Lue keskustelun säännöt.
Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.
03.02.2020 |
Minä aloitan: olen 38v, jo kolmen lapsen äiti. Sain lapset 20-25 ikävuosien välillä. Olen nyt 38v ja koen olevani liian vanha saamaan lisää lapsia. Tai vaikka fyysisesti, taloudellisesti, parisuhdemielessä ja muutenkin olisin ollut aivan täydellisessä lapsentekoiässä myös ikävuodet 25-38, niin en ole kokenut tarpeelliseksi hankkia neljättä tai useampaa lasta.
Kommentit (715)
29v yhden lapsen äiti ja toisesta haaveilen. En vaihtaisi äitiyttä vastuineen, huolineen mihinkään. Ilot ja lapsen kanssa oleminen ohittaa kaiken muun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
Jos nainen on itse valinnut lapsettomuuden, niin mitä merkitystä miehen iällä on? Erohan siinä tulee joka tapauksessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Siinä, että jos 3 kymppinen mies ottaa 4 kymppisen naisen ja 4 kymppisenä miehelle tulee lapsi kuume, niin mitä se 5 kypänen enään synnyttää? Automaattinen nuoremman haku alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitiys ei ole ongelma vaan miesten kyvyttömyys isyyteen. Sekä ihan siemennesteen tasolla että käytöksen ja tunne-elämän.
Lapsen voi tehdä yksinkin. Esim. juuri eilen oli otsikko, jossa nainen teki lapsen yksin tanskalaisilla siittiöillä ja suositteli sitä muillekin naisille.
No kukas sen kakaran kulut sitten maksaa? Entä kenelle se laitetaan hoitoon kun alkaa bilejalkaa vipattaa?
En ole vain vielä löytänyt kumppania, lapsia kyllä haluaisin. N29
Meillä 2 lasta ja enempää ei tule. Tykätään paljon matkustella ja nähdä maailmaa ja kahden lapsen kanssa tämä vielä onnistuu kivuttomasti 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Mihin yksinäiseen vanhuuteen hänen tulisi varautua? Hän todennäköisesti viettää vanhuutensa vasektomoidun miehensä kanssa niin pitkälle kuin elämää riittää, kipuili mies sitä vauvakuumettaan sitten miten paljon tahansa. Tai tulee jokin muu syy mennä eri teille, voihan hän itsekin haluta erota vaikka toisen ihmisen takia ja sitten se vasektoimoitu mies on se joka on yksin (ja vauvakuumeinen).
Eri
Vasektomian voi purkaa, siksi se on just kätsy. Onko mies joku vanki vai?
Ei tietenkään ole mikään vanki, juurihan tuossa sanoin että voi tulla mikä tahansa syy mennä eri teille. Ei siis pelkkä lapsiin liittyvä. Mies voi lähteä tai nainen voi lähteä tai mitä tahansa, oli lapsia tai ei.
Vasektomian purku on aika epävarma toimenpide, mutta kaikki on mahdollista. Luulisi kuitenkin, että jos se on hankittu niin tuskin ihan kännissä ja läpällä vaan saattaa kertoa miehen omista asenteista lastenhankintaa kohtaan. Vai ajattelitko, ettei miehillä voi olla omia mielipiteitä mistään?
Ajattelin että miehillä voi olla sellaisiakin mielipiteitä, jotka muuttuvat; koskien esim. suvun jatkamista.
Niin? Sitten ne muuttuvat. Sitten voi vaikka tulla se ero. Se voi tulla mistä tahansa syystä, ihan vaikka olisi lapsiakin.
Toki. Ja mies pääsee kokemaan sen onnen, jonka vain lapset voivat antaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sivusta:
Lapsettomilla naisilla on kyllä luultavasti paljon parempi taloudellinen tilanne vanhuudessa kuin lapsia kasvattaneilla. On ehditty tehdä töitä ja uraa, kerrytetty eläkettä, saatu säästöjä kun tuloilla on elätetty pienempää ihmismäärää.
Turha yrittää pelolla hallita naisten lastenhankintaa.
