Lue keskustelun säännöt.
Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
03.02.2020 |
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
Olen menettänyt kokemusteni takia uskon aivan kaikkeen.
Lastensuojelussa on vallalla mm. sellainen näkemys, että jos toinen vanhempi ei anna lasten tavata perheväkivaltaa tehnyttä vanhempaa niin lapset otetaan huostaan. Vanhemman pitäisi tarvittaessa kantaa lapset tapaamiseen.
Ketään ei kiinnosta, että oikeusprosesseissa voi mennä lähemmäs 10 vuotta ennen kuin asiat on käsitelty. Kun juttu on uutisissa nin käsittely on muutaman kuukauden päästä.
Mielenterveysongelmaiset halutaan kuntouttaa mutta sitten ei kuitenkaan haluta. Saadakseni itselleni riittävän pitkän terapian olen joutunut vääntämään aivan liian monta kertaa viranomaisille rautalangasta mitä seuraa, jos kuntoutus jätetään kesken. Ihan kuin ei tiedettäisi paljonko työkyvyttömyys kustantaa.
Ylipäätään asenne on se että kaikki on ihmisen oma syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma jaksaminen, työelämän raakuus ja masennustausta. En halua lasta kärsimään tähän tilanteeseen, kun tiedän, etten jaksa, kuten "normaalit" ihmiset. N35
Vakituisen työsuhteen puute, työttömyysjaksot. Nykyään ei voi ryhtyä perustamaan perhettä ja tukeutua miehen tulojen varaan. Vaikka lapset olisivat yhteisiä, ovat rahat omia. Se, että itse olisi toistaiseksi voimassaolevassa työsuhteessa toisi turvaa, ja näin lastenhankinta ei olisi liian suuri riski.
Ei kiinnosta lapsiperhearki niin yhtään. Viihdytään miehen kanssa hyvin kaksin, tykätään tulla ja mennä ja matkustaakin. Lisäksi laitetaan rahat mieluummin parisuhteeseen ja säästöön kuin perheen pyörittämiseen.
Lyhyesti siis: elämäntyylinä ei vaan kiinnosta. Jos haluan viedä lapsen Lintsille tai leffaan, lainaan kaverilta.
Olen reilu kolmekymppinen naimisissa oleva nainen. Pääsyy lapsettomuuteen on se, että en vain yksinkertaisesti halua olla äiti. Enkä halua elää lapsiperhe-elämää. Mieskään ei onneksi halua lapsia. Niinkuin joku aikaisempi jo totesi, emme koe että lapsi toisi mitään lisäarvoa elämäämme. Päinvastoin se toisi rutkasti epämukavuutta ja huonontaisi elämänlaatua. Olemme ihan tosissamme punninneet kaikki seikat, ystävilläni on lapsia, helppoja ja vaikeita, samoin sukulaisilla. Emme halua samanlaista elämää.
Lisäsyitä ovat mm. se, että en ole vakitöissä, vaan alallani on paljon pätkätöitä. En halua pudota työelämästä. Lisäksi en halua olla raskaana ja synnyttää, jo ajatuskin on kamala. Tukiverkkojakaan ei ole ihan lähistöllä, eli lastenhoitopalvelut pitäisi aina ostaa ulkopuoliselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vakituista työsuhdetta eikä miestä- nyt on jo liian myöhäistä.
En halua lapsia. En ole koskaan halunnut, en tule koskaan haluamaan. Piste. Mikään ei muuta asiaa toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää hyvin yksi työpaikka ja harrastukset. Mielestäni vanhemmuus on enemmän työtä kuin harrastusta. Jos haluaisin tehdä kahta työtä, hankkisin toisenkin työpaikan. Jos haluaisin olla paljon lasten kanssa, olisin opiskellut lastentarhanopettajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma jaksaminen, työelämän raakuus ja masennustausta. En halua lasta kärsimään tähän tilanteeseen, kun tiedän, etten jaksa, kuten "normaalit" ihmiset. N35
Taustani muuten: olen avioliitossa ja miehenikään ei halua lapsia, hän on alkoholistiperheestä. Teen osa-aikatöitä, mutta tuloni ovat surkeat. Mieheni on onneksi kokopäivätyössä, mutta pelko yt-neuvotteluisa on koko ajan päällä.
Myös ilmastonmuutos huolestuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alunperinkään en ole mitenkään hinkunut äidiksi. Nykyisin olisi puitteet kohdallaan,mutta työ nielee 11 h vuorokaudesta matkoineen, ja työmatkat tulevat kalliiksi ja kallistuvat jatkuvasti. Puhumattakaan henkisestä kuormasta, kun organisaatiomuutoksilla tuodaan aina vain lisää työtä. Lisäksi mies on työnsä puolesta paljon pois. En halua lasta tähän yhtälöön, viettämään suurimman osan valveillaoloajastaan ylibuukatussa päiväkodissa. Jälkikäteen ajatellen lapsi olisi pitänyt tehdä jo opiskeluaikana.
