Te, joilla ei ole koskaan luppoaikaa töissä, mitä työtä teette?
Alkaa tympiä nämä työpäivät, kun koko päivän työt on tehty kahdeksassa minuutissa ja loppupäivä on pelkkää netissä surffailua.
Viime viikolla siivosin koko työhuoneeni. Tällä viikolla ei siis ole yhtään mitään tekemistä. Kiirettä ei ole koskaan muutenkaan.
Olen hyvin itsenäisen esimiehen sihteeri, joka ei oikein tarvitse minua mihinkään. Luulee, että minulla on omiakin hommia. Ja niin onkin, muttei tarpeeksi. Palkkaa saan 3050 euroa bruttona, joten mitään hinkua hakeutua muualle ei oikein ole. Sihteeriksi olen tosi hyvin palkattu.
Kommentit (1094)
Kirjanpitäjä joka vie erillaisia projekteja eteenpäin isossa yrityksessä. Ei minuuttiakaan ettei olisi mitään tekemistä. Työpäivät 9-10 h. Enempää en salli vaikka tarvetta olisi istua 12 h päivässä. Sitä paitsi en koe saavani tarpeeksi hyvin palkkaa että olisin valmis tappamaan itseni työllä.
Töissä lastensuojelussa. Olen tälläkin hetkellä, aamuvuoron jälkeen niin poikki, etten jaksa edes kirjoittaa enempää.
Norralla nollatuntisopimuksella. Ei ole luppoaikaa, kun ei ole työtäkään.
Arkipäivisin mies menee töihin ja itse otan sillä välin selfieitä silaritissieni väliin jäävästä kanjonista. Olen onnellisempi kuin koskaan!
Päiväkodissa lastenhoitajana. Luppoaikaa todella harvoin Yleensä ”kahvitaukokin” taittuu mukavasti ryhmässä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Kiinteistönhoitaja. Jos tekisin töitä 24/7 tauotta, niin ehkä sitten olisi hommat mallillaan ja ehtis joskus istua alas.
Ööö? Eihän suomessa ole edes lunta, vai asutko jossain lapissa?
No niinhän se onkin lepokotia yhden vauvan kanssa. Katsotaan oletko edelleen samaa mieltä jos olet kotona esim. kolmen tai neljän pienen lapsen kanssa. Olen itse työskennellyt vaativissa kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä noin 10 vuotta ennen lasten saamista, ja voin sanoa että töissä sentään pääsi kerran päivässä kahville ja vessaankin rauhassa, lounasta en sielläkään yleensä ehtinyt syömään paitsi nopeasti jotain pientä työpöydän ääressä. Toista se on kotona pienten lasten kanssa, joku tarvitsee jotain jatkuvasti yötä päivää.
Tämä on kyllä ihan käsittämättömän suomalainen ilmiö - kenellekään muulla ei voi olla kiire koska sinulla on enemmän kiire. Järki hoi, älä jätä. Meillä on kunnallinen päivähoito-oikeus ja naisella valtuudet päättää itselleen sopivasta ehkäisystä. Ketään ei pakoteta olemaan useamman päiväkoti-ikäisen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Hoitsu78 kirjoitti:
Lähihoitaja kotihoidossa. Tai nyt olen perhevapailla, enkä ajatellut enää mennä takaisin ollenkaan. Ihan hullujen hommaa, paskq palkka ja koko päivä juostaan kello kaulassa asiakkaalta toiselle usein täysin ilman ruokataukoa. Tein 10 vuotta, mutta en enää vain jaksa.
Sama homma! ei ruokataukoja, ei kakkataukoja. Käytössä Picorion-tipat, joilla hoidan vatsantoimituksen vapaalla. 2-vuorotyö. Ylityökielto, mutta joka vuoro menee ylityöksi, niitä vaan ei saa merkata. Teen siis joka viikko vähintään pari tuntia palkatonta työtä.
Oiskohan aika ottaa yhteyttä Aviin, eihän tuossa ole mitään järkeä.kyllä pitää merkata työt listaan, jos sattuu vaikka työtapaturma tai muuta, niin lista näyttää että olet vapaalla.Haloo!
