Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodissa opena 3-5 vuotiaiden ryhmässä. Päivät ja viikot kuluu nopeasti kun koko ajan tekemistä. En ikinä jaksaisi peukaloiden pyörittelyä, toisaalta tahti tässä työssä usein uuvuttaa niin ettei töiden jälkeen jaksa muuta kuin maata koomassa sohvalla 😐

Mitä iloa on siitä päivät ja viikot kuluvat nopeasti, etkä jaksa illalla enää mitään. Joskus vielä huomaat, että mihin se oma elämä oikein menikään. Tuliko tehtyä muuta kuin työtä. Oliko joskus muita haaveita. Monet tyytyvät vähään.

Totta. Miksi ajan pitää kulua nopeasti?

Valtiolla asiakasneuvojana puhelinpalvelussa. Ei puhettakaan luppoajasta. Joudut olemaan skarppina joka minuutti ja palvelemaan ja ratkaisemaan vaikka minkälaisia asiakkaiden ongelmia. Pahimmillaan on tunnin jonot ja asiakkaat ei todellakaan ole aurinkoisia sitten kun pääsevät läpi. Esimies kyttää tuloksia ja jälkikirjausaikoja ja kuulet vain valitusta vaikka paiskit niska limassa hommia. On ahdistavaa.

hammashoitaja kirjoitti:

Entinen hammashoitaja täällä myös. Olen samaa mieltä muiden hammashoitajien kanssa. Työ on äärettömän raskasta ja työergonomiaan ei voi vaikuttaa. Oikeastaan mihinkään ei voi vaikuttaa. Hammaslääkärit yleensä aina kamalia työpareja ja palkkaus työmäärään nähden huono. Työ on myös vaarallista (säteily, tartuntataudit, melu, pöly, altistuminen kemikaaleille yms.) Kun vaihdoin alaa tajusin vasta mitä on normaali työ ja terve työyhteisö. Poltin itseni loppuun työssä ja päätin lähteä. Suosittelen muillekkin. Voimia kaikille hammashoitsuille. Teette tärkeää työtä, vaikka se ei näy palkassa eikä arvostuksessa.

Arvostan työpariani jos hän on motivoitunut. Rankka työ. Mullakin on jatkuva stressi aikataulusta. Potilaita 10-20min välein koko päivä ja väleissä normihammaslääkärit konsultoi. Jatkuva kiire eikä luppoaikaa ole. Röntgenkuvia lausutaan ja tehdään hoitosuunnitelmia jos potilas ei tule. T. Erikoishammaslääkäri

Hotellisiivoojana ja tarjoilijana hädin tuskin ehti vessassa käydä.

Teollisuudessa insinöörinä. Hommia tulee kolmesta suunnasta: tuotantolinjan pitäminen toiminnassa, asiakasvalitusten tutkiminen ja uuden tuotteen kehittäminen. Lisäksi pitää seurata muuttuvaa lainsäädäntöä yms. Jatkuvasti on vähintään kolme pikkuprojektia meneillään samaan aikaan ja aikatauluja sotkevia yllätyksiä on päivittäin. Palkka on kohtuullisen hyvä 5500€/kk, mutta päivät venyvät ja stressiä on.

Tällä hetkellä ei ole, mutta suhdanteet vaihtelevat. Nyt on töitä koko kevääksi niin ettei tartte peukkuja pyöritellä. Suunnitteluala, insinööritoimisto, talotekniikka. Tällä alalla alkava lama näkyy kyllä nopeasti. 

Kunnallisella terveydenhuoltoalalla, en viitsi laittaa tarkemmin. Luppoaikaa ei periaatteessa ole ollenkaan, töitä on aina valtavasti ja tauoat tarkoin määritelty. Useimmiten teenkin tiukan tahdin työpäivät. Joskus kuitenkin tarpeen mukaan "varastan" pikkuisen luppoaikaa itselleni, onnistuu esim. pidemmillä vessareissuilla. 

Varhaiskasvatuksen opettaja. Lounastaukoa ei siis ole, syödään lasten kanssa samassa pöydässä. Sentään saan ravintoa, mutta mitään palauttavaa se ei ole. Kauhea melu ja koko ajan joku kinumassa jotain.

Lapsia ei voi myöskään jättää yksin, jotta pääsen vessaan. Pitää sopia se eka työtiimin kanssa. 10min tauko, mutta ei sitä joka päivä edes ehdi pitämään.

