Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on mielestäni liian syvällä äitiydessä...
29.01.2020 |
Hyvä pitkäaikainen ystäväni on muuttunut täysin saadessaan lapsia. Hänellä on neljä lasta, yksi kouluikäinen ja muut 3-6v. Koko elämä pyörii ainoastaan lasten ja perheen ympärillä. Koko identiteetti o muuttunut, on vain äitiys.
Ei voi tehdä töitä juurikaan koska aika on pois lapsilta. Lapset kaikki kotihoidossa. Päiväkoti on paha. On lukenut kaikki mahdolliset kasvatusoppaat ja niiden mukaan mennään. Emme voi edes keskustella mistään kun joku lapsista tulee keskeyttämään ja hän antaa aina 100 prosentin huomion samantien lapselle. Ihmettelee kun minä sanon omilleni että ”äiti puhuu nyt hetken ystävän kanssa. Jutellaan vähän myöhemmin” ja lapsilleni se on ihan normaalia. Kaikki puheenaiheet on sormiruokailut, doulaukset, synnytykset, lasten kehitys, lasten liikunta, jne. Missään ei voi käydä ilman lapsia. Isäkin on kuitenkin olemassa ja perheessä. Puhelimeen ei vastaa ikinä, koska puhelin on äänettömällä viikonloput koska se on perheen yhteistä aikaa.
Kaikki on niin pehmeää ja perhekeskeistä että oksennan kohta.
Ja kyllä, minullakin on kaksi alle kouluikäistä lasta. Käyvät päiväkodissa koska tykkään käydä töissä. Viihtyvät hyvin siellä ja ovatkin reippaita sosiaalisia lapsia. Teemme paljon yhdessä mutta siltikin otan välillä omaa aikaa ja teen mitä huvittaa. Ymmärrän kyllä lapsentahtisuuden mutta pitääkö koko elämän pyöriä lasten ympärillä? En itse halua menettää omaa minuuttani täysin. Olen äiti, olen nainen, vaimo, ystävä, työntekijä jne.
Sorry vuodatus mutta harmittaa niin paljon tapaamisen jälkeen. Tuntuu kuin olisi menettänyt sen tutun ihmisen joka on enää vain äiti. Paskamyrsky tästä nousee mutta tämä on vain minun mielipide.
Kommentit (197)
Ystäväsi on hyvä äiti.
Voi kamalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Mielenkiintoista.
Itse oon kotona nyt viidettä vuotta, eli kotihoidontukea oon saanu jo pitkään yli kolme vuotta.
Mun lapset siis tilastojen valossa on suuremmassa riskissä joutua sijotukseen kuin päiväkotilapset.
Vanhempi lapsista käy kyllä kerhossa ja on käynyt jo pari vuotta ja nuorempikin menee kohtapuoliin kerhoilemaan, ehkä se kumoaa kotiäidin huonon vaikutuksen 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on neljä lasta, ei siellä yksikään lapsi mitään "jakamatonta huomiota" 24/7 saa.
On vain kyse äitiyden osaamisesta. Toiset osaa, toiset ei.
mies51v
Eli mitä tääkin tarkoittaa???
Samaa kuin 95% palstan postauksista eli ei yhtään mitään.
mies51v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.
Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
No tuon tilasto kertoo. Kuten myös sen, että pitkään kotonaolevilla äideillä keskimäärin alhaisempi koulutustaso kuin nopeammin töihin menneillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en jaksa välittää ja pällistellä kenenkään hurahtamisia. Vietän aikaani niiden kanssa, joiden kanssa jutut kohtaa ja jos vanha ystävyys lämpiää myöhemmin uudellee niin mikäs siinä. Joillekkin ihmisille vanhemmuus on elämän paras asia ja intohimo johon haluaa panostaa satasella, en ymmärrä miksi se olisi väärin? Toki lapsilleen tekee tuossa karhun palveluksen kun antaa keskeyttää itsensä, heidän pitää oppia odottamaan ja kunnioittamaan muita. Ei tosin kiinnosta myöskään oikoa kenenkään vanhemmuutta tai kasvatusmetodeja, en neuvo jos ei kysytä.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
No tuon tilasto kertoo. Kuten myös sen, että pitkään kotonaolevilla äideillä keskimäärin alhaisempi koulutustaso kuin nopeammin töihin menneillä.