Lapsia hankkinut omistaa usein ainakin 50% perheen asunnosta. Jokin raha sekin, ainakin Pääkaupunkiseudulla. Lapset hankitaan usein nelikymppisinä, joten korkeakoulutettukin nainen on ehtinyt olla töissä sellaiset 10-15 vuotta ennen lapsia omaisuutta kerryttäen.
Ja lapsettomalla naisella on kaikki samat + se kaikki, mikä on kerrytetty aikana kun ei ole hoidettu ja huolettu lapsia. Eli parempi taloudellinen tilanne.
Mitä lapseton nainen tekee perheasunnolla?
Mitä se tähän liittyy? Lapsettoman parin keskustakolmio voi maksaa enemmän kuin se lapsiperheen lähiörivari. Sitäpaitsi itse tunnen myös lapsettomia 30+ pareja jotka asuvat rivarissa tai okt:ssa. Kolmanneksi, ei läheskään kaikki lapsiperheet edes asu omistuskämpässä. Neljänneksi, miten kumpikin vanhempi omistaa "ainakin" 50% perheen asunnosta - yritätkö sanoa, ettei mikään muu omistussuhde kuin 50-50 ole mahdollinen eikä kukaan ole koskaan tehnyt avioehtoa?
Ihan nyt vaan muutamia seikkoja mainitakseni, jotka tulivat tästä täysin absurdista keskustelusta mieleen.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ninni1987 kirjoitti:
Seurustelin ensimmäisen kerran 14 vuotiaana, mies oli 18 ja tuolloin jo ajattelin ettei kaikki mennyt aivan oikein. Sitten myöhemmissä suhteissa aloin ymmärtämään mikä oli pielessä. Siis mulla on ollu jotain pitkiä suhteita, olen nyt kolmikymppinen. Siis noi miehet on yksinkertaisesti aina lapsia.
Olen ollut aina muutaman vuoden minua vanhempien kanssa ja se normaali arki on sitten sitä pleikkaa ja keppanaa. En minä syty mieslapsista, jotka täyttävät jotain sydämmen onttoutta rappaamalla autoaan. Sen sijaan että eläisivät yhdessä, ne eriytyy omilleen ja kuvittelevat ikuista lapsuutta keskittymällä johonkin moottoripyörään. Tuollaisten kanssako muka tehdä lapsia? Nimenomaisesti kun vielä se lasten tekeminen ei tahdo suomimieheltä onnistua, puhumattakaan että noista olisi hoitamaan niitä!
Voisiko joku kertoa minulle miten auton huoltaminen eroaa muista kotitöistä? Avovaimoni on hyvin tarkka siitä, että kaikki kotityöt jaetaan tasan ja tehdään hänen yksipuolisesti määrittelemällä tarkkuudella. Minä taas olen hyvin tarkka siitä, että perheemme auto on aina siisti ja kiiltävä - aivan kuten kotimme on. Vähintään kaksi kertaa viikossa auton imurointia ja pesua riittäisi minulle ihan hyvin, sillä tämän verran huollamme myös kotiamme.
Ongelmana on se, että kotityöt tosiaan jakautuvat 50/50, mutta en ole kertaakaan suhteemme aikana nähnyt avovaimoni imuroivan, pesevän, kiillottavan tai tekevän yhtään mitään autollemme. Tunnen vahvasti eläväni suhteessa, jossa toinen osapuoli toteuttaa itsekkäästi lapsellisia kotileikkejään kuuramalla vitivalkoista kotiamme useamman kerran viikossa lattiasta kattoon, mutta ei kuitenkaan osallistu lainkaan niihin kodin askareisiin joita minä pidän tärkeinä. Ovatko naisekin siis yksinkertaisesti aina lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
Jos nainen on itse valinnut lapsettomuuden, niin mitä merkitystä miehen iällä on? Erohan siinä tulee joka tapauksessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Siinä, että jos 3 kymppinen mies ottaa 4 kymppisen naisen ja 4 kymppisenä miehelle tulee lapsi kuume, niin mitä se 5 kypänen enään synnyttää? Automaattinen nuoremman haku alkaa.
