Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Joo no se ehkä ihan ekaks 😂
Onnea opintoihin, rohkeesti rajoja kohti, kyllä se tilanne rauhoittuu kun pappa tottuu uuteen marssijärjestykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Hahaha, ihan kuin tuollainen tollo kiellon ymmärtäisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Appiksilta vara-avain pois jos sellainen löytyy. Sekä oman vara-avaimen uudelleen sijoitus, etteivät löydä.
Meille tuli aikoinaan ajankohtaiseksi ottaa anopilta vara-avain pois, kun kävi omin luvin meillä. Lupasi pitkin hampain antaa avaimen pois, jos saa tietää mihin vara-avain on piilotettu. Kerrottiin auliisti, ja tämän jälkeen vaihdettiin piilopaikkaa. Jälkeenpäin ihmetellyt kuinka tyhmänä anoppi mua ja miestäni pitää. Kehtasi väittää ettei ole ikinä luvatta käynyt, mutta kummasti tavarat vaihtoivat paikkaa itsestään. Viikonloppuloman aikana vaihtui olkkarin matto, se oli viimeinen pisara.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Hahaha, ihan kuin tuollainen tollo kiellon ymmärtäisi!
Eikö se nyt ole se ja sama ymmärtääkö.
Jos sitä ei päästä sisään niin tuskin sillä nyt jotn kirvestä on mukana, että se oven vetäis matalaks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Hahaha, ihan kuin tuollainen tollo kiellon ymmärtäisi!
Eikö se nyt ole se ja sama ymmärtääkö.
Jos sitä ei päästä sisään niin tuskin sillä nyt jotn kirvestä on mukana, että se oven vetäis matalaks.
Meillä soitettiin ovikelloa ja kopiteltiin oveen ja ikkunaan + soiteltiin puhelimeen niin kauan, että tultiin avaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Hahaha, ihan kuin tuollainen tollo kiellon ymmärtäisi!
Eikö se nyt ole se ja sama ymmärtääkö.
Jos sitä ei päästä sisään niin tuskin sillä nyt jotn kirvestä on mukana, että se oven vetäis matalaks.Meillä soitettiin ovikelloa ja kopiteltiin oveen ja ikkunaan + soiteltiin puhelimeen niin kauan, että tultiin avaamaan.
Montako kertaa jouduitte avaamaan sanoaksenne, että nyt ei sovi tulla? Jäikö senkin jälkeen vielä koputtelemaan vai lähtikö edes käymään kotona siinä välissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Hahaha, ihan kuin tuollainen tollo kiellon ymmärtäisi!
Eikö se nyt ole se ja sama ymmärtääkö.
Jos sitä ei päästä sisään niin tuskin sillä nyt jotn kirvestä on mukana, että se oven vetäis matalaks.Meillä soitettiin ovikelloa ja kopiteltiin oveen ja ikkunaan + soiteltiin puhelimeen niin kauan, että tultiin avaamaan.
Montako kertaa jouduitte avaamaan sanoaksenne, että nyt ei sovi tulla? Jäikö senkin jälkeen vielä koputtelemaan vai lähtikö edes käymään kotona siinä välissä?
No jos meni avaamaan oven, niin se tempaistiin auki ja vyörytettiin sisälle kauhean haukkumisen kera. Kyllä se hullu saattoi hyvinkin vartin koputellaan ja soitella. Ja kun omakotitalossa asutaan, niin kävi kurkkimassa ikkunoista. Ei sentään hakenut tikkaita, että näkisi yläkertaan... Ja kun en avannut ovea, niin sitten soitti mun miehelle, kun on niin ”huolissaan”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'pusuttelee iltaisin lapsen kuvat ja videot läpi'.
Kolmen äitinä totean tähän, että harva lapsi liikaa rakkautta saa.
Maija
p.s. Mut joo, itselläni ei onneksi ole tunkeilevaa anoppia.
