Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

Tämä maa on PILALLA

Juuri siksi, että olen 20-vuotias ja minulla on 4 vuotta opiskeluita vielä edessä. Sen jälkeen haluan vakituisen työn ja tehdä sitä muutaman vuoden. Ai miksikö? Koska hyvinvointiyhteiskunta, jossa kaikki elätetään on muisto vaan ennenkuin mun lapset olisi aikuisia. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmken mukaan, teen lapsia 27-vuotiaana. Mutta mitä vaanhan voi tapahtua sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

money kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätkätyöt ja kilpailu työpaikoista-> taloudellinen ja ammatillinen epävarmuus  jatkuvaa  -> rahojen riittäminen asumiskuluihin, joihin suurin osa palkasta ja työpätkien välisistä korvauksista sitten meneekin -> uusien pätkätöiden perässä juokseminen ja jälleen se epävarmuus taloudellisessa mielessä sekä siinä mielessä saako niitä töitä ylipäänsä. Jos mielii päästä pois määräaikaisuuksien ja silppuhommien kierteestä ja siten luoda itselleen edes jonkinlaista taloudellista turvaa/näkymää sekä ehkä ottaa sen asuntolainan, on karu fakta, että työelämässä on oltava aktiivisesti mukana. Jos tuohon noidankehäkomboon suunnittelee lasta, tulisi muiden turvaverkkojen ja talousasioiden oltava muuten kunnossa, että  voi heittäytyä mammailemaan. Tätä ei taida tajuta yksikään, joka on a) turvallisessa työsuhteessa b) työssä jossa kilpailua ei ole c) jolla on perintönä tai puolison kautta talousasiat tai esim asumisasiat kunnossa (ei tartte murehtia riittääkö omat rahat tai saako heti uusia töitä)

Tee niinku Martiina.

Hommaa rikas mies..camoon...

Tätä ei taida tajuta yksikään, joka on a) turvallisessa työsuhteessa b) työssä jossa kilpailua ei ole c) jolla on perintönä tai puolison kautta talousasiat tai esim asumisasiat kunnossa (ei tartte murehtia riittääkö omat rahat tai saako heti uusia töitä)

Eikä niitä niin vaan hommata. Elätyskykyisiä ei riitä kaikille jonka takia kilpailu on kovaa

Onko 40-vuotias nainen liian vanha tekemään lapsen, vai onko parasta ennen päiväys mennyt jo umpeen?

Vierailija kirjoitti:

Onko 40-vuotias nainen liian vanha tekemään lapsen, vai onko parasta ennen päiväys mennyt jo umpeen?

Osa joutuu turvautumaan hoitoihin toisten saadessa luomuna. Kyllähän noita 40:siä mutseja on

1. Ei ole sopivaa miestä jonka kanssa voisi avioitua (ilman vakaata avioliittoa en lapsia tee)

2. Tällä hetkellä ei olisi rahaa elättää lapsia

3. En ole edes varma haluaisinko lapsia ylipäänsä ja pistää kroppaani sellaiselle koetukselle

N23

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-v 18-vuotiaan äiti. Kaksi aviomiestä, ensimmäinen isä, toinen ei. Synnytys aikana, jolloin lapsen lisäksi mies ja yhteiskunta (neuvola, pk, koulu, terveydenhuolto) olivat sitä mieltä, että äiti hoitaa. Kerta riitti sitä riemua, piuhat poikki heti kolmekymppisenä.

Sama kai se isolta osin yhä edelleen, äiti hoitaa. Isät saa jatkaa sitä omaa elämäänsä johon tulee joskus lisänä vauva. Äitien elämä muuttuu täysin, jää yksin vauvan kanssa ja joka paikasta saa lukea ja kuulla miten on loinen ja makaa kotona. Jos mies jättää niin olet huono ihminen kun jäät yh:ksi. Aina olet äitinä huono. Kuka hemmetti sitä enää vapaaehtoisesti haluaa olla jos lapsettomana pääsee helpommalla eikä tarvitse olla se huono ihminen ja loinen.

