Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin kerran kirjaimellisesti VÄÄNTÄMÄÄN anopin sormet vauvan ympäriltä ja huutamaan päin naamaa " Ei se kuule rauhoitu kun sinusta ei maitoa heru!" Imetystäni säesti sitten anopin lohduton itku, kun ei saa ensimmäistä lapsenlastaan hoitaa. Mutta kun kyse oli siitä, että vauvalla oli nälkä ja anoppi vaan kanniskeli jä lässytti. Meidän olisi myös pitänyt antaa kolmeviikkoinen yökylään.
Siis aivan järkyttäviä anoppeja, ei voi muuta sanoa. Alkaa aivan hirvittää, voiko normaali ja mukava anoppikin seota tuolla lailla, mikäli lisäännyttäisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska yksikään pappa ei hurahda uuteen vauvaan hulluna, tässä on pakko olla jotain biologista tai hormonaalista. Kaikki miehet ovat näissä jutuissa ihan ulkopuolisia, jopa vauvan isät. Näissä ketjuissa saa kuvan, että äiti on yh ja hänellä on silti anoppi.
Vierailija kirjoitti:
Koska yksikään pappa ei hurahda uuteen vauvaan hulluna, tässä on pakko olla jotain biologista tai hormonaalista. Kaikki miehet ovat näissä jutuissa ihan ulkopuolisia, jopa vauvan isät. Näissä ketjuissa saa kuvan, että äiti on yh ja hänellä on silti anoppi.
Länkytikänkyti. Lukisit ensin tän ketjun.
Vierailija kirjoitti:
Koska yksikään pappa ei hurahda uuteen vauvaan hulluna, tässä on pakko olla jotain biologista tai hormonaalista. Kaikki miehet ovat näissä jutuissa ihan ulkopuolisia, jopa vauvan isät. Näissä ketjuissa saa kuvan, että äiti on yh ja hänellä on silti anoppi.
Mitä sä haluaisit tietää mun lapsen isästä?
Vierailija kirjoitti:
Koska yksikään pappa ei hurahda uuteen vauvaan hulluna, tässä on pakko olla jotain biologista tai hormonaalista. Kaikki miehet ovat näissä jutuissa ihan ulkopuolisia, jopa vauvan isät. Näissä ketjuissa saa kuvan, että äiti on yh ja hänellä on silti anoppi.
Niin. Harvemmin sen aviomiehen äiti kuolee sopivasti samalla kun tulee ero eli myös yksinhuoltajalla on edelleen lapsellaan se isän puolenkin isoäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
En minäkään ymmärrä :D Kuka suuttuu totuudesta? Tuohan on neutraalisti ilmaistu sisältäen sen faktan, kuka niitä päätöksiä lapsen suhteen tekee.
Se on vissiin joillekin rankkaa joutua kosketuksiin sen todellisuuden kanssa, ettei ole yhteisiä lapsia oman poikansa kanssa. :D
Älä nyt fantasioi sairaita. Kyllä sanoisin, että miniällä on vikaa päässä, jos kuvittelee vauvaan hurahtaneen mummun halunneen lapsen poikansa kanssa. Se, että vauva herättää äidillisiä tunteita, on suht normaalia. Ennen kaikkien mummujen oli lähes pakko hoitaa lapsenlapsiaan ja ilman erityistä tunnesidettä se ei oikein onnistu. Itse olen tarvinnut isovanhempien apua ja nykyään auttanut lastenlasten hoidossa. Se olisi kovin vastenmielistä ilman lämpimiä tunteita puolin ja toisin. Lapselle on rikkaus, että ympärillä on rakastavia aikuisia.
Täällä kirjoitellaan ihan mitä sattuu. Tietysti lapsia voi hoitaa ilman erityistä tunnesidettä. Joka päivä on lapsia hyvässä ja laadukkaassa hoidossa, vaikka heitä ei kukaan rakasta äidin lailla (paitsi äiti). Jos lapsenlapsi herättää voimakkaita äitiyden tunteita, niin se kertoo lähinnä siitä että jotain on jäänyt omien lasten kanssa aikanaan vaillinaiseksi ja kesken.
Baby Rabies eli vauvakuume on ruma tauti kun se iskee naiseen jolla lisääntymisikä on jo kaukana takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti suurimmissa tapauksissa todellinen ärsyyntyminen johtuu puolisosta, jonka kanssa ei kyetä sopimaan oman perheen asioita. Näissä tapauksissa yleensä mies pitää äitinsä käytöstä hyväksyttävänä eikä puutu tilanteeseen millään lailla, ehkä toivookin puolisolleen apua äidiltään. Kun tämmöinen ristiriita on, helpompi syyttää tilanteesta anoppia kuin omaa miestä. Miehenhän tässä kuuluisi olla aktiivinen ja sairas käyttäytyminen, jos sellaista on. Mutta kun miehiähän ei voi panna vastuuseen mistään vaan paapoa loppuun asti.