Ei iällä ole merkitystä. Jos nainen ei halua (useampaa) lasta, nainen ei tee (useampaa) lasta vain vauvakuumeisen miehen mieliksi. Ihan kokemuksesta. Me erottiin, avioiduin uudelleen velamiehen kanssa, exmies sai lisää lapsia uuden vaimosa kanssa. Kaikki samaa ikäluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sivusta:
Lapsettomilla naisilla on kyllä luultavasti paljon parempi taloudellinen tilanne vanhuudessa kuin lapsia kasvattaneilla. On ehditty tehdä töitä ja uraa, kerrytetty eläkettä, saatu säästöjä kun tuloilla on elätetty pienempää ihmismäärää.
Turha yrittää pelolla hallita naisten lastenhankintaa.
Lapsia hankkinut omistaa usein ainakin 50% perheen asunnosta. Jokin raha sekin, ainakin Pääkaupunkiseudulla. Lapset hankitaan usein nelikymppisinä, joten korkeakoulutettukin nainen on ehtinyt olla töissä sellaiset 10-15 vuotta ennen lapsia omaisuutta kerryttäen.
Ja lapsettomalla naisella on kaikki samat + se kaikki, mikä on kerrytetty aikana kun ei ole hoidettu ja huolettu lapsia. Eli parempi taloudellinen tilanne.
Mitä lapseton nainen tekee perheasunnolla?
Ajattelitko, että lapseton nainen on aina yksinasuja yksiössä? Esim meillä on miehen kanssa oma 75-neliöinen kolmio, koska makkarin lisäksi halutaan pitää työhuonetta kotona.
Puhuin perheasunnosta. Lapsiperheessäkin käydään töissä ja etätöissä. Toki olette varmasti koristaneet ylpeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sivusta:
Lapsettomilla naisilla on kyllä luultavasti paljon parempi taloudellinen tilanne vanhuudessa kuin lapsia kasvattaneilla. On ehditty tehdä töitä ja uraa, kerrytetty eläkettä, saatu säästöjä kun tuloilla on elätetty pienempää ihmismäärää.
Turha yrittää pelolla hallita naisten lastenhankintaa.
Lapsia hankkinut omistaa usein ainakin 50% perheen asunnosta. Jokin raha sekin, ainakin Pääkaupunkiseudulla. Lapset hankitaan usein nelikymppisinä, joten korkeakoulutettukin nainen on ehtinyt olla töissä sellaiset 10-15 vuotta ennen lapsia omaisuutta kerryttäen.
Ja lapsettomalla naisella on kaikki samat + se kaikki, mikä on kerrytetty aikana kun ei ole hoidettu ja huolettu lapsia. Eli parempi taloudellinen tilanne.
Mitä lapseton nainen tekee perheasunnolla?
Ajattelitko, että lapseton nainen on aina yksinasuja yksiössä? Esim meillä on miehen kanssa oma 75-neliöinen kolmio, koska makkarin lisäksi halutaan pitää työhuonetta kotona.
Puhuin perheasunnosta. Lapsiperheessäkin käydään töissä ja etätöissä. Toki olette varmasti koristaneet ylpeitä.
*kopistanne. Ja jatkat varmasti asunnossasi asumista vielä senkin jälkeen kun mielestäsi on tullut isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
Jos nainen on itse valinnut lapsettomuuden, niin mitä merkitystä miehen iällä on? Erohan siinä tulee joka tapauksessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Siinä, että jos 3 kymppinen mies ottaa 4 kymppisen naisen ja 4 kymppisenä miehelle tulee lapsi kuume, niin mitä se 5 kypänen enään synnyttää? Automaattinen nuoremman haku alkaa.
Et ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Ihan sama, vaikka olisi nuorempi nainen käsissä, jos se nainen ei halua lapsia. Silloin pitää joka tapauksessa etsiä uusi kumppani, oli mies nuorempi tai vanhempi kuin nainen.
