Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia
25.01.2020 |
Minua ei haittaa, jos mies on pari senttiä minua lyhyempi, matalasti koulutettu, ei haittaa jos ei ole rikas, jos on kalju, jos on silmälasit, jos on iso maha jne. Eli sellaiset ulkoiset ja statukseen liittyvät asiat ei voisi minua vähempää kiinnostaa.
Kuitenkin vaadin mieheltä, että hän on fiksu, emotionaalisesti kypsä, osaa aikuismaisen tavan selvittää erimielisyydet, ei harrasta mykkäkouluja, pysyy rauhallisena stressitilanteissa, osaa ja haluaa puhua vaikeistakin tunteista, on selvittänyt omat lapsuudentraumansa, omaa turvallisen kiintymyssuhteen jne eli on henkisesti hyvin aikuismainen ja vakaa. Olen nimittäin itse tuollainen, osittain siksi, että olen vuosia panostanut itseni ja stressinkäsittelykeinojeni ym. kehittämiseen ja työstämiseen mm. itse maksamassani psykoterapiassa (ei siis ollut mitään sairautta vaan halusin vain kehittää itseäni). Ja siksi en jaksa yhtään mieheltä parisuhteessa mitään lapsellisen tuntuista kiukuttelua, välttelyä, puhumattomuutta enkä oikein edes sitä, että kovassa stressitilanteessa mies taantuu puhumattomaksi tai epävakaaksi.
Vaadinko kohtuuttomia? En nimittäin löydä pidempää parisuhdetta näiden vaatimusteni vuoksi. Asun pk-seudulla, jossa vapaita miehiä on paljon ja tutustun paljon uusiin ihmisiin, miehet tuntuvat myös kiinnostuvan minusta helposti. Mutta tapailun edetessä ja jonkun aikaa seurusteltua päädyn aina siihen, että tämä mies ei ole riittävän emotionaalisesti kypsä, jotta voisi olla hänen kanssa onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa.
Kommentteja, ajatuksia tällaisesta? Ikäni on 38, jos sillä nyt on merkitystä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Mikä kullekin on epäkypsää. Onko hassuttelu ja yhdessä nauraminen epäkypsää? Saako seurassasi olla huonolla tuulella tai surullinen, vai onko kaikki tunteet käytävä kylmän analyyttisesti läpi jotta ne sopivat sinun tasapainoiseen elämääsi? Valitettavasti sinusta saa juuri sellaisen kuvan, kuin edellinen kommentoija kuvaili.
No jos minusta kaikki todella sai tuollaisen kuvan, niin sitten minun täytyy olla aika huono ilmaisemaan itseäni kirjallisesti. Koska tuo kuva on hyvin kaukana siitä mitä olen ja mitä yritin teille kuvata itsestäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on nyt taas tämmönen alotus jossa ”paperilla” kaikki näyttäs olevan kunnossa ja vaatimuksetkaan ei ole kohtuuttomia, mutta kyllä se jossain täytyy mättää jos ei muka ketään? löydä. Oletko nirsosti lähtenyt treffeille? Tyrmäätkö liian helposti jos sanoo yhdenkin typerän jutut yms?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.
En ole ap, mutta uskoisin ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa tuolla "lapsellisella kiukuttelulla". Jokaisella on parisuhteessa(kin) huonoja hetkiä mutta siinä on eroa, miten ne huonot fiilikset ilmaisee.
Esimerkki:
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Hei anteeksi kulta, en rähjää sulle vaan olen niin kyllästynyt yhteen työkaveriin, joka pilaa koko työyhteisön. Nyt se idiootti laittoi mulle jonkin täysin absurdin sähköpostin siitä, että olen muka vienyt siltä jonkin tärkeän homman nenän edestä. Pitää puhua huomenna pomolle tästä ihan tosissaan, haluan nyt keskittyä loppuillan olemaan sun kanssa, niin tulee parempi mieli."
vs.
