Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa puolisoa joka ei koskaan huolehdi?
24.01.2020 |
Tavalla tai toisella olen joustanut, tajusin vasta nyt! Siis omista toiveistani.
Onko muiden puolisot näin vaikeita?
Piti oikein miettiä, en juurikaan muista montaakaan hetkeä, että hän olisi osoittanut "huolehtimista" minua kohtaan?
Sellaista normaalia huomaavaisuutta: oven avaus, takin ojentaminen, tuolin antaminen, kysyminen: "voinko auttaa" tms.....? Ei osoita huolehtimalla "välitän sinusta"!
On äärettömän itsekäs! Menee jääkaapille, ottaa OMAN annoksen ja syö tyytyväisenä. Ei kata pöytää tms. (ilman eri pyyntöä, sekin riippuu, jaksaako hän...)
Erimielisyydet ratkaisee niin, että kaikki on minun vika. Ei sille pysty puhumaan, torjuu ja kääntää vastuun pois itsestään: "mitäs halusit olla minun kanssa".
Kuvittelee olevansa sellainen korvaamaton aarre, jonka kanssa halutaan olla, ilman että hän tekisi mitään! Puhumisen lopputulos: "itse olet kamala valittaja, mitä SINÄ MUKA teet suhteemme eteen"!?
Mitä vastaisit?
Kommentit (106)
Mieti mielessäsi sellainen parisuhde, minkä haluaisit ja olisit realisesti itsekin valmis näkemään oman osasi sen eteen. Sitten peilaa sitä nykyiseesi. Sitten mieti, olisiko vastapuolesta siihen elämään, mistä sinä haaveilet ja olisiko se hänellekin hyväksi. Jos olisi ja motivaatiota häneltä löytyy, alatte kohentaa suhdetta. Jos ominaisuuksia ja halua ei ole, parempi vaan hajaantua.
Tein oman ratkaisuni 20 vuotta sitten eikä ole tarvinnut katua, vaikka lapset jäi lopulta sitten saamatta. En todellakaan olisi halunnut niitä sellaiseen suhteeseen myöskään. Nyt elämme molemmat tahoillamme oman näköistä elämäämme ja ne eroavat toisistaan erittäin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan aikuisten oikeasti, jos JOSKUS nainen toivoo, että mies tekisi jonkin pienen asian toisen ilahduttamiseksi ja huomioimiseksi, niin hän on äkkiväärä prinsessa, jolla ei ole mitään oikeutta "vaatia" palvelua????
Minulla on mies, ollut sama jo 33 vuotta. En juuri koskaan sairasta, mutta nyt kun olin yksi lauantai kipeä, mies teki minulle aamupalan, huolehti takaisin sänkyyn, toi lääkettä, vettä, mehua, kävi kaupassa ja toi kaikennäköistä pientä herkkua.:) Välittäminen, huolehtiminen ja HUOMIOIMINEN on merkki siitä, että toisesta välittää, että hänen hyvinvointinsa ja onnellisuutensa on tärkeää. Jos kaikki tuo puuttuu, tulee tunne, että puolisolle on aivan sama oletko siinä vai et ole, SINUN olemassaolosi ei ole hänelle merkityksellistä. Kun näitä huomioimisen eleitä tekee kumpikin, rakkaus vahvistuu, tunne vahvistuu. Kun näitä ei sitten ole, tunnet itsesi yksinäiseksi, ei-rakastetuksi.
Eipä ihme, että erotaan niin helposti, kun ihmisen päämäärä on, että minua ei tarvitse huomioida, enkä minä huomioi ketään.
Juuri näin. Meille mies oli yhdessä asumisemme alussa sellainen, ettei osoittanut minkäänlaista huomaavaisuutta. Ennen sitä oltiin asuttu etäsuhteessa ja nähty vain viikonloppuisin, joten miehen käytös yllätti mut.
Aloin miettiä eroa ja samalla lopetin oman huomaavaisuuteni miestä kohtaan. Tein ruokaa oman aikatauluni mukaan, söin jääkaapista ne ruuat mitkä halusin (miettimättä jääkö toiselle) enkä kaatanut toiselle edes kahvia (vaikka tämä istui pöydässä kuppi edessä) vaikka kaadoin itselleni.
