Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?
Alkaa tympiä nämä työpäivät, kun koko päivän työt on tehty kahdeksassa minuutissa ja loppupäivä on pelkkää netissä surffailua.
Viime viikolla siivosin koko työhuoneeni. Tällä viikolla ei siis ole yhtään mitään tekemistä. Kiirettä ei ole koskaan muutenkaan.
Olen hyvin itsenäisen esimiehen sihteeri, joka ei oikein tarvitse minua mihinkään. Luulee, että minulla on omiakin hommia. Ja niin onkin, muttei tarpeeksi. Palkkaa saan 3050 euroa bruttona, joten mitään hinkua hakeutua muualle ei oikein ole. Sihteeriksi olen tosi hyvin palkattu.
Kommentit (1098)
Lukion apulaisrehtori. Jos en hoida mitään suunniteltua asiaa, niin pöydällä on miljoona pienempää äkillistä asiaa, joita ei voi juurikaan lykätä.
Hoitajana vanhusten asumisyksikössä. Yövuorot yleensä rauhallisia, aamut ja illat saa kipittää koko ajan ja silti aina jotain jää tekemättä. Yritän pitää vuorossani aina edes yhden kahvitauon ja ruokatauon, mutta kun nekin täytyy nauttia osastolla vanhusten joukossaan niin eihän se oikea tauko ole. Joskus lähden hetkeksi pois osastolta käytävään tuulettumaan jos tilanne sallii. Pakko saada edes joskus hengähtää.
Erikoinen kirjoitti:
Arvostan työpariani jos hän on motivoitunut. Rankka työ. Mullakin on jatkuva stressi aikataulusta. Potilaita 10-20min välein koko päivä ja väleissä normihammaslääkärit konsultoi. Jatkuva kiire eikä luppoaikaa ole. Röntgenkuvia lausutaan ja tehdään hoitosuunnitelmia jos potilas ei tule. T. Erikoishammaslääkäri
Itseaiheutettua kiirettä hammaslääkärillä, saat itse vapaasti päättää aikataulusi ja paljonko potilaita otat.
Kirjastossa töissä vakkarina. Jatkuvaa asiakaspalvelua, lainausta, palautusta, kirjastokorttien tekoa, hyllytystä, varausten noutoa, tapahtumien suunnittelua, tutustumiskäyntejä kouluryhmille, kuorman purkua, jne, jne. Teen töitä usein myös ruokatunnilla (työsähköpostien vastailu yms).
Vierailija kirjoitti:
Erikoinen kirjoitti:
Arvostan työpariani jos hän on motivoitunut. Rankka työ. Mullakin on jatkuva stressi aikataulusta. Potilaita 10-20min välein koko päivä ja väleissä normihammaslääkärit konsultoi. Jatkuva kiire eikä luppoaikaa ole. Röntgenkuvia lausutaan ja tehdään hoitosuunnitelmia jos potilas ei tule. T. Erikoishammaslääkäri
Itseaiheutettua kiirettä hammaslääkärillä, saat itse vapaasti päättää aikataulusi ja paljonko potilaita otat.
En muuten todellakaan saa! Työskentelen kunnassa jossa jono hoitoonpääsyyn on valtava ja pomo hönkii ottamaan lisää ja lisää potilaita. Ajanvaraajat ne tukkivat kirjani potilailla, mulla ei ole siihen mitään sanomista. Eri asia yksityisellä puolella tietenkin ja sitä en ymmärräkään miksi jotkut tekevät 10min ajoilla siellä :D
Suurtalouskokki sairaalankeittiössä
Mitä valitat, olet saanut tuollaisen suojatyöpaikan ja palkan. Olisin oikein tyytyväinen tuollaiseen työhön ja palkkaan. Keksisin varmasti omia tekemisiä, enkä valittaisi tuollaisesta. Vaihda alaa jos on niin kamalan tylsää.....mitä täällä valitat.
Nykyisessä duunissa (ei minkään liittymien tms vaan kalliin erikoistavaran) puhelinmyyjänä. Sinänsä kukaan ei valvo työntekoani tai mittaa taukojani, mutta tiedän, että se on ahkeruudella ansaittu etu eikä itsestäänselvyys. Jos tulos tippuisi, saisi siitä kuulla nopeasti. En ehdi koskaan edes vilkaista esim puhelinta päivän aikana.
Edellisessä puhelinmyyntityössä (joka taas oli juuri klassinen puhelinmyyntityö soittolistoineen) taas ei ollut mitään muuta kuin luppoaikaa, koska pomo oli täysin kädetön ohjaamaan, joskus meni päivä ennen kuin sai uuden soittolistan edellisen loputtua. Lisäksi pomo ei vaatinut tahtia ja palkka oli p*ka ilman provikkamahdollisuutta, joten minäpä laiskottelin. Aamulla 8-9 ja iltapäivällä 15-16 istuin soittamiseen tarkoitetut kuulokkeet korvissa ja kuuntelin niistä musiikkia. Kahvitauot venytin ekstralounastauoiksi. Menin myös aina lounaalle eri aikaan kuin muut, jolloin sain muiden ollessa lounaalla vain pyöritellä peukaloita tai jutella vieressä istuneen työkaverin kanssa (hänellä motivaatio oli yhtä hukassa). Puheaikaa kertyi semmoiset 40 minuuttia päivässä. Juu, ei ollut pienyrittäjien huijaaminen minun hommiani ja tuo työ ei ollut mukavaa. Nykyinen b2b-homma ison rahan maailmassa on parempaa.
Luokanopettaja. Toisinaan ehdin vessaan ensimmäistä kertaa 15:00. Seurapiirirakko ainakin työssä kehittyy.
