Lue keskustelun säännöt.
Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
03.02.2020 |
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
21-vuotiaana halusin perustaa perheen mieheni kanssa. Ei onnistunut vaikka yritettiin. Pari vuotta myöhemmin tärppäsi. Raskaus sisälsi komplikaatioita ja vauva syntyi ennenaikaisena hätäsektiolla jossa huomattiin että minulla ollut oireeton pahanlaatuinen kohtutulehdus joka olisi voinut aiheuttaa täyden hedelmättömyyden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
1) ei ole miestä, enkä yksinhuoltajaksi halua
2) palkasta nettona 2000€ ja vuokra melkein puolet jo tuosta. Päälle muut laskut.
3) En jaksaisi olla heräämässä ja tekemässä kaikkea lapsen ehdoilla.
4) Haluan nauttia vapaudesta.
5) nykymaailman meno on sellainen, etten ole varma haluaisinko tänne lasta.
N26
Haluan lapsia, mutta ensin haluan päästä haluamaani koulutukseen. Vauva kainalossa on paha harjoitella pääsykokeita varten. Kun koulun ovi kalahtaa takana, voi alkaa miettimään olisko aika vauvalle.
Niin ja olen siitä harvinaisessa tilanteessa, että olen naimisissa miehen kanssa, joka tietää varmasti haluavansa lapsia ja mun aikatauluilla.
N28
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
Anteeksi, en tiennyt että aihe on sinulle noin arka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatus ettei ole omaa aikaa järkyttää. Onneksi voi nykyään valita teenkö vai enkö lapsia. Kokemus myös elämän vaatimuksista ja mahdollisuuksista tekee haluamattomaksi lisääntyä. Onko elämä elämisen arvoista?
- pätkätyöt ja taloudellinen epävarmuus
- aiemmin sopivan kumppanin puute, nyt tuore suhde, jossa vielä opetellaan ymmärtämään toisiamme ja elämään yhdessä
Siinä ne tärkeimmät. Haluaisin lapsia, mutta tässä tilanteessa en niitä tee. Mies haluaa lapsia myös, mutta ymmärtää huoleni rahasta.
N26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
Anteeksi, en tiennyt että aihe on sinulle noin arka.
Kyllä sinä itse olet tässä ketjussa se, jolle tuo on arka paikka. Lisäät lapsettomuutta tällä rasittavalla jankutuksellasi.
Eri
Lapset ovat jäätävä määrä työtä ja pääsääntöisesti tämä työmäärä kaatuu naiselle.
Nainen, joka hoitaa yksin lapset saa laittaa itsensä ja haaveensa vuosiksi hyllylle.
Lapset ovat myös iso menoerä perheen taloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden lapsen äiti täällä, toista lasta en halua koska koin etenkin vauvavuoden raskaana, yövalvominen oli kaikista pahinta. En voisi kuvitellakaan käyväni sitä läpi uudestaan! Olin kuin haamu. Työelämän ja äitiyden yhteensovittaminen on raskasta toisinaan, tämä ei johdu lapsesta vaan työelämän vaativuudesta.
Yleisesti ottaen veikkaan, että ne on ne miehet, jotka ei halua lisääntyä, laitetaan sitten naisten syyksi tottakai. Miehet haluaa lykätö lisääntymisen myöhään, jolloin naisenkin kropalle jo myöhäistä ja lapsiluku jää pieneksi, jos sitä tulee ollenkaan.
Omalla kohdallani tosin vaikuttaa eri asiat.. eka en halunnut lapsia, oli traumataustaa ja muutenkin tuntui etten osaa mitään, edes ruokaa laittaa (kotona ei ole koskaan arvostettu tai pidetty kyvykkäänä, ns. narsistiperhe). Ajattelin että olisin kyvytön huolehtimaan omasta lapsesta, synnytyskin pelotti. Myöhemmin ei ole ollut sellaista miestä, jonka kanssa olisi halunnut lisääntyä. Tarkoitan sillä sitä, että mies on ollut esim. masentunut, työkyvyttömyyseläkkeellä tai muuten vain haluton osallistumaan mihinkään kotihommiin, vaikka olisi kotona 24/7 ja sotkisi enemmän kuin minä. Tai sitten on ollut mies, jonka työ on vienyt jokapuolelle maapalloa. Voimathan siinä menisi kun yrittäisi olla yksinhuoltaja omassa parisuhteessaan, mahdollisesti jopa miehelle. Valitettavasti omien vanhempieni parisuhde vaikuttaa sellaiselta, ehkä siksi kammoan sitä. N-vanhemmalle pitää etsiä 30 vuodenkin jälkeen omat pipot, housut, kaukosäätimet, jopa ruuvimeusselit. Ja tietty heti. Ruuasta tulee palautetta, ei kelpaa kaikki ruuat. Sen jäljiltä toinen vanhempi aina niin uuvuksissa, että lapsenakin aisti sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma on, ettei kukaan halua lisääntyä suomalaisnaisen kanssa.