No jos sulla on neljä lasta joilla ikää 3 -7 vuotta niin sulaa hulluuttahan tuossa olisi normaalissa päivätyössä käydä.
Kaikki minun tuntemat nelilapsiset perheet on muuten lääkäreitä. Ei kellään muulla ole varaakaan neljään lapseen.
Itse otin loparit työstäni kun lapseni oli alakoulussa. Sain irtisanomispaketin Ja ansiosidonnaisen turvin oltua täyspäiväinen äiti reilut kaksi vuotta.
Ihan oikein uppouduim mokkapaloihin yms.
Teki tosi hyvää.
Nyt olen taas työelämässä. Teen paljon töitä kotitoimistolla jotta teinit voi tulla sinne koulun jälkeen ja laitan aina iltapäivisin kunnon välipalan heille.
T. Akateeminen uraohjus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa hurahtaa tuolla tavalla ja valitettavasti ystävyys heihin kyllä jää. Toivottavasti sinulla on muitakin ystäviä, koska tämä lienee menetetty.
Itsekin tunnen yhden tällaisen ihmisen eikä tule kyllä pidettyä enää yhteyttä. Aluksi ärsytti mutta nykyään enää tuskin ajattelen koko tyyppiä, vaikka hänen lapsensa taitavat olla jo lähellä teini-ikää. Ymmärtääkseni hän hankki sitten koiran, jonka ympärillä hössöttää, kun lapsista tuli isoja.
Nämä samat ihmiset sit ihmettelevät viimeistään lasten vanhetessa mihin kaikki kaverit on kadonneet ja miks kukaan ei oo vuoskausiin pitänyt mitään yhteyttä.
Oikeat ystävät eivät katoa, itsekkäät vaatijat kylläkin. Uudessa elämäntilanteessa ystävystytään lisäksi uusien ihmisten kanssa.
On eri asia puhua hyvästä ja omistautuvasta äitiydestä ja sitten siitä muita huomioimattomasta käytöksestä, jota tehdään lasten varjolla.
Joistakin tulee niin omanapaisia äitejä, etteivät he ehkä pysty olemaan enää kohteliaita tai ottamaan muita huomioon. Millään muulla kuin omilla lapsilla ei tunnu olevan väliä. Tämä tuntuu tietysti läheisistä tosi ikävältä. Hurahtanut itse ei välttämättä edes huomaa koko asiaa.
Ei kai se mitään haittaa, jos ystävä on kotiäiti tai viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Jos sen sijaan antaa vanhan ystävänsä kokea, ettei tällä ole ihmisenä enää hänelle mitään arvoa ja ettei tämä ole edes normaalin puhelinkeskustelun arvoinen, mikä ihme se on jos ystävä pahoittaa mielensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On eri asia puhua hyvästä ja omistautuvasta äitiydestä ja sitten siitä muita huomioimattomasta käytöksestä, jota tehdään lasten varjolla.
Joistakin tulee niin omanapaisia äitejä, etteivät he ehkä pysty olemaan enää kohteliaita tai ottamaan muita huomioon. Millään muulla kuin omilla lapsilla ei tunnu olevan väliä. Tämä tuntuu tietysti läheisistä tosi ikävältä. Hurahtanut itse ei välttämättä edes huomaa koko asiaa.
Ei kai se mitään haittaa, jos ystävä on kotiäiti tai viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Jos sen sijaan antaa vanhan ystävänsä kokea, ettei tällä ole ihmisenä enää hänelle mitään arvoa ja ettei tämä ole edes normaalin puhelinkeskustelun arvoinen, mikä ihme se on jos ystävä pahoittaa mielensä.
Perhe ja lapset nyt vaan ovat tärkeämpiä kuin itsekkäät ripustautuvat ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eri asia puhua hyvästä ja omistautuvasta äitiydestä ja sitten siitä muita huomioimattomasta käytöksestä, jota tehdään lasten varjolla.
Joistakin tulee niin omanapaisia äitejä, etteivät he ehkä pysty olemaan enää kohteliaita tai ottamaan muita huomioon. Millään muulla kuin omilla lapsilla ei tunnu olevan väliä. Tämä tuntuu tietysti läheisistä tosi ikävältä. Hurahtanut itse ei välttämättä edes huomaa koko asiaa.