Tämä. Naisten harteille kasataan aivan älyttömästi velvollisuuksia ja odotuksia ja nykyään tuntuu että niitä on vain enemmän ja enemmän. Ihme jos naisista tulee niitä "nalkuttavia, pihtaavia, läskejä ämmiä" kun äidit raatavat töissä ja kotona. Ei Minun tarvitse elää lapsiperhearkea että tietäisin kuinka paljon helpommalla miehet pääsee. Asenteet miesten kohdilla on ettei heidän odotetakaan osaavan ns. Naistentöitä (mitä 90% ne kotiyöt nykyään on) mallikkaasti joten se on jo upeaa jos mies edes tekee sinnepäin niitä. Naisen taas odotetaan olevan se vastuullinen osapuoli joka tietää miten kasvatetaan lapset oikein, miten koti pidetään kuosissa ja osaa tehdä joka päivä optimaalisen ruuan perheelleen siinä samassa kun pitää itsensä kauniina että on haluttava miehelleen. Kaikki tämä tietty siinä palkkatyön sivussa. Mies saa periaatteessa rusinat pullasta koska heiltä ei odoteta paljoa isinä. Asenne kun on että pojat ovat poikia. Aina.

Tietty kaupanpäälle tässä tulee ne epävarmuudet tulevasta että onko enää töitä kun kaikki automatisoidaan ja riittävätkö rahat kun nykyään taitaa olla vaatimus että lapset kääy harrastuksissa ja heillä pitää olla rahaa vapaa-ajan viettoon (köyhä ja surkea lapsuus muuten!!). Ja naisena työelämä muutenkin tuntuu hieman karsastavan kun olet se potentiaalinen äitiyslomalle jäävä ja sen jälkeen saattaa tulla useita ikäviä poissaoloja kun lapsi sairastaa. Sitten kun nämä uhat ovat ohi niin sitten ikä alkaa tulla vastaan että halutaanko sitä päälle 40-vuotiasta ottaa töihin?

Vierailija kirjoitti:

Onko 40-vuotias nainen liian vanha tekemään lapsen, vai onko parasta ennen päiväys mennyt jo umpeen?

Sinun kanssasi ei voi tehdä kun alistat naista haukkumalla.

Muiden kanssa kyllä 48 v. asti :)

Olen 21-vuotias nainen. Minua mahdollisesti kiinnostaa adoptio (2-3,lasta olisi ihanne).

1. En halua synnyttää tai kokea raskautta - koen nämä terveysriskinä, jota en halua ottaa (repeämät, raskauden jälkeinen masennus jne.)

2. Oma lapsuus oli melko huono ja turvaton, ja minä ja siskoni oltiin selvästi taakka omille vanhemmillemme - tämä vaikuttaa negatiivisesti omaan suhtautumiseeni perhe-elämästä.

3. Koen sukupuoliroolit hankalina: haluan, että molemmat vanhemmat hoitavat lasta 50/50. Esimerkiksi taloudelliset/uralliset menetykset ja muutenkin panostus lapseen on jakauduttava tasan vanhempien kesken. Koen, että naisen edelleen oletetaan ottavan suurempi vastuu lapsien hankinnasta - pelottaa, että joudun tahtomattani tilanteeseen, jossa lapset jäävät minun vastuulleni. Tiedän, että katkeroituisin tässä tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-v 18-vuotiaan äiti. Kaksi aviomiestä, ensimmäinen isä, toinen ei. Synnytys aikana, jolloin lapsen lisäksi mies ja yhteiskunta (neuvola, pk, koulu, terveydenhuolto) olivat sitä mieltä, että äiti hoitaa. Kerta riitti sitä riemua, piuhat poikki heti kolmekymppisenä.