Naisen ikä ei siis ole relevanttia vaan halu hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Mihin yksinäiseen vanhuuteen hänen tulisi varautua? Hän todennäköisesti viettää vanhuutensa vasektomoidun miehensä kanssa niin pitkälle kuin elämää riittää, kipuili mies sitä vauvakuumettaan sitten miten paljon tahansa. Tai tulee jokin muu syy mennä eri teille, voihan hän itsekin haluta erota vaikka toisen ihmisen takia ja sitten se vasektoimoitu mies on se joka on yksin (ja vauvakuumeinen).
Eri
Vasektomian voi purkaa, siksi se on just kätsy. Onko mies joku vanki vai?
Ei tietenkään ole mikään vanki, juurihan tuossa sanoin että voi tulla mikä tahansa syy mennä eri teille. Ei siis pelkkä lapsiin liittyvä. Mies voi lähteä tai nainen voi lähteä tai mitä tahansa, oli lapsia tai ei.
Vasektomian purku on aika epävarma toimenpide, mutta kaikki on mahdollista. Luulisi kuitenkin, että jos se on hankittu niin tuskin ihan kännissä ja läpällä vaan saattaa kertoa miehen omista asenteista lastenhankintaa kohtaan. Vai ajattelitko, ettei miehillä voi olla omia mielipiteitä mistään?
Ajattelin että miehillä voi olla sellaisiakin mielipiteitä, jotka muuttuvat; koskien esim. suvun jatkamista.
Niin? Sitten ne muuttuvat. Sitten voi vaikka tulla se ero. Se voi tulla mistä tahansa syystä, ihan vaikka olisi lapsiakin.
Toki. Ja mies pääsee kokemaan sen onnen, jonka vain lapset voivat antaa.
En ole tuo aiempi kirjoittaja enkä edes lapseton, mutta nyt on pakko kysyä, että mikä tämän jankkauksen pointti nyt sinulla oikein on? Kuten sinulle on kerrottu, niin ihan kaikille voi joskus tulla ero, oli niitä lapsia tehty tai ei. Yksikään vapaaehtoisesti lapseton pari ei ala niitä ei-toivottuja lapsia pykäämään vaan siksi, että entä jos toisella joskus mieli muuttuu ja sitten se lähtee ja iik. Ja tiedätkö mitä? Se on aivan hemmetin hyvä juttu se. Tähän maailmaan ei tarvita yhtäkään ei-toivottua tai vääristä syistä tehtyä lasta lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sivusta:
Lapsettomilla naisilla on kyllä luultavasti paljon parempi taloudellinen tilanne vanhuudessa kuin lapsia kasvattaneilla. On ehditty tehdä töitä ja uraa, kerrytetty eläkettä, saatu säästöjä kun tuloilla on elätetty pienempää ihmismäärää.
Turha yrittää pelolla hallita naisten lastenhankintaa.
Lapsia hankkinut omistaa usein ainakin 50% perheen asunnosta. Jokin raha sekin, ainakin Pääkaupunkiseudulla. Lapset hankitaan usein nelikymppisinä, joten korkeakoulutettukin nainen on ehtinyt olla töissä sellaiset 10-15 vuotta ennen lapsia omaisuutta kerryttäen.
Ja lapsettomalla naisella on kaikki samat + se kaikki, mikä on kerrytetty aikana kun ei ole hoidettu ja huolettu lapsia. Eli parempi taloudellinen tilanne.
Mitä lapseton nainen tekee perheasunnolla?
Ajattelitko, että lapseton nainen on aina yksinasuja yksiössä? Esim meillä on miehen kanssa oma 75-neliöinen kolmio, koska makkarin lisäksi halutaan pitää työhuonetta kotona.
Puhuin perheasunnosta. Lapsiperheessäkin käydään töissä ja etätöissä. Toki olette varmasti koristaneet ylpeitä.
*kopistanne. Ja jatkat varmasti asunnossasi asumista vielä senkin jälkeen kun mielestäsi on tullut isä?
