Corona-virus paljon huhuttua levittyneempi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tällä varsinaisesti mitään merkitystä ole, mutta ihmetyttää kuitenkin se, että jo lähes vuoden ajan on kuolleiden med. ikä ollut 84 vuotta.

Mä en voi kuin haaveilla tuollaisesta iästä. Vanhemmat delasi sydänkohtaukseen vähän yli 60-vuotiaina.

Pakko sanoa etten varmaan enemmistön mielestä osaa suhtautua "oikein" vanhojen ihmisten kuolemiin. Minulla on käsitys että usein vanhojen ihmisten elimistö voi pettää pienemmästäkin kuin korona. Influenssa on jokavuotinen juttu ja porukkaa lakoaa vanhainkodeissa siihen tai jälkitauteihin. Ei niistä uutisoida. Tytär lääkäri, toinen sairaanhoitaja. Meistä on aika tavallista että ihmisiä kuolee milloin mihinkin. Toki suojata pitää jos niin on määrätty mutta ei aleta hysteerisiksi.

Mun ukki täyttää ensi vuonna 90 ja satunnaisia selkävaivoja lukuunottamatta on oikein vetreässä kunnossa. Vielä sujui viime kesänäkin mökkeily kantovesien varassa yksikseen oikein mainiosti, saunapuut pilkkoo, ruuat laittaa, verkot laskee ja kalat perkaa joka päivä niin kuin on 70 vuotta tehnyt aiemminkin. Päiväunet on kyllä vuosien saatossa pidentyneet ja kävelylenkit lyhentyneet, nyt oli selvästi väsynyt kun käytiin 5km mäkinen luontopolku kiertämässä.

Ei kuitenkaan todellakaan vielä varsinaisesti hoipu haudan partaalla viimeistä tölväisyä odottamassa, vaikka realismia toki on että ei tuo loputtomiin tuossa kunnossa keiku. Olisin kuitenkin todella pahoillani jos korona nyt veisi kun ihan hyviä vuosia saattaa vielä olla montakin jäljellä.  Isänsä eli 94-vuotiaaksi, joten vielä on matkaa siihen että pojasta polvi paranee :)

Jaa, minun isäni kuoli juuri 90 täytettyään, kun ensin sai tia-kohtauksen, ja sen heikentämänä joutui sairaalan sänkyyn. Siihen asti oli juuri vetreä, kuten kuvailit. Mutta se mikä sitten heikentyneenä vei muanaan, niin keuhkokuume, ja siinä virus mukana. Oliko pelkästään influenssa, vai sitten vielä vaikapa joku niistä 4 koronasta, tai muu virus, niin ei eritelty.

Ei ole tarpeen tätä nykyistäkään koronaa kohta eritellä.

Mutta ihmiset on vedetty hullua pahemmin omaan mind-control valeeseensa. ja koko koronaan liittyy valeen kierre. Hätävaleet joukoin kuolleista hoitajista. Tukkiutuvista krematorioista, ja niin edelleen.

Hoitajia ei Suomessakaan ole kuollut, ja lisääntyneeseen krematointiin riittää syyksi ainoastaan se, että juuri koronadiagnosoidut halutaan aina krematoida, vaikka kuolleet eivät ole kuitenkaan juuri missään lisääntyneet ainakaan mitenkään merkittävästi, vaikkapa parin vuoden takaiseen nyt syksyltä ja talvelta. Ja se on tilanne Euroopassa.

Siksi on täysi fakta, että Covid-uskonto on kusetus, ikävän itsekäs vallanotto muita kurjistavalta ja orjuuttavalta terveydenhuollolta valeineen, ja niitä valeita nuolevine poliisi, ja poliitikkojoukkoineen. Mitä muuta tältäkään uskonnolta voisi odottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Sun ajattelutapasi perustuu siihen, että lapsi tai nuori tai hänen vanhempansa eivät voi saada koronatartuntaa mistään muualta kuin lapsen harrastuksista. Vanhempi ei sun käsityksesi mukaan voi saada tartuntaa esimerkiksi työpaikaltaan, jossa työkaverit elävät kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Tai bussimatkaltaan töihin tai töistä kotiin, kun samaan aikaan bussissa matkustaa ihmisiä, jotka ovat reissanneet Lapsissa, käyneet baareissa tai ihan vaikka näitä virolaisia työmiehiä, jotka eivät mene testeihin sen vuoksi, että testitulos saattaa olla positiivinen. Tai lapsi tai nuori ei voi saada tartuntaa koulussa kaveriltaan, jonka perhe reissaa ihan kuten ennenkin tai jonka vanhempi istuu viikonloput baareissa. 

Vaikka lapseton olenkin, ymmärrän ihan hyvin, ettei lapsen oikeustajuun oikein istu se, että harrastamaan ei saa mennä, mutta virusta saa ihan vapaasti levittää. Vielä, kun on myös lapsille harrastuspaikkoja, jotka eivät edelleenkään ole suljettuina, harrastuksen valinnasta on kiinni, kuka saa harrastaa ja kuka ei. Kukaan ei osannut aikoinaan valita sen perusteella harrastusta, että pandemian aikanakin harrastus jatkuisi. 

Jos omalle kohdalle on osunut traumoja lapsena, ei omat kokemukset oikeuta vaatimaan muita elämään samoin kuin itse eli sen trauman leimaaman maailmankuvan kautta. Traumat käsitellään terapiassa eikä vaatien kaikilta muilta kirkasotsaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Anteeksi, mutta tosi törkeää ja ajattelematonta tekstiä nyt :(  Annat ymmärtää, että minä tai nuoreni ei ymmärretä että joustaa pitää ja pyöritään oman navan ympärillä. Siitä ei todellakaan ole kysymys, vaan  ymmärretään ja ollaan joustettu, kuten kaikkien pitääkin. 

Se joustaminen on juuri se syy, miksi nuoret masentuu. Ja näkyykö loppua? Kuinka kauan pitää tässä vielä joustaa?  Ollaan tehty kaikki oikein, siitä et voi meitä syyttää.

Se että tekee oikein, ei estä masennukselta. Koita nyt vähän ymmärtää sinäkin lähimmäisiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ymmärrän pointtisi. Silti olet minusta nyt liian mustavalkoinen ja ylemmyydentuntoinen. Ihan kuin asiat olisi joko-tai, ja sinä sieltä ylhäältä kerrot muille, mikä on oikeasti kohtuutonta ja mikä ei voi olla kohtuutonta. 

Ei tietenkään yksin harrastusten loppuminen "voi" masentaa, mutta esim. etäkoulu ottaa monille tosi koville. Mikset voi myöntää, että nuorten masentuminen on ikävä ongelma? Ihan kuin melkein syyttäisit että se on vanhempien vika, kun eivät ole tarpeeksi vääntäneet rautalankaa.

