Lue keskustelun säännöt.
Vaadinko kohtuuttomia? En löydä pysyvää parisuhdetta vaatimusteni takia
25.01.2020 |
Minua ei haittaa, jos mies on pari senttiä minua lyhyempi, matalasti koulutettu, ei haittaa jos ei ole rikas, jos on kalju, jos on silmälasit, jos on iso maha jne. Eli sellaiset ulkoiset ja statukseen liittyvät asiat ei voisi minua vähempää kiinnostaa.
Kuitenkin vaadin mieheltä, että hän on fiksu, emotionaalisesti kypsä, osaa aikuismaisen tavan selvittää erimielisyydet, ei harrasta mykkäkouluja, pysyy rauhallisena stressitilanteissa, osaa ja haluaa puhua vaikeistakin tunteista, on selvittänyt omat lapsuudentraumansa, omaa turvallisen kiintymyssuhteen jne eli on henkisesti hyvin aikuismainen ja vakaa. Olen nimittäin itse tuollainen, osittain siksi, että olen vuosia panostanut itseni ja stressinkäsittelykeinojeni ym. kehittämiseen ja työstämiseen mm. itse maksamassani psykoterapiassa (ei siis ollut mitään sairautta vaan halusin vain kehittää itseäni). Ja siksi en jaksa yhtään mieheltä parisuhteessa mitään lapsellisen tuntuista kiukuttelua, välttelyä, puhumattomuutta enkä oikein edes sitä, että kovassa stressitilanteessa mies taantuu puhumattomaksi tai epävakaaksi.
Vaadinko kohtuuttomia? En nimittäin löydä pidempää parisuhdetta näiden vaatimusteni vuoksi. Asun pk-seudulla, jossa vapaita miehiä on paljon ja tutustun paljon uusiin ihmisiin, miehet tuntuvat myös kiinnostuvan minusta helposti. Mutta tapailun edetessä ja jonkun aikaa seurusteltua päädyn aina siihen, että tämä mies ei ole riittävän emotionaalisesti kypsä, jotta voisi olla hänen kanssa onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa.
Kommentteja, ajatuksia tällaisesta? Ikäni on 38, jos sillä nyt on merkitystä.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Suurinta osaa ihmisistä ärsyttää ylhäältä alaspäin katselu. Millainen ihminen käy terapeutilla ihan ilokseen ilman ongelmia?
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jos toinen on terapeutin kouluttama analysoija... voi olla melkoisen puuduttavaa.Hmm. Tietenkin minulla on ja on ollut ongelmia, kuten kaikilla ihmisillä. Vaikeita tilanteita elämässä ja huonoja käyttäytymismalleja. Niitä menin selvittämään terapiaan, jotta voisin elää tasapainoisempaa elämää. Mutta minulla ei ollut mitään masennusta tai muuta diagnoosia, vaan pienempiä ongelmia, joten jouduin maksamaan kaiken itse. Eikä terapiassa nyt sentään kouluteta ketään analysoijaksi. Ne terapeutit on koulutettuja analysoijia, mutta ei me asiakkaat. Me saamme sieltä itsetuntemusta ja toimivampia käyttäytymismalleja itselle. Mistä sinulle tulee vaikutelma, että katsoisin muita alaspäin?
Ap
Etkö kertonut meneväsi vanhemman aikuisen rooliin, kun toinen reagoi sinun mielestäsi epäkypsän lapsellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Suurinta osaa ihmisistä ärsyttää ylhäältä alaspäin katselu. Millainen ihminen käy terapeutilla ihan ilokseen ilman ongelmia?
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jos toinen on terapeutin kouluttama analysoija... voi olla melkoisen puuduttavaa.Hmm. Tietenkin minulla on ja on ollut ongelmia, kuten kaikilla ihmisillä. Vaikeita tilanteita elämässä ja huonoja käyttäytymismalleja. Niitä menin selvittämään terapiaan, jotta voisin elää tasapainoisempaa elämää. Mutta minulla ei ollut mitään masennusta tai muuta diagnoosia, vaan pienempiä ongelmia, joten jouduin maksamaan kaiken itse. Eikä terapiassa nyt sentään kouluteta ketään analysoijaksi. Ne terapeutit on koulutettuja analysoijia, mutta ei me asiakkaat. Me saamme sieltä itsetuntemusta ja toimivampia käyttäytymismalleja itselle. Mistä sinulle tulee vaikutelma, että katsoisin muita alaspäin?