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Hienoa että anoppi tukee sinua ja pitää lapsesta. On niitäkin anoppeja jotka eivät välitä paskan latia. Ota etäisyyttä ja sanot selvästi minä päivinä teille käy koska voi tulla ja koska ei sovi. Älä missään nimessä katkaise välejä ja estä näkemästä, mutta tee selvät rajat hänelle. Sanot myös hyvät asiat, ihanaa kun autat, mutta nyt tarvinne omaa aikaa voit tulla sinä ja sinä päivänä se sopii meille. Hän nyt myötä elää asiaa ilmeisesti liikaakin on niin hurahtanut vauvaan. Rohkeasti , asiallisesti ja nätisti kissa pöydälle. Eihän anoppi voi alkaa kotirauhaa rikkomaan niin että sinua ahdistaa. Mutta kun hän noin innokkaasti hoitaa. Saat sinäkin välillä omaa aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Hienoa että anoppi tukee sinua ja pitää lapsesta. On niitäkin anoppeja jotka eivät välitä paskan latia. Ota etäisyyttä ja sanot selvästi minä päivinä teille käy koska voi tulla ja koska ei sovi. Älä missään nimessä katkaise välejä ja estä näkemästä, mutta tee selvät rajat hänelle. Sanot myös hyvät asiat, ihanaa kun autat, mutta nyt tarvinne omaa aikaa voit tulla sinä ja sinä päivänä se sopii meille. Hän nyt myötä elää asiaa ilmeisesti liikaakin on niin hurahtanut vauvaan. Rohkeasti , asiallisesti ja nätisti kissa pöydälle. Eihän anoppi voi alkaa kotirauhaa rikkomaan niin että sinua ahdistaa. Mutta kun hän noin innokkaasti hoitaa. Saat sinäkin välillä omaa aikaa
Tuo anoppihan nimenomaan ei tue ap:ta, vaan kuormittaa, eikä välitä lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Appiksilta vara-avain pois jos sellainen löytyy. Sekä oman vara-avaimen uudelleen sijoitus, etteivät löydä.
Meille tuli aikoinaan ajankohtaiseksi ottaa anopilta vara-avain pois, kun kävi omin luvin meillä. Lupasi pitkin hampain antaa avaimen pois, jos saa tietää mihin vara-avain on piilotettu. Kerrottiin auliisti, ja tämän jälkeen vaihdettiin piilopaikkaa. Jälkeenpäin ihmetellyt kuinka tyhmänä anoppi mua ja miestäni pitää. Kehtasi väittää ettei ole ikinä luvatta käynyt, mutta kummasti tavarat vaihtoivat paikkaa itsestään. Viikonloppuloman aikana vaihtui olkkarin matto, se oli viimeinen pisara.
Meidän appivanhemmilla ei todellakaan enää ole vara-avainta meille. Mun täytyy vain opetella vielä pitämään ovi lukossa (on vaan niin helppo pyörähtää postilaatikolla yms. ilman avainten etsimistä), koska meille vain sanaakaan sanomatta/koputtamatta hiippaillaan sisälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Hienoa että anoppi tukee sinua ja pitää lapsesta. On niitäkin anoppeja jotka eivät välitä paskan latia. Ota etäisyyttä ja sanot selvästi minä päivinä teille käy koska voi tulla ja koska ei sovi. Älä missään nimessä katkaise välejä ja estä näkemästä, mutta tee selvät rajat hänelle. Sanot myös hyvät asiat, ihanaa kun autat, mutta nyt tarvinne omaa aikaa voit tulla sinä ja sinä päivänä se sopii meille. Hän nyt myötä elää asiaa ilmeisesti liikaakin on niin hurahtanut vauvaan. Rohkeasti , asiallisesti ja nätisti kissa pöydälle. Eihän anoppi voi alkaa kotirauhaa rikkomaan niin että sinua ahdistaa. Mutta kun hän noin innokkaasti hoitaa. Saat sinäkin välillä omaa aikaa
Ihanaa omaa aikaa saisi, kun saisi sydän syrjällään olla lapsensa turvallisuuden ja jopa hengen vuoksi, kun tuollaiselle mummulle antaisi lapsen hoitoon.
Ja vielä kertauksen vuoksi: Tuollaisen rajattoman tapauksen kanssa ei voi tehdä kompromisseja, mikään nätisti ja asiallisesti sanominen ei mene perille. Eikä tahdo mennä perille, vaikka sanoo jo vähän rumemminkin.