Kyllä on moraalisesti ja eettisesti selvää ja oikein estää taudin leviäminen. On kohtuutonta antaa yhdenkään ihmisen kuulla siksi, että voi vaikka harrastaa ohjatusti ryhmässä tai muuten ei välitä rajoituksista. On kohtuutonta, että sen vuoksi , että yksikään ihminen joutuu sairaalahoitoon ja joutuu pelätä henkensä puolesta, on kohtuutonta, että yksikään lapsi joutuu pelätä menettävänsä vanhemmat taudille.

Oman navan oikeus ei saa talloa muiden oikeutta terveyttä ja elämään.

On toki ikävää, mutta ei tappavaa, että elämä on rajoitetumpaa. Masennus on toki ikävä ja luonnollinen reagointi monelle tähän tilanteeseen. Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämää lievästi masentunut -vakavat tapaukset toki erikseen. Vakavia psyykkisia sairauksia ei ole raportoitu sen enempää kuin ennen koronaa. Ei tämä ole herkkua kenellekkään varsinkin jos joutuu pelkäämään oman tai läheisen terveyden ja hengen puolesta. Silti asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä ole lopullinen tilanne ja asiat vielä muuttuvat. Läheisen ihmisen menetys -oli se vaikka oma vanhempi on lopullista -se varmasti aiheuttaisi monelle surua ja myös sitä masennusta. Se, että 18 v ei pääse vaariin notkumaan kavereiden kanssa tai teini ryhmäharrastukseen ei ole lopulta niin kovin paha paikka, vaikka sillä hetkellä voi toki harmittaa.

Paksuiksi on jutut menneet.

Ruskeat terveiset vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

STM esitteli pessimistisen arvion rokote­aikataulusta: ”Kesään mennessä on ehkä päästy rokottamaan 40 prosenttia”

Minulle sopii tämä aikataulu oikein hyvin. Pahimmat riskiryhmät saadaan toki hoidettua tällä aikataululla ja itse voi rauhassa miettiä koko rokotteen tarpeellisuutta vuoden loppuun asti. Myös haittavaikutusten kirjo on silloin laajemmin selvillä.

Jos kesään mennessä halutaan rokottaa 1.8 miljoonaa henkilöä kahteen kertaan, siihen tarvittaisiin 3.6 miljoonaa rokotetta. Jos aikajaksona pidettäisiin helmi-toukokuuta, lähes 900 000 rokotetta pitäisi iskeä kuukaudessa eli lähes 30 000 rokotetta päivässä, yli 200 000 rokotetta viikossa.

En usko tuollaisiin toivotaan toivotaan -lukemiin lainkaan. En usko että tuollaisia määriä rokotteita edes saadaan pitkään aikaan.

Ehkä kesäkuun alkuun mennessä Suomessa saadaan rokotettua n. 1.1 miljoonaa kansalaista kahteen kertaan jos sitäkään.

Tulee ihan Saa*nan kalliiksi ja hankalaksi, ikäväksi ruveta vuosittain rokottamaan kahteen kertaan isoa joukkoa ihmisiä. Toki se tuo lisää työtä toisille, ja tuloja, mutta isoimmalle osalle ei. Ja aika montaa sairaslomapäivää tuo vaiva maksaa, estämään jotain, mitä isoin osa hyvä jos saa mitään oireita.

Ja sitten se toinen rokote ei ole influenssarokotetta ihmeellisempi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Sun ajattelutapasi perustuu siihen, että lapsi tai nuori tai hänen vanhempansa eivät voi saada koronatartuntaa mistään muualta kuin lapsen harrastuksista. Vanhempi ei sun käsityksesi mukaan voi saada tartuntaa esimerkiksi työpaikaltaan, jossa työkaverit elävät kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Tai bussimatkaltaan töihin tai töistä kotiin, kun samaan aikaan bussissa matkustaa ihmisiä, jotka ovat reissanneet Lapsissa, käyneet baareissa tai ihan vaikka näitä virolaisia työmiehiä, jotka eivät mene testeihin sen vuoksi, että testitulos saattaa olla positiivinen. Tai lapsi tai nuori ei voi saada tartuntaa koulussa kaveriltaan, jonka perhe reissaa ihan kuten ennenkin tai jonka vanhempi istuu viikonloput baareissa. 

Vaikka lapseton olenkin, ymmärrän ihan hyvin, ettei lapsen oikeustajuun oikein istu se, että harrastamaan ei saa mennä, mutta virusta saa ihan vapaasti levittää. Vielä, kun on myös lapsille harrastuspaikkoja, jotka eivät edelleenkään ole suljettuina, harrastuksen valinnasta on kiinni, kuka saa harrastaa ja kuka ei. Kukaan ei osannut aikoinaan valita sen perusteella harrastusta, että pandemian aikanakin harrastus jatkuisi. 

Jos omalle kohdalle on osunut traumoja lapsena, ei omat kokemukset oikeuta vaatimaan muita elämään samoin kuin itse eli sen trauman leimaaman maailmankuvan kautta. Traumat käsitellään terapiassa eikä vaatien kaikilta muilta kirkasotsaisuutta.

Traumoja en saanut, vaikka perusturvallisuus järkkyikin ja asiat käsittelin. Osaan ehkä siksi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja arvostaa elämää, sillä tiedän miltä tuntuu kun on vaarassa menettää ne lähimmäiset. Monelle se on nykyään vaikeaa. Pieniinkin vastoinkäymisiin kompastutaan ja tehdään kärpäsistä härkäsiä.

Vierailija kirjoitti:

STM esitteli pessimistisen arvion rokote­aikataulusta: ”Kesään mennessä on ehkä päästy rokottamaan 40 prosenttia”

Minulle sopii tämä aikataulu oikein hyvin. Pahimmat riskiryhmät saadaan toki hoidettua tällä aikataululla ja itse voi rauhassa miettiä koko rokotteen tarpeellisuutta vuoden loppuun asti. Myös haittavaikutusten kirjo on silloin laajemmin selvillä.

Reutersilla tänään mielenkiintoinen artikkeli siitä miten eri rokotevalmistajat suhtautuvat virusmuunnoksiin ja millä aikataululla voisivat tehdä päivitettyjä rokotteita. Esim johnson&johnson tarvittaessa päivittää rokotettaan (se tekee kokeita myös Etelä-Afrikassa ja saa tietoa kyseisestä variantista) ja mRNA rokotteet kuten pfizer ja moderna voisivat artikkelin asiantuntijan mukaan valmistaa prototyypin uudistetusta rokotteesta noin viikossa labratestauksen ja tuotannnon valmistelu veisi muutaman kuukauden. Lisäksi pitäisi tehdä ilmeisesti vielä testikierros joka voi viedä aikaa. Vähän epäselvältä vaikuttaa vielä mutta mielestäni hyvä että tästä mahdollisuudesta keskustellaan eikä vaan keskitytä siihen mantraan että ”näiden rokotteiden pitäisi edelleen toimia uusia muunnoksia vastaan”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ymmärrän pointtisi. Silti olet minusta nyt liian mustavalkoinen ja ylemmyydentuntoinen. Ihan kuin asiat olisi joko-tai, ja sinä sieltä ylhäältä kerrot muille, mikä on oikeasti kohtuutonta ja mikä ei voi olla kohtuutonta. 