Jos ei ehdi pitämään edes lakisääteisiä taukoja, on omassa työnhallinnassa ongelma. Tällöin on puhuttava esimiehelle, jos ei omat rahkeet riitä korjaamaan tilannetta. Työ pitää tehdä näkyväksi ja toimivaksi, jotta se on merkityksellistä ja sillä on kumulatiivinen vaikutus luoda lisää työtä ja kehittää toimintaa.
Tää on niin totta. Sitten asiakas valittaa kun on paskaa jälkeä vaikka sulla ois 17484 neliöö ja huima tunti aikaa siivota, mukavaa :) sori off-topic! Jatkakaa.
Hr Specialist. Viimeksi on ollut luppohetki heinäkuussa.
Vierailija kirjoitti:
ohjaaja leikkipuistossa.
vielä kesäkuuhun jatkan tätä passkaa ja sitten sanon baibai.
Keräilijä varastolla. Ja sitä kerättävää riittää niin paljon kun vaan ehtii rehkiä. Ainoa luppoaika voisi olla, jos järjestelmä kaatuisi. Lottovoittokin todennäköisempää.
Vierailija kirjoitti:
Urakkatöitä rakennustyömailla.
Jos lastu ei lennä,niin kärkimies on kohta paikalla kyselemässä, että mikä maksaa?
Paita märkänä jo ennen aamu 8:aa.
Ot, mutta mikä on rakennusalalla kärkimies?
HR-tehtävissä. Kiirettä riittää, mutta on monipuolista ja tykkään työstä. En vaihtaisi luppoisampaan hommaan. Niistäkin kokemusta jopa ihan ääripäästä ettei ollut oikein mitään hommia. Oli pakko vaihtaa työpaikkaa, kun oli niin tylsää.
Vierailija kirjoitti:
Toi ap:n duuni on satavarmasti jossain julkisen puolen virastossa, ehkä valtiolla. Ei missään järkevässä puljussa makseta kolmea tonnia noin turhasta toimenkuvasta. En kestäisi viikkoakaan tuollaista hommaa jossa ei opi mitään uutta eikä tarvitse osata mitään. Olen itse it-hommissa ja hommaa on aina joko liikaa tai sopivasti mutta ei koskaan liian vähän.
Julkisella puolella osa porukasta tekee ihan järkyttävästi töitä, mutta joissain isoissa yksiköissä joissa jostain syystä on ylimääräistä rahaa voi olla henkilöitä joiden työnkuva on vanhentunut ja työt vähentyneet eikä esimies tajua ja puutu, tutkimusprojekteissa ylimääräistä rahaa ym. Ennen näitä oli enemmän, nyt rahat tiukalla sielläkin. Tunnen parikin lupaviranomaista ja maksatusihmisiä jotka tekevät kahden ihmisen työt sairaanakin - työnjako ja esimiestyö kusee ja nakitetaan jonkun ylemmän hommia "kun ei sitä voi laittaa tekemään näitä, ei osaa."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitsu78 kirjoitti:
Lähihoitaja kotihoidossa. Tai nyt olen perhevapailla, enkä ajatellut enää mennä takaisin ollenkaan. Ihan hullujen hommaa, paskq palkka ja koko päivä juostaan kello kaulassa asiakkaalta toiselle usein täysin ilman ruokataukoa. Tein 10 vuotta, mutta en enää vain jaksa.
Sama homma! ei ruokataukoja, ei kakkataukoja. Käytössä Picorion-tipat, joilla hoidan vatsantoimituksen vapaalla. 2-vuorotyö. Ylityökielto, mutta joka vuoro menee ylityöksi, niitä vaan ei saa merkata. Teen siis joka viikko vähintään pari tuntia palkatonta työtä.
Oiskohan aika ottaa yhteyttä Aviin, eihän tuossa ole mitään järkeä.kyllä pitää merkata työt listaan, jos sattuu vaikka työtapaturma tai muuta, niin lista näyttää että olet vapaalla.Haloo!
Hoitoalalla on muuten näitä idiootteja jotka tekevät ilmaisia ylitöitä eivätkä merkkaa niitä ylös. Tyhmät vielä pitävät kunnia-asiana. Ei mitään kunnioitusta näille.
Kuulostaa erikoiselta käytännöltä. Lasten kanssa syödään valvonta-ateria. Se on työaikaa, ja myös ruokailutilanteessa lasten kanssa pitäisi olla lain vaatima määrä aikuisia. Ruokailutilanteet harvoin ovat mitään rauhallisia. Lapset syövät eri tahtia, haluavat lisää, kaatavat maidot pitkin pöytiä ja tarvitsevat aikuisia. Lopulta lapset myös valmistuvat ruokailussa eri aikaan.
Valvonta-ateriasta työntekijä maksaa vain verotusarvon. Sitä ei ole pakko syödä, mutta omia eväitä ei välttämättä saa syödä ryhmässä lasten nähden. Jos työnantaja kieltää eväiden syömisen ryhmässä lasten lounasaikaan, pitää työntekijälle TES:n mukaan järjestää ruokatauko muuna aikana. Se on palkaton 30 minuuttia. Sellaista päiväkodissa ei käytännössä pystytä järjestämään. Sen takia esim. oma työnantajakuntani salli syödä eväitä ryhmässä. Se oli täyttä työtä se lounaan syöminen lasten kanssa. Päivään kuului periaatteessa myös 12 minuutin kahvitauko, mutta se oli käytännössä sähköpostin lukemista, neuvolapuhelua tai ruokatilausta ja vessakäyntiä varten. Ja se tuntui aina hirveältä, kun tiesi, että vessaan lähtiessä se työkaveri on ryhmässä lasten kanssa yksin. Oikeita taukoja, joissa olisin istunut alas, puhaltanut ja hörpännyt kupin kahvia töistä puhumatta, ei ollut käytännössä koskaan.
174