Ja tuo hoitoinnokkuuskin katoaa äkkiä, kun ei ole yleisöä. Enempi sitä käytetään sitten lyömäaseena, valitetaan kuinka Matti ja Liisa eivät pärjää, ja hän, vanha ihminen, joutuu hoitamaan.
terveisin se, jonka anoppi tuijotti telkkaria silmät lasittuneena olohuoneessa 1-vuotiaan tyhjentäessä keittiössä laatikoita kakka vaipassa (huom! Telkkarissa ääni melkein täysillä, ei näköyhteyttä lapseen)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Appiksilta vara-avain pois jos sellainen löytyy. Sekä oman vara-avaimen uudelleen sijoitus, etteivät löydä.
Meille tuli aikoinaan ajankohtaiseksi ottaa anopilta vara-avain pois, kun kävi omin luvin meillä. Lupasi pitkin hampain antaa avaimen pois, jos saa tietää mihin vara-avain on piilotettu. Kerrottiin auliisti, ja tämän jälkeen vaihdettiin piilopaikkaa. Jälkeenpäin ihmetellyt kuinka tyhmänä anoppi mua ja miestäni pitää. Kehtasi väittää ettei ole ikinä luvatta käynyt, mutta kummasti tavarat vaihtoivat paikkaa itsestään. Viikonloppuloman aikana vaihtui olkkarin matto, se oli viimeinen pisara.
Meidän appivanhemmilla ei todellakaan enää ole vara-avainta meille. Mun täytyy vain opetella vielä pitämään ovi lukossa (on vaan niin helppo pyörähtää postilaatikolla yms. ilman avainten etsimistä), koska meille vain sanaakaan sanomatta/koputtamatta hiippaillaan sisälle.
Meillä kanssa marssittiin mitään ilmoittamatta sisälle. Siinä oli kiva huonosti nukutun yön jälkeen hiippailla pukluisessa yöpaidassa kohti suihkua ja yhtäkkiä siinä on anoppi tenttaamassa päivän agendaa. Mun anopilla on kaikkien muiden hyvien ja miellyttävien ominaisuuksien lisäksi myös todella kova ääni. Pahin oli, kun olin tuollaisen hyvin huonosti nukutun yön jälkeen saanut lapsen nukkumaan ja nukahdin itsekin. Havahduin siihen, kun anoppi siellä keittiössä huhuilee, oli tullut omilla avaimilla sisälle. Mun olisi just silloin pitänyt lähteä shoppailemaan, hän hoitaa. Sanoin että menen nukkumaan, hän voi hoitaa sitä nukkuvaa lasta. Vedin oven kiinni sanoen että mä meen nyt nukkumaan. Siellä se useamman tovin vielä kiersi, ennen kuin tajusi lähteä. Mua tosin vitutti niin kovaa, etten saanut enää nukuttua pitkään aikaan, vaikka väsytti. Nyt jos tapahtuisi noin, ottaisin anopilta avaimet siinä paikassa ja niskaperse-otteella pihalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Appiksilta vara-avain pois jos sellainen löytyy. Sekä oman vara-avaimen uudelleen sijoitus, etteivät löydä.
Meille tuli aikoinaan ajankohtaiseksi ottaa anopilta vara-avain pois, kun kävi omin luvin meillä. Lupasi pitkin hampain antaa avaimen pois, jos saa tietää mihin vara-avain on piilotettu. Kerrottiin auliisti, ja tämän jälkeen vaihdettiin piilopaikkaa. Jälkeenpäin ihmetellyt kuinka tyhmänä anoppi mua ja miestäni pitää. Kehtasi väittää ettei ole ikinä luvatta käynyt, mutta kummasti tavarat vaihtoivat paikkaa itsestään. Viikonloppuloman aikana vaihtui olkkarin matto, se oli viimeinen pisara.
Meidän appivanhemmilla ei todellakaan enää ole vara-avainta meille. Mun täytyy vain opetella vielä pitämään ovi lukossa (on vaan niin helppo pyörähtää postilaatikolla yms. ilman avainten etsimistä), koska meille vain sanaakaan sanomatta/koputtamatta hiippaillaan sisälle.