Ei tietenkään yksin harrastusten loppuminen "voi" masentaa, mutta esim. etäkoulu ottaa monille tosi koville. Mikset voi myöntää, että nuorten masentuminen on ikävä ongelma? Ihan kuin melkein syyttäisit että se on vanhempien vika, kun eivät ole tarpeeksi vääntäneet rautalankaa.

Kyllä on moraalisesti ja eettisesti selvää ja oikein estää taudin leviäminen. On kohtuutonta antaa yhdenkään ihmisen kuulla siksi, että voi vaikka harrastaa ohjatusti ryhmässä tai muuten ei välitä rajoituksista. On kohtuutonta, että sen vuoksi , että yksikään ihminen joutuu sairaalahoitoon ja joutuu pelätä henkensä puolesta, on kohtuutonta, että yksikään lapsi joutuu pelätä menettävänsä vanhemmat taudille.

Oman navan oikeus ei saa talloa muiden oikeutta terveyttä ja elämään.

On toki ikävää, mutta ei tappavaa, että elämä on rajoitetumpaa. Masennus on toki ikävä ja luonnollinen reagointi monelle tähän tilanteeseen. Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämää lievästi masentunut -vakavat tapaukset toki erikseen. Vakavia psyykkisia sairauksia ei ole raportoitu sen enempää kuin ennen koronaa. Ei tämä ole herkkua kenellekkään varsinkin jos joutuu pelkäämään oman tai läheisen terveyden ja hengen puolesta. Silti asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä ole lopullinen tilanne ja asiat vielä muuttuvat. Läheisen ihmisen menetys -oli se vaikka oma vanhempi on lopullista -se varmasti aiheuttaisi monelle surua ja myös sitä masennusta. Se, että 18 v ei pääse vaariin notkumaan kavereiden kanssa tai teini ryhmäharrastukseen ei ole lopulta niin kovin paha paikka, vaikka sillä hetkellä voi toki harmittaa.

Ollaan perusasiasta tismalleen samaa mieltä. Miksi hyökkäät, niinkuin oltais eri mieltä koronan tukahdutuksen tarpeesta?

Jos haluat hedelmällistä keskustelua, osoita ymmärtäväsi toisen ihmisen huoli, tule vastaan. 

Sen sijaan -ainakin edellisissä viesteissä, siis jos oli sinun- lähes tuomitsit masentuneet nuoret vanhempineen. Tai se oli minun tunnekokemukseni, eikä tuntunut hyvältä. Empatiaa maailma tarvitsee lisää, ei vastakkainasettelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ymmärrän pointtisi. Silti olet minusta nyt liian mustavalkoinen ja ylemmyydentuntoinen. Ihan kuin asiat olisi joko-tai, ja sinä sieltä ylhäältä kerrot muille, mikä on oikeasti kohtuutonta ja mikä ei voi olla kohtuutonta. 

Ei tietenkään yksin harrastusten loppuminen "voi" masentaa, mutta esim. etäkoulu ottaa monille tosi koville. Mikset voi myöntää, että nuorten masentuminen on ikävä ongelma? Ihan kuin melkein syyttäisit että se on vanhempien vika, kun eivät ole tarpeeksi vääntäneet rautalankaa.

Kyllä on moraalisesti ja eettisesti selvää ja oikein estää taudin leviäminen. On kohtuutonta antaa yhdenkään ihmisen kuulla siksi, että voi vaikka harrastaa ohjatusti ryhmässä tai muuten ei välitä rajoituksista. On kohtuutonta, että sen vuoksi , että yksikään ihminen joutuu sairaalahoitoon ja joutuu pelätä henkensä puolesta, on kohtuutonta, että yksikään lapsi joutuu pelätä menettävänsä vanhemmat taudille.

Oman navan oikeus ei saa talloa muiden oikeutta terveyttä ja elämään.

On toki ikävää, mutta ei tappavaa, että elämä on rajoitetumpaa. Masennus on toki ikävä ja luonnollinen reagointi monelle tähän tilanteeseen. Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämää lievästi masentunut -vakavat tapaukset toki erikseen. Vakavia psyykkisia sairauksia ei ole raportoitu sen enempää kuin ennen koronaa. Ei tämä ole herkkua kenellekkään varsinkin jos joutuu pelkäämään oman tai läheisen terveyden ja hengen puolesta. Silti asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä ole lopullinen tilanne ja asiat vielä muuttuvat. Läheisen ihmisen menetys -oli se vaikka oma vanhempi on lopullista -se varmasti aiheuttaisi monelle surua ja myös sitä masennusta. Se, että 18 v ei pääse vaariin notkumaan kavereiden kanssa tai teini ryhmäharrastukseen ei ole lopulta niin kovin paha paikka, vaikka sillä hetkellä voi toki harmittaa.

Ollaan perusasiasta tismalleen samaa mieltä. Miksi hyökkäät, niinkuin oltais eri mieltä koronan tukahdutuksen tarpeesta?

Jos haluat hedelmällistä keskustelua, osoita ymmärtäväsi toisen ihmisen huoli, tule vastaan. 

Sen sijaan -ainakin edellisissä viesteissä, siis jos oli sinun- lähes tuomitsit masentuneet nuoret vanhempineen. Tai se oli minun tunnekokemukseni, eikä tuntunut hyvältä. Empatiaa maailma tarvitsee lisää, ei vastakkainasettelua.

En ole tuominnut ketään -toivottavasti et sinäkään. Sinulla on tunnekokemuksesi ja voit miettiä miksi sinusta tuntuu siltä. Ymmärrystä ja empatiaa toki voi antaa omille lapsilleen, mutta sillä ei ole mitään tekemisistä rajoitusten höllentämisen kanssa eikä ymmärrys saa olla syy sille, että vaarannetaan muiden henki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivitetty ke 27.1. klo 15.00

Suomen tilanne lyhyesti

Ilmoitettuja tapauksia yhteensä: 43 616 (+496*) 

Testattuja näytteitä yhteensä noin 2 774 900 (+26 900*) 

Suomessa on 27.1. mennessä todettu yhteensä 106 muuntuneen koronaviruksen aiheuttamaa tapausta, joista 96 on Britanniassa havaittua muuntunutta virustyyppiä (tieteelliseltä nimeltään 20B/501Y.V1 tai B.1.1.7) ja 10 Etelä-Afrikassa havaittua virustyyppiä (tieteelliseltä nimeltään 20C/501Y.V2 tai B.1.351).