En ihmettele etteivät lapset osaa odottaa vuoroa, kun eivät osaa heidän vanhempanakaan. Aamusta asti joku on vieressä selittämässä ”ihan nopeesti vaan sanon/kysyn/arvostelen/annan palautetta”, vaikka hyvin näkevät minulla olevan puurolautanen yhdessä kädessä ja itkevä lapsi sylissä.

Tämä toistuu iltapäivällä, kun olen jo omissa vaatteissa lähdössä ovesta ulos. Aina siihen joku jää kysymään hukkuneista lapasista jne.

Rakastan työtäni ja lapset ovat ihania. Mutta istumaan en ehdi hetkeksikään. Lisäksi opettajan vastuulla on kaiken suunnittelu ja tiimin riitojen selvittely. Ei varmaan tule yllätyksenä, että tällä alalla saa käydä läpi tuon tuosta miten aikuisten tulisi käyttäytyä toisiaan kohtaan.

Olin varhaiskasvatuksen opettaja. Kahden aikuisen ja 15 lapsen ryhmä, jossa 7 tehostettua tukea tarvitsevaa lasta, joista viidellä oli diagnoosi. Aloitin syyskuussa opintovapaan. En palaa enää ikinä varhaiskasvatuksen kenttätyöhön. Siinä palaa loppuun, kun ei päivän päätteeksi muista edes puolisonsa nimeä. 

Sairaanhoitaja. Joka päivä painetaan hiki hatussa duunii.

Lastenhoitaja vuoropäiväkodissa. Lasten uniajalla tiimipalaverit, vasut, opiskelijan ohjaukset ja toiminnan valmistelut.  Muutoin lasten perushoitoa ja toiminnan ohjausta. Toki uniajalla on kahvitauko, mutta monesti sekin keskeytyy kun lapset jotka ei nuku, tulevat pois nukkarista. Tai otat iltalapsia vastaan. Monesti se kahvitauko on siten,että haet kahvikupin ja yrität juoda kahvin muun toiminnan ohessa ennen kuin se kylmenee. Päivät menee nopeasti joten siihen olen tyytyväinen :) Ei tylsää hetkeä ole.

Asiantuntijana ICT - alalla, en koodarina vaan business puolella. Jatkuvasti uusia projekteja, uusia työkaluja, ongelmia selvitettävänä, eri asioihin perehtymistä. Jos jonkun päivän suunnittelee käyttävänsä tiettyyn asiaan, saattaa suunnitelmat muuttua jonkin yllättävän pyynnön myötä. Työn tekemisen voi kuitenkin suunnitella kohtuu vapaasti, mitä nyt kokousvaraukset sitovat. Niitä on poikkeuksetta useita päivässä. Täytyy vain osata priorisoida. Mieluummin tätä kuin tehtävien odoteltua. Pysyypä aktiivisena.

Sairaanhoitaja pehmytkirran vuodeosastolla. Tai on luppoaikaa nyt joskus, varsinkin yövuorossa varmaan joka toinen vuoro ei ole kokonaan kovin kiireinen ja viikonloppuiltoinakin on usein raihallisempaa, mutta toisaalta siihen luppoaikaa kertyy paljon enemmän ja vähemmän pakollisia kiireettömiä työtehtäviä, joita kyllä riittää, jos ei halua välillä ottaa rennosti ja jutella työkaverien kanssa. Pääasiassa saa vuoronsa juosta tukka putkella ja lopuksi pyytää seuraavalta anteeksi, kun se ja tämä on tekemättä. Ylitöitä saa tehdä paljon ja eväätkin säästyvät usein seuraavaan päivään.

Ja toki nytkin olisi pari sataa lukematonta sähköpostia, joissa varmaan kolmasosassa olisi jotain tärkeää, kuten uusia ohjeita ja käytäntöjä, joita pitäisi noudattaa. Työvuoronsa pitäisi suunnitella, omissa vastuualueissa olisi paljonkin tehtävää (toisessa pitäisi tehdä sairaanhoitajan kestävät ohjeet meidän tarpeisiin asiaan, joka ei meillä toimi kuten yleisohjeissa ja toisessakin olisi kaikenlaista säätöä), kukaan tuskin on taas pariin kuukauteen tehnyt erinäisiä 'viikottaisia' tsekkauksia ja muistilappu, jossa on ylhäällä asioita, joista pitäisi ottaa selvää on hiljalleen muuttumassa muistivihon kautta lyhyehköksi romaaniksi...

