Lue keskustelun säännöt.
Anopin ”pakkomielle” meidän lapseen
27.01.2020 |
Juttu on siis seuraavanlainen.
Anopin käytös on alkanut ärsyttämään, niin paljon että koitan loppuun asti vältellä hänen tapaamista.
Pidin hänestä ennen todella paljon ja oli mulle kun toinen äiti. Tilanne tosin muuttui sinä päivänä kun lähdin synnyttämään.
Halusi tulla synnytykseen mukaan, jotta näkisi vauvan ensimmäisenä. Kieltäydyin.
Ravasi sairaalassa molempina päivinä ja kärräsi vauvan kanssa käytävillä. Oli pyytänyt mieheltäni avaimet ja odotti meitä kotona synnytyksen jälkeen, passitti minut nukkumaan ja otti vauvan kysymättä.
Soittaa videopuheluita joka päivä. Kyselee jatkuvasti, milloin nähdään (yleinsä noin 2krt/viikko). Kun nähdään, nappaa lapsen heti ovella ja pitää sylissään koko loppuajan. Jos kuitenkin lapsi välillä erehtyy olemaan minun kanssa, tulee kädet ojossa ja vie lapsen huoneeseensa/meidän huoneeseen ja sulkee oven. Välillä myös tarjoaa minulle lisää ja lisää ruokaa, jotta en vaan menisi häiritsemään häntä ja lasta.
Juhlissa jossa on muitakin tuttuja, ei anna lapsen olla muiden seurassa vaan menee heti hakemaan itsellensä ja pitää sylissä (jopa väkisin).
Silloin kun vielä imetin, hengitti niskaani ja odotti milloin saa taas vauvan syliinsä.
Hän pitää lapsen kasvokuvaa whatsapp yms profiilikuvana ja vaihtelee sitä aina kun saa uuden kuvan mieheltä. On myös sanonut kuinka iltaisin aina käy puhelimesta kaikki lapsen kuvat ja videot läpi ja ”pusuttelee häntä”.
Minusta tämä on ahdistavaa ja epänormaalia.
Alan olemaan niin kuitti tähän ja mies ei tietenkään näe äitinsä käytöksessä mitään vikaa. Vinkkejä, vertaistukea, kommenttteja! Help..
Kommentit (359)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Voi kuule... Oma anoppini tuli hetken päästä (n. 5 min) perässä sinne suljettuun makuuhuoneeseen: "Vieläkö se syö - ei se syö - leikkii vaan - syökö se muka - kato nyt ei se syö - mummoa vaan kattelee - niin kultapieni kattelee mummoa - tuletko mummolle - mummo voi ottaa - et sinä mitään syö - niin leikit vaan - ei sulla mikään nälkä enää ole - masu on jo täynnä - niin masu on jo täynnä - eikö se äiti huomaa että masu on jo täynnä - niin kultapieni masu on täynnä! Anna se tänne mulle, minä röyhtäytän!!"
Ei tällaisille rajattomille henkilöille puhuta nätisti, koska se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos haluaa että jotain oikeasti tapahtuu on sanottava napakasti ja yleensä se tarkoittaa että sen jälkeen on seitsemän kiloa herneitä nokassa, mutta se on vaan voivoi.
-Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Eri
Ihanaa, että sun lapsilla on normaalit isovanhemmat. Itsekin olisin ajatellut samoin kun sinä vielä viitisen vuotta sitten :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Joskus se pinna vaan palaa. Meillä mummo meni jatkuvasti jonnekin kaksin lapsen kanssa.
Ja siinä vaiheedsa kun löydän pitkien etsintöjen jälkeen pimeältä pihalta istumasta väsynyt ja nälkäinen lapsi hikisenä kiemurtelemassa liian tiukassa otteessa niin kyllä
Tuli juurikin sanottua, että tää lapsi on nyt kuule minun lapseni, ei sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran tasan samat jutut kuin siinä yhdessä jättiketjussa. Lapsiinsa takertuvat miniät ruikuttavat, miten karmeita vauvanomijoita anopit ovat, huomaamatta että ovat itse tasan samalla tiellä.
Se on varmaan ihan normaalia, että tuore äiti on hyvin symbioosissa esikoisensa kanssa ensimmäiset viikot ja ehkä kuukaudetkin. Siinä rakennetaan suhdetta ja vanhemmuutta, eikä siihen väliin tarvitse mennä isovanhempien sorkkimaan. Vanhempien ja lapsen välisen suhteen kehittyminen nyt vaan on tärkeämpi lapsen kannalta kuin isovanhemman ja lapsen välisen suhteen.
Tiesitkö, että asiantuntijat eivät suosittele pikkuvauvojen yökyläilyä erossa vanhemmistaan?
