Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on rakastava mummo. Oi kuinka kamalaa! Hyvin on sullakin asiat.
Miten tuon käytöksen voi tulkita rakastavaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "ś3" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.
Ei välttämättä. Mun anoppi edelleen "ahdistelee" 4v tyttöäni. Lapseni juoksee pakoon kun näkee, kun tämä yrittää napata syliin ja halata väkisin, puhuu lapselle kuin olisi tämän äiti yms. Ei olla tytölle ikinä puhuttu mitään pahaa mummostaan. Tuossa iässä lapset vain ahdistuvat liian päällekäyvästä käytöksestä.
Mun tyttö on 1v7kk ja jo nyt jollakin tavalla pelkää/vierastaa äitiäni. Äiti on oikein tyypillinen narsisti kaikilla käytöskaavoilla, marttyrointi, syyllistäminen, kritiikki jne. Hän tanssii lapsen edessä peukalot korvilla ja heiluttelee käsiä edes takaisin ja heiluttelee jalkoja samalla sivulle. Kun lapsi katselee äimänä, MINÄ olen kasvattanut lapsen huonosti, kohdellut huonosti, pahoinpidellyt jne koska lapsi niin pelokas. Hän ei lainkaan hahmota olevansa ainoa ihminen, joka tulee 10cm päähän lapsen kasvoista. Vaarin ja tämän uuden naisystävän syliin pyytää, koska he antavat lapselle tilaa ja lapsi saa edetä omaan tahtiin. Jos jonakin kertana ei halua syliin, se on ok. Useimmiten haluaa. Enitenhän näkyy kun minä äitinä kysyän saanko halia tai pusia niin lapsi vastaa ei ja jos pussaa poskelle niin toteaa "yäääkh!!". Lapsi ei nosmaalisti ole mielestäni mitenkään erikoisen pelokas ellemme ole jossakin vieraassa tilanteessa, suuri ihmislauma, lääkärissä tms. Äitini on käytännössä ainoa, jota lapsi aivan aidosti kavahtaa mutta syyllinen olen minä, ei äiti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoo rajoista. Olette jo ennen vauvaakin mahdollistanneet rajattomuuden, siksi anoppi katsoo oikeudekseen ylittää rajat vauvankin kohdalla.
Jos vedetään omat rajat, niin ne pitää olla johdonmukaiset. Aikuinen oppii samoin kuin lapsikin.
Välit siinä voi kyllä mennä.
Ei, vaanmutta on olemassa rajattomia ihmisiä, jotka eivät kunnioita toisten rajoja, asetti ne tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on rakastava mummo. Oi kuinka kamalaa! Hyvin on sullakin asiat.
Ei tuo ole rakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on rakastava mummo. Oi kuinka kamalaa! Hyvin on sullakin asiat.
Oho sulla kävi vissiin pieni kirjotusvirhe, tarkotit varmaan, että lapsella on tunkeileva mummo (ja isä jonka prioriteetit on sekaisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on rakastava mummo. Oi kuinka kamalaa! Hyvin on sullakin asiat.
Ei tuo ole rakkautta.
On se siinä mielessä että mummo rakastaa itseään ja omien tarpeidensa tyydyttämistä.
Ja tuo pahenee mitä isommaksi lapsi kasvaa. Yli 3 vuotias on jo oikeasti manipuloitavissa, kahdenkeskeinen ajanvietto manipuloivan mummon kanssa voi vahingoittaa vakavasti lapsen turvallisuudentunnetta ja kiintymyssuhdetta omaan äitiinsä/isäänsä. Kun mummo haluaa olla se luottoaikuinen, äitiä tärkeämpi, lapsuuden turvasatama.
Voisin kertoa lapsenlapsena oman kokemukseni mummosta, joka ei kykene tekemään eroa itsensä ja muiden välillä, vaan näkee muut tavallaan itsensä jatkeena. Mummoni ei ole narsisti, mutta on rajaton ja rasittava ihminen, tosin on myös ihana ja rakaskin. Ihan jo pienestä pitäen muistan, miten mummo on yrittänyt vääntää minusta toisenlaista. Olisin halunnut juosta pitkin metsiä, kiipeillä puissa, seikkailla yms. mutta ei, kun mummon mielestä lapsen pitää olla hiljaa ja nätisti ja etenkin tyttölapsen virkata, kitkeä kukkapenkkiä ja istuttaa kukkia. Oli ihan hiton rasittavaa, kun yksi oli koko ajan hyssyttelemässä ja kertomassa, miten tytön kuuluu käyttäytyä ja olla. Tunsin olevani kaikin puolin vääränlainen, viallinen. En saanut yhtään tukea oman persoonani kehitykseen, omien mielenkiinnon kohteiden.
