Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelu on kyllä todella ärsyttävää ja lapsellista. Ettei voi suoraan sanoa, mikä vaivaa.

Meillä riidellään joskus ja sanotaan kyllä ihan suoraan. Olisi kiinostavaa tietää miten tällainen parisuhdeterapeuttinen keskustelu kulkee, ap kertoo miehelle mikä häntä jälleen ottaa pattiin, jostain syystä tuntuu ettei kyllä innostaisi yhtään jälleen.... purkaa tilannetta.

Oman puolison kanssa oltu yhdessä jo 33 vuotta, välillä toki riidelty. Onko ap:n tyyppinen riitojen välttely nykyään ihan yleistä, erotaan kun on riidelty 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole.  Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.

Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista? 

Ap

Aika harva.

Onhan niitä psykoterapeutteja miehissäkin, mutta vähemmän.

Miehissä? En minä ole psykoterapeutti enkä alalla muutenkaan eikä ystävänikään ole. Mutta tarkoitatko siis, että minun pitäisi etsiä itselleni mieheksi ammatiltaan psykoterapeutti, jotta saan mitä toivon? Ap

Joo. He ovat sitä henkistä kasvua tehneet. Samoin joogaopettajat, vähän eri näkökulmasta tosin.

Perusmies voi myös oppia henkistä kasvua, mutta se tapahtuu kärsimyksen kautta, ei tietoisella opettelulla.

No nyt on taas vihoissaan keksitty juttu, ja se esitetään totena. Monetkin miehet kasvavat ihan tietoisilla valinnoilla. Se että sinä arvioit muiden henkistä kasvua, niin on jo kyseenalaista. Omituisinta on että esität omat havaintosi totena ja ulotat ne kosemaan kaikkia miehiä. Jos sinun ystäväpiirissä tai tuntemissa ihmisissä ei näitä miehiä ole, lähtisinkin miettimään, miksi tutustun vain teityntyyppisiin miehiin. Meitä on ihan kaikenlaisia, aivan kuten naisiakin. Minä etsin puolestani naista, joka osaa keskustella riidat auki ja ymmärtää, että tunteet ovat vain tunteita, ei totuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka päättyi siihen, että mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja petti minua maniavaiheessa, minkä seurauksena otin eron. Ja olen siis jo tuon parisuhteen aikana kehittänyt itseäni esim. terapiassa ja tiedän tuon outojen reaktioiden aktivoitumisen, olen omiani työstänyt terapeutin kanssa ja tullut tietoisiksi niistä ja oppinut keinoja käsittelemään niitä. Ap

”

Et tule löytämään KETÄÄN. Terapiasessioistasi huolimatta et voi itsekään olla täydellisen varma käyttäytymisestäsi tai reaktiostasi äärettömässä, yllättävässä stressitilanteessa. Ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa joka ”tutkii” alituisesti miten toinen käyttäytyy ja esittää käyttäytymis kriteereitä toiselle. Sä oot nyt vaan hurahtanut noihin psykoterapia oppeihin ja kun olet ”löytänyt” itsesi niin kuvittelet itsestäsi ehkä vähän liikaa. Ja toisaalta sulla on kokemusta bipolaarista jolloin olet ehkä ylivarovainen toisen käyttäytymiselle.

Relaa. Älä ota itseäsi (ja muita) niin vakavasti. Elämä on yllätyksiä täynnä, et pysty sitä täysin hallitsemaan.

Hmm. Omasta mielestäni olen rento tyyppi, mutta yritän silti nyt oppia tuosta palautteestasi, vaikka en ihan allekirjoita sitä. Osaisitko neuvoa, että miten se relaaminen tehdään, jos oma ihastus ja kiinnostus lakkaa heti, kun huomaa miehessä emotionaalisesti epäkypsiä piirteitä?

Ap

Pystytkö heittäytymään pelleksi ystävien läsnäollessa? Pystytkö nauramaan mokillesi? Voitko leikkiä narria lasten kanssa? Eikö mies saa vitsailla? Pitääkö miehen keskustella vain aikuismaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole.  Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.

Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista? 

Ap

Aika harva.

Onhan niitä psykoterapeutteja miehissäkin, mutta vähemmän.

Miehissä? En minä ole psykoterapeutti enkä alalla muutenkaan eikä ystävänikään ole. Mutta tarkoitatko siis, että minun pitäisi etsiä itselleni mieheksi ammatiltaan psykoterapeutti, jotta saan mitä toivon? Ap

Joo. He ovat sitä henkistä kasvua tehneet. Samoin joogaopettajat, vähän eri näkökulmasta tosin.