Ei kai se mitään haittaa, jos ystävä on kotiäiti tai viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Jos sen sijaan antaa vanhan ystävänsä kokea, ettei tällä ole ihmisenä enää hänelle mitään arvoa ja ettei tämä ole edes normaalin puhelinkeskustelun arvoinen, mikä ihme se on jos ystävä pahoittaa mielensä.
Perhe ja lapset nyt vaan ovat tärkeämpiä kuin itsekkäät ripustautuvat ystävät.
Kiitos esimerkistä, juuri sinunlaisiasi ihmisiä tarkoitin viestissäni. Osa äideistä onneksi pystyy sekä huolehtimaan hyvin lapsistaan että olemaan muillekin mukavia ja säilyttämään hyvät käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
No tuon tilasto kertoo. Kuten myös sen, että pitkään kotonaolevilla äideillä keskimäärin alhaisempi koulutustaso kuin nopeammin töihin menneillä.
Tietenkin. Mitä muuta edes odotit. Siihen kotona olevien ryhmään kuuluu edelleen myös niitä syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia. Osa tulee suvuista, joissa huono-osaisuus on periytynyt sukupolvien ajan. Onko suurikin ihme jos heillä on alhaisempi koulutustaso?
Myös hyvin elämässään pärjääviä äitejä jää kuitenkin kotiin lastensa kanssa. Se ei ole kovin yleistä, eikä siksi näy tilastoissa voimakkaasti. Toki heille voi yrittää ilkeillä tuommoisilla tilastoilla, mutta fiksut ihmiset ymmärtävät kyllä mikä on todellisuus tilastojen takana.
En ole lukenut ketjua, mutta aloitukseen kommentoin että kylläpäs kuulostikin tutulta tuo tilanne. Oma rakas paras ystävä muuttui myös samalla tavalla. Kyllä ymmärrän lasten ja äitiyden tärkeyden, olen itsekin äiti, mutta minä ainakin tarvitsen välillä happea siitä hommasta että jaksan taas paremmin. Ja mikäpäs se parempi henkireikä kuin ystävä ja tapaaminen ilman lapsia vaikka lenkin merkeissä. Olen jonkinlaista surutyötä tehnyt ystäväni muuttumisen vuoksi, olisin niin kovasti tahtonut pitää edes rahtusen siitä ystävästä joka hän ennen äitiyttä oli. Mutta ei, hän upposi syvälle äitiyskuplaansa. Vaan ehkä joskus vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On eri asia puhua hyvästä ja omistautuvasta äitiydestä ja sitten siitä muita huomioimattomasta käytöksestä, jota tehdään lasten varjolla.
Joistakin tulee niin omanapaisia äitejä, etteivät he ehkä pysty olemaan enää kohteliaita tai ottamaan muita huomioon. Millään muulla kuin omilla lapsilla ei tunnu olevan väliä. Tämä tuntuu tietysti läheisistä tosi ikävältä. Hurahtanut itse ei välttämättä edes huomaa koko asiaa.
Ei kai se mitään haittaa, jos ystävä on kotiäiti tai viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Jos sen sijaan antaa vanhan ystävänsä kokea, ettei tällä ole ihmisenä enää hänelle mitään arvoa ja ettei tämä ole edes normaalin puhelinkeskustelun arvoinen, mikä ihme se on jos ystävä pahoittaa mielensä.
Juurikin näin. Asiaa.
Olisipa hyvä idea vaikka Vauva-lehdelle tehdä juttua tästä asiasta. Ehkäpä se havahduttaisi.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut ketjua, mutta aloitukseen kommentoin että kylläpäs kuulostikin tutulta tuo tilanne. Oma rakas paras ystävä muuttui myös samalla tavalla. Kyllä ymmärrän lasten ja äitiyden tärkeyden, olen itsekin äiti, mutta minä ainakin tarvitsen välillä happea siitä hommasta että jaksan taas paremmin. Ja mikäpäs se parempi henkireikä kuin ystävä ja tapaaminen ilman lapsia vaikka lenkin merkeissä. Olen jonkinlaista surutyötä tehnyt ystäväni muuttumisen vuoksi, olisin niin kovasti tahtonut pitää edes rahtusen siitä ystävästä joka hän ennen äitiyttä oli. Mutta ei, hän upposi syvälle äitiyskuplaansa. Vaan ehkä joskus vielä?