Yhä edelleen aikuisena mummoni yrittää määrätä mitä syön, milloin syön, minkä verran, mitä teen, mitä opiskelen, kenen kanssa seurustelen ja vietän aikaa. Yrittää määrätä ja kontroloida aivan kuin olisin kolme vuotias. Vihaan tuollaista päsmäröintiä ja joka ikinen kerta, kun juttelen mummoni kanssa, tulee tunne, että joudun taistelemaan omista rajoistani ja oikeudestani olla minä, tulla hyväksytyksi tällaisena. Mikä on todella väsyttävää ja aiheuttaa sen, että en ole niin mielelläni mummoni kanssa tekemisissä. Olen yrittänyt puhua ja sanonut suoraan, että tuollainen käytös ja toisinaan silkka mitätöinti (et osaa mitään, et tajua mitään, olet yksinkertainen ja tyhmä) on sairasta. Mutta ei, mikään ei muutu. Mummoni ei voi ymmärtää sitä, että ihmiset ovat erilaisia eikä hän suostu kunnioittamaan sitä, että ihmiset toimivat eri tavalla mitä hän. Lastenlastensa kohdalla hän tekee juuri tuota, että pitää väkisin sylissä ja syyllistää lasta, jos lapsi ei halua eikä jaksa olla väkisin sylissä. Ei saisi leikkiä eikä pitää hauskaa, lapsen tulisi istua paikallaan hiljaa, oppia puhumaan täydellistä äidinkieltä kolme vuotiaana ja oppia lukemaan mielellään ennen esikoulua. Kaikessa vertaillaan ja arvostellaan lasta sekä lasten vanhempia. Tästä syystä siskoni ei jaksa enää vierailla omien lastensa kanssa mummoni luona, enkä voi häntä moittia siitä.
Tajutkaa rajattomat mummot, että lapset eivät ole teidän jatkeitanne. Lapsenlapsille on todella ärsyttävää ja rasittavaa, jos mummo ei osaa tehdä eroa oman egonsa ja lapsen minuuden välille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä, että täällä on näitä kommentoijia, jotka väittävät anopin tunkeilemista tukemiseksi ja rakkaudeksi! Oisko luetun ymmärtäminen mitään..? Tai ehkä ovat itse näitä tunkeilevia mummoja, ja puolustelevat tunkeilevaa toimintaa vissiin ihan tosissaan luullen, että saavat jonkun vakuuttuneeksi. Ai että ihan sievästi pitäis huomauttaa ja ymmärtää, eikä välejä sais missään nimessä katkaista... Salli mun nauraa!
Mun anoppi teki kanssa tuota esikoiseni saatuani, että vauvan saatuaan riensi toiseen huoneeseen, eikä antanut mulle takaisin vaikka toinen huusi nälissään lujaa. Hyssytteli vaan vauvaa, että "pitkitetään vielä vähän" tai jopa että "tekoitkua vaan." Ennen ristiäisiä hän kutsui vauvaa usein itse päättämällään nimellä, ihan selvästi vihjaillen, että se nyt pitäisi lapselle oikeastikin antaa. (Ei annettu.) Tuli lapsen synttäreille röyhkeästi etuajassa, kun kaikki valmistelut olivat vielä kesken, jotta saisi omia lapsen itselleen. Kertoi alle kouluikäisille lapsilleni, ettei tupakassa ole mitään pahaa. (On siis itse körssinyt koko elämänsä, kun taas minä en voi sietää tupakkaa.) Ei halunnut itseään kutsuttavan mummoksi, kun se kuulemma kuulostaa niin vanhalta. Kiroili lasten kuullessakin kuin merimies. Tietysti kuvitteli kanssa poikansa kodin olevan hänenkin kotinsa ja voivansa tulla meille miten haluaa.