Haluaisin ainakin 3 lasta, biologisia tai adoptoituja, ei väliä. Ongelmana vain, ettei ole ketään kenen kanssa hankkia lapsia. Taloudellinen tilanne ei sovi lasten hankintaan. Se varmaankin isoin syy. Jos ei tarvitsisi rahasta murehtia hankkisin lapset vaikka yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole löytänyt miestä joka tahtoisi lapsia ja niiden tuomaa vastuuta. Edellinen kumppanini väitti kolmen vuoden ajan haluansa kyllä "tulevaisuudessa" ja kun tulevaisuus lopulta tuli niin veti liinat kiinni. Tässä nyt sitten 29-vuotiaana taas aloittamassa alusta. Onneksi itselleni lapsenteko yksin ei ole mikään kirosana, ajattelin toteuttaa tuon parin vuoden kuluttua kun en uskalla enää laskea miesten varaan.
Ystävättäreni teki tismalleen saman ratkaisun kyllästyessään odottamiseen. Suomessa kuitenkin saa hyvin aikoja yksityiselle puolelle ja maksut hoidettua laskun kautta jolloin itseelliseksi äidiksi ryhtyminen on helpompaa. Suotta miehet täällä itkevät naisten nirsoutta, koska naiset voivat tänä päivänä käydä raskautumassa klinikalla tai kuten minä, etsin ulkomaalaisen puolison joka halusi kantaa kortensa kekoon.
Tämäpä tämä, ja sitä paitsi julkiselta puolelta saa myös muutaman ilmaisen inseminaatiokerran ennen kuin täytyy lähteä yksityiselle jos ei tärppää. Olen eläessäni tavannut yhden miehen joka on suoraan sanonut haluavansa lapsia, ja olen sentään miesvaltaisella alalla töissä sekä ollut armeijassa ja mukana reserviläistoiminnassa. Suurin osa miehistä haluaa seurustella ikuisesti, eikä kaipaa avioliittoa eikä lapsiperhe-elämää. Liikaa vastuuta ja rahanmenoa, ja liian vähän hauskanpitoa. Moni tuntuu heräävän sitten yli 40v paikkeilla, että nyt pitäisi saada sitten se 20v mirkku perheenäidiksi, mutta kun naiset haluavat nykyään pääasiassa tasavertaisen, suunnilleen samassa elämänvaiheessa olevan kumppanin. Minua suututtaa tämä jatkuva naisten syyllistäminen syntyvyyden laskusta, kun tiedän että lähipiiristäni iso osa naisista kaipaisi lasta elämäänsä mutta heidän puolisonsa toppuuttelevat ja uudet kumppanit kaikkoavat kuin pieru Saharaan jos heille sanoo, että tulevaisuuden haaveissa on tavallinen perhe-elämä. Ja sama ongelma itselläkin, vaikken todellakaan kaipaa mitään suurperhettä, minulle riittää varsin hyvin yksi lapsi jotta aikaa parisuhteelle ja omalle elämällekin riittää. T. Aiempi 29v kommentoija
Hm.. julkisella puolella on kuulemma ollut ongelmana saada miespuoleisia luovuttajia. Kaikki luovuttajat ei suinkaan halua antaa omaa tavaraansa naisparien/itseellisten naisten käyttöön ja toisaalta taas mukimiehet haluaa näillä näkymin pysyä netissä mikä tuntuu todella valitettavalta :/
Mä saan aina kunnon röhönaurut, kun luen sadatta kertaa jonkun idoottimaisen artikkelin missä kaikki ovat "ymmällään" eivätkä tajua, MIKSI naiset eivät enää halua lisääntyä. Ei jeesus. Tässäkin ketjussa on moninaisia syitä listattu, yksi suosituimmista on: e n h a l u a.
Miten näistä em. artikkeleista jää aina sellainen raivostuttava mielikuva, että naiset huutavat taustalla syitä, mutta ketään ei kiinnosta kuunnella, koska syy onkin monella ihan naisen oma tahto? :D Sitä ei näytetä ymmärtävän. Kun ei ole pakkoa, niin ei ole, ja tässä on tulos - yhä useampi päättääkin, että en hanki ollenkaan koska ei oikeasti edes kiinnosta.
Tämä on nyt Maailman Suurin Mysteeri! Naisten tahto! Ohhoh. Voisi nuo tutkijat ja asiantuntijat ja ketkä lie ihan ensimmäisenä kaivaa sen päänsä p*rseestään ja myöntää sen faktan, että nykyajan Suomessa nainen voi päättää itse omista asioistaan, vartalostaan ja elämästään. Monen kohdalla se päätös on vapaaehtoinen lapsettomuus. Deal with it.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella herkkä ahdistumaan erilaisista asioista. Esimerkiksi liiasta melusta tai ihmiskontakteista. Työpäivät rasittaa välillä todella paljon. Enkä voi tälle mitään, vaikka olen vuosien varrella yrittänyt kehittää itseäni ja olla normaalimpi. Työpäivien jälkeen kaipaan aikaa ihan vaan yksin. Enkä oikeastaan pidä lapsista. Tuo oma yksi on ihana ja rakas. Mutta huokaisen helpotuksesta aina, kun saan olla yksin. Kavereiden lapset on ihan kivoja, mutta en jaksa niiden juttuja varttia enempää.
