Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

Vihaan ja halveksun miehiä. Yksikään mies ei ole arvoiseni. Biseksuaalina valitsin mieluummin onnellisen ja tasa-arvoisen kumppaanuuden naisen kanssa.

Olen onnistuneesti lisääntynyt jo kolmesti ja kahdella jälkimmäisellä kerralla on tullut sen verran komplikaatioita, ettei enää uskalla.

Muutenkin parasta ennen -päiväys alkaa olla jo käsillä.

Plus vanhempainrahauudistus on syvältä. Esim. freelancetuloja ei lasketa tuloiksi ollenkaan > vanhempainraha maksetaan miniminä. Siinä yhteiskunnan kannustus lastenhankintaan.

Vierailija kirjoitti:

Elin lapsuuteni perhehelvetissä ja päätin jo hyvin nuorena ettei ikinä lapsia minulle.

Monella syy lapsettomuuteen on tässä. Kun oma lapsuuden perhe on hlvetistä, siihen ei halua palata. Lisäksi nykyisin suuri osa nuorista aikuisista eli parhaassa lisääntymisiässä olevat ovat eri tavoin mielenterveysongelmaisia, jopa eläkeläisiä. Ne jotka ovat saaneet paremmat kortit ja menestyvät ,haluavat nauttia mukavasta ja helposta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän enemmän miehiä, jotka haluavat lapsia, kuin naisia, jotka haluavat samaa. Toisaalta miesten on helppo haluta lapsia, kun juuri mikään ei muutu. Naiset joutuvat kokemaan raskauden ja synnytyksen. Kyllä minäkin miehenä voisin lapsia haluta, naisena en ikimaailmassa.

Tuttava piiristä löytyykin kaksi mainiota esimerkkiä. Luvattiin ummet ja lammet 50/50 tasajaosta. Kuinkas kävikään? Molemmat isukit huitelee töiden jälkeen harrastuksissa naisten hoitaessa lapset. Äiti joutuu lopulta aina ottamaan kopin niin tietenkin kaksilahkeisena on helpompi haluta.

Ap, tutkijoille on täysin selvää, ettei ihminen lisäänny partenogeneettisesti.

Sinun sensijaan kannattaa käydä peruskoulu uudestaan.

Olen 44v ja sain kolme lastani alle 30- vuotiaana eli lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä.

Hormonitoiminta toimii täysillä ja juuri kävin gynellä, joka sanoi että tällä kalustolla tullaan hyvin raskaaksi jos haluan. Ja jos en halua raskaaksi niin ehdottomasti suosittelee kierukkaa, ja siksi vaihdoinkin taas uuden kierukan.

En halua enää tässä iässä yhtään lasta, en halua yövalvomista, en päiväkodin vasuja, en pissalakanoita, en suihkutissejä, en kakkavaippoja, en pilttipurkkeja, en leikkipuiston hiekkalaatikoita, en frozeneja, en puuhapetejä, en vauvauinteja. Enkä usko että aikuisuuden kynnyksellä olevat 3 lastani olisivat mitenkään riemuissaan jos nyt ilmoittaisin että pikkunelonen on tulossa perheeseen.

Jos kierukkani pettää minulla on kaksi vaihtoehtoa. Abortti, jos vain mahdollista raskauden pienen keston vuoksi. Adoptio, jos abortti jostain kumman syystä jää ainoaksi vaihtoehdoksi. Adoptiossa en valitsisi edes avointa adoptiota sillä en haluaisi muodostaa lapseen mitään tunnesidettä, enkä muutakaan sidettä, koska en vain halua lisää omia lapsia elämääni. Antaisin lapsen adoptioon suoraan synnytyspöydältä, koska jos en näe lasta en tiedä minkä näköinen hän olisi ja siksi en muodostaisi häneen mitään sidettä. Eli eiköhän ole enemmän kuin selvää, että _en_halua_lisää_lapsia :D

No meillä on kyllä lisäännytty. Lapset syntyivät -94-99. Eli hommattiin lapset laman jälkeen kun ei ollut oikein töitä vastavalmistuneenlle, oltiin tuolloin 23-28 vuotiaita.

90-luvun lamassa syntyvyys nousi. Ihmisillä oli vielä silloin uskoa että laman jälkeen menee taas hyvin, kuten oli mennyt ennenkin lamojen jälkeen.