Ap
Etkö kertonut meneväsi vanhemman aikuisen rooliin, kun toinen reagoi sinun mielestäsi epäkypsän lapsellisesti?
Kerroin, mutta ei se ole toista alaspäin katsomista. Kyse on parisuhdedynamiikasta. Ei toisen vähättelystä. Ap
Varmaan löydät suhteen, kun olet siihen itse valmis.
Toivomukset kuulostavat ihan kohtuullisilta.
Isompi kysymys on onko oma käytöksesi niin emotionaalisesti kypsää kuin millaiseksi sen kuvaat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Suurinta osaa ihmisistä ärsyttää ylhäältä alaspäin katselu. Millainen ihminen käy terapeutilla ihan ilokseen ilman ongelmia?
Parisuhteessa on kaksi ihmistä, jos toinen on terapeutin kouluttama analysoija... voi olla melkoisen puuduttavaa.Hmm. Tietenkin minulla on ja on ollut ongelmia, kuten kaikilla ihmisillä. Vaikeita tilanteita elämässä ja huonoja käyttäytymismalleja. Niitä menin selvittämään terapiaan, jotta voisin elää tasapainoisempaa elämää. Mutta minulla ei ollut mitään masennusta tai muuta diagnoosia, vaan pienempiä ongelmia, joten jouduin maksamaan kaiken itse. Eikä terapiassa nyt sentään kouluteta ketään analysoijaksi. Ne terapeutit on koulutettuja analysoijia, mutta ei me asiakkaat. Me saamme sieltä itsetuntemusta ja toimivampia käyttäytymismalleja itselle. Mistä sinulle tulee vaikutelma, että katsoisin muita alaspäin?
Ap
Etkö kertonut meneväsi vanhemman aikuisen rooliin, kun toinen reagoi sinun mielestäsi epäkypsän lapsellisesti?
Kerroin, mutta ei se ole toista alaspäin katsomista. Kyse on parisuhdedynamiikasta. Ei toisen vähättelystä. Ap
On äärettömän rasittavaa, jos toinen kokee olevansa parisuhteessa aina oikessa oleva besserwisser. Äitini oli tällainen, yllättäen isäni ymmärsi ja kannusti minua huomattavasti enemmän kuin äitini, joka psykiatrisen puolen sairaanhoitajana koki tietävänsä lähes kaiken ihmisen psykologiasta, toisin kuin insinööri-isäni.
Äiti oli vaativa ja aina oikeassa omasta mielestään... todellisuus sitten oli jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Et ymmärtänyt minua. En puhu lapsellisesta käytöksestä vaan siitä, että ei emotionaalisesti tasapainoinen ole aina hyvää seuraa. Hän voi olla vaikka huumorintajuton. Siinä vaiheessa ei emotionaalinen tasapaino auta, jotta parisuhde onnistuu.
Olen eri, mutta tottakai on niin, että pelkkä emotionaalinen tasapainoisuus ei riitä hyvään parisuhteeseen. Tietenkin sen lisäksi esim. haaveiden ja huumorintajun pitää kohdata ja pitää kokea toinen jotenkin viehättävänä ihmisenä, jonka kanssa on samalla aaltopituudella.
En oikeastaan tarkoittanut tuotakaan, tuo on yhteensopivuutta, vaan sitä, että emotionaalisesti tasapainoisessakin ihmisessä voi olla huonoja puolia. Ts. Tasapainoisuus ei tarkoita sitä, että olisi muilta ominaisuuksiltaan virheetön.
En nyt tarkoita tuomita ap:ta, mutta on hyvin mahdollista, että hän on tasapainoinen sekä besserwisser. Kumpi onkaan parisuhteessa pidemmän päälle helpompaa...? En tiedä.
Sinäkö siis koet tietäväsi miten olla 100% kypsä ja miten aina toimia oikein? Olet kuin nuori psykologian opiskelija, joka kovasti tunnistaa ihmisten traumat ja toimintamallit, ja lukee toisia kuin avointa kirjaa. Psykologian opintojen sijaan sinulla on terapia ja kirjallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Kyllä ap on huomannut :) . Lisäksi ap on huomannut reagoivansa niihin niin, että menee itse korostetun aikuiseen rooliin ja tunnetasolla kokee kyllästymisen ja väsymisen tunnetta. Sama dynamiikka minikoossa kuin se mihin suhteeni kaatuvat. Ap
Ap, minulla on täsmälleen sama "ongelma". Ei vaan jaksa, vapaaehtoisesti, ryhtyä semmoisen kanssa mihinkään. Olen huomannut, että kun mies osoittaa kypsymätöntä, lapsekasta reagointia tapailuvaiheessa, menen semmoiseen moodiin, etten osaa tai haluakaan sanoa siihen yhtään mitään. Mielessäni vain totean, että 'jaaha, tämmöinen, taas'. Näköjään pelkkä sυκυpuolivietti ei ole enää kypsässä keski-iässä niin vahva, että fyysisesti vetoava, ihan fiksu ja kunnollinen mies ei kiinnosta enää sen jälkeen, kun mieslaρsi osoittaa tunne-elämän ja henkisen keskenkasvunsa.
