Lue keskustelun säännöt.
Miehen omat menot
27.01.2020 |
Olisiko sinusta ok jos puolisollasi olisi vastaavia reissuja kuin minun miehelläni? Tässä olen miettinyt että olenko vain nipo, mutta kun tämä vaan tuntuu niin pirun pahalta ja väärältä minua ja lapsia kohtaan sillä me emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen, perheen kesken kyllä mutta huomattavasti harvemmin kuin mieheni tekee reissuja kavereiden kanssa. Tässä tulevia miesten reissuja:
Huhtikuussa viikko etelässä kavereiden kanssa, siitä kuukauden päästä toisen kaveriporukan kanssa laivalle koko viikonlopuksi, siitä kuukausi eteenpäin ja lähtee jalkapallon Mm-kisoihin, siitä pari viikkoa ja ystäviensä kanssa harrastus reissu joka kestää 4 päivää, siitä pari viikkoa ja jälleen 3pv reissu harrastuksen parissa.
Jos me tehtäisiin enemmän asioita yhdessä niin tämän ehkä vielä sulattaisin mutta nyt tuntuu vaan hemmetin pahalta.
Kommentit (247)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.
-ap
"Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona."
"olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana."
koita päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.
-apNiin sinulla ei ole kavereita, joiden kanssa tekisit tuollaisia reissuja ja olet kateellinen miehelle. Väität, ettet haluaisikaan, mutta kuka nyt kieltäytyisi oikeasti mukavasta naisten reissusta, jos sellaiseen olisi mahdollisuus?
En ole ap, mutta itse en ainakaan halua juosta jatkuvasti omilla menoillani. Haluan viettää aikaani perheen kanssa, ja siihen kuuluu sekä lapset että mies.
Ja näin teenkin. Käymme reissuissa perheen kesken, harrastamme ja teemme asioita koko perhe. Jos mies päättäisi alkaa reissaamaan ja harrastamaan vain keskenään, eroaisin, koska mielestäni hän pettäisi perheensä ja lisäksi kokisin, että jos minun ja lasten seura ei kiinnosta, niin ei väkisin. Minulle perheen elinehto on yhdessä tekeminen. Tietysti välillä erikseenkin, mutta pääsääntöisesti yhdessä.
Omat jutut on spesiaali-juttuja, ei niin että perhejutut on joku spesiaali/velvollisuus-juttu, joka välillä on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-ap
Oletko kertonut miehellesi, että et ole onnellinen/tyytyväinen nykytilanteeseen?
Että siihen on tultava muutos, vai erotako hän haluaa/ että sinä olet onneton?
K e s k u s t e l k a a.
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-ap
SINÄ sitä yhteistä aikaa kaipaat eikä mies...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Miksi pitäisi? Eikö perheessä ole yksi ja sama elintaso pääsääntöisesti?
Ainakin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-ap
Se järjestää, joka sen reissun haluaa! Jos mies ei halua matkalle kanssasi, niin miksi hän sellaisen järjestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-ap
Aplodeja...ei siihen mennyt kuin 8 vuotta huomata ettei tahtonne olekaa yhteinen.
Miten tuo teidän arki sujuu? Onko mies siinä miten läsnä?
Kuulostaa aika oudolta, että perheellinen mies matkustaa noin paljon kavereiden kanssa.
Onko kyse myös erilaisista elintasoista? Onko miehellä rahaa enemmän kuin sinulla, mutta ei halua käyttää niitä yhteisiin reissuihin vaan omiinsa?
Onko sinun mahdollista lähteä omiin reissuihin siten, että mies hoitaa lapset?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että mies asettaa omat menonsa ja kaverinsa perheensä edelle. En minä viitsisi moista katsella, mutta valittamisen sijaan tekisin itse asialle jotain.
Oletko ap yrittänyt saada häntä mukaan järjestämiisi yhteisiin menoihin? Ehdottanut että mennään lasten kanssa jonnekin, tai vietettäisiin viikonloppu kaksin jossain? Mitä mies sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Miksi pitäisi? Eikö perheessä ole yksi ja sama elintaso pääsääntöisesti?
Ainakin pitäisi olla.
Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu ollut sitten 60-luvun myös naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En sulattaisi. Sinä jäät jatkuvasti yksinhuoltajan asemaan kun mies heiluu menoissaan. Ja syöhän tuo älyttömästi rahaakin perheeltä..
Ensin pitäsi tietää miten raha-asiat on perheessä jaettu?
Miksi pitäisi? Eikö perheessä ole yksi ja sama elintaso pääsääntöisesti?
Ainakin pitäisi olla.
Ei itse keksimämme ideologian mukaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Kuulostaa aika oudolta, että perheellinen mies matkustaa noin paljon kavereiden kanssa.
Onko kyse myös erilaisista elintasoista? Onko miehellä rahaa enemmän kuin sinulla, mutta ei halua käyttää niitä yhteisiin reissuihin vaan omiinsa?
Onko sinun mahdollista lähteä omiin reissuihin siten, että mies hoitaa lapset?
Eikö nainen vuonna 2020 kykene itse elättämään itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin, kun lapsia ei vielä ollut reissattiin paljon yhdessä. Nyt, kun on 2 pientä lasta, niin yleensä reissut menee niin, että jompi kumpi jää lasten kanssa kotiin, kun ei ole isovanhempia, jotka lapset ottaisi, että päästäisiin kahden. Toki jotain Suomen sisällä olevia reissuja ollaan tehty perheenä ja laivareissuja, mutta kumpikaan ei halua vielä näin pienten lasten kanssa matkustaa mihinkään kauemmas. Kyllähän se piristää kummasti, kun pääsee kavereiden kanssa matkustamaan. Kuitenkin meillä menee reissut tasan eikä niitä ole, kuin ehkä kerran vuodessa ja kumpikaan ei nurise toisen menoista.