Minunkin ystävälleni kävi noin. Hän kyllä aika ajoin valitti väsymystään, kun kaikki muu elämä piti panna syrjään lasten vuoksi. Kun lapset menivät kouluun, ajattelin että helpottaa. Mutta ystävä hankkikin niin ison ja vaikeahoitoisen koiran, että nyt hän voi sitten leikkiä marttyyria sen kanssa. Mitään ei voi tehdä eikä mihinkään mennä. Ennen lause jatkui ... koska lapset, nyt ... koska koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Mielenkiintoista.
Itse oon kotona nyt viidettä vuotta, eli kotihoidontukea oon saanu jo pitkään yli kolme vuotta.
Mun lapset siis tilastojen valossa on suuremmassa riskissä joutua sijotukseen kuin päiväkotilapset.
Vanhempi lapsista käy kyllä kerhossa ja on käynyt jo pari vuotta ja nuorempikin menee kohtapuoliin kerhoilemaan, ehkä se kumoaa kotiäidin huonon vaikutuksen 🤔
Kyllä mä tuohon tilastoon uskon. Usein ne ongelmaisimmat ei laita lapsiaan mihinkään eivätkä välttämättä käytä neuvolapalveluita tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
No tuon tilasto kertoo. Kuten myös sen, että pitkään kotonaolevilla äideillä keskimäärin alhaisempi koulutustaso kuin nopeammin töihin menneillä.
Tietenkin. Mitä muuta edes odotit. Siihen kotona olevien ryhmään kuuluu edelleen myös niitä syrjäytyneitä ja päihdeongelmaisia. Osa tulee suvuista, joissa huono-osaisuus on periytynyt sukupolvien ajan. Onko suurikin ihme jos heillä on alhaisempi koulutustaso?
Myös hyvin elämässään pärjääviä äitejä jää kuitenkin kotiin lastensa kanssa. Se ei ole kovin yleistä, eikä siksi näy tilastoissa voimakkaasti. Toki heille voi yrittää ilkeillä tuommoisilla tilastoilla, mutta fiksut ihmiset ymmärtävät kyllä mikä on todellisuus tilastojen takana.
Fiksut ihmiset ymmärtävät, että tilastot koostetaan laajasta joukosta havaintoja, siinä on keskiarvo ja jakauma. Jakauma on todellisuutta, mutta niin on myös se keskiarvo, se näyttää asioiden vaikutukset yhteiskunnassa. Pitäisikö tilastoihin mielestäsi laittaa ne muutamat mokkapaloja leipovat akateemiset kotirouva-outlierit erillisinä? Jokainenhan saa tehdä elämälläään mitä haluaa, mutta jos haluaa perustella, että tutkitusti äidin kotiäitiydestä on hyötyä lapsen kehitykselle ja selviytymiselle elämässä aikuisena niin siihen kannattaisi esittää ne tuota puoltavat tutkimukset. t neljälapsisen lääkäriäidin tasapainoinen akateemisen uran tehnyt lapsi, jonka äiti oli kotona 2 kk synnytyksen jälkeen ja joka itse oli kotona 10 kk synnytyksen jälkeen, ja jonka omat lapset (3kpl) ovat jo nuoria aikuisia, kaikki tasapainoisia, hyvän itseluottamuksen omaavia ja opiskelemassa itselleen valitsemaa koulutusta yliopistoissa ja AMK:ssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On äitejä, jotka haluavat panostaa perhe-elämään ja lapsiinsa, etenkin kun se pikkulapsiaika on vain niin lyhyt ohikiitävä hetki elämässämme. Sitä voi vanhana sitten muistella hyvällä omallatunnolla, että on silloin satsannut lapsiinsa ja on saanut heistä kasvatettua terveitä, tasapainoisia, koulutettuja ja hyvät elämäntavat omaavia, omillaan toimeentulevia kansalaisia.
Sitten on niitä äitejä, jotka sikiää vahingossa tai hetken huumassa. Kakarat ovat ikäänkuin riesana ja esteenä sille omalle täydelliselle elämiselle... On uraa ja oma kroppa, vaatteet, meikit, harrastukset jne. jne. Minä, minä,minä..... Lapset on just kivoja sen verran, että otetaan kuvia ja postataan someen ja saadaan paljon tykkäyksiä ja kehuja. Muutoimpa onkin sitten päiväkodin ja koulun tehtävä kasvattaa heitä.