Mutta maailma muttui. Työttömyys on jäänyt pysyvästi melko korkealle. Nuorten on erittäin vaikea saada pysyväiä työsuhteita, varsinkin naisia työllistävillä aloilla pätkätyöt ja osa-aikatyöt ovat jo uusi normaali. Perhe-etuuksia on myös huononnettu koko ajan, joten perheen perustaminen on monella tapaa riski, josta selviäminen ei ole pelkästään omissa käsissä. Epävarmuus saa lykkäämään perhen perustamista ja kun sitä lykkäillään tuonne yli 30 vuoden ikään, niin sitte raskautuminen ei enää välttämättä onnistukkaan ihan yhtä helposti, kuin olisi onnistunut 10 vuotta aikaisemmin. Kun on enemmän elettyä elämää takana, niin myös vaatimukset puolisoa kohtaan kasvaa ja kumppanin löytyminen vaikeutuu.

Vierailija kirjoitti:

40-v 18-vuotiaan äiti. Kaksi aviomiestä, ensimmäinen isä, toinen ei. Synnytys aikana, jolloin lapsen lisäksi mies ja yhteiskunta (neuvola, pk, koulu, terveydenhuolto) olivat sitä mieltä, että äiti hoitaa. Kerta riitti sitä riemua, piuhat poikki heti kolmekymppisenä.

Sama kai se isolta osin yhä edelleen, äiti hoitaa. Isät saa jatkaa sitä omaa elämäänsä johon tulee joskus lisänä vauva. Äitien elämä muuttuu täysin, jää yksin vauvan kanssa ja joka paikasta saa lukea ja kuulla miten on loinen ja makaa kotona. Jos mies jättää niin olet huono ihminen kun jäät yh:ksi. Aina olet äitinä huono. Kuka hemmetti sitä enää vapaaehtoisesti haluaa olla jos lapsettomana pääsee helpommalla eikä tarvitse olla se huono ihminen ja loinen.

Mulla on 1 lapsi, jo aikuinen, ja raskaus oli ns. vahinko, eli ehkäisyn pettämisestä alkunsa saanut.  Sain hänet 19 vuotiaana. En koskaan halunnut lapsia, enkä kokenut vauvakuumetta, joten yhteen jäi. Tietysti lapseni on tärkein, ja rakkaudella hoidettu, mutta en vain koskaan nimen omaisesti ole lapsia halunnut. 

Syyt miksi en tekisi lapsia, tai en tehnyt lisää:

Sellaisen kumppanin puute joka tasavertaisesti kasvattaisi lasta.

Voisi jäädä yksin lapsen kanssa (kuten jäinkin), joko eron tai kuoleman sattuessa

Yhteiskunnan apu täysin riittämätön kriisi/ongelmatilanteessa

Äidin vastuuttaminen kaikesta mahdollisesta, syyttäminen silloinkin kun ei mitenkään voisi olla syyllinen

Yhteisöllisyyden puute

epävarmuus toimeentulosta, jos esim. sairastuu vakavasti jne.

Nykynaiset alkavat jo näkemään tämän kysetyksen taakse, eli eivät huijaannu enää siihen että tee nyt vain se lapsi, kyllä kaikki sitten järjestyy. He tietävät että luultavasti ei järjesty. Ei naiset ole niin tyhmiä että antavat vetää itseään höplästä luulemaan että eivät olisi 100% vastuussa yksin jälkikasvustaan, saaden vain haukkuja niskaansa, tekivät miten ja mitä tahansa.

Raskas kotitausta, paljon epäonnea ja surua koko suvussa. Itsellä pää sen verran kunnossa että itsensä ja työnsä hoitaa. En halunnut siirtää omaa epäonnistumistani jälkikasvulle. Minun puolesta tämä sukutarina saa minun kohdalla päättyä tähän. Oikea varsinainen ympäristöteko!

Lasten hankkiminen on naiselle rosvosektori.

Olin avioliitossa, tuli lapsia. Kärsin raskauden, synnytyksen, jäi vaivoja ja laskeumia, hoidin kodin, lapset, kävin töissä ja olin pääasiallinen tulonhankkija. Mies vapaamatkusti, ja kyllä, hänelle siitä mainittu ja yritetty tilannetta muuttaa. Hain perheneuvolaan keskusteluaikoja. Ei apua.

Ero.

Olen yh, hoidan lapset, maksan elatuksen, paikkaan isähenkilön tekemiä puutteita ja tiedonsaantioikeus lasten asioissa ei toimi. Olen ihan käytännössä pulassa, kun isählö ei esim. palauta lasten vaatteita, kenkiä tai varusteita tapaamisiltaan. Olen jatkuvan kiusaamisen kohteena ja lasten takia minun tulee sitä kestää.