Jos käytös on oikeasti sairasta, niin normaalijärkinen mies siihen laittaa stopin. Muuten joutaa ulos nyhverö.
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tulee aina meillä vieraillessaan heti kädet ojossa hakemaan lapsen syliinsä. Olen antanut, koska olen kiltti ja koska ymmärrän kyllä, että vauva on isoäidille tärkeä. Mutta pikku hiljaa on alkanut tympiä se, että silloin kun anoppi on kylässä, kukaan muu ei saa pitää vauvaa sylissä kuin anoppi. Minä voin pitää sen aikaa, kun vauva syö, sitten tullaan hakemaan kädet ojossa mummon syliin. Isänsä sylissä vauva ei saisi olla lainkaan, apen sylissä ei lapsi ole varmaan vielä kertaakaan ollutkaan, vaikka ikää on jo yli puoli vuotta.
Muitakin ärsyttäviä juttuja on, mutta niiden kanssa jaksan kyllä. Tuo kädet ojossa vauvan hakeminen alkaa vaan nyppiä ihan todella. Ja se, ettei anoppi usko, ettei vauvan tarvitse olla joka hetki sylissä, vaan tämä ihan nauttii siitä kun saa olla lattialla jumppaamassa ja katselemassa leluja. Miksi anoppi on vauvasta niin mustasukkainen, ettei salli poikansa pidellä omaa lastaan? Tai miksei anopille kelpaa se, että antaisi vauvan olla lattialla ja leikkisi tämän kanssa siellä?
Meillä anoppi mitätöi jatkuvasti poikansa isyyttä. Ihmettelyä riittää, kun vaipanvaihto sujuu ja on käynyt lapsen kanssa ”leikkitreffeillä” kaverinsa ja tämän lapsen kanssa jne. Ei myöskään suostu kutsumaan minua äidiksi tai poikaansa isiksi puhuessaan lapselle, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Itselleen kelpaa mummu-titteli oikein hyvin.
Meillä oli kanssa pakkosylittelyä, lattialla on kuulemma ikävä lapsen olla. Siinä puristelussa on kai kivempaa?
Välttämättä halusi esim vaihtaa vaippaa, vaippa oli usein väärin päin tai niin löysästi kiinni, että ohivuodot olivat taattuja. Kylppärin lavuaarin sai pestä tämän ”auttamisen” jälkeen, kun koko reuna on sotkettu kakalla. Jostain syystä ei tarvinnut auttaa kovin monta kertaa. Ainoa motivaatio tuohon auttamiseen oli selkeästi se, että saa tehdä mulle inhottavaa puuhaa. Se kuivuneet pskan raaputus lavuaarista ei varsinaisesti kuulu mun lempihommiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä jouduin kerran kirjaimellisesti VÄÄNTÄMÄÄN anopin sormet vauvan ympäriltä ja huutamaan päin naamaa " Ei se kuule rauhoitu kun sinusta ei maitoa heru!" Imetystäni säesti sitten anopin lohduton itku, kun ei saa ensimmäistä lapsenlastaan hoitaa. Mutta kun kyse oli siitä, että vauvalla oli nälkä ja anoppi vaan kanniskeli jä lässytti. Meidän olisi myös pitänyt antaa kolmeviikkoinen yökylään.
Siis aivan järkyttäviä anoppeja, ei voi muuta sanoa. Alkaa aivan hirvittää, voiko normaali ja mukava anoppikin seota tuolla lailla, mikäli lisäännyttäisiin.
Ei ole, meillä ei ainakaan kumpikaan seonnut. Hyviä ja raskastavia isovanhempia ovat molemmalla puolin. Riski on varmaankin olemassa, jos oma suhde omaan äitiin tai miehen suhde äitiinsä on sellainen, että rajojen asettaminen on hankalaa ja nämä rouvat pyrkivät vieläkin aktiivisesti ohjailemaan elämäänne.
Vierailija kirjoitti:
Baby Rabies eli vauvakuume on ruma tauti kun se iskee naiseen jolla lisääntymisikä on jo kaukana takana.
Nykyaikana lapsen saa lähes minkä ikäinen tahansa lapsettomuusklinikalta. Aika moni ihan normaali nainen silti toivoo lapsenlapsia ja iloitsee heistä. Jotkut ovat hyvin surullisia, jos lapsenlapsia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Ihan tosissani kysyn.
Kysymys on hyvä ja mielenkiintoinen.
Mulla ei ollut koliikkivauvaa joten en voi siihen vastata. Mutta sen tiedän, että jos vauvani itki se oli aina minun vikani.