Tautiin liittyviä kuolemia on raportoitu yhteensä 660 (+5*) 

Sairaanhoitopiirien sairaaloissa olevien potilaiden määrä: 81 (+7*) 

Kaupungin- ja terveyskeskussairaaloissa olevien potilaiden määrä: 47 (+1*) 

Tehohoidossa olevien potilaiden määrä: 20 (-1*) 

Ainakin yksi 30-39-vuotias on kuollut. :(  Sen ikäryhmän palkki näyy nyt THL:n grafiikassa (yhteensä 5 kuollutta. ) 

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f…

Aina puhutaan liikalihavuuden haitoista, mutta nyt se sitten napsahtaa oikeasti kohdalle :(

Älä huoli, kohta sinulle vakuutellaan kuinka myös normaalipainoisia on kuollut paljon. Tunnen tämän palstan.

Brittien kuoliriskilistalla ylipaino on sijalla 4-5. Sen edellä on esimerksi korkea ikä, hoitamaton korkea verenpaine, vaikea diabetes, en muista järjestystä mutta ikä on suurin riskitekijä. Miehet ovat suuremmassa riskissä kuin naiset. Toki monet noista taudista voivat johtua osittain ylipainosta jajoillakin voi olla monia riksitekijöitä. Tietysti sydän- ja keuhkosairaudet ym vakavat sairaudet piilevinäkin ovat riskejä ja välillähän uutisoidaan, miten terveet huippukuntoiset urheilijat sairastuvat pahasti koronaan.

Onko heillä tilastoitu minkälainen ylipaino on nostaa riskiä? On kuitenkin iso ero minkä verran löytyy kansasta ihmisiä, joilla on ylipainoa 10-20 kg tai 30-40kg tai yli 50 kg.

Painoindeksi yli 40. Eli parit ylikilot ei ole riski.

https://yle.fi/uutiset/3-11287922 

Suomessa on tuo raja jostain syystä noin yläkantissa, mutta muualla riskiraja on BMI 30. Oliko se italialaislääkäri joka oli tullut siihen tulokseen että ylipaino (eli tuo BMI30->) on yksinäänkin suurempi riski koronan vaaralliselle muodolle kuin moni pitkäaikaissairaus.

Tästä(kään) ei pahemmin täällä ole puhuttu, että ylipaino on riskitekijä vaan ainoastaan jauhetaan sitä kuinka tämä virus on vaarallinen ikääntyneille ja/tai pitkäaikaissairaille. Kovin ei puhuta siitäkään että nimenomaan 2-tyypin diabetes on riskitekijä eikä tämä virus ole niin ronkeli että ihmisen pitäisi joko tietää itse sairaudestaan tai sen esiasteesta. Sama toki syövän ja muidenkin sairauksien kanssa, että monikaan itseään perusterveenä pitävä ei voi sitä kuitenkaan varmaksi tietää mitä omassa kropassa on muhimassa. Syöpädiagnooseja jaellaan (ainakin normaalissa maailmanajassa) päivittäin ja näistä osa ihan täydellisiä yllätyksiä eli oireita ei ole ollut mutta niin vaan syöpä kropassa jyllää.

Siksi ihan jokaisen etu on olla sairastumatta tähän ja saada tämä tukahtumaan mahdollisimman nopeasti. Me suomalaiset voidaan pitää asiasta huolta vain omalta osaltamme ja omalla alueellamme eli vaikka tämä leviäisi kuinka muualla niin ei samaa tilannetta ole mikään pakko hommata tännekin. Veikkaan että ihan jokainen maa, jossa tilanne on paha valitsisi nyt toisin (eli tukahduttamisen samoin tein) maksoi mitä maksoi ja unohtaisi ajatukset hallitusta leviämisestä ja laumasuojan saavuttamisesta.

Meillä se olisi vielä mahdollista ilman vaikeimman kautta kulkemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Sun ajattelutapasi perustuu siihen, että lapsi tai nuori tai hänen vanhempansa eivät voi saada koronatartuntaa mistään muualta kuin lapsen harrastuksista. Vanhempi ei sun käsityksesi mukaan voi saada tartuntaa esimerkiksi työpaikaltaan, jossa työkaverit elävät kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Tai bussimatkaltaan töihin tai töistä kotiin, kun samaan aikaan bussissa matkustaa ihmisiä, jotka ovat reissanneet Lapsissa, käyneet baareissa tai ihan vaikka näitä virolaisia työmiehiä, jotka eivät mene testeihin sen vuoksi, että testitulos saattaa olla positiivinen. Tai lapsi tai nuori ei voi saada tartuntaa koulussa kaveriltaan, jonka perhe reissaa ihan kuten ennenkin tai jonka vanhempi istuu viikonloput baareissa. 

Vaikka lapseton olenkin, ymmärrän ihan hyvin, ettei lapsen oikeustajuun oikein istu se, että harrastamaan ei saa mennä, mutta virusta saa ihan vapaasti levittää. Vielä, kun on myös lapsille harrastuspaikkoja, jotka eivät edelleenkään ole suljettuina, harrastuksen valinnasta on kiinni, kuka saa harrastaa ja kuka ei. Kukaan ei osannut aikoinaan valita sen perusteella harrastusta, että pandemian aikanakin harrastus jatkuisi. 

Jos omalle kohdalle on osunut traumoja lapsena, ei omat kokemukset oikeuta vaatimaan muita elämään samoin kuin itse eli sen trauman leimaaman maailmankuvan kautta. Traumat käsitellään terapiassa eikä vaatien kaikilta muilta kirkasotsaisuutta.

Traumoja en saanut, vaikka perusturvallisuus järkkyikin ja asiat käsittelin. Osaan ehkä siksi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja arvostaa elämää, sillä tiedän miltä tuntuu kun on vaarassa menettää ne lähimmäiset. Monelle se on nykyään vaikeaa. Pieniinkin vastoinkäymisiin kompastutaan ja tehdään kärpäsistä härkäsiä.

Teet itse nyt nuorten harrastuksista kärpäsestä härkäsen. Oletat että se on elämääkin suurempi asia korona leviämisen osalta, sekä että korona on paljon vaarallisempi kuin se onkaan. Kannattaa osata suhteuttaa asioita, kuten se että korona ei ole ainoa tauti, johon saattaa kuolla. Että fyysisen sairauden lisäksi on psyykkistä ja sekin on todella vakavaa ja saattaa aiheuttaa myös fyysisiä ongelmia. Myös psyykkiset ongelmat ovat joskus myös tappavia. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän tiedotustilaisuudessa STM & THL sanottiin, että nyt odotellaan pari viikkoa niin saadaa lisää tietoa muunnosten leviämisestä Suomessa.

Tsemppiä vain kaikille, jotka tähän "tutkimukseen" joutuvat tahtomattaan osallistumaan.