Näen silloin edessäni loputtoman suon, jossa joko nielen kaiken tai vaihtoehtoisesti alkaisin yliymmärtäväksi, hienovaraiseksi terapeutiksi.
Siihen en rupea, parisuhde ei voi olla terapiasuhde. (Eikä olisi enää vetoakaan.)
Joku toinen, sopivasti epäkypsä nainen haastaisi miestä näistä reaktioista, ja tiedossa olisi semmoinen "normaali" (hah hah) parisuhde, jossa puolin ja toisin nälvitään ja vinoillaan, loukkaannutaan, murjotetaan. Ja (ehkä) jatketaan yhdessä tai erotaan, kun "se toinen on niin mahdoton"
Semmoiseen en rupea. Haluan elää mukavaa aikuisen elämää ilman draamaa ja saippuaa, vaikka sitten yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Kyllä ap on huomannut :) . Lisäksi ap on huomannut reagoivansa niihin niin, että menee itse korostetun aikuiseen rooliin ja tunnetasolla kokee kyllästymisen ja väsymisen tunnetta. Sama dynamiikka minikoossa kuin se mihin suhteeni kaatuvat. Ap
Ap, minulla on täsmälleen sama "ongelma". Ei vaan jaksa, vapaaehtoisesti, ryhtyä semmoisen kanssa mihinkään. Olen huomannut, että kun mies osoittaa kypsymätöntä, lapsekasta reagointia tapailuvaiheessa, menen semmoiseen moodiin, etten osaa tai haluakaan sanoa siihen yhtään mitään. Mielessäni vain totean, että 'jaaha, tämmöinen, taas'. Näköjään pelkkä sυκυpuolivietti ei ole enää kypsässä keski-iässä niin vahva, että fyysisesti vetoava, ihan fiksu ja kunnollinen mies ei kiinnosta enää sen jälkeen, kun mieslaρsi osoittaa tunne-elämän ja henkisen keskenkasvunsa.
Näen silloin edessäni loputtoman suon, jossa joko nielen kaiken tai vaihtoehtoisesti alkaisin yliymmärtäväksi, hienovaraiseksi terapeutiksi.
Siihen en rupea, parisuhde ei voi olla terapiasuhde. (Eikä olisi enää vetoakaan.)
Joku toinen, sopivasti epäkypsä nainen haastaisi miestä näistä reaktioista, ja tiedossa olisi semmoinen "normaali" (hah hah) parisuhde, jossa puolin ja toisin nälvitään ja vinoillaan, loukkaannutaan, murjotetaan. Ja (ehkä) jatketaan yhdessä tai erotaan, kun "se toinen on niin mahdoton"
Semmoiseen en rupea. Haluan elää mukavaa aikuisen elämää ilman draamaa ja saippuaa, vaikka sitten yksin.
Kiitos, sait pointistani hyvin kiinni, juuri tuota tarkoitan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatiminen tappaa aina rakkauden. Vaikka löytäisit tavoittelemasi, niin lopulta rakkaus tulee kuolemaan. Koska tosirakkaus ei vaadi mitään.
Pyytää voi, toivoa voit, mutta vaatia et.Suosittelisin sinua pohtimaan, mitä nuo vaatimuksesi kertovat sinusta itsestäsi? Kuten varmaan tiedät - listasi kertoo vain ja ainoastaan sinusta. Minkä tarpeen täytät itsessäsi, jos tuollaisen miehen saat?
No joo, sana vaatia oli provokaation vuoksi, halusin saada aikaiseksi keskustelua. Oikeampi sana olisi odottaminen ja toivominen. Mutta pointti oli kuvata, että odotusteni ja toiveideni vuoksi en ole onnistunut löytämään pysyvää parisuhdetta. Sanoistahan voi aina vääntää, mutta uskon, että suurin osa lukijoista ymmärsi kuitenkin pointtini sanojen takana.