Sama kai se isolta osin yhä edelleen, äiti hoitaa. Isät saa jatkaa sitä omaa elämäänsä johon tulee joskus lisänä vauva. Äitien elämä muuttuu täysin, jää yksin vauvan kanssa ja joka paikasta saa lukea ja kuulla miten on loinen ja makaa kotona. Jos mies jättää niin olet huono ihminen kun jäät yh:ksi. Aina olet äitinä huono. Kuka hemmetti sitä enää vapaaehtoisesti haluaa olla jos lapsettomana pääsee helpommalla eikä tarvitse olla se huono ihminen ja loinen.

Tämä. Naisten harteille kasataan aivan älyttömästi velvollisuuksia ja odotuksia ja nykyään tuntuu että niitä on vain enemmän ja enemmän. Ihme jos naisista tulee niitä "nalkuttavia, pihtaavia, läskejä ämmiä" kun äidit raatavat töissä ja kotona. Ei Minun tarvitse elää lapsiperhearkea että tietäisin kuinka paljon helpommalla miehet pääsee. Asenteet miesten kohdilla on ettei heidän odotetakaan osaavan ns. Naistentöitä (mitä 90% ne kotiyöt nykyään on) mallikkaasti joten se on jo upeaa jos mies edes tekee sinnepäin niitä. Naisen taas odotetaan olevan se vastuullinen osapuoli joka tietää miten kasvatetaan lapset oikein, miten koti pidetään kuosissa ja osaa tehdä joka päivä optimaalisen ruuan perheelleen siinä samassa kun pitää itsensä kauniina että on haluttava miehelleen. Kaikki tämä tietty siinä palkkatyön sivussa. Mies saa periaatteessa rusinat pullasta koska heiltä ei odoteta paljoa isinä. Asenne kun on että pojat ovat poikia. Aina.

Tietty kaupanpäälle tässä tulee ne epävarmuudet tulevasta että onko enää töitä kun kaikki automatisoidaan ja riittävätkö rahat kun nykyään taitaa olla vaatimus että lapset kääy harrastuksissa ja heillä pitää olla rahaa vapaa-ajan viettoon (köyhä ja surkea lapsuus muuten!!). Ja naisena työelämä muutenkin tuntuu hieman karsastavan kun olet se potentiaalinen äitiyslomalle jäävä ja sen jälkeen saattaa tulla useita ikäviä poissaoloja kun lapsi sairastaa. Sitten kun nämä uhat ovat ohi niin sitten ikä alkaa tulla vastaan että halutaanko sitä päälle 40-vuotiasta ottaa töihin?

Mä oon välillä ihan työssäkäyvänä naisena ihaillut venäläisiä naisia jotka osaavat asettaa tulevalle kumppanilleen tiukat ehdot ja pitävät niistä viimeiseen asti kiinni. He antavat niin kauan kunhan mies hoitaa oman osuutensa ja lopettavat minuutilleen tähän paikkaan toisen osoittaessa merkkejä löystymisestä. Pitäisi itsekin opetella yhtä jämäkäksi :D

Olen 31-vuotias ja minulla on 2 lasta. Ikäni puolesta voisin tehdäkin mutta en jaksa hoitaa ja aloittaa kaikkea alusta, toinen lapsi erityinen joten voimavarat täysin käytössä. Puoli vuotta sitten minulle tehtiin sterilisaatio. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 21-vuotias nainen. Minua mahdollisesti kiinnostaa adoptio (2-3,lasta olisi ihanne).

1. En halua synnyttää tai kokea raskautta - koen nämä terveysriskinä, jota en halua ottaa (repeämät, raskauden jälkeinen masennus jne.)

2. Oma lapsuus oli melko huono ja turvaton, ja minä ja siskoni oltiin selvästi taakka omille vanhemmillemme - tämä vaikuttaa negatiivisesti omaan suhtautumiseeni perhe-elämästä.