Samanaikaisesti mies näki miten toimin eri tavoin muiden kanssa. Käännöskohta taisi olla mökkiviikonloppu vanhempieni ja sisarusteni seurassa, jossa kaikki huomioivat toisensa. Sen jälkeen mies alkoi käyttäytyä huomaavaisemmin. En odottanut mitään muutosta. Lakkasin vain huomioimasta miestä samalla kun mietin, voinko elää sellaisessa suhteessa vai eroanko miehestä.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sehän on ihan oleellinen kysymys: mitä sinä teet suhteenne eteen? Onko nuo sinun tapojasi välittää?
Ei meillä kukaan kata pöytää tai ojentele toiselle takkia. Kaikki hoitaa omat asiat. Jos yhtäkkiä joku alkaisi vaatimaan perheessä, että tästä lähtien välittämisen merkki on se, että ojennetaan tuoleja ja takkeja, niin enpä tiedä miten muiden siihen täytyisi suhtautua.
Siis...miten teilla sitten syodaan? Eiko ole ihan normaalia, etta silla aikaa kun toinen on viimeistelemassa ruokaa ja annostelemassa sita lautasille, toinen kattaa servetit, aterimet ja juomalasit valmiiksi ruokapoytaan?
Vai onko niin etta ruoka jatetaan kattiloihin hellalle ja jokainen saa rynnata siita hakemaan oman satsin, jonka sitten voi omaan tahtiin haarukoida ahmien suuhunsa telkkarin edessa tai missa nyt haluaakaan syoda?
Mä en taas ymmärrä miksi niitä astioita pitäisi puljata niin hirveästi. Ruoka on tottakai hellalla (missäs muualla?!), ja se otetaan siitä omalle lautaselle joka otettiin vieressä olevasta kaapista. Samoin juomavesi otetaan lasiin, joka poimittiin hanan vieressä olevasta kaapista. Ruokailuvälineet kyllä yleensä ojentaa molemmille se, joka laatikolle ensin menee. Ehkä syödä missään telkkarin ääressä vaan pöydän.
Mitä lisäarvoa toisi se, että ensin kantaisi lautaset ja lasit pöydälle, josta sitten pitäisi heti lähteä takaisin hellan ja vesihanan ääreen täyttämään niitä? Etenkään ei olisi mitään järkeä tehdä lisää tiskiä siirtelemällä ruokaa johonkin erilliseen tarjoiluastiaan josta se heti jaetaan lautasille, tai kantamalla vettä kannussa pöydälle.
Ei tuo tuokaan lisaarvoa. Mutta meilla annostellaan ruoka valmiiksi lautasille keittiossa, toinen annostelee silla valin kun toinen kattaa sita poytaa ja laittaa ne aterimet sille lautasliinalle valmiiksi.
(Maku)vesi tulee karahvista jaakaapista, tai sitten juodaan joko viinia tai olutta. Jos viinia, niin pullo on siina poydassa ruokailun ajan, samoin on vesikarahvin laita. Kylla ne on katevampi siis kattaa valmiiksi.
Aloitetaan myos ateriointi yhta aikaa ja tama on katevampaa jos molempien annokset tulevat poytaan samaan aikaan, eika siis niin etta toinen jo istuu siella poydassa kun toinen on vasta lappomassa sita ruokaa lautaselleen ja tayttamassa lasiaan hanasta.
Teillä oli tämä annostelu myös, ettei oteta liikaa ruokaa!
Meillä kyllä katetaan pöytä, mutta jokainen saa itse ottaa ruuan siinä pöydässä. Myös lapset.
Joo niin oli :)
Johtuu mun syomishairiotaustasta seka yksinkertaisesti - ja enemmankin - siita, etta kun suunnitellaan viikon ruokalista kerralla ja kaydaan skutsista vain kerran viikossa kaupassa, siita 400g lihamurekkeesta nyt vaan on riitettava 200g seuraavalle paivalle tai muuten suunnitelma niinsanotusti k*see.
Mutta siis "lisuketta" saa toki kayda hakemassa lisaa, oli se sitten riisia tai perunaa tai pastaa tai mita nyt olikaan. Mies yleensa kay jos silla on viela nalka, mina en kun tiedan etta lautasella oleva annos on mulle riittava.
Ja ai juu unohdin, etta salaatti ja siihen kuuluva vinaigrette on kanssa katettu valmiiksi poytaan, sita sentaan ei annostella lautaselle etukateen. Ja sitakin saa ottaa lisaa. ;)
Alue: Aihe vapaa
Teillä oli tämä annostelu myös, ettei oteta liikaa ruokaa!
Meillä kyllä katetaan pöytä, mutta jokainen saa itse ottaa ruuan siinä pöydässä. Myös lapset.