Sinä 20-45v nainen! Tutkijat ovat ymmällään, mikseivät suomalaisnaiset lisäänny. Kerro nyt tänne syysi. Ehkä löytävät syyt täältä.

Syitä

- taloudellinen epävarmuus ja palkka, jolla ei perhettä elätetä

-työkään ei ole enää arvo numero 1 ja yksin voi elää vähemmällä työllä ja pienellä palkalla

-lasten tekeminen ei ole enää sosiaalinen pakko

-lapset ovat hirveä rahareikä

-miehet haluavat lapsia ”ehkä sitte joskus” ja naisella voi mennä lastentekoikä ohi jos jää odottelemaan ja mies vaihtaa lopulta nuorempaan jos haluaa lapsia

-maailmamme on yksilökeskeinen, nuoret haluavat matkustaa, elää itselleen, käyttää rahat itseensä, työskennellä ulkomailla, kokea, maailma on täynnä muita vaihtoehtoja

-vanhemmuuteen sisältyy isot paineet millainen vanhempi pitää olla

-vastuu lapsesta ja se kannetaan nykyään yksin, ”kylä ei enää kasvata” eikä auta

-tukiverkkojen puuttuessa perhe on hyvin yksin ja väsynyt, usein äiti on se joka vielä hoitaa lapset ja elämä on yhtä valvomista ja itkua 24/7 ilman omaa aikaa

-isot perheasunnot ovat pk-seudulla liian kalliita itsemaksavalle normaalituloiselle

Epävarma akateeminen työllisyys

Ihan oikeastiko jankkaatte tällaisesta päivätolkulla?! 😴

Olen syntynyt -83 jos sillä väliä. Elämä ei olr oikein koskaan ollut pitkiä jaksoja vakaata ja varmaa. Vuosi siellä toinen täällä mutta ainaista taistelua. Olen tosi väsynyt ollut elämään melkein aikuisikäni. Luulen myös, että täytyisi jonkinasteinen "vauvakuume" olla. Ei ole koskaan ollut. Mitä se edes on ja mitä tarkoittaa? Jotain sisältä nousevaa "pakkoa" saada vauva? Minulla ei ole koskaan käynyt mielessä. Vähän kuin olisin aina keskeneräinen ja matkalla ja "ne aikuiset saavat lapsia". En ymmärrä lapsista ja perhe-elämästä mitään. Puhun pienillekin lapsille ihan kuin aukuisille.

En halua miestä enkä lapsia. Kokemukset miehistä on ollut sen verran negatiivisia, etten enää halua heitä lähelleni. Tiedän, että on olemassa hyviäkin miehiä, mutta en vain pääse yli asenteestani miehiä kohtaan, en halua ottaa selvää olisiko seuraava hyvä mies, mua ei vaan kiinnosta enää, joten antaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -83 jos sillä väliä. Elämä ei olr oikein koskaan ollut pitkiä jaksoja vakaata ja varmaa. Vuosi siellä toinen täällä mutta ainaista taistelua. Olen tosi väsynyt ollut elämään melkein aikuisikäni. Luulen myös, että täytyisi jonkinasteinen "vauvakuume" olla. Ei ole koskaan ollut. Mitä se edes on ja mitä tarkoittaa? Jotain sisältä nousevaa "pakkoa" saada vauva? Minulla ei ole koskaan käynyt mielessä. Vähän kuin olisin aina keskeneräinen ja matkalla ja "ne aikuiset saavat lapsia". En ymmärrä lapsista ja perhe-elämästä mitään. Puhun pienillekin lapsille ihan kuin aukuisille.

p.s. osaan kirjoittaa :D olen työpäivän jälkeen vaan ihan puhki, hyvä kun silmät pysyvät auki. Olisi varmaan loppuni selvitä vielä lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska työelämään ja miehiin ei voi luottaa. Toki kikkelintyrkyttäjiä riittää, mutta harvassa ovat ne, jotka sitoutuvat vähintään 18 vuodeksi ja mieluummin eliniäksi omiin lapsiinsa.

Itsenäinen nykynainen kuitenkin tarvitsee sitä prinssiä pelastamaan itseään?