Tuo lopun kysymys, jonka esitit, oli ihan hyvä kysymys. Ensimmäinen mieleen tuleva vastaus minulla on se, että täytän sen tarpeen, että en joudu olemaan hetkeäkään kuin terapeutti miehelle. Ap
Minulle tämä kuulostaa siltä, että keinulautasi on kellahtanut toiseen ääripäähän. Edellisen kerran se oli toisessa ääripäässä, kun jouduit olemaan terapeutti bipolle. Nyt se on toisessa ääripäässä.
Muistathan, että tasapainossa se keinulauta keinuu puolin ja toisin. Ei jumahda kumpaankaan laitaan.Pelkäänpä, että jos saat, mitä odotat, niin löydät niin ”vahvan” miehen, että ei päästä sinua lähelle ei hyvässä eikä pahassa. Ei, et joudu terapioimaan. Vuosien jälkeen huomaat, että emotionaaminen läheisyys on nollassa. Koska läheisyys muodostuu heikkousten, pelkojen ja unelmien paljastumisesta.
Kiitos hyvä kommentti. Tämä olisi kyllä kauhukuva minulle, että suhde emotionaalisesti kypsän ja vahvan miehen kanssa olisi sitten emotionaalisesti kylmä ja etäinen. Mielenkiintoinen ajatus, että se olisi seuraus siitä, että löytäisin mitä etsin. Osaatko avata ajatustasi enemmän, että miksi emotionaalisesti kylmä suhde olisi seuraus tuollaisesta? Koska eikö emotionaalisesti vakaa ja aikuismainen juurikin kykene hyvään ja lämpimään emotionaaliseen läheisyyteen? Päinvastoin kuin esim. välttelevästi kiintynyt tai passiivis-aggressiivisia keinoja (esim. mykkäkoulu) käyttävä.
Ap
Olen vastaaja 12. Ja olen myös käyttäytymistieteilijä. Olen ollut aviossa 20 vuotta ja nyt toistamiseen seitsemättä vuotta.
Kerroin aiemmassa vastauksessani, että nykyinen aviomieheni on tuollainen. Hän antaa minulle täyden vapauden, ei vaadi minulta mitään, antaa minun olla sellainen kuin olen, ja ratkaisee ongelmat nopeasti.
Minulle se sopii, mutta hän on pariin kertaan eronnut aiemmin. Voin uskoa, että se johtuu juuri näistä samoista piirteistä. Hän ei yhtään vaadi eikä kontrolloi. Moni nainen tulkitsee sen välinpitämättömyydeksi. Jos on toisenlainen nainen, erilaiset odotukset ja vaatimukset, niin hän kokee tuon käytöksen hylkäämisenä. Kerroin yllä jossain vastauksessa, ettei ratkaisukeskeinen mies vatvo asioita. Joillekin tämä on emotionaalista hylkäämistä. Jos minua kiukuttaa, eihän keskeytä työpäivää ja ryntää lepyttelemään. Hän vain sanoo, ettei lähde minun kiukutteluihin mukaan. Ja tällaisen moni nainen kokee hylkäämisenä.
Ja jos minä ottaisin nuo asiat hylkäämisenä, niin minun käytökseni muuttuisi. Alkaisin ehkä kostamaan, tai vetäytyisin suojautumaan. Ja noidankehä olisi valmis.
Tämä siis vain esimerkkinä, kuinka tasapainoisuus näyttäytyy monelle kylmyytenä, ja että negatiivinen noidankehä voi alkaa ihan pienistä asioista.
Ja miksi sitten koin vetovoimaa tällaiseen mieheen? Koska eksäni tunnekäsittelytaidot ovat alkeelliset. Hän veti herneen nenään vaikka mistä. Oli kohtuuton vaatimuksissaan. Oli vain yksi ainoa tapa elää, ja se oli hänen tapansa.
Minun keinulautani kellahti toiseen päähän. En halua kenenkään enää asettavan minulle vaatimuksia tai kontrolloivan, miten elämää pitää elää.Sain oivalluksen tästä: vaikka toinen olisi henkisesti ja emotioinaalisesti riittävän tasapainoinen, niin se ei takaa, että hän käyttäytyy minua miellyttävästi, eikä takaa, että hän ei herättäisi minussa negatiivisia viboja.
Totta kai epäkypsää, lapsellisesti reagoivaa ärsyttää ja suututtaa toisen kypsyys, aikuisuus. Samalla tavoin kuin lasta harmittaa järkevä/paremmin tietävä aikuinen.