Perusmies voi myös oppia henkistä kasvua, mutta se tapahtuu kärsimyksen kautta, ei tietoisella opettelulla.

No nyt on taas vihoissaan keksitty juttu, ja se esitetään totena. Monetkin miehet kasvavat ihan tietoisilla valinnoilla. Se että sinä arvioit muiden henkistä kasvua, niin on jo kyseenalaista. Omituisinta on että esität omat havaintosi totena ja ulotat ne kosemaan kaikkia miehiä. Jos sinun ystäväpiirissä tai tuntemissa ihmisissä ei näitä miehiä ole, lähtisinkin miettimään, miksi tutustun vain teityntyyppisiin miehiin. Meitä on ihan kaikenlaisia, aivan kuten naisiakin. Minä etsin puolestani naista, joka osaa keskustella riidat auki ja ymmärtää, että tunteet ovat vain tunteita, ei totuuksia.

Naiset masentuu, koska pohtivat jatkuvasti omaa henkistä kasvua. "Tunteet ovat vain tunteita", olen samaa mieltä. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun parisuhteessasi ei saa riidellä ollenkaan? Ongelmat analysoidaan kypsästi yhdessä kuin terapeutin penkillä istuen?

Mikä ongelma on riitelyssä?

Miksi pitäisi riidellä? En näe siihen mitään syytä, kun asiat voi hoitaa ihan keskustelemalkakin. Ap

Suhteessasi ei siis saa riidellä? Jostain syystä kuulostaa ahdistavalle 🙄

Ei se mitenkään kiellettyä ole. En vain itse tunne tarvetta huutaa tai haukkua toista tai kiukutella. Jos toinen yrittää riidellä ja huutaa niin minua alkaa kyllästyttää. Yritän siinä kyllä keskustella riidan aiheesta rauhallisesti ja selvittää ongelmaa. Mutta en jaksa kiukuttelua ja huutamista. Minusta se on lapsellista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Eräs naimisissa oleva ystäväni totesi kauan aikaa sitten tarkkailtuaan parisuhteessa olevia ystäviään sekä sinkkuja, että hän luulee, että ratkaiseva tekijä on _sietokyky_. Että parisuhteessa olevat sietävät toisen ihmisen ärsyttävyyksiä paremmin, kun taas sinkuilla on huonompi sietokyky toisen vikoihin. Varmaan tämä vielä korostuu, kun ikää tulee lisää ja alkaa urautumaan omiin toimintatapoihinsa.

Minä olen myös tällainen ei-sopeutuja. Miehet kyllä kiinnostuvat, mutta sitten vuoden-parin sisällä kun pitiäsi tehdä sitoutumispäätöksiä, kaikki muuttuu armottomaksi väännöksi. Vika on varmasti siis vähintään puoliksi minussa, en vaan pysty tekemään mitä tahansa kompromisseja, jotta "pääsisin" naimisiin.

Tähän minäkin uskon. Että pitkäaikaiset parisuhteet perustuvat ennen kaikkea molemminpuoliseen kykyyn katsoa toisen epätäydellisyyttä läpi sormien. Ei toki tarkoita sitä että mitä tahansa pitäisi sietää. Parinvalintavaiheessa on tarkoitus yrittää löytää se epätäydellinen ihminen, jonka vikojen kanssa on helpoin elää. Mitä pidempi on lista niistä vioista, joiden kanssa ei voi elää, sitä todennäköisempää on jäädä yksin - täydelliset ihmiset kun ovat varsin harvassa.

Moni sinkula on selvästi sosiaalidemokraattisen palveluyhteiskunnan kasvatti. Parisuhde pitäisi saada. Ja vielä vaivaa näkemättä. Ja mieluummin parisuhde vielä ilman sitä toista ihmistä ja sen puutteita. Vois olla silleen yksin siina omassa pikku parisuhteessaan.

Hohhoijaa.... Hyvää päivää. Hankkikaa elämä. Tai ei sittenkään. Pysykää niissä yksiöissänne inisemässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun parisuhteessasi ei saa riidellä ollenkaan? Ongelmat analysoidaan kypsästi yhdessä kuin terapeutin penkillä istuen?

Mikä ongelma on riitelyssä?