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Mitä muka taas sattunut, no ei oo kuule sattunut yhtään mitään, v*ttuako sä aina tenttaat ja kyselet! Mulla on jo muutenkin rankkaa töissä, mä en haluu kuunnella kotona mitään nalkuttavaa akkaa kun sitä nalkutusta saa duunissa kuunnella ihan tarpeeksi! V*ttu mä vedän tänään pään täyteen saatana, mä en jaksa jauhaa tästä enää sun kanssas."
Mikäli käsitin oikein, niin ap viittasi lapsellisella kiukuttelulla jälkimmäisen kaltaiseen esimerkkiin. Ensimmäinen on taas ihan ok ja voi tapahtua kenelle tahansa, päästellään höyryjä mutta kerrotaan mistä se johtuu eikä anneta sen raivon lietsoutua aivan hallitsemattomaksi. Korjaa ihmeessä ap, jos ymmärsin asian jotenkin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.En ole ap, mutta uskoisin ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa tuolla "lapsellisella kiukuttelulla". Jokaisella on parisuhteessa(kin) huonoja hetkiä mutta siinä on eroa, miten ne huonot fiilikset ilmaisee.
Esimerkki:
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Hei anteeksi kulta, en rähjää sulle vaan olen niin kyllästynyt yhteen työkaveriin, joka pilaa koko työyhteisön. Nyt se idiootti laittoi mulle jonkin täysin absurdin sähköpostin siitä, että olen muka vienyt siltä jonkin tärkeän homman nenän edestä. Pitää puhua huomenna pomolle tästä ihan tosissaan, haluan nyt keskittyä loppuillan olemaan sun kanssa, niin tulee parempi mieli."
vs.
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Mitä muka taas sattunut, no ei oo kuule sattunut yhtään mitään, v*ttuako sä aina tenttaat ja kyselet! Mulla on jo muutenkin rankkaa töissä, mä en haluu kuunnella kotona mitään nalkuttavaa akkaa kun sitä nalkutusta saa duunissa kuunnella ihan tarpeeksi! V*ttu mä vedän tänään pään täyteen saatana, mä en jaksa jauhaa tästä enää sun kanssas."
Mikäli käsitin oikein, niin ap viittasi lapsellisella kiukuttelulla jälkimmäisen kaltaiseen esimerkkiin. Ensimmäinen on taas ihan ok ja voi tapahtua kenelle tahansa, päästellään höyryjä mutta kerrotaan mistä se johtuu eikä anneta sen raivon lietsoutua aivan hallitsemattomaksi. Korjaa ihmeessä ap, jos ymmärsin asian jotenkin pieleen.
Ymmärsit täydellisesti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.En ole ap, mutta uskoisin ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa tuolla "lapsellisella kiukuttelulla". Jokaisella on parisuhteessa(kin) huonoja hetkiä mutta siinä on eroa, miten ne huonot fiilikset ilmaisee.
Esimerkki:
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Hei anteeksi kulta, en rähjää sulle vaan olen niin kyllästynyt yhteen työkaveriin, joka pilaa koko työyhteisön. Nyt se idiootti laittoi mulle jonkin täysin absurdin sähköpostin siitä, että olen muka vienyt siltä jonkin tärkeän homman nenän edestä. Pitää puhua huomenna pomolle tästä ihan tosissaan, haluan nyt keskittyä loppuillan olemaan sun kanssa, niin tulee parempi mieli."
vs.
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Mitä muka taas sattunut, no ei oo kuule sattunut yhtään mitään, v*ttuako sä aina tenttaat ja kyselet! Mulla on jo muutenkin rankkaa töissä, mä en haluu kuunnella kotona mitään nalkuttavaa akkaa kun sitä nalkutusta saa duunissa kuunnella ihan tarpeeksi! V*ttu mä vedän tänään pään täyteen saatana, mä en jaksa jauhaa tästä enää sun kanssas."
