Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia
25.01.2020 |
Minua ei haittaa, jos mies on pari senttiä minua lyhyempi, matalasti koulutettu, ei haittaa jos ei ole rikas, jos on kalju, jos on silmälasit, jos on iso maha jne. Eli sellaiset ulkoiset ja statukseen liittyvät asiat ei voisi minua vähempää kiinnostaa.
Kuitenkin vaadin mieheltä, että hän on fiksu, emotionaalisesti kypsä, osaa aikuismaisen tavan selvittää erimielisyydet, ei harrasta mykkäkouluja, pysyy rauhallisena stressitilanteissa, osaa ja haluaa puhua vaikeistakin tunteista, on selvittänyt omat lapsuudentraumansa, omaa turvallisen kiintymyssuhteen jne eli on henkisesti hyvin aikuismainen ja vakaa. Olen nimittäin itse tuollainen, osittain siksi, että olen vuosia panostanut itseni ja stressinkäsittelykeinojeni ym. kehittämiseen ja työstämiseen mm. itse maksamassani psykoterapiassa (ei siis ollut mitään sairautta vaan halusin vain kehittää itseäni). Ja siksi en jaksa yhtään mieheltä parisuhteessa mitään lapsellisen tuntuista kiukuttelua, välttelyä, puhumattomuutta enkä oikein edes sitä, että kovassa stressitilanteessa mies taantuu puhumattomaksi tai epävakaaksi.
Vaadinko kohtuuttomia? En nimittäin löydä pidempää parisuhdetta näiden vaatimusteni vuoksi. Asun pk-seudulla, jossa vapaita miehiä on paljon ja tutustun paljon uusiin ihmisiin, miehet tuntuvat myös kiinnostuvan minusta helposti. Mutta tapailun edetessä ja jonkun aikaa seurusteltua päädyn aina siihen, että tämä mies ei ole riittävän emotionaalisesti kypsä, jotta voisi olla hänen kanssa onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa.
Kommentteja, ajatuksia tällaisesta? Ikäni on 38, jos sillä nyt on merkitystä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:
Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap
Tunnet varmaan Erikssonin kehitysteorian. Sen mukaan aikuisuuden kehitystehtävä on tuo. Ja se ettei sitä kykene ratkaisemaan on omaa keskeneräisyyttä.
Kyse on aina itsestä.
Edellinen on vain wikipediaa.
Vanhentunut teoria, jolla ei ole oikein annettavaa nykyään enää.
Muistan lukion psykologian kursseilta Eriksonin kehitysteorian, mutta sitten kun opiskelin Helsingin yliopistossa psykologin tutkinnon, niin muistaakseni sanallakaan ei mainittu tuota Erikssonin teoriaa.
En siis ollut kukaan aiemmin kommentoineista, ihan satunnainen kommentoija vaan. Pisti silmään vaan toi Eriksonin teoria, että vieläkö sitä muistetaan.
t. äskeinen psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on naiset niin fiksuja, kypsiä ja osaavia, että on oikeasti vaikeaa löytää yhtä fiksu ja kypsä mies. Niiltähän ei ikinä ole sitä tai muutakaan vaadittu, ja siksi tämäkin palsta on täynnä vikiseviä lumihiutalejonneja, joiden mielestä on ihan ok elää tt-tuella kun työ ei kiinnosta. Ja silti kuvittelevat, että heillä muka on "oikeus" naiseen.
Joo, Tinderissäkin tuollaisia laatunaisia mahtuu kolmetoista tusinaan. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.
Et todellakaan vaadi. Eivät yhtään pinnallisia vaatimuksia, vaan on oikeus haluta kahden aikuisen suhteessa.
Joskus "kahden aikuisen suhde" saattaakin olla liian aikuismaista.
Silllon jos se tarkoittaa, että ollaan aina vakavia, kaikki tehdään tosissaan ja aina kaikelle on järkevä syy tai selitys, ei hassutella ja lasketa leikkiä niin ei sekään ole pitkän päälle hyvä.
Tai ainakaan ei sopisi minulle, joillekin voi olla ok.
Tuskin aloittaja tätä tarkoittikaan.
