Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Näin on. Teillä on ihana tilanne, että on ihan tavis sukulaiset.
Jostain syystä mun anoppi ei olisi halunnut, että minä tai kukaan sukulaiseni olisi kuulunut tuohon vauvan kanssa yhdessä olevaan porukkaan vaan olisi vain halunnut olla kahdestaan vauvani kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Jaa, no kyllä meillä vain veljeni lapsi tunnistaa ja on kiintynyt sekä minuun että vanhempiimme, vaikka välimatkojen takia ei nähdä todellakaan viikoittain. Mummi ja ukki ovat hoitaneet taaperoa yön yli eikä siinä ollut mitään ongelmaa. 2-vuotias lapsi tärisee innosta ja tulee halaamaan, kun minä tulen kylään.
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Tuolllainen suhde ei synny ikinä tallomalla ja väkipakolla ja lapsen vanhempia lyttäämällä. Kaikki lähtee asenteesta vanhempia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Tuolllainen suhde ei synny ikinä tallomalla ja väkipakolla ja lapsen vanhempia lyttäämällä. Kaikki lähtee asenteesta vanhempia kohtaan.
En mä katso, että tässä olisi vain isovanhempien asenne meitä vanhempia kohtaan vaan puolin ja toisin. Minusta olisi järjetöntä vaatia, että minua kunnioitettaisiin, jos en en itse kunnioittaisi myös muita. Minäkin kunnioitan sisaruksiani, vanhempiani ja appivanhempia. Ei tää ole mikään yhteen suuntaan toimiva juttu. Lopullinen vastuu lapsesta on minulla ja miehelläni, enkä voi keneltäkään vaatia samaa vastuuta. Eikä kukaan sellaista vastuuta ota kuin pakkotilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Tuolllainen suhde ei synny ikinä tallomalla ja väkipakolla ja lapsen vanhempia lyttäämällä. Kaikki lähtee asenteesta vanhempia kohtaan.
En mä katso, että tässä olisi vain isovanhempien asenne meitä vanhempia kohtaan vaan puolin ja toisin. Minusta olisi järjetöntä vaatia, että minua kunnioitettaisiin, jos en en itse kunnioittaisi myös muita. Minäkin kunnioitan sisaruksiani, vanhempiani ja appivanhempia. Ei tää ole mikään yhteen suuntaan toimiva juttu. Lopullinen vastuu lapsesta on minulla ja miehelläni, enkä voi keneltäkään vaatia samaa vastuuta. Eikä kukaan sellaista vastuuta ota kuin pakkotilanteessa.
Kyllä se tässä on ihan yksiselitteisesti niin, että lapseen ei voi luoda kunnollista suhdetta ihmienn, joka talloo selkeästi sen lapsen vanhemman yli.
Lapsi joutuu silloin valintatilanteeseen ja hänelle on turvatonta ja hajottavaa joutua valitsemaan. Hänen turvallisuuttaan ylipäätään järkyttää se että uskoa vanhempiin horjutetaan.
Eli kyllä se on ihan yksisuuntainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Tuolllainen suhde ei synny ikinä tallomalla ja väkipakolla ja lapsen vanhempia lyttäämällä. Kaikki lähtee asenteesta vanhempia kohtaan.
En mä katso, että tässä olisi vain isovanhempien asenne meitä vanhempia kohtaan vaan puolin ja toisin. Minusta olisi järjetöntä vaatia, että minua kunnioitettaisiin, jos en en itse kunnioittaisi myös muita. Minäkin kunnioitan sisaruksiani, vanhempiani ja appivanhempia. Ei tää ole mikään yhteen suuntaan toimiva juttu. Lopullinen vastuu lapsesta on minulla ja miehelläni, enkä voi keneltäkään vaatia samaa vastuuta. Eikä kukaan sellaista vastuuta ota kuin pakkotilanteessa.
Voi kun mun anoppikin ajattelisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti suurimmissa tapauksissa todellinen ärsyyntyminen johtuu puolisosta, jonka kanssa ei kyetä sopimaan oman perheen asioita. Näissä tapauksissa yleensä mies pitää äitinsä käytöstä hyväksyttävänä eikä puutu tilanteeseen millään lailla, ehkä toivookin puolisolleen apua äidiltään. Kun tämmöinen ristiriita on, helpompi syyttää tilanteesta anoppia kuin omaa miestä. Miehenhän tässä kuuluisi olla aktiivinen ja sairas käyttäytyminen, jos sellaista on. Mutta kun miehiähän ei voi panna vastuuseen mistään vaan paapoa loppuun asti.
Jos käytös on oikeasti sairasta, niin normaalijärkinen mies siihen laittaa stopin. Muuten joutaa ulos nyhverö.