Mikäli käsitin oikein, niin ap viittasi lapsellisella kiukuttelulla jälkimmäisen kaltaiseen esimerkkiin. Ensimmäinen on taas ihan ok ja voi tapahtua kenelle tahansa, päästellään höyryjä mutta kerrotaan mistä se johtuu eikä anneta sen raivon lietsoutua aivan hallitsemattomaksi. Korjaa ihmeessä ap, jos ymmärsin asian jotenkin pieleen.
J älkimmäinen esimerkki on projisointia. Sitä tapahtuu jonkin verran meillä kaikilla, mutta noin voimakkaasti ihmisillä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, ja siksi muissa on kaikki vika. Ts. Narsistisilla. Voi tietty olla muutenkin ihan ku sipää.
Ap:n aloitus pitäisi olla ”vaadinko kohtuuttomia, kun en halua miehen olevan narsisti enkä ku si pää?”
En itsekään jaksa aina olla fiksu ja järkevä, mutta en jaksa seurustella miehen kanssa, joka loukkaantuu joka asiasta ja harrastaa mököttämistä/mykkäkoulua. Se vaan käy todella raskaaksi ja tekee elämästä vaikeaa. Jätän aika vikkelään mikäli tällaisia oireita alkaa ilmetä. En ole mikään loputtomasti ymmärtävä äitihahmo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.En ole ap, mutta uskoisin ymmärtäväni, mitä hän ajoi takaa tuolla "lapsellisella kiukuttelulla". Jokaisella on parisuhteessa(kin) huonoja hetkiä mutta siinä on eroa, miten ne huonot fiilikset ilmaisee.
Esimerkki:
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Hei anteeksi kulta, en rähjää sulle vaan olen niin kyllästynyt yhteen työkaveriin, joka pilaa koko työyhteisön. Nyt se idiootti laittoi mulle jonkin täysin absurdin sähköpostin siitä, että olen muka vienyt siltä jonkin tärkeän homman nenän edestä. Pitää puhua huomenna pomolle tästä ihan tosissaan, haluan nyt keskittyä loppuillan olemaan sun kanssa, niin tulee parempi mieli."
vs.
"Perkeleen perkele kun v*tuttaa! Mitä muka taas sattunut, no ei oo kuule sattunut yhtään mitään, v*ttuako sä aina tenttaat ja kyselet! Mulla on jo muutenkin rankkaa töissä, mä en haluu kuunnella kotona mitään nalkuttavaa akkaa kun sitä nalkutusta saa duunissa kuunnella ihan tarpeeksi! V*ttu mä vedän tänään pään täyteen saatana, mä en jaksa jauhaa tästä enää sun kanssas."
Mikäli käsitin oikein, niin ap viittasi lapsellisella kiukuttelulla jälkimmäisen kaltaiseen esimerkkiin. Ensimmäinen on taas ihan ok ja voi tapahtua kenelle tahansa, päästellään höyryjä mutta kerrotaan mistä se johtuu eikä anneta sen raivon lietsoutua aivan hallitsemattomaksi. Korjaa ihmeessä ap, jos ymmärsin asian jotenkin pieleen.
J älkimmäinen esimerkki on projisointia. Sitä tapahtuu jonkin verran meillä kaikilla, mutta noin voimakkaasti ihmisillä, jotka kuvittelevat olevansa täydellisiä, ja siksi muissa on kaikki vika. Ts. Narsistisilla. Voi tietty olla muutenkin ihan ku sipää.
Ap:n aloitus pitäisi olla ”vaadinko kohtuuttomia, kun en halua miehen olevan narsisti enkä ku si pää?”
Ja silti täällä haukutaan ap:ta että eikö hälle mikään kelpaa.
Kun ihminen on valaistunut, sopivien kumppanien joukko käy erittäin harvalukuiseksi.
Toisaalta, kun on tarpeeksi valaistunut, kaipaako/tarvitseeko enää kumppania parisuhteeseen(?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkäs ap on ajatellut mittaroida nuo vaatimuksensa kumppani ehdokkaista? Suurinosa vaatii nähdäkseni vähintään useiden päivien yhteiseloa.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ap on ajatellut mittaroida nuo vaatimuksensa kumppani ehdokkaista? Suurinosa vaatii nähdäkseni vähintään useiden päivien yhteiseloa.