Voisin kuvitella, että jos vauva olisi ollut itkuinen ja "vaikea" se ei olisi ollut niin haluttava vaan sitten se olisi ollut minun lapseni eikä mummon lapsi tai sitten minun pilaamani.
Meidän mummo olisi luultavasti laittanut vauvan vain sänkyyn ja laittanut kuulolaitteen kiinni ja jälkikäteen sanonut, että oli ihan rauhallinen vauva kokoajan (tämä pelkkää spekulaatiota tietty, mummo ei hoitanut vauvojani koskaan. )
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tulee aina meillä vieraillessaan heti kädet ojossa hakemaan lapsen syliinsä. Olen antanut, koska olen kiltti ja koska ymmärrän kyllä, että vauva on isoäidille tärkeä. Mutta pikku hiljaa on alkanut tympiä se, että silloin kun anoppi on kylässä, kukaan muu ei saa pitää vauvaa sylissä kuin anoppi. Minä voin pitää sen aikaa, kun vauva syö, sitten tullaan hakemaan kädet ojossa mummon syliin. Isänsä sylissä vauva ei saisi olla lainkaan, apen sylissä ei lapsi ole varmaan vielä kertaakaan ollutkaan, vaikka ikää on jo yli puoli vuotta.
Muitakin ärsyttäviä juttuja on, mutta niiden kanssa jaksan kyllä. Tuo kädet ojossa vauvan hakeminen alkaa vaan nyppiä ihan todella. Ja se, ettei anoppi usko, ettei vauvan tarvitse olla joka hetki sylissä, vaan tämä ihan nauttii siitä kun saa olla lattialla jumppaamassa ja katselemassa leluja. Miksi anoppi on vauvasta niin mustasukkainen, ettei salli poikansa pidellä omaa lastaan? Tai miksei anopille kelpaa se, että antaisi vauvan olla lattialla ja leikkisi tämän kanssa siellä?
Meillä anoppi mitätöi jatkuvasti poikansa isyyttä. Ihmettelyä riittää, kun vaipanvaihto sujuu ja on käynyt lapsen kanssa ”leikkitreffeillä” kaverinsa ja tämän lapsen kanssa jne. Ei myöskään suostu kutsumaan minua äidiksi tai poikaansa isiksi puhuessaan lapselle, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Itselleen kelpaa mummu-titteli oikein hyvin.
Meillä oli kanssa pakkosylittelyä, lattialla on kuulemma ikävä lapsen olla. Siinä puristelussa on kai kivempaa?
Välttämättä halusi esim vaihtaa vaippaa, vaippa oli usein väärin päin tai niin löysästi kiinni, että ohivuodot olivat taattuja. Kylppärin lavuaarin sai pestä tämän ”auttamisen” jälkeen, kun koko reuna on sotkettu kakalla. Jostain syystä ei tarvinnut auttaa kovin monta kertaa. Ainoa motivaatio tuohon auttamiseen oli selkeästi se, että saa tehdä mulle inhottavaa puuhaa. Se kuivuneet pskan raaputus lavuaarista ei varsinaisesti kuulu mun lempihommiin.
Miksi hän teitä sitten kutsuu? Täti ja setä? Sympatiat sinnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Ihan tosissani kysyn.
Ainakin meillä kaikki mahdollinen lapsiin liittyvä negatiivinen on minun aiheuttamaani tai hölynpölyä jonka olen kuvitellut/keksinyt.
Mummin keksimät lukuisat "sairaudet" sen sijaan on todellisia ja mummin kanssa lapset ei KOSKAAN kiukuttele, itke jne.
Kaikki lasten oppimat taidot on mummin opettamia ja kaikki lahjakkuudet mummilta perittyjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Ihan tosissani kysyn.
Ainakin meillä kaikki mahdollinen lapsiin liittyvä negatiivinen on minun aiheuttamaani tai hölynpölyä jonka olen kuvitellut/keksinyt.
Mummin keksimät lukuisat "sairaudet" sen sijaan on todellisia ja mummin kanssa lapset ei KOSKAAN kiukuttele, itke jne.
Kaikki lasten oppimat taidot on mummin opettamia ja kaikki lahjakkuudet mummilta perittyjä.
Jos mummi oli tollainen narsisti, miten se jaksoi nähdä vaivaa toisten eteen ja auttaa lasten hoidossa? Vai pitikö lapsia likaisina ja nälässä?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti suurimmissa tapauksissa todellinen ärsyyntyminen johtuu puolisosta, jonka kanssa ei kyetä sopimaan oman perheen asioita. Näissä tapauksissa yleensä mies pitää äitinsä käytöstä hyväksyttävänä eikä puutu tilanteeseen millään lailla, ehkä toivookin puolisolleen apua äidiltään. Kun tämmöinen ristiriita on, helpompi syyttää tilanteesta anoppia kuin omaa miestä. Miehenhän tässä kuuluisi olla aktiivinen ja sairas käyttäytyminen, jos sellaista on. Mutta kun miehiähän ei voi panna vastuuseen mistään vaan paapoa loppuun asti.