No kun mies on vuosikymmeniä joutunut tuollaisen käytöksen kanssa olemaan tekemisissä, niin hänelle se on normaalia. Kun se äiti on aina ollut omaperäinen ja suorapuheinen.
Meillä mies kokee pääsevänsä helpommalla, kun suostuu äitinsä pompoteltavaksi. Ja sehän on selvä, että sitä äitimuoria on suojeltava mielipahalta. Meillä meni vuosia, että mies kasvatti itselleen selkärangan, ja uskalsi sanoa äidilleen ei. Tämän jälkeen anopista ei kuulunut puoleen vuoteen mitään. Tuo paussi teki meidän perheelle hyvää. Valitettavasti tuo ei ollut pysyvä olotila. Anoppi syyttää mua, että olen kääntänyt pojan äitiään vastaan. Ihan itse tuo on huomannut, että ei ole tarvetta lähteä korjaamaan äidin telkkaria klo 23.30 lauantai-iltana, kukaan ei kuole tuohon, vaikka korjaus siirtyy.
Sama kaava kuin meilläkin. Paitsi olemme onnekkaammassa tilassa, sillä välit ovat täysin poikki eikä mies halua olla enää missään tekemisissä. En kyllä minäkään. Tsempit sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen keskustelu on kyllä erittäin hyvä, koska ainakaan itse en aiemmin halunnut avautua tämmöisestä tilanteesta kenellekään. Tilanne muuttui siinä vaiheessa kun kotiimme palkattu siivooja otti puheeksi sen kuinka "vanha rouva" käy hänelle avautumassa siitä kuinka huono äiti olen. En tiedä miten anoppi tiesi milloin meillä kävi ulkopuolinen ihminen, mutta en usko, että siivooja huvikseen olisi juttua keksinyt. Ja toki olen mm. kaupassa, luottamustehtäväni kokouksessa ja sitten ihan sukulaisilta saanut kuulla vastaavia tarinoita.
Meillä kanssa on kerrottu jopa mun vanhemmille, kuinka huono äiti ja ihminen olen. Sekä kaikille muille. Haukutaan ihan päin naamaakin. Esim yksi vuosi oltiin pääsiäiskokolla, rapaista oli. Siinä lapset touhasivat kuravaatteissa ja kumppareissa. Anoppi suureen ääneen siinä ihmetteli "koko seurakunnan" läsnäollessa, että miten olinkaan ymmärtänyt laittaa lapsille kuravaatteet, kun muuten ovat aina puettuna niin huonosti. (Hyvin puettu = jussipaita tai anopin löytö)
Anoppi on näitä, joilla ei ole ikinä mitään hyvää sanottavaa kenestäkään (kun totuudenhan saa aina sanoa....) Poikkeuksena hänen oma mahtavuutensa, ja mielellään kertookin kuinka aikaansaapa ja loistava hän on.
Mun anoppi on myös selittänyt mun äidille miten mulla on selkeesti äitiys hakusessa ja hän vaan haluais neuvoa. Äiti oli vaan pokkana tuumannut, että se on kyllä hänen hommansa auttaa omaa tytärtään, jos ongelmia on eikä anopin tarvi sotkeutua siihen lainkaan ja kiittänyt kun ilmoitti. Soitti mulle sen jälkeen nauraen, että anoppis tuli vastaan kaupassa ja oot kuulemma paska äiti, että millon otetaan kurssi lastenhoidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Tuolllainen suhde ei synny ikinä tallomalla ja väkipakolla ja lapsen vanhempia lyttäämällä. Kaikki lähtee asenteesta vanhempia kohtaan.
En mä katso, että tässä olisi vain isovanhempien asenne meitä vanhempia kohtaan vaan puolin ja toisin. Minusta olisi järjetöntä vaatia, että minua kunnioitettaisiin, jos en en itse kunnioittaisi myös muita. Minäkin kunnioitan sisaruksiani, vanhempiani ja appivanhempia. Ei tää ole mikään yhteen suuntaan toimiva juttu. Lopullinen vastuu lapsesta on minulla ja miehelläni, enkä voi keneltäkään vaatia samaa vastuuta. Eikä kukaan sellaista vastuuta ota kuin pakkotilanteessa.
Mitenhän se mummu kunnioittaa miniäänsä, joka tunkeutuu ”siivoamaan” toisen kotiin kiellosta huolimatta huonosti nukutun yön jälkeen? Miksi tuollaista ylikävelyä pitäisi kenenkään sietää?
Vierailija kirjoitti:
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.
Minäkin olen onnellinen, että omilla lapsillani on paljon luotettavia läheisiä jotka ovat tuttuja ja voivat hoitaa lapsia jos apuja tarvitaan. Ikävä, ettei anoppi kuulu niihin joihin voisin luottaa.