Sama. Pari kertaa herännyt vauvan kanssa unilta kun yhtäkkiä vaan keittiöstä kuuluu anopin ääni. Tulevat koputtamatta sisään, jos ovi unohtunut auki. Olen muistanut lukita paremmin sen jälkeen, kun olin rauhassa pumppaamassa maitoa sohvalla kun ovi vaan lätkäistiin auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Hienoa että anoppi tukee sinua ja pitää lapsesta. On niitäkin anoppeja jotka eivät välitä paskan latia. Ota etäisyyttä ja sanot selvästi minä päivinä teille käy koska voi tulla ja koska ei sovi. Älä missään nimessä katkaise välejä ja estä näkemästä, mutta tee selvät rajat hänelle. Sanot myös hyvät asiat, ihanaa kun autat, mutta nyt tarvinne omaa aikaa voit tulla sinä ja sinä päivänä se sopii meille. Hän nyt myötä elää asiaa ilmeisesti liikaakin on niin hurahtanut vauvaan. Rohkeasti , asiallisesti ja nätisti kissa pöydälle. Eihän anoppi voi alkaa kotirauhaa rikkomaan niin että sinua ahdistaa. Mutta kun hän noin innokkaasti hoitaa. Saat sinäkin välillä omaa aikaa
Ihanaa omaa aikaa saisi, kun saisi sydän syrjällään olla lapsensa turvallisuuden ja jopa hengen vuoksi, kun tuollaiselle mummulle antaisi lapsen hoitoon.
Ja vielä kertauksen vuoksi: Tuollaisen rajattoman tapauksen kanssa ei voi tehdä kompromisseja, mikään nätisti ja asiallisesti sanominen ei mene perille. Eikä tahdo mennä perille, vaikka sanoo jo vähän rumemminkin.
Ja tuo hoitoinnokkuuskin katoaa äkkiä, kun ei ole yleisöä. Enempi sitä käytetään sitten lyömäaseena, valitetaan kuinka Matti ja Liisa eivät pärjää, ja hän, vanha ihminen, joutuu hoitamaan.
terveisin se, jonka anoppi tuijotti telkkaria silmät lasittuneena olohuoneessa 1-vuotiaan tyhjentäessä keittiössä laatikoita kakka vaipassa (huom! Telkkarissa ääni melkein täysillä, ei näköyhteyttä lapseen)
Näin. Olimme jo todella uupuneita, sanomisemme ei olleet mitään. Ainut vaihtoehto oli katkaista välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)
Appiksilta vara-avain pois jos sellainen löytyy. Sekä oman vara-avaimen uudelleen sijoitus, etteivät löydä.
Meille tuli aikoinaan ajankohtaiseksi ottaa anopilta vara-avain pois, kun kävi omin luvin meillä. Lupasi pitkin hampain antaa avaimen pois, jos saa tietää mihin vara-avain on piilotettu. Kerrottiin auliisti, ja tämän jälkeen vaihdettiin piilopaikkaa. Jälkeenpäin ihmetellyt kuinka tyhmänä anoppi mua ja miestäni pitää. Kehtasi väittää ettei ole ikinä luvatta käynyt, mutta kummasti tavarat vaihtoivat paikkaa itsestään. Viikonloppuloman aikana vaihtui olkkarin matto, se oli viimeinen pisara.
Meidän appivanhemmilla ei todellakaan enää ole vara-avainta meille. Mun täytyy vain opetella vielä pitämään ovi lukossa (on vaan niin helppo pyörähtää postilaatikolla yms. ilman avainten etsimistä), koska meille vain sanaakaan sanomatta/koputtamatta hiippaillaan sisälle.
Sama. Pari kertaa herännyt vauvan kanssa unilta kun yhtäkkiä vaan keittiöstä kuuluu anopin ääni. Tulevat koputtamatta sisään, jos ovi unohtunut auki. Olen muistanut lukita paremmin sen jälkeen, kun olin rauhassa pumppaamassa maitoa sohvalla kun ovi vaan lätkäistiin auki.