Entinen hammashoitaja täällä myös. Olen samaa mieltä muiden hammashoitajien kanssa. Työ on äärettömän raskasta ja työergonomiaan ei voi vaikuttaa. Oikeastaan mihinkään ei voi vaikuttaa. Hammaslääkärit yleensä aina kamalia työpareja ja palkkaus työmäärään nähden huono. Työ on myös vaarallista (säteily, tartuntataudit, melu, pöly, altistuminen kemikaaleille yms.) Kun vaihdoin alaa tajusin vasta mitä on normaali työ ja terve työyhteisö. Poltin itseni loppuun työssä ja päätin lähteä. Suosittelen muillekkin. Voimia kaikille hammashoitsuille. Teette tärkeää työtä, vaikka se ei näy palkassa eikä arvostuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitsu78 kirjoitti:
Lähihoitaja kotihoidossa. Tai nyt olen perhevapailla, enkä ajatellut enää mennä takaisin ollenkaan. Ihan hullujen hommaa, paskq palkka ja koko päivä juostaan kello kaulassa asiakkaalta toiselle usein täysin ilman ruokataukoa. Tein 10 vuotta, mutta en enää vain jaksa.
Sama homma! ei ruokataukoja, ei kakkataukoja. Käytössä Picorion-tipat, joilla hoidan vatsantoimituksen vapaalla. 2-vuorotyö. Ylityökielto, mutta joka vuoro menee ylityöksi, niitä vaan ei saa merkata. Teen siis joka viikko vähintään pari tuntia palkatonta työtä.
Oiskohan aika ottaa yhteyttä Aviin, eihän tuossa ole mitään järkeä.kyllä pitää merkata työt listaan, jos sattuu vaikka työtapaturma tai muuta, niin lista näyttää että olet vapaalla.Haloo!
jep, itseäänkin on lupa ajatella. Mutta nuo marttyyrimaiset työmuurahaiset on oikea kapitalistin unelma, niitä vaan lisää yksityiselle, niin hyvä tulee
Varhaiskasvatuksen opettaja. Lapset ovat läsnä koko ajan, ja vaativat huomiota vaikka väkisin. Tauko on 10 min ja ruokailu lasten kanssa. Raskainta on jatkuvasti saatavilla olo henkisesti. Opettajana on suunnittelua ja kirjaamisia myös mutta ne eivät ole luppoaikaa tai omaa aikaa vaan työtä myös, vaikka usein pidän sen 10 min taukoni samalla suunnitellen seuraavan päivän ohjelmaa.
Tänäänkin olin kaksin avustajan kanssa 15 lapsen ryhmässä, välillä tuntuu ettei mikään määrä huomiota riitä tietyille lapsille. Työtä tehdään täysin persoonalla ja välillä ärsyttää kun meidän kuvitellaan olevan aina mukavia ja rohkaisevia vaikka itsellä olisi ns huono päivä. Ei auta, mihinkään toimistoon ei voi sulkeutua vaan antaa itsensä päivittäin henkisesti lasten käyttöön koko 7.45 min ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäri. Syömässä käyn joka ikinen päivä oli listalla mitä tahansa, kai se on myös mun perusoikeus ja aivot toimii ravittuna paremmin. Mut mitään muuta taukoa en sitten ehdikään pitämään. Ja ennen kuin joku kommentoi että miten ehdit kirjoittamaan kesken päivän niin oon äitiyslomalla. Töihin verrattuna tää vauvan kanssa oleminen on ihan lepokotia! 😊
No niinhän se onkin lepokotia yhden vauvan kanssa. Katsotaan oletko edelleen samaa mieltä jos olet kotona esim. kolmen tai neljän pienen lapsen kanssa. Olen itse työskennellyt vaativissa kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä noin 10 vuotta ennen lasten saamista, ja voin sanoa että töissä sentään pääsi kerran päivässä kahville ja vessaankin rauhassa, lounasta en sielläkään yleensä ehtinyt syömään paitsi nopeasti jotain pientä työpöydän ääressä. Toista se on kotona pienten lasten kanssa, joku tarvitsee jotain jatkuvasti yötä päivää.