(Terve ja turvallisesti kiintynyt vauva/lapsi muuten aina sillointällöin vierastaa tutumpaakin hoitajaa, joillain se on tosi näkymätöntä ja joillain ihan suoraa huutoa. Se ei estä myöhempää luottamusta perheen ulkopuolisiin.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa asuu paljon anoppia.
Espoossa asuu kanssa. Ainakin yksi.
Tuskin kukaan ajattelee siivotessaan muuta kuin auttamista. Ei se siivoaminen niin hauskaa ole. Minä käyn välillä isälläni siivoamassa ihan pyytämättä ja yllättäin. Yleensä on tosi kiitollinen, vaikka ei ole tätä erikseen pyytänyt. Isäni on väsynyt muttei täysin kykenemätön siivoamaan. Autan ton väsymyksen takia ja toivon että jaksaisi itse.
Tapoja on erilaisia ja toiset on huonoja kommunikoimaan. Uskovat teoillaan auttavan enemmän. Voisin siivota myös sanoillani, jos hän olisi väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini tulee aina meillä vieraillessaan heti kädet ojossa hakemaan lapsen syliinsä. Olen antanut, koska olen kiltti ja koska ymmärrän kyllä, että vauva on isoäidille tärkeä. Mutta pikku hiljaa on alkanut tympiä se, että silloin kun anoppi on kylässä, kukaan muu ei saa pitää vauvaa sylissä kuin anoppi. Minä voin pitää sen aikaa, kun vauva syö, sitten tullaan hakemaan kädet ojossa mummon syliin. Isänsä sylissä vauva ei saisi olla lainkaan, apen sylissä ei lapsi ole varmaan vielä kertaakaan ollutkaan, vaikka ikää on jo yli puoli vuotta.
Muitakin ärsyttäviä juttuja on, mutta niiden kanssa jaksan kyllä. Tuo kädet ojossa vauvan hakeminen alkaa vaan nyppiä ihan todella. Ja se, ettei anoppi usko, ettei vauvan tarvitse olla joka hetki sylissä, vaan tämä ihan nauttii siitä kun saa olla lattialla jumppaamassa ja katselemassa leluja. Miksi anoppi on vauvasta niin mustasukkainen, ettei salli poikansa pidellä omaa lastaan? Tai miksei anopille kelpaa se, että antaisi vauvan olla lattialla ja leikkisi tämän kanssa siellä?
Meillä anoppi mitätöi jatkuvasti poikansa isyyttä. Ihmettelyä riittää, kun vaipanvaihto sujuu ja on käynyt lapsen kanssa ”leikkitreffeillä” kaverinsa ja tämän lapsen kanssa jne. Ei myöskään suostu kutsumaan minua äidiksi tai poikaansa isiksi puhuessaan lapselle, lukuisista pyynnöistä huolimatta. Itselleen kelpaa mummu-titteli oikein hyvin.
Meillä oli kanssa pakkosylittelyä, lattialla on kuulemma ikävä lapsen olla. Siinä puristelussa on kai kivempaa?
Välttämättä halusi esim vaihtaa vaippaa, vaippa oli usein väärin päin tai niin löysästi kiinni, että ohivuodot olivat taattuja. Kylppärin lavuaarin sai pestä tämän ”auttamisen” jälkeen, kun koko reuna on sotkettu kakalla. Jostain syystä ei tarvinnut auttaa kovin monta kertaa. Ainoa motivaatio tuohon auttamiseen oli selkeästi se, että saa tehdä mulle inhottavaa puuhaa. Se kuivuneet pskan raaputus lavuaarista ei varsinaisesti kuulu mun lempihommiin.
Miksi hän teitä sitten kutsuu? Täti ja setä? Sympatiat sinnekin.
Etunimillä mennään, koska kasteessa emme ole saaneet nimeksi äiti tai isä. Olen nähnyt anopin helkkarin, nimi ei ole Mummu Virtanen. Mutta sehän on tietysti ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan ajattelee siivotessaan muuta kuin auttamista. Ei se siivoaminen niin hauskaa ole. Minä käyn välillä isälläni siivoamassa ihan pyytämättä ja yllättäin. Yleensä on tosi kiitollinen, vaikka ei ole tätä erikseen pyytänyt. Isäni on väsynyt muttei täysin kykenemätön siivoamaan. Autan ton väsymyksen takia ja toivon että jaksaisi itse.
Tapoja on erilaisia ja toiset on huonoja kommunikoimaan. Uskovat teoillaan auttavan enemmän. Voisin siivota myös sanoillani, jos hän olisi väsynyt.
Vallanhimoinen kyykyttäjä nimenomaan siivoaa ihan muista syistä.