Miksi pitäisi riidellä? En näe siihen mitään syytä, kun asiat voi hoitaa ihan keskustelemalkakin. Ap

Suhteessasi ei siis saa riidellä? Jostain syystä kuulostaa ahdistavalle 🙄

Ei se mitenkään kiellettyä ole. En vain itse tunne tarvetta huutaa tai haukkua toista tai kiukutella. Jos toinen yrittää riidellä ja huutaa niin minua alkaa kyllästyttää. Yritän siinä kyllä keskustella riidan aiheesta rauhallisesti ja selvittää ongelmaa. Mutta en jaksa kiukuttelua ja huutamista. Minusta se on lapsellista. Ap

Lapsellista? Mistä lähtien tunteiden ilmaisu on ollut lapsellista? Kysy terapeutilta, jonka luona olet käynyt kehittämässä itseäsi miksi koet noin?

Suurin osa ihmistä menee terapeutille vasta kun on isoja ongelmia. Koetko kasvaneesi henkisesti jotenkin muiden yläpuolelle? Analysoit aina oikeassa tilanteet ja ihmiset ihan puhki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun parisuhteessasi ei saa riidellä ollenkaan? Ongelmat analysoidaan kypsästi yhdessä kuin terapeutin penkillä istuen?

Mikä ongelma on riitelyssä?

Miksi pitäisi riidellä? En näe siihen mitään syytä, kun asiat voi hoitaa ihan keskustelemalkakin. Ap

Suhteessasi ei siis saa riidellä? Jostain syystä kuulostaa ahdistavalle 🙄

Ei se mitenkään kiellettyä ole. En vain itse tunne tarvetta huutaa tai haukkua toista tai kiukutella. Jos toinen yrittää riidellä ja huutaa niin minua alkaa kyllästyttää. Yritän siinä kyllä keskustella riidan aiheesta rauhallisesti ja selvittää ongelmaa. Mutta en jaksa kiukuttelua ja huutamista. Minusta se on lapsellista. Ap

Lapsellista? Mistä lähtien tunteiden ilmaisu on ollut lapsellista? Kysy terapeutilta, jonka luona olet käynyt kehittämässä itseäsi miksi koet noin?

Suurin osa ihmistä menee terapeutille vasta kun on isoja ongelmia. Koetko kasvaneesi henkisesti jotenkin muiden yläpuolelle? Analysoit aina oikeassa tilanteet ja ihmiset ihan puhki?

Sama tuli mieleen. Mikä tarkalleen ottaen on ap:n mielestä lapsellista, tunteet vai niiden ilmaisu? Koskeeko tämä pelkästään negatiivisia tunteita vai onko nauru, hymyily ja kiintymyksen osoituksetkin suhteessa kiellettyjä, kun pitäisi kerran olla kasvanut tavallisten inhimillisten tunteiden yläpuolelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelu on kyllä todella ärsyttävää ja lapsellista. Ettei voi suoraan sanoa, mikä vaivaa.

Meillä riidellään joskus ja sanotaan kyllä ihan suoraan. Olisi kiinostavaa tietää miten tällainen parisuhdeterapeuttinen keskustelu kulkee, ap kertoo miehelle mikä häntä jälleen ottaa pattiin, jostain syystä tuntuu ettei kyllä innostaisi yhtään jälleen.... purkaa tilannetta.

Oman puolison kanssa oltu yhdessä jo 33 vuotta, välillä toki riidelty. Onko ap:n tyyppinen riitojen välttely nykyään ihan yleistä, erotaan kun on riidelty 😁

Kyllä minäkin sanon suoraan monestikin ja minulle voi sanoa suoraan. Mutta suoraan sanominen ei ole riitelyä eikä suoraan sanominen ole loukkaavalla tavalla puhumista. En minä mielestäni välttele riitoja vaikka en itse riitelisi vaan keskustelisin asiat asioina rauhallisesti. 

Voisitko selittää mikä siinä riitelyssä sitten olisi niin tärkeää. Miksi haluat riidellä tai miksi sinun mielestä kuuluu riidellä? Selitä miksi erimielisyyksiä ei voisi yhtä hyvin hoitaa ihan rauhassa puhumalla.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap sinun parisuhteessasi ei saa riidellä ollenkaan? Ongelmat analysoidaan kypsästi yhdessä kuin terapeutin penkillä istuen?

Mikä ongelma on riitelyssä?