Mitä tässä pitää odottaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päivitetty ke 27.1. klo 15.00

Suomen tilanne lyhyesti

Ilmoitettuja tapauksia yhteensä: 43 616 (+496*) 

Testattuja näytteitä yhteensä noin 2 774 900 (+26 900*) 

Suomessa on 27.1. mennessä todettu yhteensä 106 muuntuneen koronaviruksen aiheuttamaa tapausta, joista 96 on Britanniassa havaittua muuntunutta virustyyppiä (tieteelliseltä nimeltään 20B/501Y.V1 tai B.1.1.7) ja 10 Etelä-Afrikassa havaittua virustyyppiä (tieteelliseltä nimeltään 20C/501Y.V2 tai B.1.351).

Tautiin liittyviä kuolemia on raportoitu yhteensä 660 (+5*) 

Sairaanhoitopiirien sairaaloissa olevien potilaiden määrä: 81 (+7*) 

Kaupungin- ja terveyskeskussairaaloissa olevien potilaiden määrä: 47 (+1*) 

Tehohoidossa olevien potilaiden määrä: 20 (-1*) 

Ainakin yksi 30-39-vuotias on kuollut. :(  Sen ikäryhmän palkki näyy nyt THL:n grafiikassa (yhteensä 5 kuollutta. ) 

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f…

Aina puhutaan liikalihavuuden haitoista, mutta nyt se sitten napsahtaa oikeasti kohdalle :(

Älä huoli, kohta sinulle vakuutellaan kuinka myös normaalipainoisia on kuollut paljon. Tunnen tämän palstan.

Brittien kuoliriskilistalla ylipaino on sijalla 4-5. Sen edellä on esimerksi korkea ikä, hoitamaton korkea verenpaine, vaikea diabetes, en muista järjestystä mutta ikä on suurin riskitekijä. Miehet ovat suuremmassa riskissä kuin naiset. Toki monet noista taudista voivat johtua osittain ylipainosta jajoillakin voi olla monia riksitekijöitä. Tietysti sydän- ja keuhkosairaudet ym vakavat sairaudet piilevinäkin ovat riskejä ja välillähän uutisoidaan, miten terveet huippukuntoiset urheilijat sairastuvat pahasti koronaan.

Onko heillä tilastoitu minkälainen ylipaino on nostaa riskiä? On kuitenkin iso ero minkä verran löytyy kansasta ihmisiä, joilla on ylipainoa 10-20 kg tai 30-40kg tai yli 50 kg.

Painoindeksi yli 40. Eli parit ylikilot ei ole riski.

https://yle.fi/uutiset/3-11287922 

Suomessa on tuo raja jostain syystä noin yläkantissa, mutta muualla riskiraja on BMI 30. Oliko se italialaislääkäri joka oli tullut siihen tulokseen että ylipaino (eli tuo BMI30->) on yksinäänkin suurempi riski koronan vaaralliselle muodolle kuin moni pitkäaikaissairaus.

Tästä(kään) ei pahemmin täällä ole puhuttu, että ylipaino on riskitekijä vaan ainoastaan jauhetaan sitä kuinka tämä virus on vaarallinen ikääntyneille ja/tai pitkäaikaissairaille. Kovin ei puhuta siitäkään että nimenomaan 2-tyypin diabetes on riskitekijä eikä tämä virus ole niin ronkeli että ihmisen pitäisi joko tietää itse sairaudestaan tai sen esiasteesta. Sama toki syövän ja muidenkin sairauksien kanssa, että monikaan itseään perusterveenä pitävä ei voi sitä kuitenkaan varmaksi tietää mitä omassa kropassa on muhimassa. Syöpädiagnooseja jaellaan (ainakin normaalissa maailmanajassa) päivittäin ja näistä osa ihan täydellisiä yllätyksiä eli oireita ei ole ollut mutta niin vaan syöpä kropassa jyllää.

Siksi ihan jokaisen etu on olla sairastumatta tähän ja saada tämä tukahtumaan mahdollisimman nopeasti. Me suomalaiset voidaan pitää asiasta huolta vain omalta osaltamme ja omalla alueellamme eli vaikka tämä leviäisi kuinka muualla niin ei samaa tilannetta ole mikään pakko hommata tännekin. Veikkaan että ihan jokainen maa, jossa tilanne on paha valitsisi nyt toisin (eli tukahduttamisen samoin tein) maksoi mitä maksoi ja unohtaisi ajatukset hallitusta leviämisestä ja laumasuojan saavuttamisesta.

Meillä se olisi vielä mahdollista ilman vaikeimman kautta kulkemista.

Siis jos halutaan pitää huolta itsestämme, niin laihdutamme ja elämme terveellisesti. Sillä on isoin vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän tiedotustilaisuudessa STM & THL sanottiin, että nyt odotellaan pari viikkoa niin saadaa lisää tietoa muunnosten leviämisestä Suomessa.

Tsemppiä vain kaikille, jotka tähän "tutkimukseen" joutuvat tahtomattaan osallistumaan.

Mitä tässä pitää odottaa...

No niitä kuuluisia ruumiskasoja tai sitä, että sairaalat täyttyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ymmärrän pointtisi. Silti olet minusta nyt liian mustavalkoinen ja ylemmyydentuntoinen. Ihan kuin asiat olisi joko-tai, ja sinä sieltä ylhäältä kerrot muille, mikä on oikeasti kohtuutonta ja mikä ei voi olla kohtuutonta. 

Ei tietenkään yksin harrastusten loppuminen "voi" masentaa, mutta esim. etäkoulu ottaa monille tosi koville. Mikset voi myöntää, että nuorten masentuminen on ikävä ongelma? Ihan kuin melkein syyttäisit että se on vanhempien vika, kun eivät ole tarpeeksi vääntäneet rautalankaa.

Kyllä on moraalisesti ja eettisesti selvää ja oikein estää taudin leviäminen. On kohtuutonta antaa yhdenkään ihmisen kuulla siksi, että voi vaikka harrastaa ohjatusti ryhmässä tai muuten ei välitä rajoituksista. On kohtuutonta, että sen vuoksi , että yksikään ihminen joutuu sairaalahoitoon ja joutuu pelätä henkensä puolesta, on kohtuutonta, että yksikään lapsi joutuu pelätä menettävänsä vanhemmat taudille.

Oman navan oikeus ei saa talloa muiden oikeutta terveyttä ja elämään.