Totta kai jatkan, otetaan miehen lapsikin tänne sitten niin kopistamme tulee oikea perheasunto :D
Annahan meidän aikuisten nyt keskustella aikuisten asioita täällä ja mene vaikka googlettelemaan vasektomian purkamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankinta siirtää vaihdevuosien alkamista eteenpäin. Näyttää siltä että meillä on tulevaisuudessa valtaisa äkäisten viisikymppisten hikoilijoiden ikäluokka. Lapsia hankkineet ovat samaan aikaan vielä täydessä tikissä.
Olen laskenut että raskaudet (keskenmenoon päättyneet mukaan lukien) ovat siirtäneet vaihdevuosieni alkamista kuudella vuodella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Sivusta:
Lapsettomilla naisilla on kyllä luultavasti paljon parempi taloudellinen tilanne vanhuudessa kuin lapsia kasvattaneilla. On ehditty tehdä töitä ja uraa, kerrytetty eläkettä, saatu säästöjä kun tuloilla on elätetty pienempää ihmismäärää.
Turha yrittää pelolla hallita naisten lastenhankintaa.
Lapsia hankkinut omistaa usein ainakin 50% perheen asunnosta. Jokin raha sekin, ainakin Pääkaupunkiseudulla. Lapset hankitaan usein nelikymppisinä, joten korkeakoulutettukin nainen on ehtinyt olla töissä sellaiset 10-15 vuotta ennen lapsia omaisuutta kerryttäen.
Ja lapsettomalla naisella on kaikki samat + se kaikki, mikä on kerrytetty aikana kun ei ole hoidettu ja huolettu lapsia. Eli parempi taloudellinen tilanne.
Mitä lapseton nainen tekee perheasunnolla?
Ajattelitko, että lapseton nainen on aina yksinasuja yksiössä? Esim meillä on miehen kanssa oma 75-neliöinen kolmio, koska makkarin lisäksi halutaan pitää työhuonetta kotona.
Puhuin perheasunnosta. Lapsiperheessäkin käydään töissä ja etätöissä. Toki olette varmasti koristaneet ylpeitä.
*kopistanne. Ja jatkat varmasti asunnossasi asumista vielä senkin jälkeen kun mielestäsi on tullut isä?
Totta kai jatkan, otetaan miehen lapsikin tänne sitten niin kopistamme tulee oikea perheasunto :D
Annahan meidän aikuisten nyt keskustella aikuisten asioita täällä ja mene vaikka googlettelemaan vasektomian purkamisesta.
Ai, olet Al-holista? ”Hannan asema vaikeutui, kun perheeseen tuli toinen vaimo.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela -72 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
En yhtään mitenkään, miten se minun vastuullani olisi? Vaikea kyllä nähdä, että oma mies alkaisi mitään vauvakuumeilla, mutta kaikki on tietysti mahdollista. Vasektomiahan tolla on tehtynä, että siinäkin mielessä voi olla mielenkiintoisia aikoja sitten, ne.
Tämä. Miksi tuollaiseen pitäisi varautua? Miten siihen käytännössä voisi edes varautua? Pitäisikö alkaa valmiiksi suremaan jotain, mitä ei ole tapahtunut eikä todennäköisesti koskaan tapahdukaan?
Jos mies alkaa jossain vaiheessa vauvakuumeilla, niin se on sen ajan murhe. En minä keksi miten minä nyt voisin asiaan vaikuttaa, jos en pystyisi sittenkään jos niin tapahtuisi. Mieheni on aikuinen ihminen ja osaa ajatella ihan omilla aivoillaan. Olettaisin hänen ajatelleen tämän lapsiasiankin jo ihan riittävän perusteellisesti. Hänellekin on tehty vasektomia, joten olisi todella siinä sitten jännän äärellä jos alkaisi jälkikasvua halajamaan, että kenen kanssa ja millä todennäköisyydellä sellaista voisi saada. :D
Lähinnä tarkoittaa, miten olet varautunut yksinäiseen vanhuuteen. Sisältää henkisen ja taloudellisen puolen.