Ei kai tässä mistään yökyläilyistä kyse olekaan, vaan siitä, kun isovanhemmat eivät saa tulla käymään lapsensa perheen luona eivätkä saa olla tekemisissä, puheissa saati kosketuksissa lapsenlapsen kanssa ilman, että lapsen äiti koko ajan räjhdysalttiina haukkana kyttää, sanelee, miten on oltava ja toimittava
Varmasti on mummoja ja vaareja, joiden käyttäytymistä onkin syytä seurata, mutta normaaleilla ihmisillä moinen vainoharhaisuus ja oletus, että he toimivat aivan väärin, on perustetta vailla.
Niin no, tuskin on kovin montaa kyttäävää vanhempaa ilman että on rajat ylittäviä röyhkeitä isovanhempia. Kulkevat varmaan aika lailla käsi kädessä. Toki joitain hormoneista sekaisin menneitä hysteerikkoja saattaa olla, mutta epäilen, ettei kovin moni turhaan läheisiään pidä loitolla ilman oikeaa syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas kerran tasan samat jutut kuin siinä yhdessä jättiketjussa. Lapsiinsa takertuvat miniät ruikuttavat, miten karmeita vauvanomijoita anopit ovat, huomaamatta että ovat itse tasan samalla tiellä.
Se on varmaan ihan normaalia, että tuore äiti on hyvin symbioosissa esikoisensa kanssa ensimmäiset viikot ja ehkä kuukaudetkin. Siinä rakennetaan suhdetta ja vanhemmuutta, eikä siihen väliin tarvitse mennä isovanhempien sorkkimaan. Vanhempien ja lapsen välisen suhteen kehittyminen nyt vaan on tärkeämpi lapsen kannalta kuin isovanhemman ja lapsen välisen suhteen.
Tiesitkö, että asiantuntijat eivät suosittele pikkuvauvojen yökyläilyä erossa vanhemmistaan?
Ei kai tässä mistään yökyläilyistä kyse olekaan, vaan siitä, kun isovanhemmat eivät saa tulla käymään lapsensa perheen luona eivätkä saa olla tekemisissä, puheissa saati kosketuksissa lapsenlapsen kanssa ilman, että lapsen äiti koko ajan räjhdysalttiina haukkana kyttää, sanelee, miten on oltava ja toimittava
Varmasti on mummoja ja vaareja, joiden käyttäytymistä onkin syytä seurata, mutta normaaleilla ihmisillä moinen vainoharhaisuus ja oletus, että he toimivat aivan väärin, on perustetta vailla.
No ei todellakaan saa tulla, kun ei osaa käyttäytyä. Satuilee esim alle kouluikäisille lapsille ”totuuksia” lasten vanhemmista ja äidin puolen sukulaisista. Määrää mitä lapsi saa leikkiä, kenen sylissä istua synttäreillä jne. kilahtaa, kun muut eivät tottele. Ja nämä kaikki asiat ovat aina ja poikkeuksetta mun vika.
Joo-o. Mahdollisuuksia on annettu monta, mutta jossain vaiheessa on lopetettava se pään lyöminen seinään. Pelastin perheeni, mummo haukkukoon selän takana. Ja haukkuuhan se. Oltiin väleissä tai ei. Nyt vaan on vähemmän haukuttavaa, kun nähdään vain muutaman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Sinulla ei selkeästi ole tuollaisesta hankalasta ihmisestä kokemusta. Kaikki yritettiin, mutta vasta hyvin tiukka puhuttelu (kovaäänisesti) toistettuna pari kertaa tehosi. Suuttui kovin, ja on pysytellyt pois. Hyvä niin. Ei ole ikävä, eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
En minäkään ymmärrä :D Kuka suuttuu totuudesta? Tuohan on neutraalisti ilmaistu sisältäen sen faktan, kuka niitä päätöksiä lapsen suhteen tekee.
Liika kiltteys. Liiasta kiltteydestä poisopettelevilla, kun ei ole oppinut ilmaisemaan poikkipuolista sanaa, voi tulla ilmaisun ylilyöntiä.
Mutta ei tarvi mitään äärimmäistä vihanpurkausta vaan asiallinen mutta tiukka ilmoitus riittää.
"Minä olen tämän lapsen äiti" on riittävä peruste rajan vetämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
En minäkään ymmärrä :D Kuka suuttuu totuudesta? Tuohan on neutraalisti ilmaistu sisältäen sen faktan, kuka niitä päätöksiä lapsen suhteen tekee.