Vastuu lapsesta kestää 18 vuotta ja se koskee myös lapsen isää. Aikuisetkin lapset tarvitsevat aika ajoin vanhempiaan sen jälkeenkin. Etkö sinä halua huolehtia omista lapsistasi vai miksi käänsit asiat ihan toiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -83 jos sillä väliä. Elämä ei olr oikein koskaan ollut pitkiä jaksoja vakaata ja varmaa. Vuosi siellä toinen täällä mutta ainaista taistelua. Olen tosi väsynyt ollut elämään melkein aikuisikäni. Luulen myös, että täytyisi jonkinasteinen "vauvakuume" olla. Ei ole koskaan ollut. Mitä se edes on ja mitä tarkoittaa? Jotain sisältä nousevaa "pakkoa" saada vauva? Minulla ei ole koskaan käynyt mielessä. Vähän kuin olisin aina keskeneräinen ja matkalla ja "ne aikuiset saavat lapsia". En ymmärrä lapsista ja perhe-elämästä mitään. Puhun pienillekin lapsille ihan kuin aukuisille.

p.s. osaan kirjoittaa :D olen työpäivän jälkeen vaan ihan puhki, hyvä kun silmät pysyvät auki. Olisi varmaan loppuni selvitä vielä lapsen kanssa.

Niinpä. Naista ei ole tehty työelämään

Koska onhan 21-vuotias vielä monella vuodella liian nuori lisääntymään.

En ole varma, haluanko lapsia ikinä, mutta ainakin nyt se olisi ihan katastrofi avoliitosta huolimatta, ja olen joskus nähnyt painajaistakin siitä, että minulle syntyy lapsi ihan varoittamatta. Vielä 1,5v sitten jouduin luopumaan kahdesta kissastani (vein takaisin sukulaiselle), koska minulla ei riittänyt raha niiden ylläpitoon, joten vaikea kuvitella, että nyt vasta työelämän ja opintojen syrjään kiinni päässeenä voisin elättää toista ihmistä, kun minuakin lähestulkoon elättää mieheni, joka on työtön, mutta jolla on paremmat tuet kuin minulla opiskelijana. Lisäksi jos nyt teen lapsen ja viivästyn opinnoissa enkä kerää työkokemusta, niin jätän samalla hyvästit työllistymiselle valmistumisen jälkeen ja opintolainahyvitykselle. Kukaan tuskin edes palkkaa ihmistä, jolla on pieni lapsi, jos saa sen tietää jostain. Riski siihen, että tekee sisaruksen, on vain liian iso.

En saa töitä samasta kaupungista kuin mieheni, olen siis etäsuhteessa. Työssäni tuntimäärä heittelee ja tulot vaihtelevat sen takia, esim. auton pito vetää talouden tosi kireälle. Työ valuu vapaa-ajalle ja on kuormittavaa. Elämä käytännössä kiertyy työn ja pärjäämisen ympärille, enkä halua tässä tilanteessa yksinhuoltajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos turvallisesti saisi terveen miehen luovuttajaksi, niin tekisin lapsen vaikka heti. Ei se sitä kummemmasta ole kiinni.

Puolison kanssa se ei yksin onnistu.

Myöskään ei ole meillä varaa laittaa tuhansia euroja tuohon.

Suomi24 lapsettomuus puolella pyörii aktiivinen mukiyhteisö. Pääsee ihan valitsemaan kenet kelpuuttaa eivätkä halua tästä hyvästä mitään korvausta.

Mielenterveyden ongelmat ovat tämän ketjun perusteella pääsyy sille että lapsi jää hankkimatta.

”Only the fittest”... jne.

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.

Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?

Hah, et kai sinä tosissasi kuvittele, että liki viisikymppiseksi asti pleikkaa pelailleesta ja kaljoitelleesta miehestä tulee kunnon isä lapselle ja hyvä puoliso vaimolle? Mies voi haluta lapsen, mutta tuossa tapauksessa lapsi jää täysin naisen hoidettavaksi. Nainen on kyllä päästään vajaa, jos tuohon uskoo.

1) En halua lapsia, en ole ikinä halunnut.