Parisuhde ei voi menestyä, olla onnellinen, jos toinen taantuu kriisi- ja stressitilanteissa lapseksi. Tiedän kyllä tämmöisiä suhteita, mutta niissä nainen onkin miehelleen "äitee". Itse kokisin tuommoisen parisuhteen hyvin epäromanttiseksi, epäeroottiseksi. Lapsimies ei vaan viehätä, kuten ap totesikin.Ap on varmasti myös huomannut, miten tässä ketjussa on paljon epäkypsien kommentteja... 😉
Kyllä ap on huomannut :) . Lisäksi ap on huomannut reagoivansa niihin niin, että menee itse korostetun aikuiseen rooliin ja tunnetasolla kokee kyllästymisen ja väsymisen tunnetta. Sama dynamiikka minikoossa kuin se mihin suhteeni kaatuvat. Ap
Ap, minulla on täsmälleen sama "ongelma". Ei vaan jaksa, vapaaehtoisesti, ryhtyä semmoisen kanssa mihinkään. Olen huomannut, että kun mies osoittaa kypsymätöntä, lapsekasta reagointia tapailuvaiheessa, menen semmoiseen moodiin, etten osaa tai haluakaan sanoa siihen yhtään mitään. Mielessäni vain totean, että 'jaaha, tämmöinen, taas'. Näköjään pelkkä sυκυpuolivietti ei ole enää kypsässä keski-iässä niin vahva, että fyysisesti vetoava, ihan fiksu ja kunnollinen mies ei kiinnosta enää sen jälkeen, kun mieslaρsi osoittaa tunne-elämän ja henkisen keskenkasvunsa.
Näen silloin edessäni loputtoman suon, jossa joko nielen kaiken tai vaihtoehtoisesti alkaisin yliymmärtäväksi, hienovaraiseksi terapeutiksi.
Siihen en rupea, parisuhde ei voi olla terapiasuhde. (Eikä olisi enää vetoakaan.)
Joku toinen, sopivasti epäkypsä nainen haastaisi miestä näistä reaktioista, ja tiedossa olisi semmoinen "normaali" (hah hah) parisuhde, jossa puolin ja toisin nälvitään ja vinoillaan, loukkaannutaan, murjotetaan. Ja (ehkä) jatketaan yhdessä tai erotaan, kun "se toinen on niin mahdoton"
Semmoiseen en rupea. Haluan elää mukavaa aikuisen elämää ilman draamaa ja saippuaa, vaikka sitten yksin.
Ai tässäkö esimerkki tasapainoisuudesta?
Meillä ei ole draamoja, mutta ei se mies voi kauhean tasapainoinen olla, kun katsoo perhetaustaa, eikä hän itseään kehitä. Mielestäni se kertoo enemmän luonteesta, ei rauhallinen ihminen draamoile. Jos eiole isoa egoa, niin ei ole saippuakaan.
Eikä näillä asioilla ole aina tekemistä henkisen kasvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle: täydellistä ihmistä ei ole. Ja tällä tarkoitetaan juuri näitä tunne-elämän erilaisuuksia, joita pysyvässä parisuhteessa on vain opittava sietämään. Vaikka tuntuu että ei s*tana tuommoisen kanssa PYSTY elämään 😂 On opittava hyväksymään toisen epätäydellisyys ja rakastettava häntä siitä huolimatta. Voisitko sinä vielä kehittää itseäsi siinä?
Itse olen nykyisessä suhteessani kamppaillut saman teeman kanssa. Tapamme käsitellä ristiriitatilanteita on niin erilainen että tunnen välillä suoranaista epätoivoa. Mutta tähän ikään mennessä ja aiemmista suhteistani olen oppinut juuri tuon mitä alkuun kirjoitin 😊
Minulla on samansuuntaisia ajatuksia kuin ap:llä. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, mutta hyvässä parisuhteessa mielestäni kyllä pitää pystyä puhumaan asioista ja ilmaisemaan tunteita. Ja se on aina kahden kauppa.
Itse koin, että edellisessä suhteessa jouduin koko ajan kannattelemaan toista, kun hän ei itse kyennyt vaikeita tunteita käsittelemään ja niitä kunnolla ilmaisemaan. Ja se oli äärimmäisen raskasta. Ja kun itsekin kohtasin vaikeita asioita niin siinä ei enää rakkaus riittänyt. En enää jaksanut ja kyennyt olemaan se aikuinen.