Mihin yksinäiseen vanhuuteen hänen tulisi varautua? Hän todennäköisesti viettää vanhuutensa vasektomoidun miehensä kanssa niin pitkälle kuin elämää riittää, kipuili mies sitä vauvakuumettaan sitten miten paljon tahansa. Tai tulee jokin muu syy mennä eri teille, voihan hän itsekin haluta erota vaikka toisen ihmisen takia ja sitten se vasektoimoitu mies on se joka on yksin (ja vauvakuumeinen).
Eri
Vasektomian voi purkaa, siksi se on just kätsy. Onko mies joku vanki vai?
Ei tietenkään ole mikään vanki, juurihan tuossa sanoin että voi tulla mikä tahansa syy mennä eri teille. Ei siis pelkkä lapsiin liittyvä. Mies voi lähteä tai nainen voi lähteä tai mitä tahansa, oli lapsia tai ei.
Vasektomian purku on aika epävarma toimenpide, mutta kaikki on mahdollista. Luulisi kuitenkin, että jos se on hankittu niin tuskin ihan kännissä ja läpällä vaan saattaa kertoa miehen omista asenteista lastenhankintaa kohtaan. Vai ajattelitko, ettei miehillä voi olla omia mielipiteitä mistään?
Ajattelin että miehillä voi olla sellaisiakin mielipiteitä, jotka muuttuvat; koskien esim. suvun jatkamista.
Niin? Sitten ne muuttuvat. Sitten voi vaikka tulla se ero. Se voi tulla mistä tahansa syystä, ihan vaikka olisi lapsiakin.
Toki. Ja mies pääsee kokemaan sen onnen, jonka vain lapset voivat antaa.
En ole tuo aiempi kirjoittaja enkä edes lapseton, mutta nyt on pakko kysyä, että mikä tämän jankkauksen pointti nyt sinulla oikein on? Kuten sinulle on kerrottu, niin ihan kaikille voi joskus tulla ero, oli niitä lapsia tehty tai ei. Yksikään vapaaehtoisesti lapseton pari ei ala niitä ei-toivottuja lapsia pykäämään vaan siksi, että entä jos toisella joskus mieli muuttuu ja sitten se lähtee ja iik. Ja tiedätkö mitä? Se on aivan hemmetin hyvä juttu se. Tähän maailmaan ei tarvita yhtäkään ei-toivottua tai vääristä syistä tehtyä lasta lisää.
Tehtiinkö sinut oikeasta syystä? Miksi sinut tehtiin? Tarvitsiko maailma juuri sinut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.
Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?
Tuon takia on riski ottaa nuorempi mies. Jos kuume iskee, niin vanhempi nainen saa mennä.
Jos nainen on itse valinnut lapsettomuuden, niin mitä merkitystä miehen iällä on? Erohan siinä tulee joka tapauksessa, jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei.
Siinä, että jos 3 kymppinen mies ottaa 4 kymppisen naisen ja 4 kymppisenä miehelle tulee lapsi kuume, niin mitä se 5 kypänen enään synnyttää? Automaattinen nuoremman haku alkaa.
Et ymmärtänyt mitä hän tarkoitti. Ihan sama, vaikka olisi nuorempi nainen käsissä, jos se nainen ei halua lapsia. Silloin pitää joka tapauksessa etsiä uusi kumppani, oli mies nuorempi tai vanhempi kuin nainen.
Naisen ikä ei siis ole relevanttia vaan halu hankkia lapsia.
ikävä puhkaista kupla mutta naisilla ikä vaikuttaa siinä missä halukin.
Tiedätkö miksi hedelmöityshoitoja ei juurikaan tehdä yli 40-vuotiaille julkisella puolella? Arvaa...
https://yle.fi/uutiset/3-11081427
”Lapsettomuus yleistyy – varsinkin vähän koulutetuilla” - ja se on selkeästi nähtävissä tässäkin ketjussa.
Lapsettomuushoidot eivät ole vielä tepsineet, siinä syy. Yritetty on 4 vuotta, tulos 2 keskenmenoa.