3. Koen sukupuoliroolit hankalina: haluan, että molemmat vanhemmat hoitavat lasta 50/50. Esimerkiksi taloudelliset/uralliset menetykset ja muutenkin panostus lapseen on jakauduttava tasan vanhempien kesken. Koen, että naisen edelleen oletetaan ottavan suurempi vastuu lapsien hankinnasta - pelottaa, että joudun tahtomattani tilanteeseen, jossa lapset jäävät minun vastuulleni. Tiedän, että katkeroituisin tässä tilanteessa.

Sitten sinun pitää adoptoida valkoihonen eurooppalainen

Koska ehkäisy on olemassa ja nykyään ihmiset tietävät asioista, eikä lastensaannin luulla enää olevan aikuisuuden tai hyvän parisuhteen määritelmä, kun maailma ja esimerkit eivät rajoitu enää siihen 5000 asukkaan kyläpahaseen.

Itseäni ei vain ole koskaan kiinnostanut hankkia lapsia. Ei ole käynyt mielessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On muuten äärimmäisen huvittavaa, että tutkijat ovat 'ymmällään'. Miksi ihmeessä naiset haluaisivat vapaaehtoisesti lyhentää työuraansa ja pienentää eläkettään? Joskus avioliitot olivat elämänmittaisia, jolloin pelatttiin yhtenä tiiminä. Nykyisin pitää varmistella oma selustansa, joten itse en ainakaan halua vahingoittaa tulevaisuuttani yhtään sen enempää kuin mieskään, eli kaikki fifty-fifty. Koska biologisista syistä nainen joutuu olemaan raskaana, haluan siitä jonkinlaisen kompensaation, eli miehen on minusta uhrattava enemmän sitten, kun lapsi on jo syntynyt. Harva mies vain haluaa tälläistä.

Kannattaa ottaa mies ulkomailta. Monen maan miehet haluaa paljon lapsia, hoitaa lapset jo vauvasta ja osaavat tehdä hyvää ruokaa. Suomalaismiehissä tämä yhtälö taitaa olla aika harvinainen.

Jep, maailma on täynnä toinen toistaan tasa-arvoisempia maita ja miehiä kuin Suomi ja suomalaiset miehet.

Suosittelen matkustelua, se avartaa kummasti maailmankatsomusta :)

Kuvaa hyvin palstan tasoa, kun näinkin päivänselvä sarkarkastinen trollaus menee lentämällä, ja yläpeukkujen saattelemana, läpi :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 21-vuotias nainen. Minua mahdollisesti kiinnostaa adoptio (2-3,lasta olisi ihanne).

1. En halua synnyttää tai kokea raskautta - koen nämä terveysriskinä, jota en halua ottaa (repeämät, raskauden jälkeinen masennus jne.)

2. Oma lapsuus oli melko huono ja turvaton, ja minä ja siskoni oltiin selvästi taakka omille vanhemmillemme - tämä vaikuttaa negatiivisesti omaan suhtautumiseeni perhe-elämästä.

3. Koen sukupuoliroolit hankalina: haluan, että molemmat vanhemmat hoitavat lasta 50/50. Esimerkiksi taloudelliset/uralliset menetykset ja muutenkin panostus lapseen on jakauduttava tasan vanhempien kesken. Koen, että naisen edelleen oletetaan ottavan suurempi vastuu lapsien hankinnasta - pelottaa, että joudun tahtomattani tilanteeseen, jossa lapset jäävät minun vastuulleni. Tiedän, että katkeroituisin tässä tilanteessa.

Sitten sinun pitää adoptoida valkoihonen eurooppalainen

Tarkoitus ja haave olisikin adoptoida jos kumppanin kanssa saadaan kasvatukselliset asiat yms. sovittua. Haluisin kyllä perheen, mutta rooli äitinä on mielestäni aika rankka ja ladattu täyteen odotuksia ja vaatimuksia.

No, en keksi hyvää syytä lisääntyä. Se ei vain ole minulle mikään itsestäänselvyys, että lapsia on hankittava. Välillä hoidan muiden lapsia, lapset ovat ihania! En silti halua omistaa omaa elämääni toisen kasvattamiselle.