Meilläkään ei mies keskusteluyrityksistäni huolimatta nähnyt äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Oli niin tottunut, että pitää varoa sanomasta eukolle mitään poikkipuolista sanaa tai hän saa raivokohtauksen. Ätilleenhän olisi voinut vaikka tulla paha mieli, joten kielsi minuakin sanomasta mitään kritiikkiä siihen suuntaan. Minähän olinkin miehen mielestä riidanhaastaja, kun en palvonut anoppia samalla tavalla kuin hän enkä antanut anopin tehdä mitä lystää. Oikeasti olin tofella pitkään kiltti miniä ja yritin juurikin tuota nätisti sanomista ja muuta kukkua, joka ei auttanut.
Meillä ei auttanut mikään muu kuin valtaisa riitä miehen kanssa, jonka seurauksena hän sai järkeä päähänsä ja tajusi laittaa meidän perheemme äitinsä sijasta etusijalle. Nyt mies on laittanut rajat, hänen hommansahan se koko ajan olisi ollut. Meidän parisuhteemme on parempi kuin koskaan, osaksi juurikin tuon takia, ettei tarvitse enää ahdistua anopin näkemisestä ja tekojensa ajattelemisesta, kun nähdään paljon harvemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "ś3" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.
Ei välttämättä. Mun anoppi edelleen "ahdistelee" 4v tyttöäni. Lapseni juoksee pakoon kun näkee, kun tämä yrittää napata syliin ja halata väkisin, puhuu lapselle kuin olisi tämän äiti yms. Ei olla tytölle ikinä puhuttu mitään pahaa mummostaan. Tuossa iässä lapset vain ahdistuvat liian päällekäyvästä käytöksestä.
Mun tyttö on 1v7kk ja jo nyt jollakin tavalla pelkää/vierastaa äitiäni. Äiti on oikein tyypillinen narsisti kaikilla käytöskaavoilla, marttyrointi, syyllistäminen, kritiikki jne. Hän tanssii lapsen edessä peukalot korvilla ja heiluttelee käsiä edes takaisin ja heiluttelee jalkoja samalla sivulle. Kun lapsi katselee äimänä, MINÄ olen kasvattanut lapsen huonosti, kohdellut huonosti, pahoinpidellyt jne koska lapsi niin pelokas. Hän ei lainkaan hahmota olevansa ainoa ihminen, joka tulee 10cm päähän lapsen kasvoista. Vaarin ja tämän uuden naisystävän syliin pyytää, koska he antavat lapselle tilaa ja lapsi saa edetä omaan tahtiin. Jos jonakin kertana ei halua syliin, se on ok. Useimmiten haluaa. Enitenhän näkyy kun minä äitinä kysyän saanko halia tai pusia niin lapsi vastaa ei ja jos pussaa poskelle niin toteaa "yäääkh!!". Lapsi ei nosmaalisti ole mielestäni mitenkään erikoisen pelokas ellemme ole jossakin vieraassa tilanteessa, suuri ihmislauma, lääkärissä tms. Äitini on käytännössä ainoa, jota lapsi aivan aidosti kavahtaa mutta syyllinen olen minä, ei äiti.
Mun anoppi on esittänyt ties mitä sätkynukkeperformanssia, kassajonossa. Siinä irvisteli ja sätki, ja jonossa seuraava joutui kysymään, että onkos rouva jonossa, kun anoppi ei tajunnut siirtyä jonon mukana. Normaalisti en mene kauppaan kun anopin auto on parkkipaikalla, mutta tuolla kerralla oli kiire. Noita performansseja on ollut muulloinkin, olisi kai pitänyt videoida ja pistää internetiin. Onneksi on lopettanut, kun lapset on jo isompia ja näkevät enää harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "ś3" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.
Ei välttämättä. Mun anoppi edelleen "ahdistelee" 4v tyttöäni. Lapseni juoksee pakoon kun näkee, kun tämä yrittää napata syliin ja halata väkisin, puhuu lapselle kuin olisi tämän äiti yms. Ei olla tytölle ikinä puhuttu mitään pahaa mummostaan. Tuossa iässä lapset vain ahdistuvat liian päällekäyvästä käytöksestä.