Mutta itselle on joskus käynyt niin, että mies joka tuntui vakaalta ja ajattelevlta olikin sitten liian vakava ja tosikko. Huumori ja leikkimielisyys puuttui. Tai oli vähäistä.
Asioilla on aina monta puolta, jos joku asia täyttyy niin joku muu voikin puuttua.
Puute voi ollakin suurempi paha kuin se joka toteutui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä kuin etsisit psykoterapeuttia. Ehkä kannattaa vain pysyä siinä maksullisessa jos olet noin herkkä.
Psykoterapeuttia? Miten niin? En minä etsi parisuhteesta apua omien emotionaalisten ongelmieni vatvomiseen tai selvittämiseen.
Ap
Mutta vauva-palstalta etsit? Miehenä täytyy tätä ketjua luettuani vaan todeta, että se on sitten voivoi jos ei natsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on naiset niin fiksuja, kypsiä ja osaavia, että on oikeasti vaikeaa löytää yhtä fiksu ja kypsä mies. Niiltähän ei ikinä ole sitä tai muutakaan vaadittu, ja siksi tämäkin palsta on täynnä vikiseviä lumihiutalejonneja, joiden mielestä on ihan ok elää tt-tuella kun työ ei kiinnosta. Ja silti kuvittelevat, että heillä muka on "oikeus" naiseen.
Joo, Tinderissäkin tuollaisia laatunaisia mahtuu kolmetoista tusinaan. 🙄
Miehetkin pystyy naisten tavoin ”vaihtamaan” maisemaa. Siirsin sormea toiselle puolelle ja heti löytyi kypsempi tapaus. Olet aivan vapaa tekemään samoin 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on täysi oikeus päättää itse, mitä haluat. Jos olet mieluummin sinkku kuin sellaisen miehen kanssa, joka ei täytä kriteereitäsi, niin mikäs siinä sitten. Tuollaisia ihmisiä on kuitenkin maailmassa hirvittävän vähän, joten todennäköisesti jäät sinkuksi. Erityisen vähän on tuollaisia sinkkumiehiä, koska miehillä usein on naisia huonommat emotionaaliset taidot (syytän kasvatusta ja ympäristön asenteita) ja koska tasapainoiset, turvallisesti kiintyneet ihmiset yleensä päätyvät hyvään parisuhteeseen aika nuorena eivätkä sitten lähde siitä mihinkään.
Näin olen vähän pelännyt, että asia on. Ja siis en minäkään syytä miehiä enkä yksittäistä miestä tilanteesta, koska esim. turvallisen kiintymyssuhteen omaaminen ei riipu siitä miehestä itsestään mitenkään vaan vain hänen vanhemmistaan ja millaisessa (emotionaalisessa) ympäristössä on lapsuutensa kasvanut. Ja uskon, että etsimäni kaltainen mies on todella haluttu ainakin niiden naisten keskuudessa, jotka osaavat tunnistaa miehessä tällaisia ominaisuuksia. Ap
En nyt olisi niin varma siitä haluttavuudesta. Olin eräällä retriitillä, jossa mennään syvälle omaan psyykeeseen ja tarkemmin sanoen sen tuolen puolen siten että egon illuusio kaikkine disfunktioineen pyritään näkemään selvästi. Samalla retriitillä oli naisia joiden kanssa puhuin retriitin jälkeen ja sain ihan samanlaisen tylyn vastaanoton kuin viinanhuuruisessa baarissa :D Miesten kanssa pystyi puhumaan normaalisti.
Ap:lle kysymys: kestäisitkö jos mies olisikin sinua "edistyneempi" oman psyykeen analysoinnissa ja aiheuttaisiko se ehkä alemmuuskompleksin sinulle? Olisihan mies silloin sinua parempi siinä mitä juuri pidät vahvuutenasi.
Hyvä kysymys! Sait minut täällä hymyilemään, kun tuon kysymyksen esitit. Ja vastaukseni oli välittömästi, että kyllä, olisin sellaisesta todella otettu ja tuntisin oloni hyväksi sellaisen miehen kanssa, kiinnostukseni heräsi täällä heti ihan vain tuollaisen yhden ilmaan heitetyn ajatuksen pohjalta. Kokisin sellaisen piirteen miehessä todella viehättävänä. Ap
Mukava kuulla. Olen sinua pari vuotta vanhempi sinkkumies. Harmi ettei tavattu koskaan oikeassa elämässä. Ehkä seuraavassa.