Se on vissiin joillekin rankkaa joutua kosketuksiin sen todellisuuden kanssa, ettei ole yhteisiä lapsia oman poikansa kanssa. :D
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun anoppini tulee aina meillä vieraillessaan heti kädet ojossa hakemaan lapsen syliinsä. Olen antanut, koska olen kiltti ja koska ymmärrän kyllä, että vauva on isoäidille tärkeä. Mutta pikku hiljaa on alkanut tympiä se, että silloin kun anoppi on kylässä, kukaan muu ei saa pitää vauvaa sylissä kuin anoppi. Minä voin pitää sen aikaa, kun vauva syö, sitten tullaan hakemaan kädet ojossa mummon syliin. Isänsä sylissä vauva ei saisi olla lainkaan, apen sylissä ei lapsi ole varmaan vielä kertaakaan ollutkaan, vaikka ikää on jo yli puoli vuotta.
Muitakin ärsyttäviä juttuja on, mutta niiden kanssa jaksan kyllä. Tuo kädet ojossa vauvan hakeminen alkaa vaan nyppiä ihan todella. Ja se, ettei anoppi usko, ettei vauvan tarvitse olla joka hetki sylissä, vaan tämä ihan nauttii siitä kun saa olla lattialla jumppaamassa ja katselemassa leluja. Miksi anoppi on vauvasta niin mustasukkainen, ettei salli poikansa pidellä omaa lastaan? Tai miksei anopille kelpaa se, että antaisi vauvan olla lattialla ja leikkisi tämän kanssa siellä?
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Olet väärässä ketjussa. Tässä ketjussa on vain sellaisia vauvoja, jotka itkevät ainoastaan hirviöanopin sylissä ja rauhoittuvat heti päästessään äidin rinnalle tai syliin. Ainoastaan anopin läheisyydessä oleminen aiheuttaa vauvalle itkua ja pahaa mieltä. Tässä ketjussa myös uhrien aviomiehet ovat tahdottomia idiootteja, jotka eivät ymmärrä vääryyttä eivätkä edes kykenisi tekemään vääryydelle mitään, ulkopuolisia olioita, jotka eivät kuulu äidin ja vauvan symbioosiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Olet väärässä ketjussa. Tässä ketjussa on vain sellaisia vauvoja, jotka itkevät ainoastaan hirviöanopin sylissä ja rauhoittuvat heti päästessään äidin rinnalle tai syliin. Ainoastaan anopin läheisyydessä oleminen aiheuttaa vauvalle itkua ja pahaa mieltä. Tässä ketjussa myös uhrien aviomiehet ovat tahdottomia idiootteja, jotka eivät ymmärrä vääryyttä eivätkä edes kykenisi tekemään vääryydelle mitään, ulkopuolisia olioita, jotka eivät kuulu äidin ja vauvan symbioosiin.
Wow...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
En minäkään ymmärrä :D Kuka suuttuu totuudesta? Tuohan on neutraalisti ilmaistu sisältäen sen faktan, kuka niitä päätöksiä lapsen suhteen tekee.
Se on vissiin joillekin rankkaa joutua kosketuksiin sen todellisuuden kanssa, ettei ole yhteisiä lapsia oman poikansa kanssa. :D
Älä nyt fantasioi sairaita. Kyllä sanoisin, että miniällä on vikaa päässä, jos kuvittelee vauvaan hurahtaneen mummun halunneen lapsen poikansa kanssa. Se, että vauva herättää äidillisiä tunteita, on suht normaalia. Ennen kaikkien mummujen oli lähes pakko hoitaa lapsenlapsiaan ja ilman erityistä tunnesidettä se ei oikein onnistu. Itse olen tarvinnut isovanhempien apua ja nykyään auttanut lastenlasten hoidossa. Se olisi kovin vastenmielistä ilman lämpimiä tunteita puolin ja toisin. Lapselle on rikkaus, että ympärillä on rakastavia aikuisia.
Minä jouduin kerran kirjaimellisesti VÄÄNTÄMÄÄN anopin sormet vauvan ympäriltä ja huutamaan päin naamaa " Ei se kuule rauhoitu kun sinusta ei maitoa heru!" Imetystäni säesti sitten anopin lohduton itku, kun ei saa ensimmäistä lapsenlastaan hoitaa. Mutta kun kyse oli siitä, että vauvalla oli nälkä ja anoppi vaan kanniskeli jä lässytti. Meidän olisi myös pitänyt antaa kolmeviikkoinen yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Ihan tosissani kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kysyä, että kun näitä hurahtaneita mummoja on pilvin pimein, niin joillakin äidillä täytyy olla se koliikkivauvakin ihan tilastollisesti. Jos näitä hullumummoja on näin paljon. Miten hullumummo käyttäytyy koliikkivauvan kanssa? Pyytääkö yökylään? Vatiiko, että saa kantaa ja hyssyttää tuntikaupalla kiljuvaa vauvaa? Jaksaako tämmöistä ympäri vuorokauden?