Tekisinkö lisää lapsia? En ainakaan kenenkään miehen kanssa. Olisi pitänyt tehdä lapset alunperinkin yksin, niin olisin säästynyt isolta vaivalta ja taloudellinenkin tilanne olisi selkeämpi, eikä tarvitsisi rahoittaa perheoikeuden lakimiehiä ja tuomioistuimia.

Se ettei ketään kiinnosta tehdä lapsia on maailman pahuus ja työttömyys ja vartalon menettäminen.

Minulle syy lapsettomuuteen on ollut nuoresta lähtenyt turvattomuuden tunne ja epävarmuus tulevasta. Olen 90-luvun laman koettelemia nuoria, joihin ajettiin toivottomuus jo varhain. Tuntuu että työelämä ei ikinä palautunut tuosta lamasta vaan silloin työelämä muuttui pysyvästi epävarmaksi ja alkoi korostaa kilpailua ja selviytymistä.

Olisin kuitenkin halunnut lapsia, ja luulen että olisin niiden hankintaan uskaltautunut jos kumppaniksi olisi löytynyt turvallinen, vastuuntuntoinen aikuinen. Tällaista ei kuitenkaan ole ollut vaan kaikissa kolmessa pidemmässä suhteessani on ollut selvää, että päävastuu lapsesta jäisi minulle ja eron tullessa olisin yksinhuoltaja. Siihen en ole uskaltanut lähteä,  ja nyt 41-vuotiaana olen jo hyväksynyt lapsettomuuteni.

Olen onnellinen että asun ulkomailla. En olisi suomessa uskaltanut lapsia hankkia, koska minulla on niin huonot kokemukset suomen terveydenhuollosta. Uskon etten olisi saanut sektioita ja lapseni olisivat kuolleet tai vammautuneet synnytyksessä.

Suomessa pärjää ihan OK niin kauan, kun perusperheellä asiat ovat hyvin (kaikki terveitä ja ns normaaleja, parisuhde jossa molemmilla työpaikka). Jos tämä paketti jotenkin hajoaa, putous pohjalle alkaa. 

Inhimillisyys ja humaanius eivät ole Suomessa isossa huudossa.

Näkee koulujen tilasta,  vanhustenhoidon tilasta, silmille rähähtäneestä sekakäyttäjien laumoista kaupungeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän enemmän miehiä, jotka haluavat lapsia, kuin naisia, jotka haluavat samaa. Toisaalta miesten on helppo haluta lapsia, kun juuri mikään ei muutu. Naiset joutuvat kokemaan raskauden ja synnytyksen. Kyllä minäkin miehenä voisin lapsia haluta, naisena en ikimaailmassa.

Tuttava piiristä löytyykin kaksi mainiota esimerkkiä. Luvattiin ummet ja lammet 50/50 tasajaosta. Kuinkas kävikään? Molemmat isukit huitelee töiden jälkeen harrastuksissa naisten hoitaessa lapset. Äiti joutuu lopulta aina ottamaan kopin niin tietenkin kaksilahkeisena on helpompi haluta.

Asiaan on helppo ratkaisu. Ota yh-isä, joka on kasvattanut lapsensa hyvin. Näin tiedät, että hän kantaa vastuun myös tulevien lasten kohdalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän enemmän miehiä, jotka haluavat lapsia, kuin naisia, jotka haluavat samaa. Toisaalta miesten on helppo haluta lapsia, kun juuri mikään ei muutu. Naiset joutuvat kokemaan raskauden ja synnytyksen. Kyllä minäkin miehenä voisin lapsia haluta, naisena en ikimaailmassa.

Tuttava piiristä löytyykin kaksi mainiota esimerkkiä. Luvattiin ummet ja lammet 50/50 tasajaosta. Kuinkas kävikään? Molemmat isukit huitelee töiden jälkeen harrastuksissa naisten hoitaessa lapset. Äiti joutuu lopulta aina ottamaan kopin niin tietenkin kaksilahkeisena on helpompi haluta.

Asiaan on helppo ratkaisu. Ota yh-isä, joka on kasvattanut lapsensa hyvin. Näin tiedät, että hän kantaa vastuun myös tulevien lasten kohdalla.

Lasten näkökannasta katsottuna uusperhe ei välttämättä ole aina stressitöntä. Kaikille aikuisillekaan en suosittele täydellä sydämellä uusioperheeseen heittäytymistä, ellei omaa suurta henkistä paloa sekä sitoutumishalua.