Noista kiintymyssuhteista puheen ollen, suomalaisissa on paljon välttelevän kiintymyssuhteen omaavia, juontaa juurensa mm. sodasta. Yksin pärjäämisen kulttuuri, varsinkin miehillä on vahva.
Itseni lisäksi tunnen useamman jonkinlaisen traumataustan omaavan, niin miehiä kuin naisiakin. Olennaista on, kykeneekö itse käsittelemään traumaansa ja puhumaan asioista eli onko ns. kuinka sinut itsensä kanssa. Ja jos ei muuta niin aidosti halukas kehittymään ja kehittämään itseään vaikka sitten ajan kanssa. Omalla kohdalla tyypin ei tarvitse olla esim. turvallisesti kiintynyt, (kun ei itsekään ole, terapiaan menossa), kunhan nuo edelliset kriteerit täyttyvät. Siinä voi sitten rinta rinnan opetella sitä aikuisena oloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henk.koht. en uskaltaisi suhteeseen AP:n kaltaisen ihmisen kanssa. On varmasti hankalaa elää koko ajan siinä pelossa, että käyttäytyy "väärin" tai reagoi "lapsellisesti". Jatkuvasti hieman varoa sanomisiaan ja hillitä itseään, ettei nyt vaan ammu yli.
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap ajatellut seurustella naisen kanssa? Voisitte analysoida toisianne ihan loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.
Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Mikä kullekin on epäkypsää. Onko hassuttelu ja yhdessä nauraminen epäkypsää? Saako seurassasi olla huonolla tuulella tai surullinen, vai onko kaikki tunteet käytävä kylmän analyyttisesti läpi jotta ne sopivat sinun tasapainoiseen elämääsi? Valitettavasti sinusta saa juuri sellaisen kuvan, kuin edellinen kommentoija kuvaili.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kuulostaa vain ja ainoastaan tasaisen harmaan pelottavalle 🙄
Ei iloa, ei surua, ei kiukkua, ei stressiä... sellaiselle, jossa koti on siisvottu steriilin puhtaaksi ja kaikki pitää olla tip top järjestyksessä, muuten ahdistaa ja on vääränlaista. Ei normaali ihminen pysty olemaan etukäteen suunniteltuna patsaana/sisustuselementtinä toisen elämässä.Miten voitte saada minusta tällaisen kuvan? Kun tein aloituksen että en jaksa lapsellista kiukuttelua tai mykkäkoulua tai puhumattomuutta tai sellaista epäkypsää käytöstä. Ap
Teillä saa siis kiukutella kunhan ei kiukuttele lapsellisesti? Ja mitähän tämä epäkypsä käytös on?
Puhut nyt kuitenkin aikuisista ihmisistä. Ja sinulla on ollut jo neljä lapsellista ja epäkypsää miestä? Joskus auttaa myös peiliin katsominen, sillä tavoin kypsästi, että oikeasti näkee oman epätäydellisyyden ja hyväksyy sen, silloin sen voi hyväksyä muissakin ihmisissä.
Mitkä neljä miestä? Taidat sekoittaa minut johonkin toiseen. Minulla on takana yksi pitkä suhde bipoon sairastuneen miehen kanssa. Siitä kerroinkin jo tässä ketjussa. Ap
Tuttavan ex puolisolla oli autoritäärinen isä, joka ei sallinnut tyttärensä tunteiden kuulua ja näkyä, piti olla lähes näkymätön. Aikuisena sitten oli hankalaa parisuhteessa, kun tunteita ei kyennyt ilmaisemaan. Eikä tietenkään myöskään riitely ollut sallittua, koska se ahdisti.
Hmm. Tietenkin minulla on ja on ollut ongelmia, kuten kaikilla ihmisillä. Vaikeita tilanteita elämässä ja huonoja käyttäytymismalleja. Niitä menin selvittämään terapiaan, jotta voisin elää tasapainoisempaa elämää. Mutta minulla ei ollut mitään masennusta tai muuta diagnoosia, vaan pienempiä ongelmia, joten jouduin maksamaan kaiken itse. Eikä terapiassa nyt sentään kouluteta ketään analysoijaksi. Ne terapeutit on koulutettuja analysoijia, mutta ei me asiakkaat. Me saamme sieltä itsetuntemusta ja toimivampia käyttäytymismalleja itselle. Mistä sinulle tulee vaikutelma, että katsoisin muita alaspäin?
Ap