Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Tästä auttamisinnosta siivouksen muodossa. Anoppi oli ihan vahingossa lukenut miehen lääkäripapereita, jotka siivotessaan oli löytänyt kaapista (kirjekuoressa oli paperit järjestyksessä). Diabetes-diagnoosipaperissa (anoppi ei tiennyt tästä) oli miehen paino mainittuna. Tästähän anoppi riemastui, ylipaino ja diabetes on tietysti mun syy! Mainittakoon, että mies oli tuon diagnoosin saadessaan n. 15 kg kevyempi kuin tavatessamme viitisen vuotta aiemmin. En ole diabetes-geeniä miehelleni antanut, enkä myöskään ole vastuussa siitä, mitä aikuinen mies suuhunsa pistää. Kuulemma nyt on pakko vaihtaa rasvattomaan maitoon, niin katoaa kilot ja sokeritauti. Mies käyttää lirauksen maitoa aamukahvinsa, eli alle 1/2 desiä päivässä. Ihmeainetta on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat säilyttää välit anoppiin, niin ei tässä muu auta kuin keskustella asiasta. Miehesi kanssa olet varmasti puhunut? Onko niin, että anopilla ei ole kauheasti sosiaalista elämää?
Huoh. Ei tuollaisen anopin kanssa voi keskustella. Mulla on samankaltainen anoppi, ei kuuntele yhtään mitä hänelle sanoo. Hänellä on kovasti sosiaalista elämää, juorukerhoja on useampia ja kaikenlaista järjestöhommaa. Silti löytyy kovasti aikaa puuttua poikansa perheen elämään.
Olen jo täällä kylillä kuullut kahdessa eri kaupassa kuinka joku mummo valittaa mummokaverilleen, ettei saa edes lapsenlastaan nähdä. Tukki koko käytävän ja yritin siinä tehdä ostoksia. Mummon kaveri oli vain hiljaa koko valituksen ja sen jälkeenkin. Taisi olla fiksumpi tapaus.
Tajusin itsekin, että eiköhän perheellä ole painavat syynsä. Pelkästään jo tuo käytös mummokaveria kohtaan oli todella välinpitämätöntä. Kaverimummo oli totaalisen kyllästynyt siihen paasaukseen. Ei tehnyt mieli sanoa mitään, tuntui niin selvältä tapaukselta nämä molemmat kauppakeissit.
Eivät ne oikeasti tajua. Jos on koko elämänsä saanut marttyroimalla tahtonsa läpi, niin miksi se yhtäkkiä ei enää toimisikaan? Toki se herättää mummossa valtavasti mielipahaa ja ihmetystä, varsinkin kun vanhoilla päivillään joutuu kokemaan normaalia elämää.
Jos ei ole kokemusta tuollaisesta ihmisestä, ei hahmota.
Mun äitini varmaan marissut just kovaan ääneen kaupassa miten ei edes lapsenlapsen synttäreille kutsuta.
Todellisuudessa oikutteli itsensä ulos.
Ensin halusi määrätä aivan kaikesta ja tilasi jopa oman kakun koska vain hän syvällisesti ymmärtää lasta, en minä jne
Ja sitten vaati oman audienssin eikä voinut tulla sinä päivänä kun oli kutsuttu.
Lopulta sanoin ettri tarvitse tulla ollenkaan kun tätä uhmakiukuttelua oli jatkunut kaksi viikkoa.
Osaton mummorassu.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kokemusta tuollaisesta ihmisestä, ei hahmota.
Mun äitini varmaan marissut just kovaan ääneen kaupassa miten ei edes lapsenlapsen synttäreille kutsuta.
Todellisuudessa oikutteli itsensä ulos.
Ensin halusi määrätä aivan kaikesta ja tilasi jopa oman kakun koska vain hän syvällisesti ymmärtää lasta, en minä jne
Ja sitten vaati oman audienssin eikä voinut tulla sinä päivänä kun oli kutsuttu.
Lopulta sanoin ettri tarvitse tulla ollenkaan kun tätä uhmakiukuttelua oli jatkunut kaksi viikkoa.
Osaton mummorassu.