Kauheasti täällä alapeukutetaan muiden henkilökohtaisista ratkaisuista silloinkin, kun viestissä ei lauota mitään mielipiteitä siitä miten muiden pitäisi toimia. Lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen taitaa olla yksi eniten Suomen kansaa kiehauttavista keskustelunaiheista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän enemmän miehiä, jotka haluavat lapsia, kuin naisia, jotka haluavat samaa. Toisaalta miesten on helppo haluta lapsia, kun juuri mikään ei muutu. Naiset joutuvat kokemaan raskauden ja synnytyksen. Kyllä minäkin miehenä voisin lapsia haluta, naisena en ikimaailmassa.

Tuttava piiristä löytyykin kaksi mainiota esimerkkiä. Luvattiin ummet ja lammet 50/50 tasajaosta. Kuinkas kävikään? Molemmat isukit huitelee töiden jälkeen harrastuksissa naisten hoitaessa lapset. Äiti joutuu lopulta aina ottamaan kopin niin tietenkin kaksilahkeisena on helpompi haluta.

Asiaan on helppo ratkaisu. Ota yh-isä, joka on kasvattanut lapsensa hyvin. Näin tiedät, että hän kantaa vastuun myös tulevien lasten kohdalla.

Lasten näkökannasta katsottuna uusperhe ei välttämättä ole aina stressitöntä. Kaikille aikuisillekaan en suosittele täydellä sydämellä uusioperheeseen heittäytymistä, ellei omaa suurta henkistä paloa sekä sitoutumishalua.

Niin suuri osuus parisuhteista päätyy eroon, että onhan ne uusperheet ihan välttämättömiä. Ellei haluta olla seuraavat 18 vuotta ilman seurustelua. Itse olen yksinhuoltajan kasvatti. Kyllä mua harmittaa, ettei äiti koskaan löytänyt ketään hänelle sopivaa kumppania. Mielelläni olisin nähnyt äidin onnellisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän enemmän miehiä, jotka haluavat lapsia, kuin naisia, jotka haluavat samaa. Toisaalta miesten on helppo haluta lapsia, kun juuri mikään ei muutu. Naiset joutuvat kokemaan raskauden ja synnytyksen. Kyllä minäkin miehenä voisin lapsia haluta, naisena en ikimaailmassa.

Tuttava piiristä löytyykin kaksi mainiota esimerkkiä. Luvattiin ummet ja lammet 50/50 tasajaosta. Kuinkas kävikään? Molemmat isukit huitelee töiden jälkeen harrastuksissa naisten hoitaessa lapset. Äiti joutuu lopulta aina ottamaan kopin niin tietenkin kaksilahkeisena on helpompi haluta.

Asiaan on helppo ratkaisu. Ota yh-isä, joka on kasvattanut lapsensa hyvin. Näin tiedät, että hän kantaa vastuun myös tulevien lasten kohdalla.

Lasten näkökannasta katsottuna uusperhe ei välttämättä ole aina stressitöntä. Kaikille aikuisillekaan en suosittele täydellä sydämellä uusioperheeseen heittäytymistä, ellei omaa suurta henkistä paloa sekä sitoutumishalua.

Niin suuri osuus parisuhteista päätyy eroon, että onhan ne uusperheet ihan välttämättömiä. Ellei haluta olla seuraavat 18 vuotta ilman seurustelua. Itse olen yksinhuoltajan kasvatti. Kyllä mua harmittaa, ettei äiti koskaan löytänyt ketään hänelle sopivaa kumppania. Mielelläni olisin nähnyt äidin onnellisena.

Olen mäkin elänyt uusperheen keskellä teini-ikäisenä ja veljeni kärsi alati vaihtuvista naisystävistä jotka eivät oikein asettuneet talouteen vaikka yritimme antaa heille tilaa. Iskä yritti kiivaasti etsiä aina uuden.. Nyt vasta löysi vakaan naisen kun kumpikin meistä muutti omilleen

Olisin halunnut lapsia / lapsen, mutta vaimo päätti itse, että hän ei haluakaan. Nyt olen kohta 40 v mies ja vaikka lapsia haluaisinkin niin en tule niitä koskaan tekemään. En halua olla esim. 60 v kun lapsi pääsee ripille tai 75 v lastenlasten tullessa. Jos eliniänodote on miehillä noin 75-80 niin en halua tuottaa kolmekymppisille lapsilleni ja 5 vee lapsenlapsilleni sitä pettymystä, että isä/pappa lähti kun he olivat vielä niin nuoria. Vaimoni vei minulta mahdollisuuden perustaa perhe enkä varmaan anna sitä hänelle koskaan anteeksi.