Meillä oli sama. Ehdotin vaikka ja mitä ja ei kuulemma ollut hänen juttunsa. Ystäviensä kanssa kyllä ne samat asiat pystyi tekemään. Teki meille ohareita ja petti lupauksia toistuvasti, kun piti suunnitella ulkomaanmatkoja kavereiden kanssa yötä myöten tai lähteä poikien kanssa yllättäen pelaamaan jalkapalloa, vaikka meillä oli yhteisiä suunnitelmia. Ja linä kuulemma en ymmärrä häntä ja miten hänellä ei pakosti tule hetkeen toista samanlaista tilaisuutta. Anteeksi ei pyytänyt ja hoitotyö vaan, että turha kanssani on keskustella, kun en häntä tunnu ymmärtävän. Minänaina kannustin häntä viettämään aikaa ystäviensä kanssa esim raskausaikanani, mutta ei kuulemma halunnut. Ja lapsen synnyttyäkin. Lopulta löytyi nuorempi uusi tyttöystävä ja mies lähti sitten lopulliseen reissuun. Nyt näkee lasta harvoin, elareita maksaa silloin tällöin. Minä ärsyttävä ämmä, kun pommitan, että saapuisi lastenvalvojalle tai jotenkin edes sopisi lapsen asiat virallisesti. Suuressa vihassani sorruin tietenkin pommittamaan miestä lasta koskevien asioiden seassa myös sillä, että olen täysin rikki hänen jäljiltään ja hän on kamala ihminen. Ei kuulemma voi auttaa minua tuntemuksissani. No, onneksi olen tajunnut nyt lopettaa sen ja ollut yhteydessä asianajajaan (miehellekin ilmoittanut, ei muuttanut mitään). Pahoittelin pommitusta ja ikäviä puheita ja yritän antaa itselleni anteeksi myös. Olen vain ihminen, johon sattuu.
Oma elämä pitää olla, ehdottomasti, mutta kyllä putää olla lyös se yhteinen elämä. Kyllä pitäisi kumppanin tuntea olevansa osa toisen elämää eikä vain erillinen osio, jossa käydään piipahtamassa, kun jää aikaa siltä oikealta, jännemmältä elämältä.
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona. Tiedän että mieheni on erilainen ja hänelle harrastukset on tärkeitä ja hyväksyn sen. Ongelma on siinä että vastapainona omille menoille olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana. Kuten aloituksessa kirjoitin että emme ole käyneet kahdestaan missään 8 vuoteen. Mulla on tunne että minä ja lapset olemme yhdentekeviä, hän ei halua viettää aikaa meidän kanssa. Jos nämä asiat olisi balanssissa niin asia olisi ok minulle. Nyt hänellä menee rahat omiin juttuihin mutta meihin ei sitten rahat enää riitäkään.
-ap"Minulla ei itselläni ole juurikaan omia menoja sillä en niitä kaipaa, viihdyn kotona."
"olisi kiva että tekisimme asioita, reissuja perheen kesken sekä kahdestaan pariskuntana."
koita päättää.
opettele sä luetun ymmärtämistä : omat menot vastaan menot perheenä ja parina, mitä tossa vielä åoitää päättää ? Ei hän sanonut, että haluaa omia menoja.
Mihin jalkapallon MM-kisoihin on kertonut menevänsä? Naisten? Tyttöjen? Para?
Vierailija kirjoitti:
Voi apua teidän kanssa. No jos meidän raha asiat noin kovin tähän liittyy niin kyllä, maksan perheen menoista oman osuuteni, tuloihin nähden jopa enemmän kuin mieheni, miehelläni jää huomattavasti enemmän ns omaa rahaa kuin minulla. Että siihen on turha vedota että eläisin miehen siivellä.
Ja se että viihdyn kotona ei tarkoita sitä etten tykkäisi reissata kahdestaan tai perheen kanssa. Mä olen hyvin perhekeskeinen, mä olen lapset tähän maailmaan tehnyt ja ihan siitä syystä että halusin lapsia, haluan viettää aikaa oman perheen kanssa. Opetelkaa lukemaan, kuten aiemmin mainitsin, miehen omat menot olisi täysin ok, mikäli tekisimme asioita myös yhdessä.
-ap
Niin sinä olet perhekeskeinen ja mies ei näemmä ole, joten jos ette saa keskusteltua mitään kompromissia, niin miksi jäädä tuollaiseen suhteeseen?
Ja naisenko se pitää AINA olla se joka järjestää yhteistä tekemistä? Mä olin vuosi kausia se joka aina järjesti kahden keskiset reissut, minä selvittelin kuka hoitaa lapset ja kuiskasin lapset mummolaan ja hain heidät myös sieltä (molemmat mummolat kaukana), sillä välin mieheni oli omien harrastusten parissa. 8 vuotta sitten mittani täyttyi ja totesin miehelleni että nyt riittää, minäkin haluan joskus päästä helpolla ja tulla jopa yllätetyksi. Että nyt on välillä sinun vuorosi järjestää yhteinen reissu ja tässä ollaan, 8 vuoteen ei olla käyty missään. Miestä ei selvästikään kiinnosta, mutta mitä tulee kavereiden kanssa tehtyihin reissuihin, niitä on aina innolla järjestämässä.
Ja kyllä, maksan oman osuuteni matkoistamme. Joskus puolet matkan kustannuksista, joskus vain osan, riippuen paljon rahallisesta tilanteestani.
-ap