Mun tyttö on 1v7kk ja jo nyt jollakin tavalla pelkää/vierastaa äitiäni. Äiti on oikein tyypillinen narsisti kaikilla käytöskaavoilla, marttyrointi, syyllistäminen, kritiikki jne. Hän tanssii lapsen edessä peukalot korvilla ja heiluttelee käsiä edes takaisin ja heiluttelee jalkoja samalla sivulle. Kun lapsi katselee äimänä, MINÄ olen kasvattanut lapsen huonosti, kohdellut huonosti, pahoinpidellyt jne koska lapsi niin pelokas. Hän ei lainkaan hahmota olevansa ainoa ihminen, joka tulee 10cm päähän lapsen kasvoista. Vaarin ja tämän uuden naisystävän syliin pyytää, koska he antavat lapselle tilaa ja lapsi saa edetä omaan tahtiin. Jos jonakin kertana ei halua syliin, se on ok. Useimmiten haluaa. Enitenhän näkyy kun minä äitinä kysyän saanko halia tai pusia niin lapsi vastaa ei ja jos pussaa poskelle niin toteaa "yäääkh!!". Lapsi ei nosmaalisti ole mielestäni mitenkään erikoisen pelokas ellemme ole jossakin vieraassa tilanteessa, suuri ihmislauma, lääkärissä tms. Äitini on käytännössä ainoa, jota lapsi aivan aidosti kavahtaa mutta syyllinen olen minä, ei äiti.
Mun anoppi on esittänyt ties mitä sätkynukkeperformanssia, kassajonossa. Siinä irvisteli ja sätki, ja jonossa seuraava joutui kysymään, että onkos rouva jonossa, kun anoppi ei tajunnut siirtyä jonon mukana. Normaalisti en mene kauppaan kun anopin auto on parkkipaikalla, mutta tuolla kerralla oli kiire. Noita performansseja on ollut muulloinkin, olisi kai pitänyt videoida ja pistää internetiin. Onneksi on lopettanut, kun lapset on jo isompia ja näkevät enää harvoin.
Ai kauhee. Minä luulin että meidän häiriömummo on ainoa joka tekee tällaista. Meillä hän kuulemma ”piristää”.
T kolmas ilmoittautuva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan tuttua. Mulla oli sama juttu anopin kanssa ja kaverilla kanssa.
Tuo on ihan sairasta että just viedään lapsi (vastasyntynyt vauva!!!!) *toiseen huoneeseen eikä päästetö äidin syliin. En tajua mikä mummeleita vaivaa. Ihan sadistista ja mun mielestä vallankäyttöä.
Et anna vauvaa. Kun tulee riistämään sitä sun kädestä toteat että EN ANNA. Käännä caikka selkä mummolle ja kävele pois.
Tuo käytös muuttuu siitenkun lapsi on about 2-3v. Jostain syystä sitten kun vauva ei ole enää "ś3" sinusta, mummelin halu erottaa teidät häviää. Joku psykologi osannee kertoa, miksi.
Ei välttämättä. Mun anoppi edelleen "ahdistelee" 4v tyttöäni. Lapseni juoksee pakoon kun näkee, kun tämä yrittää napata syliin ja halata väkisin, puhuu lapselle kuin olisi tämän äiti yms. Ei olla tytölle ikinä puhuttu mitään pahaa mummostaan. Tuossa iässä lapset vain ahdistuvat liian päällekäyvästä käytöksestä.
Mun tyttö on 1v7kk ja jo nyt jollakin tavalla pelkää/vierastaa äitiäni. Äiti on oikein tyypillinen narsisti kaikilla käytöskaavoilla, marttyrointi, syyllistäminen, kritiikki jne. Hän tanssii lapsen edessä peukalot korvilla ja heiluttelee käsiä edes takaisin ja heiluttelee jalkoja samalla sivulle. Kun lapsi katselee äimänä, MINÄ olen kasvattanut lapsen huonosti, kohdellut huonosti, pahoinpidellyt jne koska lapsi niin pelokas. Hän ei lainkaan hahmota olevansa ainoa ihminen, joka tulee 10cm päähän lapsen kasvoista. Vaarin ja tämän uuden naisystävän syliin pyytää, koska he antavat lapselle tilaa ja lapsi saa edetä omaan tahtiin. Jos jonakin kertana ei halua syliin, se on ok. Useimmiten haluaa. Enitenhän näkyy kun minä äitinä kysyän saanko halia tai pusia niin lapsi vastaa ei ja jos pussaa poskelle niin toteaa "yäääkh!!". Lapsi ei nosmaalisti ole mielestäni mitenkään erikoisen pelokas ellemme ole jossakin vieraassa tilanteessa, suuri ihmislauma, lääkärissä tms. Äitini on käytännössä ainoa, jota lapsi aivan aidosti kavahtaa mutta syyllinen olen minä, ei äiti.