Voi raukkaa. Etkö sinä ymmärtänyt järjestää hänelle ikiomia lapsimummosynttäreitä? Hän saisi olla päivän prinsessa Rusinana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini yritti että olisin lopettanut imettämisen jotta hän voi ruokkia vauvaa pullolla ja saisi lapsen yöksi hoitoon.. Toi joka kerta tullessaan korvikkeita ja pulloja mukanaan... :D osti sitten rintapumpun kun sanoimme että emme ala korviketta juottamaan huvikseen kun maitoakin tulee.. Vauva oli noihin aikoihin siis 0-3 kk.
Ei ollut pumpullekkaan käyttöä ekoina kuukausina.
Jatkan; oli myös ärsyttävää kun tuli ihan naama kiinni kyyläämään kun imetin. Ei mitään käytöstapoja.
-311
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos ei ole kokemusta tuollaisesta ihmisestä, ei hahmota."
Joo ei todellakaan hahmota. Luen näitä anoppi/mummo -casejä kuin dekkareita, erotuksella että ketään ei ole tapettu- vielä.
Seinähullua porukkaa, uteliasta kuin suomi filmin sentraalisantra, vallanhimoisia , yksityisyyttä loukkaavia muka marttyyreita.
Olen koukussa.
Mun mielestä oli melko huvittavaa, kun esim omin neuvoin meidän kotiin maton vaihtanut ja lapsen nimestä pultit ottanut anoppi kyynelsilmin väitti, että IKINÄ hän ei ole meidän asioihin puuttunut. Meillä ilmeisesti on hieman eri käsitys siitä, mikä on toisten asioihin puuttumista ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain poikkeavaa näissä anoppien uhreissakin on. Ainakaan parisuhdetta ei ole osattu laittaa kuntoon. Omaa lasta ei osata suojella. En näe, että normaalilta vauvan äidiltä voi vauvan napata toiseen huoneeseen. Puhun siis normaalista äidistä. Kyllä omaa lasta on pystyttävä suojelemaan, muuten ei ole äidiksi.
Sä sanoit sen jo.
Kuulehan, vähän kovia nuo sanasi kun huomautat, että anopin uhri ei ole osannut laittaa parisuhdettaan kuntoon eikä osaa edes suojella omaa lastaan vauvan nappaajalta, koska ei ole normaali. (Näinhän sinä todellisuudessa kirjoitit)
Eikö mieleesi tullut, että tuossa ainutlaatuisen herkässä mielentilassa ei pitäisi edes joutua noin epätodelliseen ja odottamattomaan tilanteeseen!
En lukenut alkua pidemmälle, taas tämä mummo hullu provoilee, tämä keskustelu on finito ja aloittaja on sekopää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Jos ei ole kokemusta tuollaisesta ihmisestä, ei hahmota."
Joo ei todellakaan hahmota. Luen näitä anoppi/mummo -casejä kuin dekkareita, erotuksella että ketään ei ole tapettu- vielä.
Seinähullua porukkaa, uteliasta kuin suomi filmin sentraalisantra, vallanhimoisia , yksityisyyttä loukkaavia muka marttyyreita.
Olen koukussa.
Tässä lienee syy näiden ketjujen suosioon. Itse elän tällaisen suomi filmin keskellä. Nyt on ollut hiljaista, kenties tyyntä myrskyn edellä.
Huumorilla onkin hyvä suhtautua asiaan näinä tyyninä kausina.
T. Edellisen ketjun miniä, jonka anoppi kutsui itseään äidiksi lapsillemme
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kokemusta tuollaisesta ihmisestä, ei hahmota.
Mun äitini varmaan marissut just kovaan ääneen kaupassa miten ei edes lapsenlapsen synttäreille kutsuta.
Todellisuudessa oikutteli itsensä ulos.
Ensin halusi määrätä aivan kaikesta ja tilasi jopa oman kakun koska vain hän syvällisesti ymmärtää lasta, en minä jne
Ja sitten vaati oman audienssin eikä voinut tulla sinä päivänä kun oli kutsuttu.
Lopulta sanoin ettri tarvitse tulla ollenkaan kun tätä uhmakiukuttelua oli jatkunut kaksi viikkoa.
Osaton mummorassu.
