt tekemään.
Missään tapauksessa en tule enempää lapsia tekemään, jos vielä päädyn suhteeseen jossa tällainen olisi riskinä, hankin sterilaation.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuollaisen miehen kumppani on yli 40 v naikkonen, jota tuskinkii.nostaa/on mahdollista lisääntyä.
...eli ei haittaa että mies lähtee lisääntymään siihen haluakaan kanssa. Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana, mies oli 18 ja tuolloin jo ajattelin ettei kaikki mennyt aivan oikein. Sitten myöhemmissä suhteissa aloin ymmärtämään mikä oli pielessä. Siis mulla on ollu jotain pitkiä suhteita, olen nyt kolmikymppinen. Siis noi miehet on yksinkertaisesti aina lapsia.
Olen ollut aina muutaman vuoden minua vanhempien kanssa ja se normaali arki on sitten sitä pleikkaa ja keppanaa. En minä syty mieslapsista, jotka täyttävät jotain sydämmen onttoutta rappaamalla autoaan. Sen sijaan että eläisivät yhdessä, ne eriytyy omilleen ja kuvittelevat ikuista lapsuutta keskittymällä johonkin moottoripyörään. Tuollaisten kanssako muka tehdä lapsia? Nimenomaisesti kun vielä se lasten tekeminen ei tahdo suomimieheltä onnistua, puhumattakaan että noista olisi hoitamaan niitä!
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kiitos siitä, että yläikäraja on melko lähellä viimoisia lapsentekohetkiä, olisi voinut silti olla vaikka 48 v.
Miehet kun ovat semmoisia olentoja, jotka eivät osallistu lapsenhoitoon, eikä kodinhoitoon niin en viitsi alkaa palvelijaksi. Lisäksi suurin osa miehistä yrittää määräillä, eikä heillä ole hyvä luonne.
Mikäköhän tässä maassa on mennyt pieleen, kun sukupuolet tuntuvat halveksivan toisiaan yhä enemmän ja enemmän..? Näin ei käsittääkseni kuitenkaan ole ollut aina.
Olen eri, mutta ei tuossa minusta ollut mitään halveksuntaa. Tuo on ihan todellinen ongelma että moni mies luistaa lastenhoidosta ja kotitöistä. Ja aina ei voi etukäteen tietää kuka - myös ne kaikkein moderneimmat tasa-arvon kannattajat voivat taantua luolamiehiksi yhden äitiysloman aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuollaisen miehen kumppani on yli 40 v naikkonen, jota tuskinkii.nostaa/on mahdollista lisääntyä.
...eli ei haittaa että mies lähtee lisääntymään siihen haluakaan kanssa. Ok.
Jos mies haluaa ennemmin hankkia lapsen kuin pitää nimenomaisen puolisonsa, sitten se lähtee. Ei siihen voi vela-nainen vaikuttaa mitenkään, haittasi se sitä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian älykäs lisääntymään. Tietotaitoni ovat tälläkin hetkellä paremmassa käytössä intohimojeni ja työni kautta toteutettuina verrattuna lapsiperheen äitinä olemiseen.
Koska köyhyyskuoppa yksinhuoltajana ja yhteiskunnan paarialuokkaan putoaminen ei kiinnosta.
En ole tavannut isäksi sopivaa miestä. 3 vakavaa parisuhdetta on kyllä takana, mutta onneksi en hankkinut lasta niiden vastuuntunnottomien luusereiden kanssa.
Tuon lisäksi en yhtään ihmettele, jos joku jättää lapset tekemättä muiden naisten päsmäröinnin ja kontrollifriikkeyden takia, vaikka itse en muiden k.päisistä kommenteista jaksa kiinnostuakaan. Monet naiset ovat hirveitä sovinisteja, ja haukkuavat toisiaan koko ajan. Aina on äiti väärän ikäinen, mallinen, liian koulutettu, liian vähän koulutettu, surkea kotiäiti tai sitten hylkää lapsensa tarhaan koska ura.
Menen ensi kuussa inseminaatioon, teen koko homman itse ja jos joku kehtaa alkaa asioista vinkua, poistan tyypin tuttavapiiristä. Ikä 40.
1. Olen kohta 27v, ilman ammattia tai työkokemusta edes kesätöistä.. Ehkäpä tuon asian muuttaminen tällä hetkellä vähän tärkeämpää ja kiireellisempää kuin mikään lastenteko..
2. En usko, että voisin olla kovinkaan hyvä ja turvallinen äiti. Minulla on taipumusta väkivaltaisuuteen silloin kun on paljon stressiä tai muuten todella huono fiilis. Oma äitinikin oli väkivaltainen minua kohtaan, varmasti pystyisin itsekin samaan jossain mielentilassa..
3. Sitoutuminen lapseen pelottaa, se on suurin sitoutuminen ikinä, mikään parisuhteeseen liittyvä sitoutuminen ei ole mitään siihen verrattuna. Miehestäni pääsisin niin helposti eroon, jos haluaisin ja juuri siksi häneen olikin vain mukava sitoutua, ei millään tapaa pelottavaa.
4. En tiedä pitäisinkö edes kovinkaan paljoa omasta lapsestani, ei ainakaan tunnu siltä kun kuvittelen, että itselläni olisi lapsi. Luulen, että pitäisin muiden lapsista enemmän kuin omastani. Toki välittäisin varmasti, mutta kohtelisin huonosti. Ehkä siksi, etten ole oppinut vielä rakastamaan itseänikään..
Jossain vaiheessa halusin lasta kovastikin. En vaan tullut raskaaksi. Pitkä parisuhde takana, nyt pari vuotta yksin. Seksikumppani on, joka tiettävästi hedelmällinen. Hän olisi ollut valmis lapseni isäksi, mutta en vain raskaudu. Olen hyväksynyt ettei kaikista tule vanhempia. En halua hoitoja tms. vaan hyväksyn kohtalon ja evoluution.
N 33
Piste, missä lapsi edes käy harkinnan asteella, on se missä sopiva mies on osunut kohdalle ja tilanne muutenkin sopiva.
N28
Nuorena en halunnut sotkea kroppaani ehkäisyllä, mutta en halunnut vahinkolapsia. Parisuhteista näytti olevan pelkkää harmia. En ole koskaan väkisin etsinyt ketään. Vieläkin näkee mielipiteitä, että naisten pitäisi olla kotona ja alhainen syntyvyys on sen seurausta, että naiset kehtaavat haluta oman elämän. Haluan pitää työni. Työ voi toisaalta silti lähteä, mutta silloin ainakin on helppoa lähteä töiden perässä muualle, kun on lapseton. Silti toisaalta vaikuttaa siltä, että lapsia käytetään tekosyynä syrjäyttää naisia. Ihmiset myös tuntuvat olevan toisiaan vastaan, niin on helpompaa pärjätä, kun tarvitsee huolehtia vain itsestään ja voi aloittaa uuden suunnan omassa elämässä, jos asiat menee siihen pisteeseen.