En ole ap, mutta olen kyllä ihan muutaman tapaamiskerran jälkeen nähnyt ja kuullut tarpeeksi. Yksi mies karsiutui puhelun perusteella. Soitti pienessä hönössä myöhään illalla, kun olimme kerran treffanneet. Puhelun aikana kävi ilmi rivien välistäkin monta asiaa. Esim. juuri loukkaantumisherkkyys ja 'uhriutuminen'.
Tästä tuli idea: pyri tilanteeseen, jossa mies lievästi päihtynyt. Näet hänen todellisen luontonsa. Vanha kunnon in vino veritas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä olisi aapeen kaipaama duunari mies, fiksuudesta en osaa sanoa, mutta olen elämän varrella oppinut hillitsemään itseäni ja ajattelemaan ennen kuin teen.
Koko ikäni ollut töissä, ok-talo, iso autotalli, harrastevehkeitä ym. Löytyy, mutta naiset taas eivät ole ikinä kiinnostuneet minusta.
Ikää vähän yli 40v.
Minkä, kokoinen ja näköinen ap on?
Työ?
Lapsia? Pitäisikö saada vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Olen ollut pitkässä parisuhteessa, joka päättyi siihen, että mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön ja petti minua maniavaiheessa, minkä seurauksena otin eron. Ja olen siis jo tuon parisuhteen aikana kehittänyt itseäni esim. terapiassa ja tiedän tuon outojen reaktioiden aktivoitumisen, olen omiani työstänyt terapeutin kanssa ja tullut tietoisiksi niistä ja oppinut keinoja käsittelemään niitä. Ap
”
Et tule löytämään KETÄÄN. Terapiasessioistasi huolimatta et voi itsekään olla täydellisen varma käyttäytymisestäsi tai reaktiostasi äärettömässä, yllättävässä stressitilanteessa. Ei kukaan halua seurustella ihmisen kanssa joka ”tutkii” alituisesti miten toinen käyttäytyy ja esittää käyttäytymis kriteereitä toiselle. Sä oot nyt vaan hurahtanut noihin psykoterapia oppeihin ja kun olet ”löytänyt” itsesi niin kuvittelet itsestäsi ehkä vähän liikaa. Ja toisaalta sulla on kokemusta bipolaarista jolloin olet ehkä ylivarovainen toisen käyttäytymiselle.
Relaa. Älä ota itseäsi (ja muita) niin vakavasti. Elämä on yllätyksiä täynnä, et pysty sitä täysin hallitsemaan.
Hmm. Omasta mielestäni olen rento tyyppi, mutta yritän silti nyt oppia tuosta palautteestasi, vaikka en ihan allekirjoita sitä. Osaisitko neuvoa, että miten se relaaminen tehdään, jos oma ihastus ja kiinnostus lakkaa heti, kun huomaa miehessä emotionaalisesti epäkypsiä piirteitä?
Ap
No tuo, että ihastumisesi loppuu siihen paikkaan onkin jo sitten eri tason ongelma. Nimenomaan se taitaa ollakin oikeasti se suurempi tekijä, jos joku ei täytäkään odotuksiasi juuri oikealla tavalla kiinnostus lopahtaa. Kysy nyt siltä terapeutiltasi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Ja kaikki tapaamasi miehet käyttäytyvät epäkypsästi. Koska huomaat tuon epäkypsyyden? Tuskin heti alussa, vai ihastutko tietämättäsi epäkypsiin miehiin?
Ja olteko koskaan ajatellut parisuhteen vastavuoroisuutta? Sama ihminen käyttäytyy hyvin erillä lailla parisuhteissaan, se toinen vaikuttaa paljon käyttäytymiseen. Esimerkiksi nykyinen mieheni kiukustui helposti, riiteli ja mökötti edellisessä parisuhteessaan. Minä vaikenin ja sulkeuduin omassa edellisessä suhteessani. Nykyisessä käyttäydymme määritelmäsi mukaan varsin aikuisesti: keskustelemme ongelmat. Mutta tuo tehdään molempia kunnioittaen. Kummankin pitää olla valmis keskusteluun, kun toisella kiehahtaa toinen antaa tilaa ja rauhaa käydä tuon tunteen läpi ja keskustelu aloitetaan vasta kun molemmat siihen rauhallisesti kykenevät.