Pakko kysyä, kun itsellä oli koliikkivauva, niin siinä kaikkien sukulaisten apu kaikkosi. Jopa hienovaraisesti vihjailtiin, että jäädään pois kaikista yhteisistä kohtaamisista, ettei hysteerisesti huutava vauva pilaa tilannetta. Olin täysin uupunut ja tiesin, että helppoa vauvaa oltaisiin oltu hoitamassa kädet ojossa. Se on nähty muiden sukulaisten vauvojen kanssa.
t. Ihan tavallinen miniä
Olet väärässä ketjussa. Tässä ketjussa on vain sellaisia vauvoja, jotka itkevät ainoastaan hirviöanopin sylissä ja rauhoittuvat heti päästessään äidin rinnalle tai syliin. Ainoastaan anopin läheisyydessä oleminen aiheuttaa vauvalle itkua ja pahaa mieltä. Tässä ketjussa myös uhrien aviomiehet ovat tahdottomia idiootteja, jotka eivät ymmärrä vääryyttä eivätkä edes kykenisi tekemään vääryydelle mitään, ulkopuolisia olioita, jotka eivät kuulu äidin ja vauvan symbioosiin.
Jos olet niin katkera äidin ja vauvan symbioosista, mikset tekisi omia vauvoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahaksi on mennyt. Itse en olisi katsellut noin kauaa. Sanoin jo heti alkuun, kun anoppi yritti kaapata vastasyntyneen ja valitti vielä imetyksestä, kun pulloruokinta olisi hänen mielestään ollut oikea vaihtoehto, "Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole. Menen nyt imettämään makuuhuoneeseen. Pulloa ei anneta, kun maitoa riittää."
En kyllä ymmärrä sitäkään, että aikuiset ihmiset puhuvat toisilleen noin ilkeästi Minä olen tämän lapsen äiti, sinä et ole"?!?
Kyllä asiat voi sanoa nätistikin ja ottaa sitä etäisyyttä ihan ihmismäisesti. Ei kai kuitenkaan ole tarkoitus välejä katkaista tai edes tehdä niistä huonoja. Tuskin anoppisi roikkuu vauvassa jos ihan nätisti sanot, että kyllä me nyt mennään syömään makuuhuoneeseen.
Anteeksi nyt on pakko kysyä, mitä ilkeää on sanoa: "Minä olen tämän lapsen äiti. Sinä et ole."?
En ymmärrä, sehän on sama kuin sanoisi, että tässä on banaani ja tuossa on omena. Eli fakta. Ei mikään loukkaava arvostelu. Jos tuon ottaa loukkauksena, niin kyllä ihan ensimmäisenä pitää se oma pääkoppa tarkastuttaa.
En minäkään ymmärrä :D Kuka suuttuu totuudesta? Tuohan on neutraalisti ilmaistu sisältäen sen faktan, kuka niitä päätöksiä lapsen suhteen tekee.
Se on vissiin joillekin rankkaa joutua kosketuksiin sen todellisuuden kanssa, ettei ole yhteisiä lapsia oman poikansa kanssa. :D
Älä nyt fantasioi sairaita. Kyllä sanoisin, että miniällä on vikaa päässä, jos kuvittelee vauvaan hurahtaneen mummun halunneen lapsen poikansa kanssa. Se, että vauva herättää äidillisiä tunteita, on suht normaalia. Ennen kaikkien mummujen oli lähes pakko hoitaa lapsenlapsiaan ja ilman erityistä tunnesidettä se ei oikein onnistu. Itse olen tarvinnut isovanhempien apua ja nykyään auttanut lastenlasten hoidossa. Se olisi kovin vastenmielistä ilman lämpimiä tunteita puolin ja toisin. Lapselle on rikkaus, että ympärillä on rakastavia aikuisia.
Älä saivartele. Jos mummo kutsuu itseään äidiksi ja karkaa lapsen kanssa äidiltä ja on muutenkin tasapainoton, ei siinä ole minkäänlaista rakkautta, vaan tasapainotonta sairautta.
Mutta nyt sentään ap tietää, ettei suhde ehkä ole niin vahvalla pohjalla kuin hän on luullut.
Jos ap ja miehensä saavat suhteensa kuntoon ja molemmanpuoleisen arvostuksen sille tasolle kun se kuuluu, jää anoppi helpommin taka-alalle poikansa elämässä.
Tavallaan siis onni onnettomuudessa, että ainakin tuo suhteen ongelma tuli anopin takia ilmi (luultavasti ainut positiivinen asia tuollaisessa anopissa).