Mun anoppi on esittänyt ties mitä sätkynukkeperformanssia, kassajonossa. Siinä irvisteli ja sätki, ja jonossa seuraava joutui kysymään, että onkos rouva jonossa, kun anoppi ei tajunnut siirtyä jonon mukana. Normaalisti en mene kauppaan kun anopin auto on parkkipaikalla, mutta tuolla kerralla oli kiire. Noita performansseja on ollut muulloinkin, olisi kai pitänyt videoida ja pistää internetiin. Onneksi on lopettanut, kun lapset on jo isompia ja näkevät enää harvoin.
Ai kauhee. Minä luulin että meidän häiriömummo on ainoa joka tekee tällaista. Meillä hän kuulemma ”piristää”.
T kolmas ilmoittautuva
En olisi uskonut, että tällekin ilmiölle löytyy vertaistukea! Kun tapahtumasta on kulunut jo pari vuotta, niin asialle voi jo nauraa. Kun tilanne oli päällä S-Marketin jonossa, niin ei naurattanut yhtään. Lapsetkaan eivät tajunneet säikyttelyä pointtia, siinä monttu auki ihmettelivät. Anopilta en ole kysynyt motiivia sätkyttelyyn. Kovin on esiintymishaluinen muutenkin, sai kyllä kaipaamaansa huomiota 😂
Ap, oletko linjoilla? Ootko saanut juteltua tästä miehesi kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. kertoo että anopilla on "pakkomielle" lapseen. Kertomuksen perusteella kyseisellä anopilla on erittäin pahoja elämänhallinnan ongelmia. Anopilla on luonnehäiriö tai anoppi on sairaa narsisti.
On huolestuttavaa ja surullista, että miehesi on täysin sokea äitinsä vinoutuneelle käytökselle. Nössö mies ei halua, osaa, kykene, viitsi tai uskalla laittaa äidilleen rajoja. Rajaton isovanhempi haluaa tuhota parisuhteen, perheen, lastenhoidon ja lastenkasvatuksen. ON todella haitallista ja tuhoavaa, jos anoppi ja/tai appiukko yrittää tunkea väkisin aikuisen lapsensa perheeesen. Jos miehesi ei laita äidilleen rajoja, niin sinun on laitettava pitävät rajat miniänä. Anopin ja appiukon mielestä rajat laittava miniä on ilkeä ja vi**umainen akka.
Tärkeää on, että lasta ei anneta hetkeksikään rajattoman anopin seuraan ilman valvontaa. Lasta ei tule antaa missään tilanteessa anopille hoitoon.
Anopin pitäis hoitaa lapset mutta ei saa sylitellä. Rouvan äiti on ainoa oikea mummi. Toiselle porttikielto. Kun mieskin in vielä tyhmä.
Anoppina olen täysin vetäytynyt pois poikieni perheistä. En omi lapsia mutta en myöskään sitten hoida enkä rahoita. Poikia on joskus ikävä mutta omahan on elämänsä.
Parempi pysyä erossa kuin ettei heidän tarvitse pirttihirmunsa kanssa anopista tapella.
Mustasukkainen nainen ei suo pienille lapsilleen muita suhteita kuin itsensä ja on vielä mustasukkainen anopillekin . ( Jonka kyllä vauvapalstan mukaan hövelisti pitäisi rahaa antaa vaikka ei saa näkyville tulla)
Vierailija kirjoitti:
Anoppina olen täysin vetäytynyt pois poikieni perheistä. En omi lapsia mutta en myöskään sitten hoida enkä rahoita. Poikia on joskus ikävä mutta omahan on elämänsä.
Parempi pysyä erossa kuin ettei heidän tarvitse pirttihirmunsa kanssa anopista tapella.
Mustasukkainen nainen ei suo pienille lapsilleen muita suhteita kuin itsensä ja on vielä mustasukkainen anopillekin . ( Jonka kyllä vauvapalstan mukaan hövelisti pitäisi rahaa antaa vaikka ei saa näkyville tulla)
Marttyyri mummon märinää, aplodit ja kumarrus!
Lapsella on rakastava mummo. Oi kuinka kamalaa! Hyvin on sullakin asiat.