On toki ikävää, mutta ei tappavaa, että elämä on rajoitetumpaa. Masennus on toki ikävä ja luonnollinen reagointi monelle tähän tilanteeseen. Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämää lievästi masentunut -vakavat tapaukset toki erikseen. Vakavia psyykkisia sairauksia ei ole raportoitu sen enempää kuin ennen koronaa. Ei tämä ole herkkua kenellekkään varsinkin jos joutuu pelkäämään oman tai läheisen terveyden ja hengen puolesta. Silti asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä ole lopullinen tilanne ja asiat vielä muuttuvat. Läheisen ihmisen menetys -oli se vaikka oma vanhempi on lopullista -se varmasti aiheuttaisi monelle surua ja myös sitä masennusta. Se, että 18 v ei pääse vaariin notkumaan kavereiden kanssa tai teini ryhmäharrastukseen ei ole lopulta niin kovin paha paikka, vaikka sillä hetkellä voi toki harmittaa.

Ollaan perusasiasta tismalleen samaa mieltä. Miksi hyökkäät, niinkuin oltais eri mieltä koronan tukahdutuksen tarpeesta?

Jos haluat hedelmällistä keskustelua, osoita ymmärtäväsi toisen ihmisen huoli, tule vastaan. 

Sen sijaan -ainakin edellisissä viesteissä, siis jos oli sinun- lähes tuomitsit masentuneet nuoret vanhempineen. Tai se oli minun tunnekokemukseni, eikä tuntunut hyvältä. Empatiaa maailma tarvitsee lisää, ei vastakkainasettelua.

En ole tuominnut ketään -toivottavasti et sinäkään. Sinulla on tunnekokemuksesi ja voit miettiä miksi sinusta tuntuu siltä. Ymmärrystä ja empatiaa toki voi antaa omille lapsilleen, mutta sillä ei ole mitään tekemisistä rajoitusten höllentämisen kanssa eikä ymmärrys saa olla syy sille, että vaarannetaan muiden henki.

Olen keskusteluunne osallistunut lapseton, mutta kerro mulle, miksi juuri lasten ja nuorten tehtävä on olla vaarantamatta muiden henkeä? Miksi aikuiset saavat edelleenkin ihan vapaasti käydä ravintoloissa ja baareissa, matkustaa ilman maskia julkisilla, reissata Lapissa tai virolaiset työmiehet kieltäytyä koronatestistä, koska testitulos saattaa olla positiivinen? Mun mielestä tämän pandemian pahiksia eivät ole lapset ja nuoret, jotka haluaisivat päästä jo harrastuksiinsa, vaan ne aikuiset, jotka viis veisaavat mistään rajoituksista ja suosituksista. Kuitenkin lapset ja nuoret ovat niitä, joita nyt rangaistaan aikuisten välinpitämättömyydestä. 

Hmm--niin, ja mitä te odotitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Ymmärrän pointtisi. Silti olet minusta nyt liian mustavalkoinen ja ylemmyydentuntoinen. Ihan kuin asiat olisi joko-tai, ja sinä sieltä ylhäältä kerrot muille, mikä on oikeasti kohtuutonta ja mikä ei voi olla kohtuutonta. 

Ei tietenkään yksin harrastusten loppuminen "voi" masentaa, mutta esim. etäkoulu ottaa monille tosi koville. Mikset voi myöntää, että nuorten masentuminen on ikävä ongelma? Ihan kuin melkein syyttäisit että se on vanhempien vika, kun eivät ole tarpeeksi vääntäneet rautalankaa.

Kyllä on moraalisesti ja eettisesti selvää ja oikein estää taudin leviäminen. On kohtuutonta antaa yhdenkään ihmisen kuulla siksi, että voi vaikka harrastaa ohjatusti ryhmässä tai muuten ei välitä rajoituksista. On kohtuutonta, että sen vuoksi , että yksikään ihminen joutuu sairaalahoitoon ja joutuu pelätä henkensä puolesta, on kohtuutonta, että yksikään lapsi joutuu pelätä menettävänsä vanhemmat taudille.

Oman navan oikeus ei saa talloa muiden oikeutta terveyttä ja elämään.

On toki ikävää, mutta ei tappavaa, että elämä on rajoitetumpaa. Masennus on toki ikävä ja luonnollinen reagointi monelle tähän tilanteeseen. Lähes jokainen ihminen on jossain vaiheessa elämää lievästi masentunut -vakavat tapaukset toki erikseen. Vakavia psyykkisia sairauksia ei ole raportoitu sen enempää kuin ennen koronaa. Ei tämä ole herkkua kenellekkään varsinkin jos joutuu pelkäämään oman tai läheisen terveyden ja hengen puolesta. Silti asiat on laitettava oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tämä ole lopullinen tilanne ja asiat vielä muuttuvat. Läheisen ihmisen menetys -oli se vaikka oma vanhempi on lopullista -se varmasti aiheuttaisi monelle surua ja myös sitä masennusta. Se, että 18 v ei pääse vaariin notkumaan kavereiden kanssa tai teini ryhmäharrastukseen ei ole lopulta niin kovin paha paikka, vaikka sillä hetkellä voi toki harmittaa.

Ollaan perusasiasta tismalleen samaa mieltä. Miksi hyökkäät, niinkuin oltais eri mieltä koronan tukahdutuksen tarpeesta?

Jos haluat hedelmällistä keskustelua, osoita ymmärtäväsi toisen ihmisen huoli, tule vastaan. 

Sen sijaan -ainakin edellisissä viesteissä, siis jos oli sinun- lähes tuomitsit masentuneet nuoret vanhempineen. Tai se oli minun tunnekokemukseni, eikä tuntunut hyvältä. Empatiaa maailma tarvitsee lisää, ei vastakkainasettelua.

En ole tuominnut ketään -toivottavasti et sinäkään. Sinulla on tunnekokemuksesi ja voit miettiä miksi sinusta tuntuu siltä. Ymmärrystä ja empatiaa toki voi antaa omille lapsilleen, mutta sillä ei ole mitään tekemisistä rajoitusten höllentämisen kanssa eikä ymmärrys saa olla syy sille, että vaarannetaan muiden henki.

Oletko ajatellut, että elämisessä on aina se vaara että jotain tapahtuu? Flunssa tai influenssa voi myös levitä ja tappaa (ja influenssa tappaa vuosittain Suomessa 500-2000 henkeä, voit googlata). Samoin voi kuolla liikenneonnettomuudessa. Nämäkin vaarantavat muiden hengen, miksi koet että vain korona on se mikä vaarantaa hengen? Ja tästä voit syyllistää muita?

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän tartunnoista: https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/6deac24a-4c07-4f67-a7aa-829bda85…

Toinen, pienempi tartuntaketju liittyy kuntosaliin. Kuntosaliin liittyvä ketju lähti selviämään jo viime viikon torstaina, ja se liittyy salilla käyneeseen peruskouluikäisten harrasteryhmään. Tämän jälkeen myös moni muu kuntosalin käyttäjä sai tartunnan. Ketjuun liittyen on todettu viimeisen viikon aikana noin 35 tartuntaa.

– Siellä on jostain syystä ollut todella ärhäkkä virus, joka hyvin herkästi leviää. Jotain kummallista siinä on, että se on niin herkästi tarttunut, Käsmä pohtii.