Penkoakseen, lyödäkseen huusholliin oman leimansa, päästäkseen haukkumaan kaikille miten ei edes siivota osata jne.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan ajattelee siivotessaan muuta kuin auttamista. Ei se siivoaminen niin hauskaa ole. Minä käyn välillä isälläni siivoamassa ihan pyytämättä ja yllättäin. Yleensä on tosi kiitollinen, vaikka ei ole tätä erikseen pyytänyt. Isäni on väsynyt muttei täysin kykenemätön siivoamaan. Autan ton väsymyksen takia ja toivon että jaksaisi itse.
Tapoja on erilaisia ja toiset on huonoja kommunikoimaan. Uskovat teoillaan auttavan enemmän. Voisin siivota myös sanoillani, jos hän olisi väsynyt.
Nii no, meillä tarkoituksena oli vauvan kanssa olo ja se, että voi sitten kylillä kaikille kertoa, että ei se miniä edes siivoa... Ja jo pelkästään se, että kielletään ja silti tullaan on jotain ihan käsittämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan ajattelee siivotessaan muuta kuin auttamista. Ei se siivoaminen niin hauskaa ole. Minä käyn välillä isälläni siivoamassa ihan pyytämättä ja yllättäin. Yleensä on tosi kiitollinen, vaikka ei ole tätä erikseen pyytänyt. Isäni on väsynyt muttei täysin kykenemätön siivoamaan. Autan ton väsymyksen takia ja toivon että jaksaisi itse.
Tapoja on erilaisia ja toiset on huonoja kommunikoimaan. Uskovat teoillaan auttavan enemmän. Voisin siivota myös sanoillani, jos hän olisi väsynyt.
Tossa on pieni sävyero tohon siivooja-anoppiin. Kun mummolle oli suoraan sanottu, että älä mene sinne häiritsemään kun äiti ja vauva nukkuu, niin sitten piti anopin kuitenkin mennä hääräämään omiaan sinne.
Tahallaan siis teki vastoin sanottua, kyllä pitäis typerimmänkin auttajan tossavaiheessa tajuta pysyä poissa.
Tai muuten voidaan olettaa, että mielessä oli joku ihan muu kuin auttaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan ajattelee siivotessaan muuta kuin auttamista. Ei se siivoaminen niin hauskaa ole. Minä käyn välillä isälläni siivoamassa ihan pyytämättä ja yllättäin. Yleensä on tosi kiitollinen, vaikka ei ole tätä erikseen pyytänyt. Isäni on väsynyt muttei täysin kykenemätön siivoamaan. Autan ton väsymyksen takia ja toivon että jaksaisi itse.
Tapoja on erilaisia ja toiset on huonoja kommunikoimaan. Uskovat teoillaan auttavan enemmän. Voisin siivota myös sanoillani, jos hän olisi väsynyt.
Myös silloin on auttamista, kun kielloista huolimatta menee toisen kotiin siivoamaan? Tai käyttää siivoamista tekosyynä käydäkseen läpi kaapit, varsinkin ne, jossa on pankkipaperit jne? Tai kun alleviivaten ilmoittaa, että tiskasi kun oli niiiiiiin törkyinen näköistä. (HUOM! Mun talon pahin kaaos on siistimpi, kuin anopin talo siivouspäivän jälkeen). Jouduin vielä tiskaamaan uudestaan, kun liossa ollut kattila oli edelleen likainen anopin ”tiskauksen” jälkeen.
Kyllä jopa siivoamista voi käyttää mitätöinnin ja henkisen väkivallan välineenä. Uskomatonta, mutta näin on.
Meillä ”autettiin” siivoamalla kun olin 40 asteen kuumeessa ja mummo väkidin halusi hoitaa lapsia
Oli siivonnut arkistokaappimme (verotiedot, asuntopaperit, sairaustiedot, lasten kouluasiat jne) joka oli kyllä ihan järjestykseddä muutenkin.
Sen jälkeen siivosi kaikki käsityöni roskiin kun ”ei tajunnut että ne oli tärkeitä”.
Minun ei varmasti pitäisi osallistua tähän, mutta minun mielestä on ihanaa, että minun vauvalla oli rakastavia sukulaisia paljon ympärillä. Saivat myös pitää sylissä ja hoitaa, enkä koe minkäänlaista uhkaa, että muutkin kiintyvät lapseeni. Se on mielestäni etuoikeus. On ihanaa, että lapsella on hoitopaikkoja, jotka on vauvasta asti tuttuja. Imetin pitkään, joten yökyläilyä ei vauvana ollut. Mutta nyt on ihanaa, että lapsen ei tarvitse vierastaa, kun pääsee tuttuun paikkaan hoitoon. Tälläinen suhde ei synny kerran viikossa tunnin näkemisellä, vaan hyvä luottavainen tunneside syntyy yhdessä olemisella.