Suhtaudutko liian vakavasti parisuhteeseen? Laitat liikaa odotuksia siihen? Täydellistä miestä tuskin on, useampi jo esittänyt kuinka voisit kokea sen nykyisen ideaalisi myöhemmin suhteessa etäiseksi ja välinpitämättömäksi. Kommentoija kertoi kuinka oma miehensä ratkaisukeskeisenä ei jaksa jauhaa vaan etenee ongelmasta nopeasti. Kun meidän käyttäytyminen on historian ja oman tahtomme muodostama, haluatko miehen jolla oikeanlainen historia, oikeanlainen taho vai täydellisesti nuo molemmat juuri oikein?
Kun kirjoituksiasi lukee, niin tuo parisuhde bipon kanssa on jättänyt jäljet. Mutta olitko huolehtija jo lapsuudessasi? Ne omat koukut on hyvä tunnistaa, mutta en usko kenenkään täysin niistä eroon pääsevän, niitä kannattaa pitää hyvällä sietotasolla. Jos on huolehtija se päinvastaisen roolin ottaminen ei varmastikaan pitemmän päälle oikein onnistu. Ainakaan itselläni. Olen huolehtija, lapsuudessa ja pitkässä avioliitossa olin ihan liikaa sitä. Nyt nykyelämässä olen sitä, mutta paremmin omat rajat määrittäen. En varmasti olisi onnellinen hyvin itsekkäästi käyttäytyvänä, tapani on "vaatia" huomaamattomasti ja lempeästi hyvin argumentoiden ja se näyttää toimivan niin kotona kuin töissä.
Oletko sittenkään vielä ihan kotonasi nahoissasi jos sinun pitää koko ajan tarkkailla käytöstäsi? Ehkä se oma henkinen prosessi on kesken. Ainakin itse olen huomannut, että nyt hyvin tasapainoisena ihmisenä näytän viehättävän muita ihmisiä, ilmeisesti seurassani on mukava olla. Varmaan johtuu siitä etten tarkkaile itseäni vaan elän niissä vuorovaikutushetkissä, tarkkailen toista ja ympäristöä, itsenihän jo tiedän ja tunnen. Enkä suhtaudu itseeni liian vakavasti kuten en muutenkaan elämään, hyvinkin vaikeista asioista pystyy puhumaan kun mukana on humoristinen suhtautuminen elämään, vaikka mustalla huumorilla höystettynä. Ehkä vähemmän analyysiä ja enemmän iloa elämään?
Ja viimeksi: jos lapsen haluat niin et sinä siihen miestä tarvitse (kuin ehkä alkuunsaattamiseen halutessasi). Siinäkin testiä sinulle, lapsi on omanlaisensa ja herättää varmasti ihan toisella lailla niitä vanhoja koukkuja niin hyässä kuin pahassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on naiset niin fiksuja, kypsiä ja osaavia, että on oikeasti vaikeaa löytää yhtä fiksu ja kypsä mies. Niiltähän ei ikinä ole sitä tai muutakaan vaadittu, ja siksi tämäkin palsta on täynnä vikiseviä lumihiutalejonneja, joiden mielestä on ihan ok elää tt-tuella kun työ ei kiinnosta. Ja silti kuvittelevat, että heillä muka on "oikeus" naiseen.
Joo, Tinderissäkin tuollaisia laatunaisia mahtuu kolmetoista tusinaan. 🙄
Miehetkin pystyy naisten tavoin ”vaihtamaan” maisemaa. Siirsin sormea toiselle puolelle ja heti löytyi kypsempi tapaus. Olet aivan vapaa tekemään samoin 🙄
Minulle riittää yksi hyvä nainen, joten se ei haittaa, että Tinderissä on paljon minulle kelpaamattomia naisia. Tällä hetkellä en käytä Tinderiä kuitenkaan.