Mitenkäs se nyt näin. Ja samaan aikaan Helsingissä avataan lasten harrasteryhmät.

Liekö Jyväskylässä ollut jo aiemmin sama ongelma, joka nyt myönnettiin ongelmaksi Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla eli nuoriso ajelehtii vapaa-ajallaan ostoskeskuksissa ja julkisissa kulkuvälineissä ym. joten on turvallisempaa (kaikille) että nuoret saadaan edes osittain johonkin harrasteryhmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/3eb931bf-b28b-46bb-8f72-4c6db18f…

Koronapiina saattaa jatkua vuoteen 2022 – THL muutti rokotusarviotaan: ”Ei tässä uskalla kauheasti ennustaa”

Suomalaisten rokottaminen kestää näillä näkymin ainakin vuoden 2021 loppupuolelle saakka. Rokotustahti on ollut tuskastuttavan hidas, eikä pikaista helpotusta ole näköpiirissä.

Nyt aletaan vähitellen totuttaa ihmisiä siihen, että tämä vuosi ei vielä tuo muutosta, paitsi pahempaan. Onneksi itselleni ujona yksineläjänä eristäytyminen ei ole yhtä ahdistavaa kuin monille muille ja pystyn tekemään etätyötä. Loppuvuosi voi olla mielenkiintoista ja pelottavaakin aikaa meillä ja muualla Euroopassa. Mellakoita lienee tulevaisuudessa yhä enemmän ja ehkä jopa kymmenien tuhansien mielenterveyden pettämisen seuraukset ovat arvaamattomat.

Olet oikeassa. Nyt on vakava paikka pohtia mikä on inhimillisen kärsimyksen määrä missäkin vaihtoehdossa, eikä tuijottaa yksisilmäsesti jotakin helppoa yksittäistavoitetta. Olennaista on minun mielestäni esimerkiksi se, miten meidän lapset ja nuoret ja perheet selviävät tästä kriisistä. Se on minulle esimerkiksi olennaisempaa kuin se, miten hyvin oma äitini tästä selviää.

Saattaa tuntua julmalta, mutta meidän täytyy pystyä arvioimaan kiihkottomasti erilaisia huonoja vaihtoehtoja sen sijaan, että yritetään pelastaa jokainen yhtä varmasti. Tai jos päädytään yrittämään pelastamaan jokainen ihmishenki, niin katsotaan sitten avoimin silmin sitä muuta kärsimystä, joka siitä on hintana.

Me aikuiset pystymme vaikka minkälaisiin rajoituksiin. Meidän rakkaat lapsukaiset, jotka ottavat ensiaskeliaan luistimilla ja leikkivät ystäviensä kanssa ja opettelevat elämään yhteisessä maailmassamme huolettavat minua enemmän.

Lapsi, joka menettää äitinsä, isänsä tai muun lähisukulaisensa koronalle joutuu kärsimään menetyksestä loppuelämän. Traumasisoituu ja katkeroituu. Lapsi, joka ei muutamaan kuukauteen pääse ohjattuun harrastukseen on ehkä pettynyt -joku jopa helpottunut. Harrastaa kun voi tässä tilanteessa muutenkin. Onneksi uusia tapoja on jo löytynyt. Kavereiden kanssa ulkoillaan, lasketaan pulkalla jne.

Olet hyvin lähellä totuutta. Jos sanoisit äidin sijaan isoäiti ja isän sijaan isoisä, niin olisit vielä lähempänä. Ja jos sanoisit muutaman kuukauden sijaan muutaman vuoden, niin jo koko lailla oikeassa.

Hyvää arvokeskustelua.

Jos lapsi on vielä pieni, ei harrastukset ole vielä kummoisia. Varmaan pulkkailu riittää. Minusta on epäkohteliasta tyrkyttää oman perheen arvomaailmaa muille, koska perheet ovat erilaisia.

Mitä se kertoo ihmisestä tai hänen arvoista kertoo, että tyhmäharrastus, mikä on vain harrastus menee yhdenkään ihmishengen tai vakavan sairastumisen edelle? Se luo turvattomuutta yhteiskuntaan jos arvot ovat näin pielessä.

Kyllä valitettavasti näistä perheellisistä lasten vanhemmistakin eli ikäryhmistä 40-59 vuotta (ja yli 60v) kuolee tarpeeksi paljon ihmisiä jo nyt koronaan saati sitten jos on jokin perussairaus vaikka korkea verenpaine tai astma, mikä ei ole hoitotasapainossa.

Nyt pitää muokata omaa käsitystä harrastamisesta. Harrastaa voi muutenkin kuin ohjatusti ryhmässä. Näin on ollut ennenkin. Älä jää jumiin pulkkailuun!

Kyllä, jokainen elämä on tärkeä!

Joku suhteellisuudentaju kuitenkin. Vai voiko sinusta esim. teljetä 5,5 miljoonaa ihmistä (kuten Kiinassa) kotehinsa, jotta yksikään ihminen ei kuole tiettyyn virukseen?

Näin elämä ja maailma ei toimi. Täyttä kuolemattomuutta ei pystytä saavuttamaan minkään yksittäisen viruksen tai taudin osalta. Emme voi uhrata muiden mielenterveyttä yhden elämän vuoksi.

Ymmärsingö kaiken oikein, siis että niinkuin toi mielenterveys voi tietysti sitää paremmin, mitä enemmän uhrei sile annettaan ?

Et ymmärtänyt ollenkaan oikein. Vaan sitä, että meidän pitää ottaa eri aspekteja huomioon tässä korona-pa**skassa. 

Masennus on lisääntynyt nuorten osalta hälyttävästi, siinä voi meillä olla sellainen pommi edessä, että ruumiita tulee saman verran kuin koronasta konsanaan.

Juuri eilen tuotiin tutkimustuloksia esille radiohaastattelussa kuinka vakavasti psyykkisten oireilevien osuus on pysynyt samana ja ajateltiin, että ehkä sisulla on merkitystä. Toki ymmärtää, että ketä tahansa tämä epidemia pandemia masentaa ja harmittaa -luonnollista. Silti ei ole syytä panikoida lasten tai nuorten mielenterveyden osalta, sillä se ontä hyvässä tai huonossa jamassa kuin ennen ja jokainen voi kotona puhua ja näistä asioista lapsensa kanssa.

Jostain syystä tuo tukimustulos ei kuulosta yhtään samalta kuin muut tutkimukset sekä kentän kokemus.

Vaikka lapselle selittää kuinka hyvin, että meillä on nyt tällainen korona-virus, ja sen vuoksi et saa harrastaa tai mennä kavereille yökylään vuoden ajan, niin ei se paljoa lohduta. Vuosi tai puolikin vuotta on lapsen elämässä ikuisuus.