Kiukustuminen on hyvin normaali tunne, ei sitä kannata säikähtää, samoin halu saada hieman tilaa itselleen kiukun hetkellä. Parisuhteessa tuon oman kypsyyden lisäksi tarvitaan "parisuhdekypsyyttä", pelisilmää kuinka käyttäytyä yhdessä niin, että molemmilla on hyvä olla. Ei vain toista kytäten tai omaan itseen keskittyen, vaan vuoron perään toistaan huomioiden - ja myös tukien. Pitäen omat rajat, mutta kuitenkin kyeten tulemaan toista vastaan. Ehkä sen seuraavan terapian ja kehityskohteen aihe?
Vierailija kirjoitti:
Sama ihminen käyttäytyy hyvin erillä lailla parisuhteissaan, se toinen vaikuttaa paljon käyttäytymiseen. Esimerkiksi nykyinen mieheni kiukustui helposti, riiteli ja mökötti edellisessä parisuhteessaan. Minä vaikenin ja sulkeuduin omassa edellisessä suhteessani.
Tässä hyvä pointti. Epäkypsä käytös ei aina juonnu henkilön itsensä kypsymättömyydestä vaan siitä, että hän on parisuhteessa itselleen vääränlaisen ihmisen kanssa. Toimimaton parisuhde on valtava stressitekijä ja stressi tunnetusti vaikuttaa negatiivisesti mm. itsesäätelyyn. Lisäksi joillain ihmisillä on suorastaan maaginen kyky ns. silittää toisiaan vastakarvaan eli yhdessä ollessaan he saavat toisistaan kaikki ne kärjistyneimmät ja ei-mairittelevat puolet esiin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että osa vastaajista vetelee mutkia turhan suoriksi ja näkee ap:n viestien rivien välissä sellaista, mitä siellä ei ole missään vaiheessa ollut. "Emotionaalinen epäkypsyys" on hyvin psykologisen ja virallisen kuuloinen termi, joten ehkä jotkut ovat ylitulkinneet sen merkitystä. Minun käsitykseni mukaan ap viittaa tällä selkeästi epämiellyttävään, kaikkien oloa hankaloittavaan ja reaktiiviseen käytökseen, joka on säännöllistä ja toistuvaa. Kyllä minullakin kiinnostus lopahtaisi tapailukumppaniin, joka esim. menettäisi malttinsa joka tilanteessa ylipitkistä kassajonoista liikenteessä ohitetuksi tulemiseen, tai joka ärsyyntyisi jatkuvasti tapaamistaan ihmisistä milloin minkäkin syyn (puhevika, pukeutuminen, yli-/alipaino, ihonväri jne.) perusteella.
Itse ratkaisin pulman ottamalla skandinaavimiehen.
Kompromissejahan tässä suhteessa täytyy tehdä monessa asiassa; kumpi muuttaa kumman maahan, uuden kielen opettelu molemmille ja urapolku saattaa muuttua kiviseksi sille, joka muuttaa toisen maahan.
Toisaalta täällä toisessa Pohjoismaassa asuessa elämänlaatu on hieman parempaa, ihmiset iloisia ja ystävällisiä, ja tosiaan näitä lapsuuden traumoja tuntuu olevan vähemmän - tai ainakin ne tuntuvat olevan käsitelty paremmin. Tottahan täälläkin on yksinäisiä ja katkeria, siinä missä Suomessakin on iloisia ja ystävällisiä ihmisiä, mutta oma tuntumani on, että täällä kuitenkin on hieman enemmän hyvinvointia ja iloisuutta kuin Suomessa. Luulen, että se johtuu erilaisesta kasvatustyylistä; täällä on enemmän sallivuutta ja luottoa lapsiin. Kannustetaan ja annetaan kokeilla. Epäonnistuminen ei ole niin suuri häpeä kuin Suomessa, vaan ihmiset puhuvat suht avoimesti vaikeuksistaan, sairauksista, työttömyydestä jne. Kärsimystähän on jokaisen elämässä, mutta kulttuurista riippuu jäädäänkö sen kanssa yksin vai saadaanko siihen yhteisön tukea.