Kyllä lasten kanssa kotona on ihan eri asia kuin töissä. Ja minulla lapset oli pieniä vielä silloin, kun ei isosiskoja ja veljiä saanut viedä päiväkotiin ja löllytellä sen vauvan kanssa kotona. En voi sanoa, että ylmääräistä aikaa jäi, mutta sai nukkua riittävästi, ulkoilla riittävästi, ehti tehdä ruokaa ja kaikki kotityöt ja sitten jäi vielä aikaa omalle opiskelulle. Ja koko ajan sai olla omien lastensa kanssa.
Erityislasten koulunkäynninohjaaja. Emme ehdi pitää edes sitä laillista 12 minuutin taukoa, koska tauottajia ei ole. Olen hullun väsynyt, etenkin yhdeksän tunnin jälkeen. Lasta ei saa jättää kymmeneksi sekunniksikaan ilman aktiivista valvontaa, tai kymmenvuotias lapsi saattaa heittää vaipoistaan ulostetta älytaulun näytölle tai repiä kirjaston kirjan tai lyödä toista lasta tai aikuista jne.
Olin opiskeluaikana kotihoidossa ja tykkäsin siitä mammojen ja pappojen kanssa tehtävästä työstä. Silloin jo moni valitti kiirettä, mutta en ihan ymmärtänyt sitä. Eri paikoissa oli tietenkin enemmän työtä esim ruuanjakelussa oli oli koko työaika täyttä menoa, mutta ei niin etteikö olisi ehtinyt jutella vanhusten kanssa ja auttaa pienessä jutussa tarvittaessa. Ja aina pysyttiin silti aikataulussa.
Olen erikoislääkäri sairaalassa. Ei todella ole luppoaikaa, hyvä jos ehtii syödä ja vessassa käydä. Kahvini juon tietokoneen ääressä, koska jotain on aina luettava tai kirjattava.
Kerroshoitaja
Eli siivoon hotellin huoneita. Päivässä ehtii yleensä pitään max yhden 10 min tauon.
Ihme ettei tilintarkastusta ole jo mainittu mutta tässä työssä päivät on kyllä pitkiä ja tiiviitä.
Lähihoitaja palvelukodissa. Taukotiloja ei edes ole, siinä syö lounaan sitten vanhusten pyöriessä ympärillä ja omaiset katsovat paheksuvasti että "siinä se vaan istuu". Koko ajan saa siitäkin lähteä hommiin kun joku tarvitsee jotakin, ei saa rauhassa syödä loppuun. Vessaan ehtii ehkä kerran työvuoron aikana. Raporttia pidetään jossain nurkan takana ja parhaamme yritämme ettei ulkopuoliset kuule mitä asiakkaista puhutaan (koska onhan meillä salassapitovelvollisuus). Tietokoneita ei vaan ole riittävästi että kaikki pääsisivät lukemaan raporttia ja koneetkin on ihan siinä esillä, koko ajan saa olla vahtimassa ettei joku omainen vaan tule selän taakse lukemaan salaisia tietoja ja kysymään että "ootko facebookissa vai pelaatko?" Vaihdan alaa.
Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yläkoulussa. Opetustunteja reilusti enemmän kuin opetusvelvollisuus olisi, mikä tietysti tarkoittaa enemmän välituntivalvontoja. Hyppytunnit ja ”vapaat” välitunnit kuluvat tuntisuunnitteluun, materiaalien valmistamiseen, kirjoitustehtävien tarkistamiseen, Wilma-viesteihin, lappusten ja lomakkeiden täyttämisiin ja yhteydenpitoon huoltajien kanssa. Tänäänkin söin lounaani tietokoneen ääressä huomista suunnitellessa. Jos yritän käydä vessassa, joku oppilas tai kollega pysäyttää käytävällä. Kun vihdoin pääsen pöntölle, tunnen hetkellisesti helpotusta.
Kaksi päivää perjantaihin!
Rakennusala, mattomies. Ei ehdi muuta tehä kuin töitä hiki hatussa. Isommat herrat huohottaa niskaan ja muiden alojen miesten edessä jatkuvasti. Kivaa hommaa muuten ja ihan ok palkka. kiirettä kun olis vähemmän niin mukavempaa toki olisi.