Tai vaikka oma 18v, tajuaa hyvin riskit ja välttelee kaikkea ylimääräistä. Kavereitakin näkee lähinnä ulkona. Iso osa lukion 2.vuotta ja lähes koko abivuosi on menty etänä. Ymmärtää ymmärtää järjellä, mutta kyllä se tuntuu pahalta ja on masentavaa, iso lovi ns. normaaliin nuoren elämään. Ei ole juhlittu ystävien 18v-synttäreitä, baarissa ei ole käyty koskaan. Ok, se ei ole iso menetys, mutta kertoo omaa kieltään siitä, mitä poikkeusaikaa eletään. Mitä mun puhuminen tähän auttaa? Et taida olla vanhempi kun et ymmärrä :( 

Jos on vaikeaa joillekin aikuisillekin, niin kohtuutonta nuorille, pistää elämä stopille ties kuinka pitkäksi aikaa. Kun pitäisi elää parasta aikaa ja nauttia lisääntyneestä vapaudesta ja aikuistumisesta pikku hiljaa. Pelkään että saadaan kyynistynyt sukupolvi.

Ei, ei se ole kohtuutonta. Kohtuutonta on vaatia, että ihmisten hengen ja terveyden edelle menee ohjatut harrastukset. Lapset ja nuoret ymmärtävät kun heille kerrotaan asiat sopivalla tavalla. Voi kertoa sita-ajasta ja aiemmista vakavista epidemioista. Näyttää kuvia ja kertoa, että tällainen on kuulunut aina ihmisen elämään ja niistä on selvitty. Nyt on tärkeää, että yhdessä noudatamme ohjeistuksia, vaikka tylsää se on. Kukaan ei kuole ohjeistuksen noudattamiseen, mutta moni kuolee jos hälläväliä ja "mä en jaksa" tai ei kiinnosta" asenteen vuoksi niistä suosituksista ja ohjeista ei välitetä.

Jokaisella on vastuu ja velvollisuus tehdä oma osuutensa.

On, on se kyllä kohtuutonta :(

Et ymmärtänyt. Vaikka puhuisit 24/7 kuin Runeberg, se ei sitä lapset tai nuoren tunnekokemusta muuksi muuta. Tottakai fiksut lapset ymmärtää nämä asiat järjellä, mutta nää faktat ei välttämättä estä häntä silti masentumasta.

Loukkaavaa ettet myönnä, että meillä ei ole nyt hyviä vaihtoehtoja. Meillä on kohtuuton ja kohtuuton. Monet vastakkaiset asiat ovat yhtä aikaa kohtuuttomia. 

Teille se on kohtuutonta. Moni muu ymmärtää, että joustaa pitää eikä kaikki pyöri oman navan ympärillä.

Kohtuutonta on menettää oma äiti, isä liian aikaisin. Jo pelkästään se, he joutuisivat sairaalaan tai teholle olisi lapsille järkyttävää.

Muistan hyvin kun oma vanhempi sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan, se pysäytti koko nuoren elämän. Perusturvallisuus järkkyi ja muutti lopulta koko elämäni. Se, että ei nyt just 18 vuotiaana pääse bilettämään tai teini harrastukseen aiheuttaa harmistusta, mutta se ei ole shokki siitä, että joutuu pelkämään menettävänsä vanhemman. Asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Elämään kuuluu pettymykset ja sinänsä surullisesta, jos jollekin tämä on kohtuutonta. Silloin miettisin vanhempana, että miten saisin nuoren mielessä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Sun ajattelutapasi perustuu siihen, että lapsi tai nuori tai hänen vanhempansa eivät voi saada koronatartuntaa mistään muualta kuin lapsen harrastuksista. Vanhempi ei sun käsityksesi mukaan voi saada tartuntaa esimerkiksi työpaikaltaan, jossa työkaverit elävät kuin mitään pandemiaa ei olisikaan. Tai bussimatkaltaan töihin tai töistä kotiin, kun samaan aikaan bussissa matkustaa ihmisiä, jotka ovat reissanneet Lapsissa, käyneet baareissa tai ihan vaikka näitä virolaisia työmiehiä, jotka eivät mene testeihin sen vuoksi, että testitulos saattaa olla positiivinen. Tai lapsi tai nuori ei voi saada tartuntaa koulussa kaveriltaan, jonka perhe reissaa ihan kuten ennenkin tai jonka vanhempi istuu viikonloput baareissa. 

Vaikka lapseton olenkin, ymmärrän ihan hyvin, ettei lapsen oikeustajuun oikein istu se, että harrastamaan ei saa mennä, mutta virusta saa ihan vapaasti levittää. Vielä, kun on myös lapsille harrastuspaikkoja, jotka eivät edelleenkään ole suljettuina, harrastuksen valinnasta on kiinni, kuka saa harrastaa ja kuka ei. Kukaan ei osannut aikoinaan valita sen perusteella harrastusta, että pandemian aikanakin harrastus jatkuisi. 

Jos omalle kohdalle on osunut traumoja lapsena, ei omat kokemukset oikeuta vaatimaan muita elämään samoin kuin itse eli sen trauman leimaaman maailmankuvan kautta. Traumat käsitellään terapiassa eikä vaatien kaikilta muilta kirkasotsaisuutta.

Traumoja en saanut, vaikka perusturvallisuus järkkyikin ja asiat käsittelin. Osaan ehkä siksi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja arvostaa elämää, sillä tiedän miltä tuntuu kun on vaarassa menettää ne lähimmäiset. Monelle se on nykyään vaikeaa. Pieniinkin vastoinkäymisiin kompastutaan ja tehdään kärpäsistä härkäsiä.

Teet itse nyt nuorten harrastuksista kärpäsestä härkäsen. Oletat että se on elämääkin suurempi asia korona leviämisen osalta, sekä että korona on paljon vaarallisempi kuin se onkaan. Kannattaa osata suhteuttaa asioita, kuten se että korona ei ole ainoa tauti, johon saattaa kuolla. Että fyysisen sairauden lisäksi on psyykkistä ja sekin on todella vakavaa ja saattaa aiheuttaa myös fyysisiä ongelmia. Myös psyykkiset ongelmat ovat joskus myös tappavia. 

En tiedä enää kannattaako tähän edes vastata.

Vakavien psyykkisten sairauksien määrä kuten vakavan masennuksen määrä ei ole lisääntynyt korona-aikana eikä näin ollen se aiheuta ihmisten kuolemia eikä tule edes vakavia sairastumisia. Lievä Masennus kaikenikäisillä tässä tilanteessa on varsin ymmärrettävää. Se ei ole vakavaa eikä lopullista eikä tapa ja kuuluu ajottain joskus lähes jokaisen elämään. Koronan vakavuus tiedetään -se on vaarallinen.

Tässä ei ole mitään mieltä laittaa vastakkain lievää masennusta ja koronaa.