Ja en keksi mitään syytä miksi lisääntyisin tämän enempää. Meillä on kiva elämä näin. Sopivan kokoinen koti meille kolmelle. Arki soljuu töiden, koulun ja harrastusten lomassa. Ansaitaan miehen kanssa nettona yhteensä 5000€ kuussa. Rahat riittää kolmelle hengelle mukavaan elämään ja säästöönkin jää joka kuukausi.
Mitkään yhteiskunnalliset toimet eivät vaikuttaisi meidän perheen kokoon.
Itsellä kaksi lasta, mutta olin pitkään sitä mieltä että yksi on tarpeeksi.
Syyt:
- Rankka raskausaika perussairaudeni takia (leukemia)
- Vaikea synnytys kun sairaalahenkilökunta puhuivat ylitseni eivätkä kuunnelleet minua
- Vaikea synnytyksenjälkeinen masennus edellä mainitun syyn takia
- Tukiverkoston puute.
Olemme miehen työn takia joutuneet muuttamaan toiselle puolelle Suomea
- Ei vertaistukea, yksinäisyys, ei omaa aikaa
- Olin käytännössä yh miehen vaativan työn takia
Tosin miehen työn on hyväpalkkainen ja varma, joten ilman miehen hyvää työtä emme varmaan olisi voineet hankkia toista.
Pystyin vasta esikoisen ollessa 4 vuotias edes harkitsemaan toista lasta.
Olen kyllä aina itse ollut työelämässä, mutta vaikeaa sekin on ollut kun on vain pätkähommia ja epävarmuutta maisteritutkinnostani huolimatta.
Työpaikkojen vallitseva kiusaamiskulttuuri ihan esimiehestä lähtien ei ole myöskään edesauttanut vauvahaaveita.
Ai niin, myöskin jatkuva eläkeiän nostaminen on vaikuttanut negatiivisesti. Kuinka pärjään vanhana?
Olen 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Itse pyörin qllikarusellissä 18-36v ja nyt 38v en enää voi tulla raskaaksi. Syynä on joko abortit tai sukupuolitaudit.
Niinpä joo. Terveisin, Pauli Porvoosta, eikö niin?
Vihaan lapsia, enkä niitä uskaltaisi edes suomeen tehdä. Turvaton paikka lapsille
N22
Ei ole varaa. Töitä ei lisääntymisikäisenä naisena kovin helposti saa ja tuilla ei todellakaan lapsia pysty maksamaan.
No ensinäkin ekonomian takia. Ja toisaalta vanhemmat sanovat että olen liian nuori tekemään lapsia (olen 24) eihän se heille kuulu tietenkään. Mutta kunnioitan heidän tahtoa.
Toisaalta myös se miten vaaralliselta koko lapsen teko vaikuttaa niin ei oikein uskalleta poikaystävän kanssa miettiä semmoisia vielä.
Tämäpä tämä, ja sitä paitsi julkiselta puolelta saa myös muutaman ilmaisen inseminaatiokerran ennen kuin täytyy lähteä yksityiselle jos ei tärppää. Olen eläessäni tavannut yhden miehen joka on suoraan sanonut haluavansa lapsia, ja olen sentään miesvaltaisella alalla töissä sekä ollut armeijassa ja mukana reserviläistoiminnassa. Suurin osa miehistä haluaa seurustella ikuisesti, eikä kaipaa avioliittoa eikä lapsiperhe-elämää. Liikaa vastuuta ja rahanmenoa, ja liian vähän hauskanpitoa. Moni tuntuu heräävän sitten yli 40v paikkeilla, että nyt pitäisi saada sitten se 20v mirkku perheenäidiksi, mutta kun naiset haluavat nykyään pääasiassa tasavertaisen, suunnilleen samassa elämänvaiheessa olevan kumppanin. Minua suututtaa tämä jatkuva naisten syyllistäminen syntyvyyden laskusta, kun tiedän että lähipiiristäni iso osa naisista kaipaisi lasta elämäänsä mutta heidän puolisonsa toppuuttelevat ja uudet kumppanit kaikkoavat kuin pieru Saharaan jos heille sanoo, että tulevaisuuden haaveissa on tavallinen perhe-elämä. Ja sama ongelma itselläkin, vaikken todellakaan kaipaa mitään suurperhettä, minulle riittää varsin hyvin yksi lapsi jotta aikaa parisuhteelle ja omalle elämällekin riittää. T. Aiempi 29v kommentoija