Miksi pitäisi riidellä? En näe siihen mitään syytä, kun asiat voi hoitaa ihan keskustelemalkakin. Ap

Suhteessasi ei siis saa riidellä? Jostain syystä kuulostaa ahdistavalle 🙄

Ei se mitenkään kiellettyä ole. En vain itse tunne tarvetta huutaa tai haukkua toista tai kiukutella. Jos toinen yrittää riidellä ja huutaa niin minua alkaa kyllästyttää. Yritän siinä kyllä keskustella riidan aiheesta rauhallisesti ja selvittää ongelmaa. Mutta en jaksa kiukuttelua ja huutamista. Minusta se on lapsellista. Ap

Lapsellista? Mistä lähtien tunteiden ilmaisu on ollut lapsellista? Kysy terapeutilta, jonka luona olet käynyt kehittämässä itseäsi miksi koet noin?

Suurin osa ihmistä menee terapeutille vasta kun on isoja ongelmia. Koetko kasvaneesi henkisesti jotenkin muiden yläpuolelle? Analysoit aina oikeassa tilanteet ja ihmiset ihan puhki?

En minä ole missään vaiheessa väittänyt, että tunteiden ilmaisu olisi lapsellista. Toisen haukkuminen vihaisena sen sijaan on ja tarkoituksellinen loukkaaminen ja oman pahan olon purkaminen toisen niskaan.

Tietenkin tunteita saa ja pitää ilmaista. Negatiivisten tunteiden ilmaisun voi hoitaa kypsällä tavalla tai lapsellisella tavalla. Se lapsellinen tapa on se mitä en jaksa. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Kyllä ap on huomannut :) . Lisäksi ap on huomannut reagoivansa niihin niin, että menee itse korostetun aikuiseen rooliin ja tunnetasolla kokee kyllästymisen ja väsymisen tunnetta. Sama dynamiikka minikoossa kuin se mihin suhteeni kaatuvat. Ap

Tähän ketjuun ilmestyi näköjään kommentoija, joka provosoitui ap:sta. 

Ap:lle: täydellistä ihmistä ei ole. Ja tällä tarkoitetaan juuri näitä tunne-elämän erilaisuuksia, joita pysyvässä parisuhteessa on vain opittava sietämään. Vaikka tuntuu että ei s*tana tuommoisen kanssa PYSTY elämään 😂 On opittava hyväksymään toisen epätäydellisyys ja rakastettava häntä siitä huolimatta. Voisitko sinä vielä kehittää itseäsi siinä?

Itse olen nykyisessä suhteessani kamppaillut saman teeman kanssa. Tapamme käsitellä ristiriitatilanteita on niin erilainen että tunnen välillä suoranaista epätoivoa. Mutta tähän ikään mennessä ja aiemmista suhteistani olen oppinut juuri tuon mitä alkuun kirjoitin 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Suurinta osaa ihmisistä ärsyttää ylhäältä alaspäin katselu. Millainen ihminen käy terapeutilla ihan ilokseen ilman ongelmia?

Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jos toinen on terapeutin kouluttama analysoija... voi olla melkoisen puuduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Kyllä ap on huomannut :) . Lisäksi ap on huomannut reagoivansa niihin niin, että menee itse korostetun aikuiseen rooliin ja tunnetasolla kokee kyllästymisen ja väsymisen tunnetta. Sama dynamiikka minikoossa kuin se mihin suhteeni kaatuvat. Ap

Eli pitäisikö sinun nyt vain opetelle riitelemään epäkypsästi? Saitko osoittaa lapsena myös negatiivisia tunteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Et ymmärtänyt minua. En puhu lapsellisesta käytöksestä vaan siitä, että ei emotionaalisesti tasapainoinen ole aina hyvää seuraa. Hän voi olla vaikka huumorintajuton. Siinä vaiheessa ei emotionaalinen tasapaino auta, jotta parisuhde onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.

Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.

Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?

No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.

Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap

Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.

Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.

Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.

Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä. 

Ap 

Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.

Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.

Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.

Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.

Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.

Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.

Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.

Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.

Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.

Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.

Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉

Et ymmärtänyt minua. En puhu lapsellisesta käytöksestä vaan siitä, että ei emotionaalisesti tasapainoinen ole aina hyvää seuraa. Hän voi olla vaikka huumorintajuton. Siinä vaiheessa ei emotionaalinen tasapaino auta, jotta parisuhde onnistuu.

Olen eri, mutta tottakai on niin, että pelkkä emotionaalinen tasapainoisuus ei riitä hyvään parisuhteeseen. Tietenkin sen lisäksi esim. haaveiden ja huumorintajun pitää kohdata ja pitää kokea toinen jotenkin viehättävänä ihmisenä, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. 

Vierailija kirjoitti:

Aseta miehelle uli-voimaiset vaatimukset ,niin johan alkaa mätsejä syntyä.

Palstalla ei ole yhtään miesvihaa, koskaan, milloinkaan, yhtään.