Pelkään, että aiheuttaisin vahinkoa lapselleni esimerkiksi jos omat äitisuhde-ongelmani ilmaantuisivat enkä osaisi käsitellä niitä fiksusti.

Olen 28-vuotias ja päätin jo lapsena, etten hanki lapsia. Tiedän että jään vaille suurta kokemusta mitä en voi hankkia mistään muualta, mutta en pidä sitä ongelmana. Näin jää tilaa myös henkiselle kasvamiselle ihan muunlaisten kokemusten kautta. 

En ymmärrä miksi tätä pitää vatvoa. Niiden naisten, jotka eivät lapsia halua tai edes pidä lapsista ei nykyään enää tarvitse lisääntyä. Ja hyvä niin. Kuvottaa ne puheet synnytystalkoista, ihan kuin me naiset oltaisiin jotain tahdottomia ja tiedottomia siitettäviä. Antaisivat jo olla. Ihan kuin elämä ei voisi olla hyvää ilman jälkikasvua.

Itselläni on kai jokin "äitigeeni" sillä olen aina haaveillut äitiydestä, ihan lapsuuden nukkeleikeistä lähtien. Minusta oli ihanaa hoitaa sisaruksiani, kun he olivat vauvoja. Ymmärrän myös niitä ihmisiä, joille vauva-aika ei ole lainkaan mieluinen ajatus.

563 jatkaa. Itseäni järkyttää lukea ihmisten kokemuksia siitä, että miehet eivät edelleenkään tee kotitöitä. Oma 47-vuotias isäni on aina tehnyt samoja juttuja kuin äitikin, eikä meillä todellakaan ole ollut miesten ja naisten töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen jo harkinnut sitä, että teen lapsen yksin. Kunnollista miestä on todella vaikeaa löytää. Nettideittipalstoillakin miehet, jotka ylipäätään ilmoittavat haluavansa lapsia, ovat monesti mun makuuni jo liian vanhoja. Enkä tosiaan halua 44v miestä, jonka ikähaarukka naisten suhteen lähtee 16-vuotiaasta, näitä pedotyyppejä nimittäin on paljon. 

Niin, maailmassa on vajaa 4 miljardia miestä, mutta suomalaisen naisen on todella vaikea löytää kunnollisia tapauksia heistä. Kaiken lisäksi suurin osa näistä miehistä tuntee seksuaalista vetoa lapsia kohtaan. 

Miettikääpä nyt hetki mitä tänne kirjoitatte ja peukutatte...?

Tunnetko sinä tai oletko edes ollut juttusilla neljän miljardin ihmisen kanssa? Vaikea siitä on valita itselleen sopiva kun heistä ei ole tavannut kuin promillen tuhannesosan.

Ehkäpä ongelma on sitten se, että suomalaiset miehet ovat niihin muihin 4 miljardiin mieheen verrattuna keskimääräistä huonommin koulutettuja, epätasa-arvoisempia ja parisuhteeseen kelpaamattomia?

Joko näin tai sitten suomalaisilla naisilla, tai ainakin viestin kirjoittajalla, on suhteellisuudentaju pahasti kadoksissa.

Ne suomalaiset miehet eivät halua lapsia. Siinäpä olisikin tutkimuksen sekä keskustelun aihetta, miksei.

Alkaa jo hieman kyllästyttää yhden maailman etuoikeutetuimman ryhmän eli suomalaisen naisen valitus kaikesta. Heillä menee paremmin lähestulkoon kaikilla elämänlaadun mittareilla kuin 99,9% tämän planeetan asukkaista ja silti vain valitetaan ja valitetaan.

Suomi on maailman parhaimpia paikkoja saada lapsi ja niin ikään paikalliset miehet kuuluvat maailman tasa-arvoisimpien joukkoon. Olosuhteiden luulisi siis olevan kunnossa. Eri asia on sitten se, jos ei vain yksinkertaisesti halua lapsia. Siihen valintaan jokaisella on tietenkin täysi oikeus.