Yövuoroissa noita rästijuttuja tulee oikeastikin tehtyä, muuten yleensä käy niin, että jos joku vartti illalla jää rauhaiseksi, niin keskitytään sosiaaliseen puoleen ja siihen, että työkaverien kanssa olisi vastaisuudessakin hauskaa ja voisi edelleen todeta, että vaikka kaikki muu olisikin pas*aa paitsi ku*i ja mätä paitsi milloin nekin ovat (kts. fisteli) niin työporukka edes olisi voimavara, joka kantaa.

Onpa kamala lukea idiooteista.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettaja. Lounastaukoa ei siis ole, syödään lasten kanssa samassa pöydässä. Sentään saan ravintoa, mutta mitään palauttavaa se ei ole. Kauhea melu ja koko ajan joku kinumassa jotain.

Onko eri kunnissa eri käytäntö, koska silloin kun olin sijaisena päiväkodissa, niin jotkut olivat syömässä lasten kanssa ja jotkut tauko- huoneessa. Muistaakseni aamuvuorolainen sai syödä taukotilassa, toki ruoka maksoi hänelle enemmän kuin ryhmässä syöjille.

Logistiikkasuunnittelija. Paljon ollaan puhelimessa sekä asiakkaiden että autoilijoiden kanssa. Lisäksi on palavereja työkavereiden kanssa. Työ vaatii paljon ajatustyötä. Välillä pistän kännykän äänettömälle, jotta saan keskeytyksettä hoidettua jonkin työjutun. On mukavaa, että hommia on. Joskus työn alkuaikoina koin stressiä ja työt tuli uniin, mutta en enää nykyään. Kaikki selviää yleensä kysymällä eikä enää pelkää tehdä päätöksiä.

Hotellisiivooja. Olen opetellut siihen että kerran päivässä istun alas 10 minuutiksi ja juon kupin kahvia. En syö mitään, ruoka mahassa hidastaisi tahtia. Kiire on valtava ja työntekijöitä ei ole tarpeeksi, moni uusi lopettaa parin viikon sisällä.

Silti pidän työstäni ja nautin fyysisestä väsymyksestä, nukuttaa illalla hyvin. Vähän masokististahan tämä toisinaan on kun kaiken on työhön antanut, jalkoja särkee ja silti olo on melko euforinen, en tiedä onko minulla vika päässä vai mitä sitten. :D

Lääkäri. Joinain päivinä en ehdi edes syömään, ja mitään kahvitaukoja ei todellakaan ole. 

Kassamyyjä. Kassamyyjän työ on hektistä, nopeatempoista, henkisesti raskasta, yksitoikkoista, haasteetonta ja fyysisesti epäergonomista. Kassamyyjän työssä on huono palkka ja epämukavat työajat. Pahimpia ovat ne asiakkaat, jotka tulevat kassalle aina naama norsunv###lla. He kohdistavat henkistä väkivaltaa syyttömiin työntekijöihin. Mikähän näitä ilkeitä ihmisiä oikein vaivaa, kun työssä oleville kassamyyjille puhutaan epäystävällisesti ja rumasti, huudetaan, valitetaan, kiroillaan, uhkaillaan, huoritellaan ja homotellaan? Fyysinen uhkailu, fyysinen väkivalta ja ryöstönuhkakaan eivät ole tavatonta kaupan töissä.

Itsepalvelukassalla työskentely on mielekkäämpää kuin perinteisellä kassalla työskentely. Tosin hankalia änkyröitä saapuu välillä itsepalvelukassallekin. Kylteissä lukee isoilla kirjaimilla "SELF-CHECK", Itsepalvelu, Maksu vain kortilla. Miten yksinkertainen pitää olla, että asiakas haluaa maksaa ostoksensa käteisellä rahalla ja suuttuu, kun hänet käännytetään perinteiselle kassalle???

Asianajaja. Hommat jatkuu himassakin parin tunnin yöunilla. Kauhea vastuu päämiesten, asiakkaiden varoista ja tietysti moraalinen vastuu, että todella saavat oikeutta. Koska eivöt tutkintaviranomaiset noin vain helposti tutki, eivätkö syyttäjät syytä. Oikeutta on tosi vaikea saada asianomistajille = uhreille nykyään Suomessa.