Meitä suomalaisia naisia asuu paljon muissa Pohjoismaissa, mutta suomalaisia miehiä skandinaavinaisten kanssa ei jostain syystä näy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ihminen käyttäytyy hyvin erillä lailla parisuhteissaan, se toinen vaikuttaa paljon käyttäytymiseen. Esimerkiksi nykyinen mieheni kiukustui helposti, riiteli ja mökötti edellisessä parisuhteessaan. Minä vaikenin ja sulkeuduin omassa edellisessä suhteessani.
Tässä hyvä pointti. Epäkypsä käytös ei aina juonnu henkilön itsensä kypsymättömyydestä vaan siitä, että hän on parisuhteessa itselleen vääränlaisen ihmisen kanssa. Toimimaton parisuhde on valtava stressitekijä ja stressi tunnetusti vaikuttaa negatiivisesti mm. itsesäätelyyn. Lisäksi joillain ihmisillä on suorastaan maaginen kyky ns. silittää toisiaan vastakarvaan eli yhdessä ollessaan he saavat toisistaan kaikki ne kärjistyneimmät ja ei-mairittelevat puolet esiin.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että osa vastaajista vetelee mutkia turhan suoriksi ja näkee ap:n viestien rivien välissä sellaista, mitä siellä ei ole missään vaiheessa ollut. "Emotionaalinen epäkypsyys" on hyvin psykologisen ja virallisen kuuloinen termi, joten ehkä jotkut ovat ylitulkinneet sen merkitystä. Minun käsitykseni mukaan ap viittaa tällä selkeästi epämiellyttävään, kaikkien oloa hankaloittavaan ja reaktiiviseen käytökseen, joka on säännöllistä ja toistuvaa. Kyllä minullakin kiinnostus lopahtaisi tapailukumppaniin, joka esim. menettäisi malttinsa joka tilanteessa ylipitkistä kassajonoista liikenteessä ohitetuksi tulemiseen, tai joka ärsyyntyisi jatkuvasti tapaamistaan ihmisistä milloin minkäkin syyn (puhevika, pukeutuminen, yli-/alipaino, ihonväri jne.) perusteella.
No tästä keskustelusta tosiaan kyllä huomaa, että osa kommentoijista ymmärsi ap:n kuvaaman ilmiön hyvin - ja osa taas käsitti ap:n tekstit aivan väärin ja kommentoi sitten sen oman väärinymmärryksensä pohjalta.
En oikein ymmärrä mikä tuossa olisi kohtuutonta. Tosin olen itse mies ja muutaman vuoden sinua vanhempi, mutta juuri nuo aloitusviestissäsi luettelmasi ominaisuudet minäkin oletan ( ja odotan) löytäväni mahdollisesta kumppanistani. Eli kokonaisuutena sellainen tasaisen "harmaa", henkisesti kypsien ihmisten välinen kanssakäyminen. Ei riitelyä, ei mustasukkaisuutta, ei alistamista, ei henkistäkään väkivaltaa. Se on sitten eri juttu, mistä sellaisen ihmisen tapaa ja miten sellaisen kanssa voisi ylipäätään aloittaa mitään.
Olen nainen enkä todellakaan harrasta mitään mindfulness retriittejä 😁 päivät olen töissä ja illat menee kotona perheen kanssa.
Olen henkisesti taantunut teekkariaikoihini, josta taas on hyötyä perheen teinin ymmärtämisessä ja toki puolison kanssa hullutellessa. Yhdessä jo 30 vuotta.
t. DI nainen