Mun lapsella oli kausi, kun oli niin ärhäkkä kakka, että vaippa oli vaihdettava heti, muuten oli iho ruvella. No, tulin suihkusta, sain alkkarit jalkaan ja haistoin lapsen vaativan toimenpiteitä. Menin yläkertaan vaihtamaan vaipan, ja kun tulin alakertaan lapsi sylissä, niin eteisessä oli anoppi jonkun ventovieraan mummelin kanssa. Siinä kaksi harppua tuijotti monttu auki, ja muistutin hyvin kuivasti anopille, että yllätysvierailut eivät ole vieläkään sallittuja, tuossa takana on ovi josta voi poistua nyt heti. Oli sanottu jo monta kertaa, ettei saa tulla ilmoittamatta visiitille. Kerrankin anoppi meni niin hämilleen, ettei esittänyt vastalauseita :D
Tuo aloituksessa kuvattu touhu on aivan liikaa, ylenpalttista ja epänormaalia! Eikö anopilla ole omaa elämää?! Meillä on "normaalit" välit molempiin isovanhempiin, joten en osaa edes kuvitella moista sekoilua. Vaikka asutaan toisten kanssa samalla kylällä ja joskus jopa sanon, että kun tulette, niin ovi ei ole lukossa, ja silti soittavat ovikelloa. Koskaan ei kukaan ole tullut omilla avaimilla kutsumatta sisään, eikä vauva-aikana otettu mitään ihmeellistä roolia. Tietysti hölmöjä juttuja joskus tapahtuu, mutta ne ovat aivan eri sarjassa tämän kanssa!
Joku kirjoitti hyvin, että kyseessä nimenomaan on kuormittaminen, ei lapsesta välittäminen. En sano, ettei anoppi välittäisi lapsesta, todellakin välittää, mutta välittää vielä enemmän omasta mummo-tunteestaan, omasta tekemisestään lapsen kanssa. En usko, että helpottaa kun lapsi kasvaa isommaksi, mutttaa vain muotoaan.
Mikä auttaisi, en todellakaan tiedä. Todella herkkä aihe alkaa keskustella! Itse en esimerkiksi koskaan saanut sanottua omalle anopille, että en pidä turvallisena hänen tapaansa olla vahtimatta pikkutaaperoita vesistön ääressä. Muistutin kyllä aina tarkasta vahtimisesta, mutta hän ymmärsi sen niin eri tavalla, että tein periaatepäätöksen olla itse läsnä aina. Se tosiaan oli omasta laatu-ajasta kaukana, kun tiesi että vahtiminen on "vahtimista". Nyt kun on isommat lapset, niin on helpompaa. Keskustelun avaaminen tämän ketjun aiheesta on vielä vaikeampaa, etenkin kun vastassa ei vaikuta olevan ihan henkisesti tasapainoinen ihminen. En silti sano, että pitäisi antaa vaan olla, koska tuo varmasti vain pahenee, eikä helpota kuten oma vähäpätöisempi esimerkkini.
Vauva haluaa aina olla äidin sylissä, usein viihtynee myös isän sylissä. Miksi vauva pitäisi antaa mummun tai jonkun muun vieraan syliin vain koska vieras niin haluaa? Eihän se ole vauvan etu? Ei vauvalla ole kiinnostusta tai intoa sinne vieraaseen syliin.
En myöskään ymmärrä ihmisten intoa pitää vauvaa sylissä. Ei minua ainakaan kiinnosta muita vauvoja ottaa syliin.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä ei ikinä tiedä mitä tulee vastaan. Hienoa että anoppi tukee sinua ja pitää lapsesta. On niitäkin anoppeja jotka eivät välitä paskan latia. Ota etäisyyttä ja sanot selvästi minä päivinä teille käy koska voi tulla ja koska ei sovi. Älä missään nimessä katkaise välejä ja estä näkemästä, mutta tee selvät rajat hänelle. Sanot myös hyvät asiat, ihanaa kun autat, mutta nyt tarvinne omaa aikaa voit tulla sinä ja sinä päivänä se sopii meille. Hän nyt myötä elää asiaa ilmeisesti liikaakin on niin hurahtanut vauvaan. Rohkeasti , asiallisesti ja nätisti kissa pöydälle. Eihän anoppi voi alkaa kotirauhaa rikkomaan niin että sinua ahdistaa. Mutta kun hän noin innokkaasti hoitaa. Saat sinäkin välillä omaa aikaa
Ap kirjoittaa uupuvansa mummon kanssa ja sinä tulkitset mummon tukevan????
Ja tällainen ihminenhän ei välitä lapsesta, saati rakasta, vaan hänelle lapsi on täysin väline omien tunnemyrskyjen käsittelyyn ja ajamiseen.
Eikä tuollaiselle voi lastaan todellakaan antaa, herranjestas sentään.
Täällä maalla kun asutaan, niin opettelen ensiksi pitämään oven lukossa myös päivällä :)