Jätetään vertailusta kokonaan pois päihde- ja mielenterveys yms. ongelmalliset äidit, joiden lapsethan ovat suorastaan heitteillä.
Olen itse eskariopettaja ja valitettavasti voin sanoa, että alan ammattilaiset erottavat jo siitä 6-vuotiaasta, kenestä tulee jo nuorena potentiaalinen päihdeongelmaisen, rikollinen, mt-ongelmallinen, pissis jne....
Ja nämä eivät koskaan ole noiden perhe-elämään panostaneiden äitien lapsia.Itse asiassa asiaa on tutkittu (otoksena koko vuonna 1997 syntynyt ikäluokka) ja niissä perheisdä, joissa on nostettu kotihoidontukea yli 3 vuotta, on jonkin verran enemmän kodin ulkopuolelle sijoituksia kuin niissä perheissä, joissa tukea ei ole nostettu tsi on nostettu alle 3 vuotta.
Että sun juttus ei pidä paikkaansa noin tilastojen valossa. Omat arkihavainnot kolmen jo täysi-ikäisen kaveripiiriä seuranneena ei myöskään tue tätä, että "täysillä panostaminen" jotenkin teettäisi menestyneempiä nuoria. Ainoa huumekoukussa oleva jonka tiedän on skipannut myö eskarin ja tullut keskimmäiseni luokalle suoraan kouluun.
Pelkkä tilasto ei kerro yhtään mitään.
Sinä olet päättänyt tulkita tilastoa tuolla tavalla.
Ihan tietoisesti taisit kuitenkin unohtaa, että kotihoidontukea saavat myös syrjäytyneet perheet ja päihderiippuvaiset sekä varsin kirjava joukko muita työelämän ulkopuolella olevia perheitä. Siihen porukkaan mahtuu paljon perheitä, jotka eivät ole kiinnostuneet lapsistaan tai eivät ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tietenkin tällaisissa perheissä kasvavia lapsia otetaan huostaan ja tietenkin näillä lapsilla on suuri riski syrjäytyä tai ajautua päihderiippuvuuteen.Kotiäitiys omana valintana on nykysuomessa niin harvinaista, että ne lastenhoitoon panostavat kotiäidit ovat vain hyvin pieni osa kotihoidontukea saavista.
Tapasi tulkita tuota tilastoa kertoo vain sinusta, ei kotiäideistä eikä uraäideistä.
No tuon tilasto kertoo. Kuten myös sen, että pitkään kotonaolevilla äideillä keskimäärin alhaisempi koulutustaso kuin nopeammin töihin menneillä.
Suomen alkoholitilastoja on perinteisesti tutkittu samalla tavalla kuin sinä nyt tulkitset tilastoasi.
Alkoholitilastoissa huomattiin runsas alkoholinkäyttö ja humalahakuisuus ja kaikkia suomalaisia alettiin kohtelemaan kuin he olisivat juoppoja.
Samat asenteet ja sama kohtelu kohdistui yhtälailla rantojen pultsareihin kuin täysin raittiisiin. Jokainen nähtiin juoppona tai potentiaalisena juoppona, ihan vaan neutraalisti tilastojen valossa.
Samaa on vieläkin nähtävissä, vaikka asenteet ovat muuttuneet sekä tavallisella kansalla että tilastojen tulkitsijoilla.
Vieläkin jonkin verran tulee vastaan sellaista asennetta, että jokainen joka joskus käyttää alkoholia, on juoppo eikä hallitse juomistaan. Sillä ei ole mitään merkitystä juoko hän yhden lasillisen viiniä kerran vuodessa vai kaksi pulloa kossua joka päivä. Yhtälailla juoppoja ovat kumpikin.
Tuossa sun kotiäititilastossa ja sen tulkinnassa on kyse ihan samasta asiasta.
Tämä henkilö on juuri semmoinen eskariopettaja joka näkee vaan ongelmia. Ihan tavallisesta lapsesta voi tulla narkki, alkoholisti tai sairastuu vakavasti. Teillä ei ole koulutusta määritellä ihmisiä, se ei ole sinun tehtävä. Suurin osa Suomen lapsista on ihan tavallisista perheistä joka rakastavat omia lapsia. Se että lapsi on koko ajan keskipisteessä ei tee heistä parempia ihmisiä, ei anna sen parempia eväitä maailmalle. Koska yleensä jokainen meistä pitää huomioda muita.