2) Tiedän, että mukulat jäisivät mun vastuulle, vaikka parisuhteessa olenkin.

3) Olen köyhä, ei olisi varaa elättää lapsia.

Olen vielä 21v enkä todellakaan halua vielä lapsia, elämää on paljon jäljellä ja kokemuksia kokematta. Yliopisto ensin ja ura aluille, katsotaan sitten uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -83 jos sillä väliä. Elämä ei olr oikein koskaan ollut pitkiä jaksoja vakaata ja varmaa. Vuosi siellä toinen täällä mutta ainaista taistelua. Olen tosi väsynyt ollut elämään melkein aikuisikäni. Luulen myös, että täytyisi jonkinasteinen "vauvakuume" olla. Ei ole koskaan ollut. Mitä se edes on ja mitä tarkoittaa? Jotain sisältä nousevaa "pakkoa" saada vauva? Minulla ei ole koskaan käynyt mielessä. Vähän kuin olisin aina keskeneräinen ja matkalla ja "ne aikuiset saavat lapsia". En ymmärrä lapsista ja perhe-elämästä mitään. Puhun pienillekin lapsille ihan kuin aukuisille.

p.s. osaan kirjoittaa :D olen työpäivän jälkeen vaan ihan puhki, hyvä kun silmät pysyvät auki. Olisi varmaan loppuni selvitä vielä lapsen kanssa.

Niinpä. Naista ei ole tehty työelämään

Kun kerran olet tuota mieltä, niin varmaan kannatat ajatusta, että naisille ruvetaan maksamaan keskivertopalkan suuruista kansalaispalkkaa ilman mitään velvoitetta, eikö vaan?

Olen jo harkinnut sitä, että teen lapsen yksin. Kunnollista miestä on todella vaikeaa löytää. Nettideittipalstoillakin miehet, jotka ylipäätään ilmoittavat haluavansa lapsia, ovat monesti mun makuuni jo liian vanhoja. Enkä tosiaan halua 44v miestä, jonka ikähaarukka naisten suhteen lähtee 16-vuotiaasta, näitä pedotyyppejä nimittäin on paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on vauvakuume siinä 45 ikävuoden molemmin puolin. Siihen mennessä on saanut tarpeeksi kaljotella ja pelata tietokonepelejä ja alkaa olemaan valmis isukiksi.

Miten lapsettomuuden valinneet naikkoset olette varautuneet miehen tulevaan kuumeiluun (jos teillä ylipäätään miestä on)?

Hah, et kai sinä tosissasi kuvittele, että liki viisikymppiseksi asti pleikkaa pelailleesta ja kaljoitelleesta miehestä tulee kunnon isä lapselle ja hyvä puoliso vaimolle? Mies voi haluta lapsen, mutta tuossa tapauksessa lapsi jää täysin naisen hoidettavaksi. Nainen on kyllä päästään vajaa, jos tuohon uskoo.

Kyllä ainakin DI:stä tuli. ;)

Mietin pitkään, että haluanko lapsia vai en. Toisella kertaa olin varma, että haluan, toisella taas en missään nimessä halunnut. En ollut varma, ennenkuin tulin vahingossa pillereiden läpi raskaaksi. Se hetki, kun näin plussan testissä tiesin, etten halua lapsia. En koskaan. Aloin hysteerisesti itkemään, kuin olisin saanut vakavankin diagnoosin "oireilleni". Muistan vielä sen, kun soitin terveyskeskukseen ja puhuin ensin rauhallisesti ja kerroin asiani ja tahditon nainen langan toisessa päässä ONNITTELI minua. Pillahdin puhelimessa itkuun tuon jäljeen ja parkaisin "eikun en halua olla". 

Mulla on jo useita lapsia, mutta lisää en halua.

1. Tukiverkkoja ei ole

2. Rahat eivät riitä, vaikka 2 yli keskituloista tulonsaajaa perheessä

3. Haluan nukkua öisin!

4. Sairaanhoito on tehty hankalaksi, synnärille on matkaa 1,5 tuntia, ilta- ja yöpäivystyksiin sama, polikäynneille 2,5 tunnin matka

5. Yleinen ilmapiiri on hyvin lapsivastainen