Meillä lasten mummo on marttyyrien kuningatar. Onneksemme hänellä on muutakin marttyroitavaa kuin suhteensa lapsenlapsiin. Tiedän kyllä kaavan millä käy aina kaikki marttyyrikeskustelunsa (olen lukuisat kerrat ollut näiden toinen osapuoli tai todistanut vieressä kun joku muu on tämä uhriutumisen vastaanottava osapuoli). Voin sielun silmillä nähdä kuinka valittaa ystävilleen tilanteesta:
"-Moi, mitä kuuluu?
-Noh mitäpä tässä. Eipä ihmeempiä. Onhan tässä ollut taas. No kyllähän sinä tiedät mitä tämä on.
-Ai mitä?
-No ne rakkaat Jaakko ja Lissu. Kyllä on niin surullinen mieli kun minua ei arvosteta yhtään. Ei yhtään oteta osaksi. Jos edes kuvia saisin niin sietäisi paremmin."
-Eivätkö ne Marja ja Mikko laita sinulle ollenkaan kuvia lapsista?
-No kyllähän ne harvoin laittavat puhelimeen jotain. Mutta eivät niitä paperiversioita. Kuvittele ei mummo saa edes valokuvia omista lastenlapsista. Eikö olekin törkeää?
-No eihän kaikki huomaa. Näettekö te sitten kuinka usein?
-No harvoin. Aivan liian harvoin minun mielestä. Kyllä minä niin aina itken salaa kun kuulen että toiset mummit saavat hoitaa lapsenlapsia. Saankohan minä ikinä? Niin että tämmöisiä minä mietin. Iltaisin itken ja suren. On tämä niin raskas paikka, mitään väärää en ole tehnyt ja kaikkeni aina toisille antanut ja näin minua kehtaavat kohdella.
-Mm
-Noh mutta se minusta. Mitäpä sinulle kuuluu? Vieläkö se naapurin kummin kaima on poikamiehenä elänyt, jättiköhän se Anni sen toisen miehen takia?"
Siis eikös tämä aloitus ollut viime vuonna.
Ja samat vastaukset.
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Vierailija kirjoitti:
Jatkan; oli myös ärsyttävää kun tuli ihan naama kiinni kyyläämään kun imetin. Ei mitään käytöstapoja.
-311
Toi oli melkeen ainut asia joka EI ärsyttäny mua.
Ainakin sen hetken mummon oli pakko ymmärtää, että kyse on eri vauvasta kuin hänen pojastaan, kun anoppi ei kuulemma imettänyt kuin alussa ja sitten maito vain loppui.
Vaikka nyt kun miettii niin onhan se vähän outoa, että joku haluaa olla parinkymmenen sentin päässä sun tissistä tuijottamassa ja ääntelemässä oudosti, vaikka tietty sitä vauvaahan siinä kai kytätään🤔
Meilläkin on mm. olohuoneen kattovalaisimet vaihdettu omin päin ym muuta ilkeilyä mitä en halua enää muistella. Tuo siivoaminen ja "tiskaaminen" jäi myös mieleen - astiat olivat täysin rasvaiset vielä mummon tiskaamisen jälkeen. KIitos ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palataksemme alkuperäiseen ongelmaan. Meillä anoppi sekosi kun esikoiseni syntyi. Kävi meillä joka päivä, pahimpina kolme, kun sattumalta meni ohi (välimatkaa alle 500 m). Saattoi tulla aamulla ennen kahdeksaa katsomaan vauvaa. Saattoi olla vartin tai useamman tunnin. Kun mies neljän jälkeen tuli kotiin, niin anoppia ei enää näkynyt. Tämänkin takia miehen oli vaikea käsittää, kuinka paljon aikaa se hirviö meillä vietti, ja mitä kaikkea laukoi suustaan. Nyt kun tuosta on muutama vuosi ja tapaamiset anopin kanssa minimissä, niin ei voi kuin ihmetellä miten mä kestin tuota useamman vuoden.
Meilläpä käykin eläkkeelle jäänyt pappa (mummo on töissä). Tälläkin viikolla joka päivä 1-2 kertaa ja sitten ihmetellään, kun me ei käydä mummolassa kylässä. Miksi käytäisiin, kun nähdään muutenkin liian usein. Täytyy ehkä alkaa opiskelemaan psykologiaa...
Tai sitten vaan opetella sanomaan, että nyt ei sovi tulla.
Voihan v , mikä löperö miniä. Anna mun kaikki taas kestää!