Vauvapalsta on syyllinen. Tämän palstan ansiosta ei enää hyväksytä lasten vanukkaat syöviä miehiä kuten ennen. Eli sika jätetään jo ennen lastentekoa eikä vasta jälkeen, ja se on ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
Anteeksi, en tiennyt että aihe on sinulle noin arka.
Kyllä sinä itse olet tässä ketjussa se, jolle tuo on arka paikka. Lisäät lapsettomuutta tällä rasittavalla jankutuksellasi.
Eri
Dear Eri,
Ehkä se onkin tarkoitukseni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
Anteeksi, en tiennyt että aihe on sinulle noin arka.
Kyllä sinä itse olet tässä ketjussa se, jolle tuo on arka paikka. Lisäät lapsettomuutta tällä rasittavalla jankutuksellasi.
Eri
Dear Eri,
Ehkä se onkin tarkoitukseni?
No sitten olet edes jossain hyvä.
Sama eri
Traumaattisesta lapsuudesta johtuvat mt-ongelmat. Hädin tuskin kykenen huolehtimaan itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Miten minä siihenkään voisin etukäteen varautua ja miksi pitäisi? Jos vanhuudestani tulee yksinäinen, niin sekin on murhe, jota murehdin sitten jos niin käy. En katso tarpeelliseksi surra etukäteen sellaisia asioita, joita ei välttämättä edes tapahdu.
En tiedä miksi vanhuudestani tulisi yksinäinen. Minulla on mies, jonka kanssa on hyvä elää ja olla. Kuten sanoin, hän ei todellakaan todennäköisesti ala niitä lapsia kaipaamaan vanhoilla päivillään yhtään sen enempää kuin minäkään. Lisäksi minulla on ystäviä ja olen läheisissä väleissä sukulaisiini, myös sukuni lapsiin ja itseäni nuorempiin aikuisiin.
Taloudellinen puoli on tietysti avoin kun koskaan ei tiedä mitä meidän eläkkeille käy. Olen kuitenkin ollut työelämässä ilman pitkiä taukoja yli neljännesvuosisadan ja omistan puolet mieheni ja minun rivitalokolmiosta. Lisäksi meillä on avioehto koskien perittyä omaisuutta ja äitini kuollessa perin hänet.
Millä tavalla minun sinusta pitäisi/olisi pitänyt varautua yksinäiseen vanhuuteen? Tekemällä lapsia vasten tahtoani kaiketi?
Anteeksi, en tiennyt että aihe on sinulle noin arka.
Kyllä sinä itse olet tässä ketjussa se, jolle tuo on arka paikka. Lisäät lapsettomuutta tällä rasittavalla jankutuksellasi.
Eri
Dear Eri,
Ehkä se onkin tarkoitukseni?No sitten olet edes jossain hyvä.
Sama eri
En kai nyt sentään.
-Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Mihin yksinäiseen vanhuuteen hänen tulisi varautua? Hän todennäköisesti viettää vanhuutensa vasektomoidun miehensä kanssa niin pitkälle kuin elämää riittää, kipuili mies sitä vauvakuumettaan sitten miten paljon tahansa. Tai tulee jokin muu syy mennä eri teille, voihan hän itsekin haluta erota vaikka toisen ihmisen takia ja sitten se vasektoimoitu mies on se joka on yksin (ja vauvakuumeinen).
Eri
Vasektomian voi purkaa, siksi se on just kätsy. Onko mies joku vanki vai?
Ei minun mieheni ainakaan. Kyllä hän saa lähteä jos niin haluaa. Edelleen se silta ylitetään sitten jos niin käy. En minä edelleenkään tiedä miten voisin sen estää etukäteen. Tuskin ne lapset sitä estäisivät vaikka meillä sellaisia olisikin. Ja jos mieheni joskus haluaa erota, en usko että hän tekisi sen alkaakseen purkamaan vasektomiaa ja puuhaamaan jälkikasvua jonkun muun kanssa. Kyllä hän on lapsettomuuspäätöksensä tehnyt ihan yhtä harkitusti kuin minäkin. En olisi hänen kanssaan yhteen edes mennyt, jollei olisi.
sain muutama vuos sit ekan lapsen, toinen lapsi on saanu luvan tulla viimeset 6 vuotta mutta ei näy ei kuulu, että ku tietäisinki syyn miks en lisäänny. onneks on ees se yks.
Tiedän kaksi tapausta jossa yksi näistä sai Virossa tehdyillä hoidoilla aikaan yhden lapsen 14v. odotuksen jälkeen ja toinen pari yritti luomuna 10v. ennen kuin tärppäsi. Onpa tässä tullut tavattua pari joka ei saanut hoidoilla eikä luomuna. Ikääkin heillä on jo 60+ joten tuskinpa enää saavat :,(
Luonto osaa olla halutessaan todella julma