Jos käytös on oikeasti sairasta, niin normaalijärkinen mies siihen laittaa stopin. Muuten joutaa ulos nyhverö.
No kun mies on vuosikymmeniä joutunut tuollaisen käytöksen kanssa olemaan tekemisissä, niin hänelle se on normaalia. Kun se äiti on aina ollut omaperäinen ja suorapuheinen.
Meillä mies kokee pääsevänsä helpommalla, kun suostuu äitinsä pompoteltavaksi. Ja sehän on selvä, että sitä äitimuoria on suojeltava mielipahalta. Meillä meni vuosia, että mies kasvatti itselleen selkärangan, ja uskalsi sanoa äidilleen ei. Tämän jälkeen anopista ei kuulunut puoleen vuoteen mitään. Tuo paussi teki meidän perheelle hyvää. Valitettavasti tuo ei ollut pysyvä olotila. Anoppi syyttää mua, että olen kääntänyt pojan äitiään vastaan. Ihan itse tuo on huomannut, että ei ole tarvetta lähteä korjaamaan äidin telkkaria klo 23.30 lauantai-iltana, kukaan ei kuole tuohon, vaikka korjaus siirtyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hän sanoi kun keskustelit hänen kanssaan asiasta?
Anoppi vai mun mies?
Ap[/quote
Mitä anoppisi vastaa sulle kun anopin kanssa keskustelet siitä että sinua häiritsee liiallinen vauvan hoivaamisensa. Olet varmaankin kertonut että sinua vaivaa se asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Ihan tosissani kysyn.
Ainakin meillä kaikki mahdollinen lapsiin liittyvä negatiivinen on minun aiheuttamaani tai hölynpölyä jonka olen kuvitellut/keksinyt.
Mummin keksimät lukuisat "sairaudet" sen sijaan on todellisia ja mummin kanssa lapset ei KOSKAAN kiukuttele, itke jne.
Kaikki lasten oppimat taidot on mummin opettamia ja kaikki lahjakkuudet mummilta perittyjä.
Jos mummi oli tollainen narsisti, miten se jaksoi nähdä vaivaa toisten eteen ja auttaa lasten hoidossa? Vai pitikö lapsia likaisina ja nälässä?
Hän ei ole koskaan nähnyt vaivaa kenenkään muun puolesta tai auttanut yhtikäs ketään?
Hän oli kotirouva ja meillä oli sekä siivooja että lastenhoitaja ja isommat sisarukset kasvattivat kaksi pienempää (myös minut). Silloin kun en ollut täysin heitteillä.
Silti jatkuvasti sai kuulla miten olisi pitänyt olla kiitollinen hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Koska yksikään pappa ei hurahda uuteen vauvaan hulluna, tässä on pakko olla jotain biologista tai hormonaalista. Kaikki miehet ovat näissä jutuissa ihan ulkopuolisia, jopa vauvan isät. Näissä ketjuissa saa kuvan, että äiti on yh ja hänellä on silti anoppi.
Mun mies on töissä päivällä kun anoppi tulee kylään eli itse joudun selviämään mummon kanssa. Eikä mummo muutenkaan usko poikaansa. Kävi ilmi tässä, kun yleensä hyvin nukkuva vauvamme valvoi koko yön. Anoppi oli soittanut klo. 8. pojalleen töihin ja kertonut, että on lähdössä "auttamaan" minua. Poikansa oli kieltänyt ja kertonut, että käytiin nukkumaan kun hän lähti töihin. No heräsin klo. 8.50. anopin ääneen "minä tulin siivoamaan, ole ihan rauhassa". No en ollut, kun verenpaineet nousi välittömästi. En pystynyt nukkumaan siinä metelissä ja raahauduin keittiöön. Anoppi sitten naama virneessä "surkutteli":"on se niin rankkaa kun vauva valvottaa, tulee univelkaa". Tyrmistyneenä keräilin siinä itseäni. Mies soitti ruokatunnilla ja kuuli anopin lässytyksen taustalta ja kysyi epäuskoisena, että onko mummo siellä. Kertoi sitten, että oli kieltänyt tulemasta. No enää ei ole anopilla vara-avainta.
Kyllä kai niitä lämpimiä tunteita voi olla ihan mummuna ilman, että tarvitsee kuvitella olevansa lapselle äiti tai äidin korvike? Näyttäisi onnistuvan ainakin omalta äidiltäni ja anopiltani. He ovat omat lapsensa kasvattaneet ja ovat nyt isovanhempia, ja se o eri rooli kuin vanhempana toimiminen. Nimenomaan lapsen vanhempia tukeva rooli.