Ok vaatimuksia mutta sinkkumiehissä ei ole tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aikuisuuden kehitystehtävä vielä kesken:
Varhaisaikuisuus: läheisyys ↔ eristäytyminenOnnistunut eläminen toisen ihmisen kanssa ja onnistunut perheen perustaminen vahvistavat rakkauden kokemista.Keski-ikä: tuottavuus ↔ lamaantuminen tai huolenpito ↔ käpertyminenKriisin epäonnistunut ratkaisu tuottaa itseensä käpertyneen ihmisen, jonka on vaikea välittää muista, ja josta tuntuu, ettei kukaan välitä hänestä. Kriisin onnistuneesti ratkaissut ihminen sen sijaan pystyy pitämään huolta toisista ja tuntemaan rakkautta.Voisitko avata tuota ajatustasi enemmän, en saanut nyt oikein kiinni mitä tarkoitat. Ap
Tunnet varmaan Erikssonin kehitysteorian. Sen mukaan aikuisuuden kehitystehtävä on tuo. Ja se ettei sitä kykene ratkaisemaan on omaa keskeneräisyyttä.
Kyse on aina itsestä.
Edellinen on vain wikipediaa.
Vanhentunut teoria, jolla ei ole oikein annettavaa nykyään enää.
Muistan lukion psykologian kursseilta Eriksonin kehitysteorian, mutta sitten kun opiskelin Helsingin yliopistossa psykologin tutkinnon, niin muistaakseni sanallakaan ei mainittu tuota Erikssonin teoriaa.
Kehityspsykan (perusopinnot) kirjassa oli suht merkittävässä roolissa
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.
Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
life is not a caviar made of some-pics and dreams- sara sieppi
Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole. Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole. Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.
Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole. Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.
Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista?
Ap
Aika harva.
Onhan niitä psykoterapeutteja miehissäkin, mutta vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole. Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.
Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista?
Ap
Aika harva.
Onhan niitä psykoterapeutteja miehissäkin, mutta vähemmän.
Miehissä? En minä ole psykoterapeutti enkä alalla muutenkaan eikä ystävänikään ole. Mutta tarkoitatko siis, että minun pitäisi etsiä itselleni mieheksi ammatiltaan psykoterapeutti, jotta saan mitä toivon? Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on tuuria, jos löydät ikätoverin, jolla on samanlaiset valmiudet työstää vaikeuksia ja keskustella kaikesta yhtä syvällisesti kuin sinä. Otathan huomioon, että olet itse tehnyt sitä jo vuosia ammattilaisen opastamana. Suurin osa ihmisistä ei ole. Jos odotat saavasi valmista, voit menettää muuten erinomaisen tyypin, joka olisi hyvinkin kehityskelpoinen.
Moni naispuoleinen ystäväni panostaa omaan henkiseen kasvuun paljonkin ja eri tavoilla. Osa käy koko ajan mindfulness-retriiteillä, osa terapiassa, osa lukee koko ajan sellaista henkisen kasvun opaskirjallisuutta, osa käy erilaisissa valmennuksissa. Minun ystäväpiirissä (jotka ovat naisia) se on ihan itsestään selvää se itsensä henkinen kehittäminen. Eikö todella miehet harrasta sitten tällaista?
Ap
Aika harva.
Onhan niitä psykoterapeutteja miehissäkin, mutta vähemmän.
Miehissä? En minä ole psykoterapeutti enkä alalla muutenkaan eikä ystävänikään ole. Mutta tarkoitatko siis, että minun pitäisi etsiä itselleni mieheksi ammatiltaan psykoterapeutti, jotta saan mitä toivon? Ap
Joo. He ovat sitä henkistä kasvua tehneet. Samoin joogaopettajat, vähän eri näkökulmasta tosin.
Perusmies voi myös oppia henkistä kasvua, mutta se tapahtuu kärsimyksen kautta, ei tietoisella opettelulla.
Muistan lukion psykologian kursseilta Eriksonin kehitysteorian, mutta sitten kun opiskelin Helsingin yliopistossa psykologin tutkinnon, niin muistaakseni sanallakaan ei mainittu tuota Erikssonin teoriaa.